Jotenkin alkaa ehkä hieman tottua tähän omituiseen elämänrytmiin, joka vain jossain määrin on häiriintynyt kohdallani näistä koronavouhotuksista. Ennen koronaa heräsin aamulla vaihtelevaan aikaan, keitin kahvit, lueskelin postit ja katselin uutiset, söin, tein tietokoneella jotain, otin päikkärit, join iltapäiväkahvit, kävin kaupungilla, tein jotain hyödyllistä, söin, katselin uutisia ja toisinaan jotain muitakin ohjelmia, luin vielä sähköpostit ja aloin harkita nukkumaan menoa.
Muutosta tuohon ohjelmaani on tullut lähinnä kaupungilla käynnin osalta, se on vähentynyt ja tuttujen tapaaminen loppunut. Joskus käyn ulkona vain ulkoilemassa. Muilta osin päiväohjelmani edelleen on ajankohdasta johtuen suunnilleen samanlainen.
Silti pinnan alla selvästi kytee. En tiedä, kyteekö minullakin – epäilen kuitenkin, ettei – mutta muualla ihan selvästi. Netistä on luettavissa, että ihmisillä alkaa pinna kiristyä ja se näkyy mm. mielipiteissä, joista alkaa tulle kärkeviä ja jopa hyökkääviä, henkilöön käyviä.
Ei varmaan mikään ihme, kun joutuu – kuka äkisti, kuka entiseen malliin – olemaan paljon kotona, liikkumaan liian vähän ja jättämään perheen ulkopuoliset sosiaaliset suhteet oikeastaan vain sähköposteihin tai puhelinkeskusteluihin. Sananmukaisesti viettämään melko lailla tylsää elämää.
Pahinta tietysti on, että loppua ei näy. Uutisista saamme lukea tai kuulla entistä tehokkaampia toimia, kohta varmaan tulee se pelätty ulkonaliikkumiskieltokin. Uudenmaan eristämisellä ei minulle ole suurtakaan merkitystä, paitsi ettei nuorimmaiseni pääse vanhempiaan katsomaan. Ja joutui hankkimaan uuden asuinpaikan, kun piti muuttaa entisestä kohdemaasta pois kotimaahan.
Vunkoitakaan en näe, koska en voi mennä sinne vierailulle. Mutta onneksi on puhelin ja tarvittaessa videoyhteys. Ainakaan vielä tällainen tilanne ei ole kohdallani alkanut rassaamaan, enemmän rassasi räkätauti, joka nyt on jo historiaa. Mutta mitä tulevat päivät tuovat tullessaan, sitä en tiedä.
Kuten sanoin, pinnan alla kytee ja joidenkin pinna alkaa olla katkeamispisteessä ja tavanomainen sovinnollisuus ja rauhanomaisuus alkanee piankin järkkyä ja nyt syntynyt yhteisöllisyys, naapurisopu, toisten auttaminen ja muiden huomioiminen alkaa mahdollisesti kohta järkkyä. Tilalle tulevat lisääntyneet koronakyyläämiset, syyttelyt, toisten tuomitseminen, suvaitsemattomuus ja mitä kaikkea tulleekaan. Mutta toivottavasti ei tai ainakin toivottavasti ei nyt ihan heti.
Kamalinta tässä varmaan kaikille on se, ettei kukaan tiedä, miten kauan tämä kestää, viikkoja vai kuukausia ja miten tilanne vielä eskaloituu entisestään – pahemmaksi vai miksi. Mutta silti yritän vieläkin nähdä asioissa hyvääkin – tämä kasvattaa meitä monella tapaa, jos sen vain oivallamme.
Hannu
nettihoukka
Muutosta tuohon ohjelmaani on tullut lähinnä kaupungilla käynnin osalta, se on vähentynyt ja tuttujen tapaaminen loppunut. Joskus käyn ulkona vain ulkoilemassa. Muilta osin päiväohjelmani edelleen on ajankohdasta johtuen suunnilleen samanlainen.
Silti pinnan alla selvästi kytee. En tiedä, kyteekö minullakin – epäilen kuitenkin, ettei – mutta muualla ihan selvästi. Netistä on luettavissa, että ihmisillä alkaa pinna kiristyä ja se näkyy mm. mielipiteissä, joista alkaa tulle kärkeviä ja jopa hyökkääviä, henkilöön käyviä.
Ei varmaan mikään ihme, kun joutuu – kuka äkisti, kuka entiseen malliin – olemaan paljon kotona, liikkumaan liian vähän ja jättämään perheen ulkopuoliset sosiaaliset suhteet oikeastaan vain sähköposteihin tai puhelinkeskusteluihin. Sananmukaisesti viettämään melko lailla tylsää elämää.
Pahinta tietysti on, että loppua ei näy. Uutisista saamme lukea tai kuulla entistä tehokkaampia toimia, kohta varmaan tulee se pelätty ulkonaliikkumiskieltokin. Uudenmaan eristämisellä ei minulle ole suurtakaan merkitystä, paitsi ettei nuorimmaiseni pääse vanhempiaan katsomaan. Ja joutui hankkimaan uuden asuinpaikan, kun piti muuttaa entisestä kohdemaasta pois kotimaahan.
Vunkoitakaan en näe, koska en voi mennä sinne vierailulle. Mutta onneksi on puhelin ja tarvittaessa videoyhteys. Ainakaan vielä tällainen tilanne ei ole kohdallani alkanut rassaamaan, enemmän rassasi räkätauti, joka nyt on jo historiaa. Mutta mitä tulevat päivät tuovat tullessaan, sitä en tiedä.
Kuten sanoin, pinnan alla kytee ja joidenkin pinna alkaa olla katkeamispisteessä ja tavanomainen sovinnollisuus ja rauhanomaisuus alkanee piankin järkkyä ja nyt syntynyt yhteisöllisyys, naapurisopu, toisten auttaminen ja muiden huomioiminen alkaa mahdollisesti kohta järkkyä. Tilalle tulevat lisääntyneet koronakyyläämiset, syyttelyt, toisten tuomitseminen, suvaitsemattomuus ja mitä kaikkea tulleekaan. Mutta toivottavasti ei tai ainakin toivottavasti ei nyt ihan heti.
Kamalinta tässä varmaan kaikille on se, ettei kukaan tiedä, miten kauan tämä kestää, viikkoja vai kuukausia ja miten tilanne vielä eskaloituu entisestään – pahemmaksi vai miksi. Mutta silti yritän vieläkin nähdä asioissa hyvääkin – tämä kasvattaa meitä monella tapaa, jos sen vain oivallamme.
nettihoukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti