tag:blogger.com,1999:blog-103641902024-03-18T14:47:50.407+02:00PyykkönenKaikkea sitä kuuleekin!
Henkilökohtainen suakkunablogi.Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.comBlogger381125tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-37187661185140293472024-03-18T14:47:00.000+02:002024-03-18T14:47:18.356+02:00Isänmaan puolesta<span style="font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5Ucq5VuxQn0yLa6cqrAl5WE1effbXs12lC37MqGh1fAxch6nnGJvHrYfbIAM8ifqMtcyRpBdFbme-v-0t1YTWKGyKaTcZufUbPk_kZTSsa37sp0L41TnkzGH_N3x-Pl5HzeHon5oN_cdVvuVL-mzFy2ZQkLRTB2gFqBtqlMMsv4Eh8p5uG4gMQ/s2000/suurta_riistaa_ja_pienta_fp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1292" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5Ucq5VuxQn0yLa6cqrAl5WE1effbXs12lC37MqGh1fAxch6nnGJvHrYfbIAM8ifqMtcyRpBdFbme-v-0t1YTWKGyKaTcZufUbPk_kZTSsa37sp0L41TnkzGH_N3x-Pl5HzeHon5oN_cdVvuVL-mzFy2ZQkLRTB2gFqBtqlMMsv4Eh8p5uG4gMQ/w259-h400/suurta_riistaa_ja_pienta_fp.jpg" width="259" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hilipan kirjoittama metsästystarinakirja vuodelta 1938<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;">Jokin aika sitten julkaistussa blogikirjoituksessani puhuin oman suvun <b>James Bondista</b>. Näin tein, koska tässä jokin aika sitten alkuvuodesta 2024 selvisi yllättäen, että omasta suvussamme todellakin löytyi tällainen oma ”<i>james bond</i>”, isänmaansa puolesta vakoilua harrastanut henkilö. Lisäksi oli huojentavaa saada tietää, että tuo isänmaa tarkoitti tässä tapauksessa ihan omaa maatamme, Suomea. Hän siis teki tuota toimintaa Suomen etua ajatellen. Olisi ehkä ollut hieman vaikeampi kirjoittaa tällaista blogijuttua, mikäli tuo maa olisikin yllättäen ollut joku muu, varsinkin itäinen naapurimme. Sen verran tämän hetkinen maailmanpoliittinen tilanne vaikuttaa varmasti minuunkin, että ehkä olisin ennemmin vaiennut tuollaisesta ihmisestä, kuin kertonut siitä näin julkisesti.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kyseessä on varsin läheinen sukulainen, ns. toinen serkku, suomalainen, perikarjalainen mies, mutta samalla <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankansalaisuus" target="_blank">kosmopoliitti</a>. Tapasin hänet nuorena poikana ainakin pari kertaa, kun hän vieraili kotonani Tuupovaarassa. Hän oli syntynyt samoihin aikoihin isäni kanssa. Hän oli kohtuullisen varakkaan kauppiassuvun vesa. Oli muutaman vuoden isääni vanhempi, mutta keskenään he olivat ymmärtääkseni varsin hyviä kavereita. He ratsastivat yhdessä, molemmille oli omat hevoset, kalastivat yhdessä ja metsästivät yhdessä. Metsästys ja kalastus olivat tällä serkulle varsin mieluisia harrastuksia. <a href="https://hap-dp660.blogspot.com/2017/07/xii-suuren-metsamiehen-viimeiset-vuodet.html" target="_blank">Metsästystarinoista</a> hän kirjoitti jopa mainion kirjankin 1930-luvulla. Toisaalta taisivat kumpikin olla hieman sellaisia iloista ja huoletonta elämää viettäviä "raikulipoikia".<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Meille ”pikkupojille” isämme oli aikanaan joskus sotien jälkeen kertonut oman tarinansa tästä miehestä ja hänen vaiheistaan. Se oli varsin mielenkiintoinen tarina ja tarina sai helposti minunkin mielikuvitukseni laukkaamaan jo silloin, kymmeniä, kymmeniä vuosia sitten. Nämä tarinat liittyivät viime sotiin, joissa serkun kerrottiin olleen mm. kaukopartiossa ja työskennelleen venäläisten sotavankien leirilläkin, koska hän osasi sujuvasti venäjää. Sukutarinan mukaan hänen sanottiin venäjän lisäksi osaavan montaa muutakin kieltä: ruotsia, saksaa, englantia, kenties jotain muutakin. Nyttemmin osa noista tarinoista on</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> osittain</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> alkanut näyttää peitetarinoilta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Minulla ei kuitenkaan ollut eikä edelleenkään ole minkäänlaista tietoa siitä, missä hän oli koulunsa käynyt ja noita kieliä oppinut. Sen muistan, kun kerran nuorena kerroin matkastani Saksaan, hän innostuneena kyseli minulta monista sellaisista berliiniläisistä paikoista, jossa hän ymmärtääkseni oli kertomansa mukaan joskus vieraillut. Näin jälkeenpäin olen omissa arveluissani ajoittanut nuo hänen mahdolliset matkansa Eurooppaan jonnekin kenties 1920-30-luvuille. Hän oli selvästi innostunut silloisista matkakohteistani ja suositteli minulle monia kohteita, joissa minun ehdottomasti tulisi käydä.<br /><br />Nyt paljon myöhemmin on selvinnyt myös se, että hän mahdollisesti oli lukioikäisenä mukana jopa Virossa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjan_Pojat" target="_blank">Pohjan Poikien</a> joukoissa. Ranskan ja englanninkielen todellisesta osaamisestakin on tullut esille mielenkiintoisia tietoja. Niistä lisää myöhemmin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tietoa tuosta hänen osaamistaan eri kielissä, siis laajasta kielitaidostaan, ruokki myös meille kerrottu tieto siitä, että sodan jälkeen hän oli työskennellyt kaksikymmentä vuotta Ruotsissa Tukholmassa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Dagens_Nyheter" target="_blank"><i>Dagens nyheter</i></a>-lehdessä kielenkääntäjänä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Se, miksi hän oli Tukholmassa, Ruotsissa, heti sodan jälkeen, on sitten ihan oma tarinansa. Olen siitä joskus jossain yhteydessä muistaakseni jo kirjoittanutkin, ja se tieto, mikä minulla asiasta on isäni aikanaan kertomana, on suurin piirtein seuraava:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sodan jälkeen hän oleskeli – sattuneesta syystä – jossain Länsi-Suomessa, olisiko ollut Vaasassa tai jossain siellä päin. Pinttyneenä herrasmiehenä hänellä oli tapana ruokailla aina samassa ravintolassa. Hänellä oli toimiensa vuoksi – mitä ilmeisemmin – laaja tuttavapiiri, johon kuului myös paikkakunnan poliisipäällikkö vai nimismieskö hän sitten olikaan. Eräänä päivänä tämä poliisimies tuli samaan aikaan samaan ravintolaan ja kysyi voiko hän lounastaa yhdessä serkkuni kanssa. Pitkän ja varmasti mielenkiintoisen lounaan jälkeen poliisimies kertoi serkulleni, että hänen olisi viisasta mahdollisimman pian nousta satamassa olevaan veneeseen, joka vie hänet Ruotsiin. Tämä siksi, että hänellä on määräys tulla pidättämään serkkuni heti seuraavana aamuna.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näistä vaiheista minulla ei ole luonnollisesti mitään omia kokemuksia tai muistoja, sillä en ollut tuohon aikaan 1940-luvun puolenvälin aikoihin vielä syntynyt. Kaikki ne tiedot ja muistot, jotka minulla noilta sodan jälkeisiltä ja sodan ajoilta ovat, ovat isäni minulle kertomia. Nyt jälkeenpäin moni isäni kertoma asia on tosin tullut uudenlaiseen valoon ja olen jopa ryhtynyt ajattelemaan, olivatkohan sittenkään kaikki nuo tarinat, joita meille pojille kerrottiin, sitten ihan oikeasti totta. Ja olivatko ne "totta" myös isälleni vai valehteliko hän oikeasti? Oliko niissä osa totuutta, ja osa ei totta? Suojeliko hän Hilippaa näillä kertomuksilla? Monia muita tämän kaltaista asioita on käynyt mielessäni, kun nyt olen selvitellyt näitä tapahtuneita jossain määrin. En tietenkään ole enää jaksanut lähteä erilaisiin arkistoihin selaamaan asiakirjoja, mutta onnellisten sattumien kautta olen saanut käsiini joitakin sellaisia virallisia asiakirjoja ja tietoja, joista voi nyt ehkä paremmin arvuutella, mitä mahdollisesti silloin oli tapahtunut.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nyt tuntuu vahvasti siltä, että mitä ilmeisimmin se, mitä meille kerrottiin, ei ehkä ollut ihan totta tai olivat ehkä ns. muunneltua totuutta, mutta seuraukset mitkä näistä kerrotuista jutusta sanottiin tapahtuneen </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> kuten esimerkiksi pakeneminen</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> Ruotsiin </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> olivatkin sitten totta. Ristiriitoja siis on ilmennyt niin asiakirjoissa ja tiedoissa, ja tiedoilla tarkoitan tässä tapauksessa näitä omia sukutarinoita. Mutta palataanpa tähän tarkemmin sitten seuraavassa blogijutussa.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center><br />
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-55055732827058266052024-03-16T08:37:00.000+02:002024-03-16T08:37:05.516+02:00Tekoäly ja ortodoksinen usko<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Reilu vuosi sitten kiinnostuin jonkin verran <i>tekoälystä</i> eli AI:sta (<i>Artificial Intelligence</i>), koska monella taholla sitä joko kirottiin ja kauhisteltiin mutta myös kiiteltiin. Päällimmäisenä taisi useilla kuitenkin olla pelko. Pelko uudesta asiasta, jota ei tunneta, ei tiedetä, miten se käyttäytyy. Viekö se työpaikkoja, tuhoaako se sivilisaation? Varmaan ihan hyviä pohdiskeluja, vaikka varmasti mukana oli ehkä turhiakin kauhukuvien maalaamisia – kenties. Emme tosin tiedä vielä, mihin tämäkin kehitys oikeasti johtaa – hyvään vai pahaan vai molempiin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Itse ajattelin sitten melko pian kuitenkin kokeilla tekoälyn käyttöä. Alkuvaiheessa se oli melko ”kökkö”. Se ei esimerkiksi tiennyt minun entisestä työpaikastani – joka kuitenkin on omalla tavallaan historiallinen rakennus – yhtään mitään oikeaa tietoa. Pelkkää mielikuvitusta ja sinne päin olevaa ”puppuasiaa”.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pikkuhiljaa tekoäly alkoi kuitenkin kehittyä. Siitä tuli versio version jälkeen parempi ja parempi. Se ei enää tehnyt niin suuria virheitä, kuin millaisiin olin aiemmin törmännyt. Toki siellä vielä oli puutteita ja ”bugeja”, mutta lopputulos alkoi pikkuhiljaa näyttää jo paljon paremmalta. Jopa uskottavalta. Ja lisäksi se alkoi ymmärtää ja puhua suomeakin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silloin päätin ihan mielenkiinnosta kokeilla, miten tekoäly toimii ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen kirkoon liittyvien asioiden kanssa. Useimpiin ortodoksisuutta koskeviin peruskysymyksiin se vastasi melko lailla hyvin, sillä niiden tietojen kerääminen on varmasti jokseenkin helppoa Internetin laajasta materiaalista kelle vain.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Viime kesänä päätin sitten kokeilla osaisiko tekoäly kirjoittaa vaikkapa jollekin ortodoksiselle papille – miksipäs ei vaikka luterilaisellekin – sopivan opetuspuheen tai saarnan, kuten niitä luterilaisessa kirkossa kutsutaan. Aivan sattumalta askaroin samaan aikaan muussa yhteydessä pienten uskonnollisten artikkelien parissa. Ne käsittelivät erilaisia Raamattuun perustuvia sanontoja, kuten ”syntipukki” tai ”heittää ensimmäinen kivi”. Pyysin tekoälyä kirjoittamaan lyhyen esseen kustakin aiheesta ortodoksisesta näkökulmasta. Näin syntyi 12 ”opetuspuhetta”, jotka sitten laitoin blogiini kaikkien luettavaksi ja arvioitavaksi. Kerroin toki jokaisen blogijutun alussa heti kaikille, etten minä noita tekstejä ole kirjoittanut vaan tekoäly OpenAI ChatGPT.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Itse yllätyin noiden puheiden – esseiden – laadusta. Vaikka tekoälyn kehitys tuossa vaiheessa oli vielä varmasti jonkin verran vajavainenkin, puheiden laatu oli yllättävän hyvä. Ne tosin kaikki noudattivat tekoälylle opetettua tiettyä kaavaa tyyliin: ensiksi ... toiseksi … ja lopuksi. Käväisi jossain vaiheessa mielessä sekin ajatus, ovatko ne parempia kuin pappien kirkoissa puhumat live-saarnat? En kuitenkaan sosiaalisten suhteitteni vaarantumisen vuoksi kerro vastausta tähän. Mutta lue itse noita puheita ja arvostele sitten vaikka tämän blogin kommentteihin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kaikki nuo esseet löytyvät omasta Pyykkönen-blogistani. Ensimmäinen heinäkuulla tehty essee on osoitteessa:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/07/ai-1-vanha-kuin-metusalemi.html" target="_blank">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/07/ai-1-vanha-kuin-metusalemi.html</a> <br />
ja välissä sitten kymmen muuta ja viimeinen joulukuun essee löytyy osoitteesta:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/10/a-12-heittaa-ensimmainen-kivi.html" target="_blank">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/10/a-12-heittaa-ensimmainen-kivi.html</a></span></span> <br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-64413617184649122612024-03-12T10:19:00.002+02:002024-03-12T10:37:49.087+02:00Ätini salaisuudeksi jäänyt sukutausta<span style="font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6wjqeQS-kK9987VWUaV83cpBbfaVLuP6WfO4YK-QIeHwGsTyq9_v9lCJgdqq2ApOsA-acdwFHTFbtGLMLsbWpRGUG7HPZXgNBuYYeCszAI0se7QPH3Fc8El3gRPLO0R_HzZeDgynr9ZJp3ulMa8GoWs6LjU2-eejUkP42kbLHEkLeKKvn8wnNkQ/s2000/001_mummoni_ida_maria_hap.res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1297" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6wjqeQS-kK9987VWUaV83cpBbfaVLuP6WfO4YK-QIeHwGsTyq9_v9lCJgdqq2ApOsA-acdwFHTFbtGLMLsbWpRGUG7HPZXgNBuYYeCszAI0se7QPH3Fc8El3gRPLO0R_HzZeDgynr9ZJp3ulMa8GoWs6LjU2-eejUkP42kbLHEkLeKKvn8wnNkQ/w260-h400/001_mummoni_ida_maria_hap.res.jpg" width="260" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mummini - äitini äiti<br /><a href="https://www.geni.com/people/Iida-Parviainen/6000000058754783312" target="_blank">Ida Maria</a><br />(Kuva: H@P:n kokoelmista)<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;">Sukututkimus on mielenkiintoinen harrastus, joskin pidemmälle ja syvemmälle suvun tietoihin mentäessä se koko ajan jonkin verran vaikeutuu. Lisäksi tuo vaikeus saattaa riippua siitä, onko suku läntisestä Suomesta vai itäisestä Suomesta. Vanhat kirkonkirjat saattavat olla joko ruotsinkielisiä tai venäjänkielisiä ja niiden tulkitseminen vaikeutuu ei pelkästään tuon kielen ja sen osaamattomuuden vuoksi, vaan myös siksi, että käsiala tuohon aikaan oli niin kaunista ja koukeroista, mutta meille monelle nykyihmiselle varsin vaikeasti luettavaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Olen sittemmin tutkinut sekä isäni että äitini ei sukua. Isäni suku vaikutti Karjalassa – Korpiselässä, Suojärvellä, Ilomantsissa – vaikka suvun alkuperä lienee – niin missä se sitten lieneekään – osittain Oulun suunnassa, mutta joidenkin tietojen mukaan Oulun seudulle tulleet Pyyköset (joka siis on ollut minunkin alkuperäinen sukunimi ukkini aikaan) olivatkin ilmeisesti kotoisin jostakin Iisalmen ja Juvan suunnalta. Joten siltä osin lienee omalla kohdallani tullut tehtyä tässä jonkinnäköinen kierros Oulun ja Karjalan kautta takaisin Savoon Mikkeliin. Mutta karjalaiseksi minä silti itseni identifioin, en savolaiseksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Äitini suvun tutkiminen jäi aikanaan vähiin. Palasin siihen aivan sattumoisin muutaman kerran ja silloinkin melko hämmentyneenä. Nykyinen tai pitäisikö sanoa nykyaikainen sukututkimus perustuu melko suurelta osin aivan erilaisiin metodeihin, kuin vaikkapa silloin 1970-luvulla, jolloin asioita tutkittiin hieman hankalasti kirkonkirjojen avulla. Edelleenkin se on mahdollista ja se on ehkä yksi parhaita keinoja selvittää sukunsa historiaa. Asiaa helpottaa paljon se, että lukuisia kirkonkirjoja on nykyisin jo ns. digitalisoitu ja osa niistä löytyy myös suoraan netistä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näin oli myös äitini suvun kohdalla. Kun silloin joskus 70-luvulla hieman tutkiskelin oman äitini sukua, en siinä päässyt kovinkaan pitkälle. Asiaa vaikeutti se, että suku oli ensinnäkin luterilainen, ja toisekseen koko ajan kanta-Suomessa, eri puolella Suomea. Eli olisin tarvinnut lukuisilta eri paikkakunnilta kirkonkirjoja saadakseni selvimmin tietää, missä suku milloinkin seikkaili.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sukuni oli myös silloisen tietämykseni mukaan jokseenkin köyhää sukua. Ukkini eli tässä tapauksessa äitini isän ammatiksi oli merkitty jossakin vaiheessa työmies, ja jossakin vaiheessa siellä oli jopa maininta: loinen, joka siis tarkoitti ilmeisesti enemmänkin toisten nurkissa asuvaa köyhää työläistä. Wikipedia määrittelee sen näin:<br /></span></span>
<blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>”Loinen, eli koturi tai joutolainen tai läksiäin tai kesti, tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa. Suomessa nimitystä käytettiin etenkin Savossa."</i><br /></span></span></blockquote>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Todennäköisesti myös tuon hetkinen tieto sukutausta vaikutti siihen, että ajattelin, että suvun tutkiminen saattaa olla vaikeampaa myös monenlaisten yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Siksi se sitten jäi osittain kesken, enkä paljon ukkiani pidemmälle asiaa sillä kertaa tutkinut.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Olisi tosin pitänyt. Se selvisi sitten myöhemmin, kun nettitietojen suuri tulva valloitti sukututkimusta ja tätä kautta äitini suvusta alkoi paljastua monenlaisia asioita, ja vieläpä erittäin yllättäviä asioita.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Olin aikani kuluksi kirjoitellut erilaisia historiaan liittyviä lyhyitä tarinoita blogiini. Usein liitin tarinassa esiintyvän henkilön ns. Geni-tiedon Internetin sukututkimusohjelmasta linkkinä tähän tarinan henkilöön. Ne ihmiset jotka ovat liittyneet eli tehneet sukutauluja tuohon amerikkalaiseen <a href="http://Geni.com" target="_blank">Geni.com</a> -ohjelmaan, saattavat silloin noiden linkkien kautta katsoa, onko kyseinen henkilö mahdollisesti jotakin sukua.(kts. esim. <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html" target="_blank">blogi</a>)<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Yllättäen aika monesta tällaisista henkilöstä, joista olin kirjoittanut jotain, ilmeni, että hän olikin kaukainen sukulainen. Sukulaisuus saattoi olla jotain esim. seitsemäs pikkuserkku tai sitten niin kuin Karjalassa se sanottiin – ”väärän puun kautta sukua” eli avioliiton kautta sukuun liittyvä ihminen. Kun noita osumia alkoi pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän, ensi alkuun arvelin, että ohjelmassa on varmasti joku vika. Sitten ryhdyin tutkimaan hieman tarkemmin, löytyykö sieltä Geni-ohjelmasta todellakin jonkinlainen jatkumo joko suoraan verilinjaa tai sitten välillä ns. avioliiton kautta poiketen. Ja yllätys yllätys löytyihän sieltä. Ja todella kummallisia yhteyksiä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kummallisia siinä mielessä, etteivät nuo yhteydet sopineet millään tavalla siihen kuvaan ja käsitykseen, joka minulla oli äitini puoleisesta suvusta, köyhästä suvusta Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kun osumia alkoi tulla yhä enemmän, aloin jo itsekin epäillä, että hyvänen aika nehän saattavat olla jopa vaikka totta. Näin pikkuhiljaa suvustamme – siis äitini suvusta – alkoi tulla esiin mitä eriskummallisempia henkilöitä, eri sektoreilla vaikuttaneita henkilöitä maamme historiasta. Se tuntui melko epätodelliselta, enkä tiedä uskonko minä vieläkään täysin tähän, mutta pitänee kai sitten pikkuhiljaa ruveta kohta siihenkin uskomaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toki sieltä samalla löytyi mitä erilaisimpia kummallisuuksia, kuten vaikkapa lapsentappajapappi. Mutta löytyi sieltä muunkinlaisia pappeja kuten mm. minun suoraan alenevassa polvessa oleva 10. isoisä, joka oli Oulun ensimmäinen <a href="https://www.geni.com/people/Johannes-Lithovius/6000000000649215799" target="_blank">kirkkoherra</a> ja vaikutti aikanaan myös luterilaisen kirkon asioissa mm. Uppsalassa, kun hän allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen, jolla hyväksyttiin Augsburgin uskontunnustus, ja saatettiin luterilaisuus kirkon opin perustaksi. Kaikkea sitä tuo suku onkin mennyt tekemään!<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silti kummallisin löytö oli kuitenkin se tieto, että minun suoraan alenevassa polvessa oleva 8. isoisä oli maineikkaan Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen nykyisen Lieksan tienoille perustaman Brahean kaupungin <a href="https://www.geni.com/people/Heikki-Ahlholm/6000000012685987805" target="_blank">pormestari</a>. Oli siinä hieman kieltämättä nieleskelemistä ja reaktio mm. noihin kahteen henkilöön oli kenties eräällä tavalla samanmoinen, kuin vaikka tuohon lapsentappajapappiin. Siis hieman hävetti kertoa, että suvussa on tuolloin ollut tuollaisia henkilöitä. Häpeämisen syy oli ehkä myös se, että kuvittelin ihmisten ajattelevan, että kenties ylpeiden ja retostelen moisella asialla.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nyt kun vettä on virrannut Vantaan joessa jo reilusti, olen hiljalleen uskaltanut kertoa asiasta muillekin: ensin sukulaisille ja tutuille ja nyt jo täällä blogissakin. Lähisuvun reaktiot ovat olleet mielenkiintoisia. Epäuskoisia, mutta varmasti myös jonkinlaista ylpeyttä reaktiossa oli aistittavissa. Lapsenlapseni – <i>vunukkani </i>– vastikään koulussa Suomen historiaan tutustuneita, kyselivät mielenkiintoisina, mahtaisikohan noilta seuduilta vielä löytyä jotain suvulle kuuluvia läänityksiä, tai vaikka heille joitain komeita arvonimiä. Heh!<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nimittäin yksi erikoinen sivuhaaran tällekin sukututkimukselleni löytyi tässä jokin aika sitten: suvussa on ollut joitakin aatelisiakin. Ihan sellaisiakin, joilla on oma aatelisvaakuna. Ja jälleen vunukat kyselivät, voisivatko he mahdollisesti käyttää noita vaakunoita. Eivätpä taida voida.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joten on tästä sukututkimuksesta jotakin hyötyäkin ollut, kun vunukat kiinnostuivat edes tuon verran suvun asioista ja siinä ohessa maamme historiasta. Ja nyt sitten erilaisten tekstieni kautta saavat kenties myös jotain sellaista tietoa, joka aikanaan minulta jäi saamatta. Samalla olen hieman pohtinut syitä tuohon yllättävään löytööni, siis tapahtumiin kauan kauan sitten. Miten on mahdollista, että köyhän äitini ja mummini suvusta jo noin viiden sukupolven päästä löytyy aivan erilaisia sukulaisia, rikkaita, aatelisia, merkittävissä tehtävissä toimineita.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Siihen saattaa olla kovinkin selkeä syy, joka pohjautuu tuon aikaiseen yhteiskuntaan ja siellä vallinneeseen järjestykseen. Kun jonkun ison talon, hovin, kartanon, tilan omistaja kuoli, tilan pääasiassa peri useimmiten tuon aikaisten säädösten mukaan vanhin poika. Muut lapset – etenkin pojat – koulutettiin sotilaiksi, virkamiehiksi ja muihin tällaisiin tehtäviin, jota kautta he sitten hankkivat mahdollisesti oman omaisuutensa tai sitten eivät. Tytöt taas pyrittiin saamaan mahdollisimman hyvään sellaiseen avioliittoon, josta ei välttämättä tarvinnut maksaa suuria <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6t%C3%A4j%C3%A4iset" target="_blank">myötäjäisiä</a>. Se ei aina onnistunut etenkin, jos tyttöjä oli paljon ja etenkin silloin, kun mentiin tässä sukuketjussa hieman jo eteenpäin ja suku oli kenties jo pikkuhiljaa köyhtynyt.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näin kävi varmasti myös äitini suvun kohdalla tyttöjen aviopuolisot tulivat kerta kerran jälkeen ns. rahvaanomaisimmiksi, tavallisimmiksi ja köyhemmiksi. Äitini synnyinseuduilla Tuupovaaran Konnunniemellä ja siellä samalla suunnallaTohmajärvellä ja Kiihtelysvaarassa oli aikanaan jokunen suuri hovi</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">kin</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> mm. pitäjän suurin tila Oskolan hovi, jonka isännän, <b>Antti Parviaisen</b>, toimesta aloitettiin esimerkiksi Loitimon lasku vuonna 1865 ja perustettiin Oskolankosken mylly. En ole vielä ennättänyt tutkia, millä tavalla tuo Antti Parviainen, joka muuten on oman ukkini täydellinen nimikaima, on mahdollisesti sitten sukua. Ainakin sama sukunimi hänellä on äitini kanssa. Ja etunimillä oli tapana tuolloin periytyä suvussa,<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joka tapauksessa Oskolan kylä on itäisin vanhan Kiihtelysvaaran kylistä ja on asutukseltaan alueen vanhimpia, sillä siellä tiedetään olleen jo keskiajalla runsaasti asutusta. Vuonna 1500 Oskolassa oli viisi taloa ja vuonna 1589 jo 14 taloa. Kaikki on siis mahdollista, mutta todennäköisesti tuon tutkimustyön saavat sitten suorittaa myöhemmin jotkut muut. Minulle tämäkin tieto alkaa jo riittää.</span></span><br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center><br />
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-26703598541081722132024-03-04T13:42:00.001+02:002024-03-12T11:57:20.405+02:00Oman suvun James Bond<span style="font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgai3CxtpnBwobkFrrivP3QLX61RKWN8MsWzFsmMC_4oOnhGHdl2mc9Gn3t_QM4bD1mXF5xt4BhohYkt7NDS-zBnwNJHCfJ-mIajYePfPyoNuKkEGGPladZHyBPnaGuzW6NG7FsGkM60aIxy0UjEVYngiBNfgvUF7y_kSu2wHm7Ero3qD7RJ0QZA/s1000/sukututkimus_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="701" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgai3CxtpnBwobkFrrivP3QLX61RKWN8MsWzFsmMC_4oOnhGHdl2mc9Gn3t_QM4bD1mXF5xt4BhohYkt7NDS-zBnwNJHCfJ-mIajYePfPyoNuKkEGGPladZHyBPnaGuzW6NG7FsGkM60aIxy0UjEVYngiBNfgvUF7y_kSu2wHm7Ero3qD7RJ0QZA/w280-h400/sukututkimus_hap.jpg" width="280" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sukutukimukseni vuodelta 1978.<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br />Sukututkimus on mielenkiintoinen harrastus, joka sopii varsin hyvin etenkin eläkeläiselle. Meitä eläkeläisiähän kalvaa toisinaan huono omatunto siitä, ettei aikanaan, vuosia sitten tullut kyseltyä joitakin sukumme asioita tarkemmin omilta iäkkäämmiltä isiltämme tai isoisiltämme ja isoäideiltämme. Nyt sitten se joudumme selvittelemään asioita monta kertaa vaikeammin konstein usein myös epävarmoistakin lähteistä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Itse tein ensimmäisen sukututkimukseni varsin perinteisillä menetelmillä eli kirkonkirjoja tutkimalla joskus 1970-luvulla isälleni syntymäpäivälahjaksi. Siitä tulikin – näin jälkeenpäin arvioiden – melko hyvä. Varsinkin, kun ajattelen sitä, ettei minulla ollut oikein mitään sukututkimustaustaa ja -osaamista. Tein tuota tutkimusta silloisessa Mikkelin maakunta-arkistossa, nykyisessä Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä, johon oli ja on yhä sijoitettuina sodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden arkistoja ja myös sen alueen ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjoja, joista selvisi paljon, kunhan vain osaisi niitä lukea. Oman isän suku kun oli kotoisin Karjalasta – niin luulin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tutkimisen ongelma tuli esiin myös siitä, että kirkonkirjat olivat pitkälle 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Sukunimeni oli siellä Пююккëнен tai jotain sinne päin. Omalta osaltani tilannetta helpotti se, että opiskeluvaiheessa olin ihan sattuman kautta käynyt sellaisen kurssin, jossa tuli opeteltua kyrillisten kirjainten ja sanojen lukemista ja tämä tietysti auttoi minua paljon tuossa tutkimuksessa. Ongelma tuli enemmänkin siitä, että en ymmärtänyt venäjää, jolla kielellä ortodoksiset kirkonkirjat olivat pääasiassa kirjoitetut. Sattuma tuli peliin tässäkin, sillä samaan aikaan arkiston tutkijasalissa oli tekemässä sukututkimusta vanhempi naishenkilö, joka osasi venäjää ja joka myös halusi ystävällisesti auttaa minua.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta monta kantoa oli kaivettava, ennen kuin homma alkoi edes jotenkuten sujua. En tietenkään aloittaessani tiennyt erilaisista kirkon kirjoista paljoakaan. Kaikki se piti jälkeenpäin opiskella, millaisia tietoja oli missäkin kirkonkirjoissa. Mutta aikaa myöten siihenkin oppi ja oppi myös tunnistamaan oman kyrillisin kirjaimin kirjoitetun sukunimensä ja siitä pikkuhiljaa alkoi avautua suurempi kokonaisuus ja suvun tarinaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toinen ongelma ilmeni myös varsin pian, kun rupesin laittamaan tuloksia paperille: miten tehdä sukupuu siten, että se on järkevästi katseltavissa. Siihen kun alkoi tulla sukuhaaroja toinen toisensa perään. Tuohon aikaan perheessä saattoi olla lapsia kymmenkunta, joskus jopa enemmänkin. Varsinkin, jos laskee siihen mukaan lapsena tai synnytyksessä kuolleet. Noihin aikoihin kun lapsikuolleisuus oli melko suurta. Tuokin ongelma sitten ratkesi, kun katselin muiden tekemiä sukututkimuksia ja taulukoin sukuhaarat erikseen kunkin omiin taulukkoonsa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näin jälkikäteen ajateltuna oli toinenkin melko suuri ongelma. Siihen aikaan ei ollut vielä tietokoneita ja tekstinkäsittelyä. Kaikki piti ensin alkuun kirjoittaa käsin paperille ja myöhemmin sitten kirjoituskoneella A4-arkeille. Kirjoituskoneella kirjoittaminenkin oli sillä tavalla mielenkiintoista, että tehdessäsi virheen, sen korjaaminen ei suinkaan ollut yhtä helppoa kuin se nykypäivänä on tekstinkäsittelyohjelmalla ja tietokoneella.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lopputulos oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että ajattelin ottaa hieman syntyneitä kustannuksia takaisin. Markkinoin monistettua useampisivuista sukututkimusta sukulaisille, joille sitten niitä postitin ja kohtuulliseen hintaan myös myin melko runsaasti.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silloin tuli päästyä suvun tutkimisessa pelkkiä kirkonkirjoja tutkimalla 1700-luvun ensimmäiselle puoliskolle ja kaukaisin esi-isäni, ukkini ukin isän eli isoisoisoisoisän, jonka sieltä löysin oli nimeltään <a href="https://www.geni.com/people/Konstantin-Pyyk%C3%B6nen/6000000057364099185" target="_blank"><b>Konstantin Pyykönen</b></a>, syntynyt 1736. Myöhemmissä toisten tutkimuksissa on löytynyt vielä yksi sukupolvi taaksepäin, 1700-luvun alussa syntynyt <b><a href="https://www.geni.com/people/N%C3%A4ste-Pyyk%C3%B6nen/6000000058702969044" target="_blank">Näste Pyykönen</a></b> ja hänen vaimonsa <b>Hodo</b>. Suku lienee peäisin – aivan kuten sukutraditio sen kertoi – jostain Oulujärven tienoilta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Myöhemmin näin eräästä sukututkimuksesta, että 1600-luvun puolenvälin tienoilla noilta seuduilta oli karannut Karjalaan mies nimeltä <b>Erik Pyykönen</b>, josta sittemmin ainakaan tuolla toisella sukututkija ei ollut tarkempaa tietoa. Oma suullinen sukutarina sen sijaan kertoi, että joku muinaisista Pyykkösistä olisi tullut Oulujärveltä Karjalaan ja rakastuneen siellä naiseen, joka oli ortodoksi. Ja tuota tietä Pyykösen suvusta tuli sitten ortodoksinen. Liekö tuo rakastunut Pyykönen sitten ollut tuo pohjoisesta kadonnut Erik – se ei ole tiedossa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sukututkimus on myös siinä mielessä mielenkiintoista, että sieltä selviää monenlaisia ihmiskohtaloita – hyviä ja jossain määrin myös pahoja tai ainakin surullisia. Yleensä suvuista kun suvusta löytyy aviottomia lapsia ja toisinaan jostain rikoksesta tuomittujakin. Aviottomia lapsia löytyi omasta suvustakin, mutta vähemmän siellä oli merkintöjä rikollisista, joka tuntuu ihan hyvältä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kauppiaita Pyykösen suvussa on ollut lukuisia. Jopa niin paljon, että oma ukkini<a href="https://www.geni.com/people/Aleksander-Pyykk%C3%B6nen/6000000019867849438" target="_blank"> <b>Aleksander</b></a> joutui muuttamaan nimensä Pyykösestä Pyykköseksi, kun lähikylässä oli kauppias, jonka toiminimessä oli myös F-kirjain, aivan kuten ukkini toiminimessä, ja siksi tavarat ja laskut menivät helposti sekaisin ja ukkini hermostui ja muutti nimensä yhden koon Pyykösestä kahden koon Pyykköseksi. (kts: <a href="http://happikaappi.blogspot.com/2013/08/82-kahden-koon-pyykonen.html" target="_blank">blogi</a>)<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Monenlaisia karjalaisia sukunimiä vilisee suvussamme. Naimakauppojen tuloksena sieltä löytyy niin <b><a href="https://www.geni.com/people/Marfa-Parppei/6000000057364519853" target="_blank">Parppeita</a></b>, <b>Agipoffeja</b>, <b>Hodijeffia</b>, kuin vaikkapa <b><a href="https://www.geni.com/people/Anastasia-Shemeikka/6000000019868043319" target="_blank">Kononoffeja</a></b>, joka oli mummini sukunimi. Koska Karjalan populaatio noihin aikoihin oli melko pieni, naimakauppoja tehtiin lähikyliin ja kauemmaksikin ja niiden seurauksena suurin osa nykyisistä karjalaisjuurisista ihmisistä ovat joko läheisiä tai kaukaisia sukulaisia.(kts. <a href="http://pyykkonen.blogspot.com/2017/03/intiaani-lappalainen-vaiko-ihan-ehta.html" target="_blank">blogi</a>) Sukulaisuuden selvittämiseen ei enää tarvita hankalia kirkonkirjatutkimuksia, vaan se selviää usein ns. DNA-tutkimuksista ja Internetiin laitetuista sukutiedoista maailmanlaajuisessa <a href="https://www.geni.com/" target="_blank">Geni.com</a>- tai muissa vastaavissa ohjelmissa. DNA-tutkimuksilla suvun taustaa ja alkuperää voidaan selvittää nykyisin huomattavasti pitemmälle ja laajemmalta alueelta kuin aiemmilla perinteisillä tavoilla, joka usein päättyi aikaan, jolta ei ollut kirjallisia lähteitä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mitä sitten oikein tarkoittaa tuo otsikkooni laittama viittaus <i>James Bondiin</i>? No – sillä en toki tarkoita itseäni, vaikka asioita tutkimaan jouduinkin. Kuka hän sitten oli, se selviää jatkossa näistä sukua käsittlevistä jupinoistani, mikäli niitä saan aikaiseksi lisää. Suvusta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä. Aivan äskettäin suvustamme nimittäin löytyi tällainen hienostunut, tummaan pukuun pukeutunut suomalainen ”James Bond”. Mutta hänestä siis lisää tuonnempana.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-51166171006713447902024-01-22T10:04:00.003+02:002024-01-22T10:20:48.147+02:00To be or not to be – that’s the question<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Siinäpä todella kysymys, jota olen miettinyt melko pitkän ajan, monta kertaa ja jälleen nyt varsin intensiivisesti. Kysymys ei ole millään lailla eksistentiaalinen, eikä minulla suinkaan nyt ole minkäänlaista olemassaolon kriisiä oman itseni suhteen. Olemassaolo tässä tapauksessa liittyy – kuten se on liittynyt melko monena aiempanakin vuotena – siihen, kuinka paljon minä istun tietokoneen ääressä ja kuinka paljon minä käytän aikaa tietokoneen kanssa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
En osaa tarkasti sanoa, milloin minulla tämä ”tietokoneharrastus” alkoi. Kun muistelen jotain aiempia käyttämiäni ohjelmia, niin ensimmäinen sähköposti oli minulla suomalainen <i>freenet</i>-loppuinen, ilmainen sähköposti, joka ymmärtääkseni alkuaan tehtiin kai jossain määrin esimerkiksi koululaisten käyttöön. Se oli silloin 1990-luvun alkuvuosina ihan toimiva sähköposti, vaikkakin toisia – joilla siis olisi ollut myös sähköposti – oli alkuun melko vähän.<br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilkP3fOkFsJaSQG19lDEBonkCap-JRRq_zGjBhdrLShj8_vpmylqq5b8Pk-ELC-CMYyzYaVpl5bpN9Er4e0v-arThxJbJJ17011cCDMSNAD8v1M-n5XajO1NlFu9TLKTA38H2i0D39BegyrEujIkqycHaE6R7owjimkpZ9WG_7azIaZHyA_Eu11g/s1000/ericson_nmt_450.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="655" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilkP3fOkFsJaSQG19lDEBonkCap-JRRq_zGjBhdrLShj8_vpmylqq5b8Pk-ELC-CMYyzYaVpl5bpN9Er4e0v-arThxJbJJ17011cCDMSNAD8v1M-n5XajO1NlFu9TLKTA38H2i0D39BegyrEujIkqycHaE6R7owjimkpZ9WG_7azIaZHyA_Eu11g/s320/ericson_nmt_450.jpg" width="210" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen kännykkäni<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Ensimmäisen kännykkäni, joka silloin oli ns. NMT-kännykkä – merkiltään Ericson – sain myös joskus 1990-luvun alussa. Hinnaltaan se oli aivan tolkuton, eikä minulla itselläni olisi ollut varaa sitä ostaa. Eikä myöskään työnantajani, kaupunki, sitä olisi minulle silloin hankkinut. Se tuli aivan toista kautta, toisenlaisten ”harrastusten” piiristä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
NMT – siis aluksi NMT 450 ja sitten NMT 900 – oli yhteispohjoismainen analoginen radiopuhelinverkko, joka oli käytössä siihen asti, kun GSM-puhelimet tulivat. Myöhemmin NMT sai sitten tehdä tilaa uudempien digitaalisten matkapuhelinjärjestelmien tieltä ja NMT-verkot suljettiin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Henkilökohtaisissa tietokoneissa (PC) oli myös monenlaisia vaiheita. Ensimmäinen käyttämäni tietokone – aikansa PC – oli koululle lahjoituksena eräältä sen ajan "Pelle Pelottomalta" saatu ns. lerppukone, jonka muisti noissa taipuisissa, ohuissa lerpuissa oli mitätön. <i>Lerpuissa</i> eli ns. kalvolevyissä oli muistia alkuun jotain sadan kilotavun luokkaa. Lerppuja oli kahta eri tuumakokoluokkaa ja niitä seurasi kovemman kuoren omaavat, pienemmät, 3,5 tuuman ns. <i>korput</i>, joissa pikkuhiljaa muistikapasiteetti alkoi hiljalleen vuosi toisensa jälkeen nousta. Tietokoneitten kovalevytkin olivat nykyisiin verrattuina aivan kääpiömäisen pieniä.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYK0dRgeL_yydms8PrrqhnWPNv8gysosnedfPt4zFnrqM1p4jWpXrzBJMJbtokscI4mTyjrxx6HMiRhAct4GWyH79ziJzStK9mVcNasWhZL7ggRvNrkG4pyE7L5o6HjBC64urfoPoSAhXScHt8Oxc9zcAJQuQvWsC6FiCgznmsmwD4hb2gYJmGUw/s1000/lerppu_ja_korppu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="581" data-original-width="1000" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYK0dRgeL_yydms8PrrqhnWPNv8gysosnedfPt4zFnrqM1p4jWpXrzBJMJbtokscI4mTyjrxx6HMiRhAct4GWyH79ziJzStK9mVcNasWhZL7ggRvNrkG4pyE7L5o6HjBC64urfoPoSAhXScHt8Oxc9zcAJQuQvWsC6FiCgznmsmwD4hb2gYJmGUw/s320/lerppu_ja_korppu.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lerppu ja korppu<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Jostain tuollaisista se kaikki kohdallani silloin alkoi. Olin alusta alkaen melko innokas tietokoneiden ja kännyköiden käyttäjä, ja olen sitä yhä. Monet tietokoneissa ja kännyköissä olevat ominaisuudet, joita nyt pidämme itsestäänselvyyksinä, alkoivat vasta tuolloin kehittyä ja niitä tuli pikkuhiljaa vuosien saatossa lisää.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Jossakin vaiheessa Internet ja omat nettisivut alkoivat tulla kuvioon mukaan. Työnanjakin oli hankkinut käyttöömme pari Nokian MikroMikko- tietokonetta. Itselläni nettisivuihin lähtölaukauksen antoi <b>Sami Köykän</b> kirja <i>”HTML-ohjelmointi”</i>, joka taito tuli itseopiskeluna silloin hankittua.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
2000-luvulle siirryttäessä tietokoneet alkoivat pikkuhiljaa olla lähes korvaamattomia työvälineitä. Itselleni tosin vuosituhansien vaihteessa oli sellainen elämänvaihe, että koin tarvitsevani jonkinlaista ”breikkiä” ja siirryin siksi ns. vuorotteluvapaalle, jonka aikana sitten asuin kolmessa eri maassa: Ruotsissa kuukauden, Sveitsisssä neljä ja Kreikassa seitsemän kuukautta. Ostin verovapaan auton ja huristelin sen kanssa Eurooppaan läppäri ja printteri mukanani.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5WlBi5Zkr_BPtHuLojTG_Dxb_7tO1l2lpKH3Mp9SvohyM_pXD7rrCC0Y_5vHa4Czzp-SEOBQ6Yd1E3lXPE7JjMJwZXq8oQqCySG4pL9NETLOjE4oiyuKbL_BbNxT7WEAJowU1H2_t-8ghPI0FMyi4QEn_bdr0iU40qfKbhtZymSGaQr4ZD5Kxmw/s1280/050100%2009%20l%C3%A4ht%C3%B6%20kotoa%20uudella%20autolla.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5WlBi5Zkr_BPtHuLojTG_Dxb_7tO1l2lpKH3Mp9SvohyM_pXD7rrCC0Y_5vHa4Czzp-SEOBQ6Yd1E3lXPE7JjMJwZXq8oQqCySG4pL9NETLOjE4oiyuKbL_BbNxT7WEAJowU1H2_t-8ghPI0FMyi4QEn_bdr0iU40qfKbhtZymSGaQr4ZD5Kxmw/w400-h300/050100%2009%20l%C3%A4ht%C3%B6%20kotoa%20uudella%20autolla.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtövalmiina kraka kaulassa.<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Tietokoneosaamisestani oli suuresti hyötyä tuon vuoden aikana. Silloin ei vielä tunnettu nykyisiä <i>blogeja</i> edes nimenä, mutta laitoin alusta alkaen nettiin läheisilleni tiedotuksena, mutta samalla kaikkien luettavissa olevan eräänlaisen matkapäiväkirjan, jota päivitin melko usein tuon vuoden aikana. Ongelmana vain usein oli se, että kaikkialla ei ollut internetyhteyksiä. Tuohon aikaan hyödynnettiin ns. <i>internetkahviloita</i>, joissa maksua vastaan sai käyttää Internetiä ja joissa minäkin sitten korppujen avulla siirsin tekstejä ja kuvia tuohon matkapäiväkirjaani.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDD7i07E6z5jmZERqYTCk6npkrxLERdvlxyiT6ignsCrZNDEMPDHwmGsC9e1o2DxsIuvpGnP5gWFooiZ4WrMs4u_ef0BXXk1CCOxTiv3gcCtRqWbnzMHNanRotneJ8eN8r4oeCBXwjO6sxs3nqa9_HDjUcuwVmnDqBi0SLkkUSSHw3d-eM6Bu01A/s640/150200%2005%20Burtonin%20hauta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDD7i07E6z5jmZERqYTCk6npkrxLERdvlxyiT6ignsCrZNDEMPDHwmGsC9e1o2DxsIuvpGnP5gWFooiZ4WrMs4u_ef0BXXk1CCOxTiv3gcCtRqWbnzMHNanRotneJ8eN8r4oeCBXwjO6sxs3nqa9_HDjUcuwVmnDqBi0SLkkUSSHw3d-eM6Bu01A/w400-h300/150200%2005%20Burtonin%20hauta.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sveitsissä aivan kotini naapurissa Celignyssä Richard Burtonia ja Alistair MacLeania tapaamaassa<br /></td></tr></tbody></table></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sveitsissä asuessani tilanne oli hieman parempi, koska asuin silloin Geneven lähellä <i>Bosseyn ekumeenisessa instituutissa</i>, jonka mainiossa kirjastossa oli internetkone, jota saatoin käyttää mihin vuorokauden aikaan tahansa. Minulla oli kirjastoon avain ja joskus tuli työskentelyä siellä jopa myöhään iltaisin, koska alkuillasta monesti ainut kone oli varattu, sillä instituutissa oli paljon ulkomaalaisia teologian opiskelijoita.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrHZr-1GnPBmp9kYyW0fe3lRjYmOl_ix2BtmnxLJ7NVWq4WZQ2Ylxyv6eba2bzQJ97DSTVrx_MWBcn_Y1lCEFT46gsMZDMj4j0cMJEsP3LUa1ypGkChmwr0cAB51Fe0F9gf0t73UI3tbj-6UPoMvCuIP-YPDCweLCPw-b-Vr0H06TsCXzip5jkAg/s640/P3250044.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrHZr-1GnPBmp9kYyW0fe3lRjYmOl_ix2BtmnxLJ7NVWq4WZQ2Ylxyv6eba2bzQJ97DSTVrx_MWBcn_Y1lCEFT46gsMZDMj4j0cMJEsP3LUa1ypGkChmwr0cAB51Fe0F9gf0t73UI3tbj-6UPoMvCuIP-YPDCweLCPw-b-Vr0H06TsCXzip5jkAg/w400-h300/P3250044.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sveitsin kotini Petit Bossey.<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Kreikassa vastaavasti tilanne oli täysin toisenlainen, sillä asuin siellä noin 20 kilometrin päässä Ateenasta, Palio Pendelin kylässä olevassa Pendelin luostarissa, <i>Moni Pendelissä</i>. Käytössäni oli siellä pieni samanlainen <i>kelja</i>, kuin munkeilla. Keljassa tosin oli sähköt, joten voin käyttää tietokonetta siellä, mutta nettiyhteyttä siellä ei ollut. Kännykälläkään ei nettiyhteyksiä siihen aikaan käytetty jo pelkästään sen vuoksi, että pelkät puhelutkin suomalaisella puhelinliittymällä olivat tosi suolaisen hintaisia. Ja lähin internetkahvila sijaitsi Ateenan keskustassa, jonne matkustaminen busseilla kesti joskus jopa tuntikausia ruuhka-aikaan. Oman auton oli tuolloin jättänyt kaiken varalta säilöön Sveisiin.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic8MYvYCLY9cmF3oaNmXLZq7OV8Pt8FsYJ9EW3CzAjiaH2vu6zSnAm3_TvfCrxuX9A-pFQB4AYAXR1JRlmtUxLwz8MTllh_MZkbVLU7AMimXMPo_J0zk2JVTsnWXf3etCzj-QpH53PvZ-KGzLIegywFpKv64t92f65_bhM4qAolM4tYgLMnathUw/s640/P5110011.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic8MYvYCLY9cmF3oaNmXLZq7OV8Pt8FsYJ9EW3CzAjiaH2vu6zSnAm3_TvfCrxuX9A-pFQB4AYAXR1JRlmtUxLwz8MTllh_MZkbVLU7AMimXMPo_J0zk2JVTsnWXf3etCzj-QpH53PvZ-KGzLIegywFpKv64t92f65_bhM4qAolM4tYgLMnathUw/w300-h400/P5110011.JPG" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kreikan kotini Μονή Πεντέλης της Κοιμήσεως της Θεοτόκου</td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Mutta tarinoita syntyi runsaasti matkapäiväkirjaan ja ne olen sitten myöhemmin siirtänyt tällaiseen <a href="https://hap-dp660.blogspot.com/2014/08/matkapaivakirja-blogiksi.html" target="_blank">nykyaikaiseen blogiin muistoksi</a> tuosta mielenkiintoisesta ja elämääni rikastuttaneesta vuodesta.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhZVWbeCNFFCl4cFcMEvdJKQI3Fly1nSlHMnY_JasmIpiE2lF1wBpLJTOsoOlkrdpz7cOo9CXEXAJGvf2xFl3YbXAZBNSxZmny3UpiAQvaSB8FSwyfuXuO6oSKthTt18qptWiPGUh7HS_yxr0fgGKFlDM6oO0RZKu9RiV31N1qUxJZghu1Ir1BCA/s640/P5120004.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhZVWbeCNFFCl4cFcMEvdJKQI3Fly1nSlHMnY_JasmIpiE2lF1wBpLJTOsoOlkrdpz7cOo9CXEXAJGvf2xFl3YbXAZBNSxZmny3UpiAQvaSB8FSwyfuXuO6oSKthTt18qptWiPGUh7HS_yxr0fgGKFlDM6oO0RZKu9RiV31N1qUxJZghu1Ir1BCA/w300-h400/P5120004.JPG" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kreikassakin verkostoiduttiin<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Palattuani sitten vuonna 2001 takaisin leipätyöhöni rehtoriksi, alkoi tuon edellisen vuoden kokemuksien siivittämänä syntyä ajatus laittaa jotain matkalla ortodoksisuudesta oppimaani myös Internetiin, joka tuohon aikaan koki monenlaisia uudistuksia ja muutoksia, ja josta pikkuhiljaa alkoi muodostua melkoinen foorumi myös opetusalalle.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Niinpä sitten muutaman vuoden kehittelyn ja pohdiskelun jälkeen avasimme yhdessä poikieni <b>Petjan</b> ja <b>Iljan</b> ja miniäni <b>Sonjan</b> kanssa ortodoksisen tietosivuston: <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Etusivu" target="_blank">www.ortodoksi.net</a> pääsiäisena vuonna 2005.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sivusto oli alun alkaen tarkoitettu lähinnä ortodoksiselle uskonnon opettajille, mutta vielä tuohon aikaan useiden opettajien – olipa he sitten minkä aineen opettajia tahansa – tietokonetaidoissa oli aika paljon puutteita ja osaaminen vielä vähäistä. Siksi asia ei ottanut oikein tuulta siipiensä alle ja päätimme tehdä sivuston hieman laajemmalle joukolle, siis kaikille ihmisille, jotka halusivat tietoa ortodoksisuudesta ja ortodoksisesta uskonnosta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Olen siis tavalla tai toisella touhunnut tietokoneiden – ja oikeastaan myös tietokoneavusteisen opetuksen parissa – jostain sieltä 1990-luvun alkuvuosista tähän päivään asti, eli reilut 30 vuotta. Joten voisihan tuota varmasti ihan aikuisen oikeasti hieman harkita, josko tuota toimintaa näin eläkeläisenä hieman vähentäisin.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-83317834302956311482024-01-15T06:08:00.010+02:002024-01-15T11:23:34.538+02:00 Elämänsirkuksessa<span style="font-size: large;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYuBfw39BZHWgjS8mSHCRrQCpNlCXEID6Y_xdGwfMKBFYzKs5krZ6yr5s-Tz-KbH5CNMViLvYuksXfgeFsa6FrlGdiVqt_iAjmQ8hYyj8KbJdaqWW0oFv2aqWa4C4E_IpgwiJvPzJqg8QlVuh8a4Ch24T9aGA6_bidTDnGtfpclZBMNv0l0Ant-A/s2000/lahjat-d-j-hap.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYuBfw39BZHWgjS8mSHCRrQCpNlCXEID6Y_xdGwfMKBFYzKs5krZ6yr5s-Tz-KbH5CNMViLvYuksXfgeFsa6FrlGdiVqt_iAjmQ8hYyj8KbJdaqWW0oFv2aqWa4C4E_IpgwiJvPzJqg8QlVuh8a4Ch24T9aGA6_bidTDnGtfpclZBMNv0l0Ant-A/w300-h400/lahjat-d-j-hap.jpg" width="300" /></a></div><br /><span style="font-family: arial;">Heräsin aamulla tai oikeastaan aamuyöllä 3-4 aikaan kilinään ja kolinaan. Yöllä oli taas satanut lunta ja auraustraktori herätti minut jälleen normaalia aikaisemmin. Tai sitten se ei ollut traktori, vaan jokin muu minun sisälläni, joka vaan herätti minut ja käski istumaan läppärin taakse ja kirjoittamaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tällaisia tapahtumia on ollut elämässäni viime vuosina enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei minulla työssä ollessani kovinkaan usein tullut mieleeni kirjoittaa jotain tällaista. Enemmän se oli sitä, että minun piti lukea paljon monenlaisia asiakirjoja ja selvityksiä ja tuottaa itse samanlaisia. Nykyisin tilanne on muuttunut ja minulle on selvästi tullut tarve kirjoittaa oikeita asioita.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toisinaan näitä pohtiessani tulee mieleen, mitkä ovat ne syyt, jotka saavat minut tällaiseen "moodiin" – kirjoittamistilaan. Aivan pelkällä kyökkipsykologiallakin lienee selvää, että menneen päivän – ja ehkä pidemmänkin ajan tapahtumilla – on suurikin vaikutus niihin uniin, joita yöllä näen. Etenkin jos nuo tapahtumat ovat vaikuttavia joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Aika ajoin nuo tapahtumat tai sitten jotkut muut minulle vielä tuntemattomat seikat ovat aiheuttaneet mm. sellaisia reaktioita, että olen kirjoittanut vaikkapa Jerusalemissa jalkaisin käyneestä suutari <a href="https://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/162-simeonin-kellot-kenelle-ne-soivat.html" target="_blank"><b>Simeon Tuiskusta</b></a> tai Neuvostoliiton vankileireilta papiksi Ranskaan menneestä salmilaisesta pappismunkki <b><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html" target="_blank">Johanneksesta</a></b>, joista en koskaan aiemmin ollut kuullut mitään, ja joita en millään tavalla ole tuntenut, ja jotka ovat ihan oikeasti eläneet joskus lähimenneisyydessä. Mutta silti minun on pitänyt kirjoittaa heistä jotain blogijuttuja. Miksi? Sitä en tiedä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Viime yönäkin näin taas unta, jonka yhä muistan. Touhusin monenlaista jonkun epämääräisen sirkuksen kanssa. En ihan varmaksi osaa sanoa, johdinko tuota sirkusta, vai olinko osa työntekijöistä. Oletan, että jollakin tavalla johdin, koska jouduin antamaan jollekin taholle selvityksiä ihmisistä. Mukana oli ainakin yksi vanha venäläinen nainen, jonka nimi oli vielä aamulla muistissa. Hänen nimensä oli <b>Maria Neva</b>. Mitä hän teki sirkuksessa, oli minulle aamulla hieman epäselvä. Tätä kirjoittaessani epäilin, että hän oli kenties ennustajaeukko. En tiedä, oliko. Saattoi olla trapetsitaiteilijakin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Varmasti monenlaisilla edellisen illan ja edellisten päivien tapahtumilla on oma vaikutuksensa uniini. En vain osaa useinkaan yhdistää, millainen tuo vaikutus on. Kun pohdin, mitä tuollaisia asioita voisi olla tapahtunut, sieltä löytyy varmasti monenlaista. Hyvä monikymmenvuotinen ystäväni kuoli joulupäivänä. Toinen ystäväni, entisen kollegani vaimo ja ihminen, joka oli samassa työpaikassa kuin minä, on saattohoidossa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Myönteisistä kokemuksista viime päiviltä voisi mainita vaikka joulun, joka taas kerran oli vanha kunnon joulu. Ns. vanha klaani eli laajennettu perheemme oli koolla Lappeenrannassa. Jopa nuorimmaiseni, joka näihin aikoihin tapaa olla töissä jossain kaukana ulkomailla, oli tullut kanssamme joulunviettoon Ateenasta ja Milanosta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Vunukkani – lapsenlapseni – olivat totuttuun tapaan ihania ja niin kovin erilaisia toisiinsa verrattuna. Kumpikin joko itketti tai nauratti minua, mutta hyvällä tavalla. <b>D</b> itketti, kun hän antoi minulle joululahjaksi kirjan, jonka nimi on <i>”Isoisä – kerro minulle</i>”. Se on siis kirja, joka minun tulee täyttää ja antaa takaisin täynnä muistojani elämäni varrelta. Toinen vunukkani <b>J</b> antoi minulle lahjaksi muutaman sentin paksuisesta oksasta leikatun ja halkaistun, noin 5 cm pitkät hiotut puupalaiset, joilla voin tarvittaessa lyödä rytmiä ja viihdyttää itseäni, kun minulla on pitkästyttävä olo. Näin hän kertoi lahjaa antaessaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kaksi ihanaa teiniä ja niin erilaista ihmistä. Toinen taiteellinen, tarinoita, ideoita ja mielikuvitusta täynnä oleva tyttö. Ja toinen nörtti, kielitaitoinen, osaava insinöörityyppi. Mutta kuitenkin niin samanlaisia ihastuttavia ja rakastettavia nuoria ihmisiä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näillä kaikilla myönteisillä kuin myös kielteisillä tapahtumilla on varmasti oma osuutensa minun uniinikin. Myönteiset asiat vahvistavat itsetuntemustani ja kielteiset asiat tuovat lähemmäksi jotain ehkä epätoivoa tai muuta sellaista asiaa. Oma vanhuuteni ja vaivaisuuteni muistuttavat myös aika ajoin omasta kuolemastani. Sekään kun ei varmasti ole kovinkaan kaukana.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toisinaan uniini tavalla tai toisella vaikuttaa myös vaikkapa joku elokuva, jonka edellisenä iltana olen katsonut. Se voi olla elokuva tai dokumentti tai melkeinpä mikä vain, joka aiheuttaa erilaisia tunteita – myönteisiä tai kielteisiä. Olen usein sanonut vunukoilleni, että ukki on sellainen television ja elokuvien katselija, että jopa uutisia tai säätä katsellessani saatan itkeä jotain asiaa ihan kyynelehtien. Joskus tuo herkkä kyynelehtiminen on minulle jopa kiusallista ja jopa noloa, mutta en mahda sille mitään. Sellainen minä olen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kun nyt aamulla pohdin sitä, mitä tuli katsottua edellisenä iltana: <a href="https://www.netflix.com/fi/title/81516046" target="_blank">puolalaista upeaa elokuvaa</a> muistinsa menettäneestä aivokirurgista, joka viidentoista vuoden ajan etsii tytärtään. Sattuman tai ehkä kenties Kohtalon ohjaamana tämä mies – muistinsa ja perheensä menettätyt, tyttären isä – operoi hankalissa maalaisolosuhteissa myllyssä, alkeellisin välinein, tieämättä kenet leikkaa, tyttärensä kallovamman ja pelastaa hänen henkensä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tuota elokuvaa katsoessani minä – jokin aika sitten oppimani sanonnan mukaan – <i>”pesin oikein kunnolla sieluni puhtaaksi”</i>, siis itkin oikein kunnolla. Elokuvalla lienee ollut oma vaikutuksensa uneeni, kuten myös sillä, että eilen nuorimmaisenit taas lähti työntekoon ulkomaille – nyt Maltalle.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Jos en lie työ- ja ruuhkavuosinani jaksanut olla hirveän huolehtivainen isä lapsilleni, niin olen kai nyt sitten eläkevuosinani sellainen. Otanko sitten takaisin jotain aiemmin menetettyä vai mitä tämä lie, mutta edelleen huolehdin tai ainakin kannan huolta lapsistani – sitä tosin heille kertomatta. Näin, vaikka molemmat alkavat kohta lähestyä viittäkymmentä vuotta. Tuota huolehtimista kuvaa minun usein hokemani sanonta, että <i>”kyllä se elämäni tästä helpottaa, kunhan lapset pääsevät vanhainkotiin, niin siellä hoitotädit sitten niistä huolehtivat”</i>.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Mikkelissä, 15.1.2024 klo 05:33<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center><
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-51246818541021867802024-01-01T10:25:00.000+02:002024-01-01T10:25:06.561+02:00Vankileiriltä Ranskaan papiksi<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Vuonna 1946 jouluna tapahtunut luvaton Neuvostoliiton rajan ylitys vei siis pappismunkki <b>Johanneksen</b> vankeuteen. Hän ei nyt ollut suomalainen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotavanki" target="_blank"><i>sotavanki</i></a>, joka olisi jäänyt vangiksi sodan aikana, vaan eräänlainen <i>siviilivanki</i>, joka oli ylittänyt rajan laittomasti rauhan aikaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Syitä rajan laittomaan ylittämiseen olen pohtinut edellisessä blogijutussani. Siitä ei ole oikeastaan aivan täyttä varmuutta. Hänen ns. oma <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kertomus" target="_blank"><i>narratiivinsa</i></a> oli, että hän haluaa mennä töihin Venäjän kirkon palvelukseen ja velipojan arvelu sen sijaan oli, että hän meni hakemaan Neuvostoliitosta sodan jälkeen sinne pakolla takaisin vietyä naisystäväänsä <b>Taisiaa</b>. Niin tai näin – joka tapauksessa pm Johanneksen aikeet eivät toteutuneet, vaan vankilan tai oikeammin vankileirin, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag" target="_blank"><i>gulagin</i></a>, portti kolahti ja TT <b>Juha Riikosen</b> (JR) väitöskirjan mukaan tuomio oli 15 vuotta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Johanneksen paluusta takaisin Suomeen on myös kerrottu eräänlaisia sankaritarinoita. Erään tarinan mukaan hän oli kainalosauvojen kanssa hoippunut rajalle, ylittänyt rajan ja päästyään Suomen puolelle heittänyt kainalosauvat menemään ja sanonut, että nyt saa ”nuo kaverit” (kainalosauvat) mennä menojaan ja kävellyt hyväkuntoisena itse perille ilman sauvoja.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tarinassa lienee joitain osia ihan tottakin, sillä vankileirillä ollessaan hän ilmeisesti oman kertomansa perusteella – Suomeen palaamisensa jälkeen Supon (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelupoliisi" target="_blank"><i>Suojelupoliisin</i></a>) kuulusteluissa – kertoi yrittäneensä paeta vankileiriltä. Hänet saatiin kuitenkin kiinni ja häntä oli sittemmin pahoinpidelty niin, että hän sai kertomansa mukaan jonkilaisen vamman. Vamman vuoksi hän sai käyttöönsä kainalosauvat ja niiden käytön vuoksi hän sitten oli jossain määrin vapautettu rankimmista työtehtävistä vankileirillä. Nuo pahamaineiset vankileirithän (gulagit) olivat eräänlaisia pakkotyöleirejä, joissa käytettiin vankeja ilmaisena orjatyövoimana erilaisten valtion suunnitelmien ja monenkirjavien <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisivuotissuunnitelma" target="_blank">viisi-vuotis-suunnitelmien</a> toteuttamiseen. Silti tämän selvityksen edetessä olen pikkuhiljaa alkanut epäillä lähes kaikea hänen antamiaan ”virallisia” selvityksiä ja luulen, että tuossa vamman määrittelyssäkin oli jonkin verran ”extralisää”.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Varsinaisia oikeita sotavankeja oli alettu <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_sotavangit_Neuvostoliitossa" target="_blank">palauttaa</a> melko pian sodan päätyttyä 1945, mutta kaikista neuvostoliittolaisten väitteistä huolimatta, melkoinen osa vangeista jäi silloin vielä Neuvostoliittoon, josta heitä sitten tipotellen palautettiin ilmeisesti aina vuoteen 1954-55 saakka. Supon kuulustelupöytäkirjojoista päätellen pm Johannes eli<b> Pekka Matsi</b> palautettiin Suomeen elokuussa 1955.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
JR kirjoittaa väitöskirjassaan, että Suomeen palattuaan Johannes Matsia kuulusteltiin Vainikkalassa ja Helsingissä Supon toimesta. Kuulustelupöytäkirjoissa hän kuvaa kohtaloitaan Neuvostoliitossa, mistä hän antoi selvityksen myös <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_(arkkipiispa)" target="_blank">arkkipiispa <b>Hermanille</b></a>. Hän itse piti Neuvostoliittoon lähtemistä pitkälti arkkipiispan syynä. Tuo katkeruus jatkui hänellä kauan vielä paluun ja ulkomaille oleskelunkin aikana ja hän usein kirjeessään sukulaisille purki tuota katkeruutta arkkipiispa Hermania ja Suomea ja tietysti Suomen ortodoksista kirkkoa kohtaan.
JR kirjoittaa väitöskirjassaan, että Neuvostoliiton vankileireiltä Suomeen palannut pappismunkki Johannes hakeutui ensin Konevitsan luostariin <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Konevitsan_luostari#Evakkoluostari_sodan_j%C3%A4lkeen_Suomessa" target="_blank">Keiteleen Hiekkaan</a></i>. <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Suomen_ortodoksinen_kirkollishallitus" target="_blank">Ortodoksinen kirkollishallitus</a> ei kuitenkaan hyväksynyt Matsia palvelukseen ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Toimituskielto" target="_blank">kielsi häneltä jumalanpalvelusten toimittamisen</a>. Kirkollishallitus uhkasi myös turvautua virkavaltaan, jollei pappismunkkia saada muulla tavoin pois luostarista Keiteleeltä. Kaikki tämä kertoi pahasti solmuun menneistä väleistä pm Johanneksen ja ortodoksisen kirkon hallinnon välillä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Niinpä Johannes pyysi arkkipiispalta uuden erokirjan 13.10.1955 ja muutti Ranskaan venäläisen emigranttikirkon palvelukseen.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXXaFodRtqcH2J2BajLKxse1WnwVlMav6E_AEzUsUx-R3tlxgrwk7YfZnpaF-85vb3KWo1ZArikZ-XOyXMsif2m9IlpxjTjCwPi7-F4Hdu3LVAUoNXJtO4QYW6K6ME4e-iktkxSz9EU0QpYy6Y89_A3KVu6iTexqIID79OTIcmh5nxXZZhO1owEQ/s2000/joulukortti_1959_tik.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1029" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXXaFodRtqcH2J2BajLKxse1WnwVlMav6E_AEzUsUx-R3tlxgrwk7YfZnpaF-85vb3KWo1ZArikZ-XOyXMsif2m9IlpxjTjCwPi7-F4Hdu3LVAUoNXJtO4QYW6K6ME4e-iktkxSz9EU0QpYy6Y89_A3KVu6iTexqIID79OTIcmh5nxXZZhO1owEQ/w206-h400/joulukortti_1959_tik.jpg" width="206" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Pappismunkki Johanneksen</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;"> 1959</span></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;"> sukulaisilleen lähettämä joulukortti.<br />(Kuva.: Tuula Iljinin kokoelmasta)</span></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Seuraaava elonmerkki Johanneksesta löytyy hänen kummipojalleen Suomeen lähettämästä joulukortista, joka oli lähetetty Ranskasta paikalsta nimeltä <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Rozay-en-Brie" target="_blank"><i>Rozay-en-Brie</i></a>. Se sijaitsee vajaan 50 km päässä Pariisista länsi-kaakkoon. Kortiin hän on kirjannut nimemsä ranskalaisittain <i>Jean-Peter Matsiksi</i>. Katkeruus kokemaansa kohtaan välittyy yhä tuohon korttiin laittamastaan tekstistä. <i>”Kiitos Jumalalle kun pääsin lähtemään pois käärmeenpesästä”</i>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Korttiin merkityssä asuinosoitteessaan sijaitsi <i>”Paroisse de Rozay et des Environs”</i> eli Rozayn ja sen lähialueen seurakunnan tiloja. Nykyisin Googlen mukaan talossa on ainakin taitelijoiden toimipiste ja muuta toimintaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELUjjayA9JiangOPLV4B4jniaO6PDYcv4ZKQckQaAlfXY2ibh1tlgRzn4YzIn5mM8ddBtLkmM4_lBqIvrRTh_05AtPikJIDNko8GvQS2I6s-dRUL2x2mBAiuqlRqtV3CDCILQIyXj284eBMZnJJIRjII1QhkA99Kfm0L4_BC4loNF1xHTE5HLQw/s1711/rue-de_rome_rozay-en-Brie.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="829" data-original-width="1711" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELUjjayA9JiangOPLV4B4jniaO6PDYcv4ZKQckQaAlfXY2ibh1tlgRzn4YzIn5mM8ddBtLkmM4_lBqIvrRTh_05AtPikJIDNko8GvQS2I6s-dRUL2x2mBAiuqlRqtV3CDCILQIyXj284eBMZnJJIRjII1QhkA99Kfm0L4_BC4loNF1xHTE5HLQw/w400-h194/rue-de_rome_rozay-en-Brie.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pappismunkki Johanneksen asuinositteessa sijaitsee Google Mapsin mukaan nykyisin mahdollisesti taiteija-ateljee.<br />(Kuva: Google Maps)</span><br /></td></tr></tbody></table><br />
Seuraava elonmerkki löytyy vuodelta 1959 ja silloinkin joulukortista, joka oli tullut paikkakunnalta nimeltä <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Colombelles" target="_blank">Colombelles</a></i>, joka on kunta Calvadosin departementissa. Paikka sijaitsee noin 5 km päässä Caen kaupungista itä-koilliseen. Sieltä löytyy ortodoksinen emigranttikirkko nimeltä <a href="http://orthodoxe-caen-colombelles.org/" target="_blank"><i>Église Orthodoxe Saint-Serge et Saint-Vigor</i></a> eli Pyhien Sergiuksen ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Saint_Vigor" target="_blank">Vigorin</a> ortodoksinen kirkko. Ainakin tällä hetkellä ko. kirkko kuulunee Ranskan metropoliittakunnan (<a href="https://mgro.fr/" target="_blank">Métropole grecque orthodoxe de France</a>) alaisen <i><a href="https://www.helloasso.com/associations/vicariat-sainte-marie-de-paris-et-saint-alexis-d-ugine" target="_blank">Sainte Marie de Paris et Saint Alexis d’Ugin</a>en</i> (eli Pyhän Maria Pariisilaisen ja Aleksis Uginealaisen) vikariaatin ja siis ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Mikä lie ollut tilanne silloin 1950-luvulla? Kirkon sivujen mukaan kirkko on ollut sodan jälkeen jokatapauksessa venäläisten emigranttien kirkko, joka alkuaan Venäjän vallankumouksen jälkeen lienee kuulunut hiippakuntaan, joka koostui alun perin seurakunnista, jotka olivat olleet Venäjän valkoisen emigranttipiispa <b><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Eulogius_Georgiyevsky" target="_blank">Eulogius Georgijevskin</a></b> (</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span lang="ru">Евло́гий</span>, syntyisin <b>Vasily Semyonovich Georgiyevsky</b> / <span lang="ru">Васи́лий Семёнович Гео́ргиевский</span></span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">, [1868-1946]) hallinnon alaisia. Mutta jo 1930-luvulla se liittyi Konstantinopolin patriarkaattiin. Ranskan ortodoksien historia sen jälkeen on ollut varsin vaikeasti hahmotettavaa.</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx-K3M43oimm-OUiQeRPk3PNEK78teUQtqoKNMtlp5r9zDOGk9osqyQ0tYqynDmChyc9WlTVJaN4oCoYtK8o84TJsz4oBhOQB-FBombB99qWzUr0CVh-fFlB6gJbqy07GZxUaVI1icDWAL-LpfUttAGrDprEL0tjYQuy_lq_ieGoYV92P95OgokA/s1703/colombelles_sergiuksen_kirkko.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="815" data-original-width="1703" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx-K3M43oimm-OUiQeRPk3PNEK78teUQtqoKNMtlp5r9zDOGk9osqyQ0tYqynDmChyc9WlTVJaN4oCoYtK8o84TJsz4oBhOQB-FBombB99qWzUr0CVh-fFlB6gJbqy07GZxUaVI1icDWAL-LpfUttAGrDprEL0tjYQuy_lq_ieGoYV92P95OgokA/w400-h191/colombelles_sergiuksen_kirkko.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Johanneksen Colonbellesin osoitteessa sijaitsee yhä Pyhän Sergiuksen kirkko<br />(Kuva: Google Maps)</span><br /></td></tr></tbody></table><br />
Seuraava elonmerkki on syyskuussa 1960 sukulaiselle Suomeen lähetetystä kirjeestä, joka löhtöpaikka oli <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Le_Creusot" target="_blank"><i>Le Creusot</i></a>, itäisessä Ranskassa melko lähellä Sveitsin rajaa. Paikkakunnalla on <a href="https://archeveche.eu/lieux/eglise-saint-alexandre-nevsky/" target="_blank"><i>Église Saint-Alexandre-Nevsky</i></a> eli Pyhän Aleksanteri Nevskin ortodoksnen kirkko. Pm Johanneksen kirjessä oli mukana kuva toisesta kirkosta, joka sijaitsi kauempana Le Creusotista, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Belfort" target="_blank"><i>Belfortissa</i></a>, edelleen Ranskassa, mutta melkein Sveitsin suuren kaupungin Baselin vieressä. Belfordissa sijaitsi<i> <a href="https://www.orthodoxe-belfort.fr/" target="_blank">L'église orthodoxe de la Sainte-Résurrection-du-Christ</a></i> eli Kristuksen Pyhän ylösnousemuksen ortodoksinen – ainakin silloin vielä venäläinen – kirkko. Toimiko hän sielläkin, ei vielä ole selvinnyt. La Creusotin kirkon hallinnon kohdalla on merkintä vuodelta 2022: <i><a href="https://archeveche.eu/" target="_blank">Archevêché des églises orthodoxes de tradition russe en Europe occidentale</a></i> eli suomeksi suunnilleen Venäjän ortodoksisten kirkkojen arkkihiippakunta Länsi-Euroopassa, joka koostuu useista Venäjän ortodoksisista seurakunnista eri puolilla Länsi-Eurooppaa. Kirkollinen tilanne Ranskassa on edelleen hieman sekava ja kirkon tai seurakunnan suuntautuminen joko Moskovaan tai Konstantinopoliin ilmeisesti vaihtelee suuresti.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaqKSk4W5Uc65Uf94X5_g1S45-tZUGoxyiIbYToGWQoQDLVwHopqRRAKpIfBdcUurxUrfoNtTUtlnpqHXQv4lYwg8c4o29EsvmIiqBQlddwIHAVdzARxzOUK_QX26ZWAp84tyOHUNA3Bptco-OWP4Pyvdmkyn9nL0rpyTNOoWniG6WrKZzp91FKQ/s1164/le-creusot-kirkko-sisalta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="740" data-original-width="1164" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaqKSk4W5Uc65Uf94X5_g1S45-tZUGoxyiIbYToGWQoQDLVwHopqRRAKpIfBdcUurxUrfoNtTUtlnpqHXQv4lYwg8c4o29EsvmIiqBQlddwIHAVdzARxzOUK_QX26ZWAp84tyOHUNA3Bptco-OWP4Pyvdmkyn9nL0rpyTNOoWniG6WrKZzp91FKQ/w400-h254/le-creusot-kirkko-sisalta.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Le Crausotin kirkko sisältä nykyään.<br />(Kuva ko. seurakunnan sivuilta ja alakuva Google Maps))<br /></td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsK04K1aY-EjyGV0a_fdbRTmwxpg_ZYq2SREtCRXqV-osmNjOk0nfBWLBHbSw1OZepeU8zFrWtg7W_iKp45UVkV9MJlUzr_UKxPUS-qaCs2IHERAbXNI87TaU77Y0hQe1jqavuLf8FvCR9bMqXZnHHqIaw9OJ5bX7nziMAEU9uHARC5Ru0oXYkaw/s1815/le-creusot-kirkko.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="808" data-original-width="1815" height="178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsK04K1aY-EjyGV0a_fdbRTmwxpg_ZYq2SREtCRXqV-osmNjOk0nfBWLBHbSw1OZepeU8zFrWtg7W_iKp45UVkV9MJlUzr_UKxPUS-qaCs2IHERAbXNI87TaU77Y0hQe1jqavuLf8FvCR9bMqXZnHHqIaw9OJ5bX7nziMAEU9uHARC5Ru0oXYkaw/w400-h178/le-creusot-kirkko.jpg" width="400" /></a></div><br />
Tällä hetkellä käytössäni olevan kirje- ja korttimateriaalin perusteella minulla ei vielä ole muuta tietoa pappismunkki Johanneksen oleskelusta Ranskassa, kuin mitä edellä olen kirjoittanut. Mahdollisesti hän eli ja vaikutti muuallakin. Minulla ei myöskään ole vielä tietoa siitä, milloin ja missä hän mahdollisesti kuoli, ja mihin hänet on haudattu. Hautakivestä on tarinan mukaan olemassa valokuva, joka olisi kuvattu aivan jostakin muualta, kuin edellä mainituista paikoista. Mutta kuva ei ainakaan vielä ole löytynyt. Myöskään ei vielä ole selvinnyt pappismunkki Johanneksen yhteys useissa eri tarinoissa olevaan ranskalaiseen kaupunkiin nimeltä <i>Nizza</i>, jossa hänet on kuvattu Nizzan kuuluisan kirkon, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Orthodox_Cathedral,_Nice" target="_blank"><i>Cathédrale Orthodoxe Saint-Nicolas de Nice</i></a> eli venäläisen Pyhän Nikolaoksen katedraalin rappusilla munkin asussa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwC0-a3W0WA0xaYVHN-29PbBYDWBxrBwFIVxafl4ISAiK8JynCj8EBtUVgk9Q7IS4MW4YKZOIqVLks9LfRZLkSvSXT0lT_B-3oYErqECJdv7zMTLHigNYFbmJENu0cmIHefQloXAlCNNzjAAJP0HNhQf5UJuAA9O6ZFEDJVS7mQOVmK233soVNXw/s3520/johannes_matsi_marm.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3520" data-original-width="2496" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwC0-a3W0WA0xaYVHN-29PbBYDWBxrBwFIVxafl4ISAiK8JynCj8EBtUVgk9Q7IS4MW4YKZOIqVLks9LfRZLkSvSXT0lT_B-3oYErqECJdv7zMTLHigNYFbmJENu0cmIHefQloXAlCNNzjAAJP0HNhQf5UJuAA9O6ZFEDJVS7mQOVmK233soVNXw/w284-h400/johannes_matsi_marm.jpg" width="284" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pappismunkki Johannes Nizzassa <span><span><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;">venäläisen
Pyhän Nikolaoksen katedraalin rappusilla<br />(Kuva: Maria Matsin kokoelmista)<br /></span></span></span></span></span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"></span></span></p>
</td></tr></tbody></table>
<a href="https://rivierathisweek.com/listing/ortodoksinen-pyhan-nikolauksen-kirkko-nizzassa-cathedrale-orthodoxe-russe-saint-nicolas/" target="_blank">Nizzan Pyhän Nikolaoksen katedraali</a> on on historiansa aikana ollut monenlaisen rieputuksen kohteena. Se rakennettiin aikanaan tsaarin Venäjän aikana ja pitkälti myös tsaarin tai hänen sukunsa toimesta. Kirkko oli Venäjän vallankumouksen jälkeen emigranttien käytössä ja jossain vaiheessa myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisena. 2000-luvulla pitkällisten vuosikymmeniä kestäneiden oikeustaisteluiden jälkeen tämä ranskalainen historiallinen kansallinen monumentti todettiin kuitenkin kuuluvan nykyisen <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4" target="_blank">Venäjän federaatiolle</a></i> ja sitä kautta siis <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ortodoksinen_kirkko" target="_blank">Moskovan patriarkaatin</a></i> alaisuuteen.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxKyDPtaQRwBhKT2LWcSCwZzc1nHoVWIgt2s5Rs2dnBPT9WkAkTQG2CmLuJhWEPf8z2iFFs1rhfv6rsuJiDwv8BPLj68F5wdoUWiweVG2zLm3rnqff7OB0ltio4WKlka1G1behmZJlIYEryZ_6X0K-qFPo9Hg1gVFPO283ArMhSANe7Ad4i0Pbzg/s454/nizzan_katedraali_01b_wik.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="405" data-original-width="454" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxKyDPtaQRwBhKT2LWcSCwZzc1nHoVWIgt2s5Rs2dnBPT9WkAkTQG2CmLuJhWEPf8z2iFFs1rhfv6rsuJiDwv8BPLj68F5wdoUWiweVG2zLm3rnqff7OB0ltio4WKlka1G1behmZJlIYEryZ_6X0K-qFPo9Hg1gVFPO283ArMhSANe7Ad4i0Pbzg/w400-h356/nizzan_katedraali_01b_wik.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Kuva Nizzan katedraalin rappusilta 2020-luvulta.<br />Vertaa edelliseen kuvaan - sama paikka.<br />(Kuva: osasuurennos / Wikipedia)</span></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Oma arvaukseni on, että oheisen tälläkin sivulla nähtävän kuvan mukana syntynyt kertomus, narratiivi, siitä että pappismunkki Johannes olisi ollut tuon komean katedraalin kirkkoherra tai edes pappi, ei liene mahdollista. Kun nyt tätä selvitystä tehdessäni olen tutkinut niitä kirkkoja ja seurakuntia, joissa pappismunkki Johannes oli palvellut, ei ole mielestäni mitenkään mahdollista, että hän olisi päässyt piispan kirkon, katedraalin, papiksi.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisQ5ydFC2hjTo6i9FLIP_4CjTRlNgPB6MTotHB4BNPZHQRWqnIAY3n9WqIMhfQStybD4zeb4UmQ4Qr9C4Fv2SmHUuaMWuHiNodeK6-wzimcaUfcheg6ux9q7o2G-CgYeTDkpXXZFbjfZoAKy8uhX2RMqjRanH6W3Z0_ANEHpvswPPzeEIiyI_tWw/s2000/nizzan_katedraali_01_wik.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1846" data-original-width="2000" height="369" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisQ5ydFC2hjTo6i9FLIP_4CjTRlNgPB6MTotHB4BNPZHQRWqnIAY3n9WqIMhfQStybD4zeb4UmQ4Qr9C4Fv2SmHUuaMWuHiNodeK6-wzimcaUfcheg6ux9q7o2G-CgYeTDkpXXZFbjfZoAKy8uhX2RMqjRanH6W3Z0_ANEHpvswPPzeEIiyI_tWw/w400-h369/nizzan_katedraali_01_wik.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Nizzan Pyhän Nikolaoksen katedraali<br />(Kuva: Wikipedia)</span></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Paikkakuntien ja kirkkojen perusteella sanoisin mieluummin, että Johannes oli pienten maalaiskaupunkien ja maalaisseurakuntien pappi sellaisilla Ranskan laajoilla alueilla, minne venäläiset emigrantit ensin Venäjän vallankumouksen jälkeen ja myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen emigroituivat Venäjältä tai oikeammin Neuvostoliitosta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Väiteelle, että pm Johannes olisi ollut Ranskassa ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Uniaattikirkot" target="_blank">uniaattikirkon</a> eli paavin vallan alla olevan, itäistä riittiä noudattavan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiskatolisuus" target="_blank">kreikkalaiskatolisen kirkon</a> palveluksessa, en ole löytänyt mitään todisteita.<br /></span></span>
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br />
Kevään 2024 aikana minulla on mahdollisesti vielä lisää materiaalia </span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">tutustua </span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"> pm Johanneksen kirjeenvaihtoon suomalaisten sukulaistensa kanssa. Saan tuon materiaalin käyttööni vasta myöhemmin keväällä ja palaa silloin asiaan, jos ja kun sieltä löytyy lisää tietoja Johanneksen Ranskan ajalta. Alustavasti tiedossa on ainakin yksi paikkakunta lisää, missä pm Johannes on vaikuttanut. Samalla seuraavassa ko. aihetta käsittelevässä blogijutussa julkaisen ennen julkaisemattomia kuvua Johanneksesta.</span><br /></span>
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Tämä on toistaiseksi kevääseen asti viimeinen pm Johannesta käsittelevä blogijuttu. Seuraava tai seuraaavat ilmestyvät mahdollisesti kevään 2024 aikana.<br />Jos haluat aloittaa koko sarja lukemisen esimmäisestä jutustra aloita sivulta:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html" target="_blank">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html<br /></a>ja jatka sitten tähän viimeiseen aina sivun lopussa olevan seuraavan jutun linkin kautta.<br /><br />Viimeinen blogiartikkeli, joka sisältää keväällä 2024 läpikäydyn uusimman kirjemateriaalin mukanaan tuomaa tietoa ja uusia ennen julkaisemattomia kuvia pm Johanneksesta julkaistaan siis materiaalin käsittelyn jälkeen myöhemmin.<br />Tähän tulee aikanaan linkki artikkelin valmistuttua:<br />OSA VII<br /></i></span></span></center><br />
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-84261910919880054012023-12-23T13:58:00.001+02:002023-12-28T18:32:51.466+02:00”Villin munkin” yllättäviä peliliikkeitä<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Kuten edellisissä blogijutuissa mainittiin, pappismunkki <b>Johannes</b> eli korpraali<b> Pekka Matsi</b> kotiutettiin armeijasta kohta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota" target="_blank">Jatkosodan</a> päätyttyä. Aselevon piti alkaa syyskuun alkupäivinä ja Matsi kotiutettiin 15.11.1944.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Teologian tohtori <b><a href="https://www.geni.com/people/Juha-Riikonen/6000000026173216166" target="_blank">Juha Riikonen</a></b> (JR) kertoo väitöskirjassaan, että pappismunkki Johannes oli toiminut armeijakomennuksensa aikana myös sotilaspastorina Itä-Karjalassa Äänısniemessä. Vuonna 1944 hänet siirrettiin sielunhoitajaksi sotavankileirille Seinäjoelle, ja siellä hän mm. tutustui venäläisiin valvontakomission upseereihin, majuri <b>Jepihiniin</b> (Епихин) ja luutnantti <b>Morozoviin</b> (Моро́зов), jotka olivat valvomassa venäläisvankien kotiuttamista. Heidän kanssaan oli kuulemma "puheltu kirkkoasioistakin". Se selviää suojelupoliisin tekemistä kuulusteluista ja pöytäkirjoista, mutta niistä kenties hieman lisää myöhemmin.<br /><br />Muutto Itä-Karjalasta sotavankileirin sielunhoitoon saattoi kenties aiheutua myös siitä, että pm Johannes sairastui 1943 vakavasti lavantautiin ja joutui sen vuoksi olemaan sairaalassa pitkän ajan. Isä <b>Erkki Piiroinen</b> kertoo noista ajoista kirjassaan <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Tsasounien_Karjalassa_(kirja)" target="_blank"><i>"Tsasounien Karjalassa"</i> </a> laajalti. Kirjan kertomusten mukaan isä Erkki oli melko paljon Itä-Karjalan aikoina tekemisissä pm Johanneksen kanssa, hän mm. siunasi isä Erkin tuolloisen kodin siellä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Armeijasta kotiuttamisen jälkeen pappismunkki Johannes meni periaatteessa takaisin <i>Konevitsan luostarin</i> veljestöön, mutta hän ei kuitenkaan enää viihtynyt siellä. Luostari oli muuttanut Laatokan saarelta evakkoon <i>Keiteleen Hiekkaan</i>. Jo vajaan kuukauden kuluttua kotiuttamispäivämäärästä joulukuun alussa 1944 hän ilmoitti eroavansa luostarin jäsenyydestä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
JR:n mukaan Johannes alkoi kiinnostua työstä Venäjän kirkon, siis Moskovan patriarkaatin, palveluksessa. Kun hän oli lähtenyt Konevitsasta, hän toimi jonkin aikaa pappina Helsingin seudun ortodoksien keskuudessa, missä hän usein korosti, että Suomen kirkon todellinen Äitikirkko oli Venäjän kirkko. Noihin aikoihin hän melko aktiivisesti ahkeroi mm. munkki Juvianin ja erään Petter Nortamon kanssa Venäjä suhteiden hyväksi.
Munkki <b>Juvian</b> (siviilinimeltään <b>Ivan Krasnoperov</b>, 1880 - 1957) oli Valamon luostarin munkki ja vanhan eli ns. <i>juliaanisen kirkkokalenterin</i> kannattaja ja ko. asian aatteellinen johtaja luostarissa. Tämä <b>Petter Nortamo</b> on myös omalla tavallaan mielenkiintoinen tapaus. Alkuaan hänen nimensä oli <a href="https://www.geni.com/people/Pekka-Kusti-Nortamo/6000000076404870902" target="_blank"><b>Kusti Pekka Tiihonen</b></a>, mutta hän sitten myöhemmin muutti sukunimekseen Nortamo. Meille tämän päivän suomalaisille tuo sukunimi tuo monelle mieleen <b><a href="https://www.geni.com/people/Simo-Pekka-Nortamo/6000000171485154055" target="_blank">Simopekka Nortamon</a></b>, joka oli aikanaan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Simopekka_Nortamo" target="_blank"><i>Helsingin Sanomain</i> päätoimittaja</a>. Simopekka Nortamo oli tämän tarinassa mainitun Pekka Nortamon poika.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU0vjBDv8hO05y6lHJeJhdu_drrburQD9DJRLaefbB6C8zxlyAvRlbsTBImr-OwrvjosXcYo2C2ca44trwjP9317dA8D2mN7HFQu2p08WOtJdC9sEKrtZ0-cskclv9kjHLonCbd_fze5pZgWHz45ti0DmbhUYmyV8Wch0zvOjqDTy-9PZsyLXJ7w/s2000/pekka_nortamo_on_ed.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1514" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU0vjBDv8hO05y6lHJeJhdu_drrburQD9DJRLaefbB6C8zxlyAvRlbsTBImr-OwrvjosXcYo2C2ca44trwjP9317dA8D2mN7HFQu2p08WOtJdC9sEKrtZ0-cskclv9kjHLonCbd_fze5pZgWHz45ti0DmbhUYmyV8Wch0zvOjqDTy-9PZsyLXJ7w/w303-h400/pekka_nortamo_on_ed.jpg" width="303" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isä Pietari potretissa<br />(Kuva Ortodoksi.netin ja tekoälyn yhteistyötä)<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Pekka Nortamo oli jossakin elämänsä vaiheessa saanut pappisvihkimyksen Moskovan patriarkaatista, missä hän käytti nimeä <b>Pietari Nortamo</b>. Kuten edellä mainittiin, hän melko aktiivisesti ahkeroi toisten kaltaistensa kanssa Venäjä-suhteiden hyväksi. Pappismunkki Johanneksesta Nortamo sai JR:n mukaan hyvän yhteistyökumppanin ja eräänlaisen suojatin. JR:n väitöskirjan mukaan isä Pietari ilmeisesti toi mielipiteitään julki lehdistössä, kun sen sijaan pm Johannes ei suuremmin esitellyt näkemyksiään tällä tavoin, vaan toimi taustalla. Joka tapauksessa Nortamo sai pm Johanneksesta oivallisen avun, koska Johannes osasi venäjää. Helsingissä ollessaan Johannes asui Nortamon luona. Internetin sukututkimusohjelman mukaan Kusti Pekka Nortamo, siis isä Pietari, oli eronnut vaimostaan <a href="https://www.geni.com/people/Vieno-Elina-Nortamo/6000000171484950008" target="_blank"><b>Vieno Elinasta</b></a> (os. Leino) ja heillä oli kolme lasta. Silti hänet oli kuitenkin vihitty Moskovan patriarkaatin alaiseen Helsingissä sijaitsevaan seurakuntaan ortodoksiseksi papiksi.<br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-5dBEBaZKO6vwchoec5F5fcsKXOUJzI8RHQ-4M0dBH35SQRdE3f-k_cPNFBQscQRRDOSPia8FNHmxshvEyUt_YFDydDjxQnqjFlxZifNXeDdixI7LJVJ4NPG58c-LqA7D6F3buA3awoTeU9cc9fo21DoEbaWfYJtTWXKZhZ-eqtHvD1HxTG4Qfw/s2000/nortamo_kuolinilmoitus_1949.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1280" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-5dBEBaZKO6vwchoec5F5fcsKXOUJzI8RHQ-4M0dBH35SQRdE3f-k_cPNFBQscQRRDOSPia8FNHmxshvEyUt_YFDydDjxQnqjFlxZifNXeDdixI7LJVJ4NPG58c-LqA7D6F3buA3awoTeU9cc9fo21DoEbaWfYJtTWXKZhZ-eqtHvD1HxTG4Qfw/w256-h400/nortamo_kuolinilmoitus_1949.jpg" width="256" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pekka Nortamon eli isä Pietarin kuolinilmoitus vuonna 1949<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Yhteistyö Nortamon kanssa oli kuitenkin varsin lyhyt, Nortamo kuoli sittemmin kesällä 1949 ja sitä ennen – jo vuonna 1945 – pm Johannes pyysi <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Herman_Aav_arkkipiispa" target="_blank">arkkipiispalta</a> suosituskirjettä ulkomaille muuttoa varten. Kaiken kaikkiaan tällainen <i>”ei-kenenkään käskyvaltaan”</i> kuulunut ”villi munkki” oli jonkilainen ongelma Suomen kirkolle. Munkki, jolla ei ollut omaa luostaria eikä omaa esimiespiispaakaan. Kun hän sen lisäksi ilmeisesti ja kuuleman mukaan oli joidenkin mielestä hieman hankala persoona, henkilöstä muodostui varmasti jonkinmoinen taakka arkkipiispa <a href="https://www.geni.com/people/Herman-Aav/6000000014983068609" target="_blank"><b>Hermanille</b></a>, joka kuitenkin myönsi erokirjan ja lupasi sitten tarvittaessa tiedottaa asiasta muuton kohteena olevan maan kirkollisille johdolle, ettei kyseinen pappismunkki ollut <i>”piispan kiellon alainen”</i>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lieneekö Johanneksella jo siinä vaiheessa ollut jonkinlaiset suunnitelmat tulevaisuudestaan, sillä tuolla tavalla elävälle munkille, ei edes pappismunkille, jokapäiväinen toimeentulo sodan jälkeisessä Suomessa ollut ollenkaan helppoa eikä turvattua.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mitä ilmeisimmin hänellä oli jo varsin varhaisessa vaiheessa ajatuksena lähteä jonnekin aivan kuten nuorempana, mutta nyt ilmeisesti Neuvostoliittoon. Syitä on sitten arveltu jälkeenpäin ja ehkä jopa keksitty jotakin. Kuka sitten todella tietääkään, mikä on todellisuutta. Julkisuuteen hän antoi ymmärtää, että hän suunnitteli pappisuraa Neuvostoliitossa. Asiaa edisti myös hänen veljensä, joka selvitteli</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> jopa</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Liittoutuneiden_valvontakomissio" target="_blank">valvontakomission</a> kanssa, voisiko Johannes saada työluvan Neuvostoliittoon. Ei saanut.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tässäkin tapauksessa vanha sanonta – ”kaiken takana on nainen” – saattaa jopa pitää paikkansa. Eräiden kertomusten mukaan pappismunkki Johanneksella oli Itä-Karjalassa toimiessaan naisystävä nimeltään <b>Taisia Safanova</b> (Таисия Сафонова), jonka hän sodan päättyessä toi mukanaan Suomeen ja esitteli tuttavilleen, mutta jonka Suomen viranomaiset sitten <a href="https://journal.fi/idantutkimus/article/download/79802/40583/" target="_blank">luovuttivat takaisin Neuvostoliittoon 1945</a>. Näiden kertomusten mukaan Johanneksen pääasiallinen tarkoitus saattoikin olla Taisian saaminen takaisin Suomeen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tuohon toiseen kertomukseen pappisurasta Neuvostoliitossa saattaa liittyä sellainen seikka, että Pekka Nortamolle oli tarjottu pappisvihkimyksen lisäksi papin tehtävää Neuvostoliitossa ja Johannes ajatteli, että hänellä olisi samat mahdollisuudet. Ja näin samalla hän voisi</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> kenties</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> häivyttää tuohon todellisen ja oikean syyn – Taisian takaisin Suomeen hakemisen – tämän pappistarinan taakse.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
JR Kertoo <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Suomen_ja_Ven%C3%A4j%C3%A4n_kirkkokiista_vv._1945%E2%80%931957" target="_blank">väitöskirjassaan</a>, että suunnitelmien mennessä näin pieleen, Johannes uskoutui Nortamolle ja kertoi hänelle aikovansa ylittää Suomen ja Neuvostoliiton valtakunnan rajan laittomasti. Niinpä Johannes matkusti Haminaan ja hankkii siellä paikallisen seurakunnan papin, itsekin aikanaan kohua ja oikeustoimia mahdollisella <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003976945.html" target="_blank">Neuvostoliiton vakoilutoimintaa</a> avustaneella toiminnallaan aiheuttaneen, rovasti <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Vladimir_Tsvetkov" target="_blank">Vladimir Tsvetkovin</a></b>, avustuksella rajalla liikkumisluvan ja kesäkuussa 1946 hän sitten ylitti rajan ja antautui neuvostoliittolaisille rajavartijoille ilmoittasamalla haluavansa päästä Leningradin metropoliitta <b>Grigorin</b> puheille (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D0%B8%D0%B3%D0%BE%D1%80%D0%B8%D0%B9_(%D0%A7%D1%83%D0%BA%D0%BE%D0%B2)" target="_blank">Григо́рий</a>, siviilinimeltään Никола́й Кири́ллович Чу́ков / Nikolai Kirillovitsh Chukov, 1870-1955).<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta suunnitelmat jatkoivat pieleen menemistaan entistä pahemmin. Edes yhteistyö toisten Venäjä-aktivistien kanssa Suomessa ei taannut Johannekselle minkäänlaista kunnon mahdollisuuksia Neuvostoliitossa. Luvattoman rajan ylittämisen yhteydessä hänet vangittiin, syytettiin vakoilusta lännen hyväksi ja joulupäivänä 1946 tuomittiin 15 vuodeksi <a href="https://seura.fi/tv/poiminnat/neuvostoliiton-vankileirit-miten-neuvostoliitto-loi-jarjestelman-jossa-20-miljoonaa-ihmista-alistettiin-orjatyohon/" target="_blank">vankileirille</a>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Miten elämä tästä sitten jatkuikaan, siitä kerron sitten seuraavassa – samalla ilmeisesti tällä erää viimeisessä tai sitten toiseksi viimeisessä – tämän sarjan blogikirjoituksessa.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Tarina jatkuu vielä. Edellisen osan löydät tarvittaessa tästä:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/seminaarista-luostarien-kautta-armeijaan.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/seminaarista-luostarien-kautta-armeijaan.html</a><br />ja seuraava osa - taitaa olla jo kuudes - löytyy täältä linkkinä myöhemmin:<br />OSA VI<br /></i></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-85279176403848483162023-12-20T17:40:00.001+02:002023-12-23T14:00:10.942+02:00Seminaarista luostarien kautta armeijaan<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1QgXS4pBXKr-BkenzeP4OfDWdTceytGrelONSzZMo1HKyqDSWwi0zBvmKt_MaQjt4XajYZa3ZPXxbawQn6JcMl0yTXe9ZGQ4ifo2plDldlkq3n0hz71zlePWgctxGachuflc3YzRppx9i8CfCQzkX2Hs4A1DjHgRtDoPX9lacFgrShEIbB7Csqg/s2000/konevitsan_luostari_2006_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1333" data-original-width="2000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1QgXS4pBXKr-BkenzeP4OfDWdTceytGrelONSzZMo1HKyqDSWwi0zBvmKt_MaQjt4XajYZa3ZPXxbawQn6JcMl0yTXe9ZGQ4ifo2plDldlkq3n0hz71zlePWgctxGachuflc3YzRppx9i8CfCQzkX2Hs4A1DjHgRtDoPX9lacFgrShEIbB7Csqg/w400-h266/konevitsan_luostari_2006_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Konevitsan luostari 2006<br />(<span><span>Kuva © Hannu Pyykkönen)</span></span></span>
</td></tr></tbody></table><br /><b>Pekka Matsin</b> eli myöhemmän pappismunkki <b>Johanneksen</b> elämä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa oli otaksuttavasti mielenkiintoista. Monesta tuon ajan asiasta ei tällä hetkellä ole kuitenkaan vielä saatavilla sellaista materiaalia, joka kertoisi asioista tarkemmin, siksi joissain asioissa on väkisin pitänyt hieman arvailla erilaisten kansansuusta kuultujen tarinoiden valossa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta mennäänpä nyt aluksi niihin tietoihin pappismunkki Johanneksesta, jotka tällä hetkellä ovat kirjallisesti käytettävissä. Teologian tohtori, Valamon opiston apulaisrehtori<b> Juha Riikonen </b>(JR) kirjoittaa väitoskirjassaan <i>”<a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Kirkko_politiikan_syleilyssä_%28väitöskirja%29" target="_blank">Kirkko politiikan syleilyssä</a>”</i>, että Pekka Matsi olisi opiskellut Sortavalan pappisseminaarissa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tästä en ole vielä löytänyt enempää tietoja. En siitä, milloin hän pääsi seminaariin tai miksi hän lähti sieltä pois, koska häntä ei mainita mm. seminaarin matrikkelissa. Se voisi viitata vaikka seminaarista erottamiseen tai poislähtemiseen tai johonkin vastaavaan. Tuon ajanjakson Sortavalassa sijainneen pappisseminaarin oppilaista ja henkilökunnasta kootussa matrikkelissa todetaan vain lyhykäisesti, että oli monia, joiden oli jätettävä opinnot kesken erilaisista syistä.<br /><br />Mutta joka tapauksessa Riikosen tietojen mukaan tämä kaikki </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> pappisseminaariin meno ja sieltä poistuminen </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> oli tapahtunut kuitenkin ennen vuotta 1928, jolloin hän meni Viroon ja siellä nimenomaan <i><a href="https://nordictravel.fi/fi/nahtavyydet/petserin-luostari/" target="_blank">Petserin luostariin</a></i>. Petseristä hän jatkoi matkaa ilmeisesti melko pian silloiseen myllerrysten keskellä olevaan, Serbiasta ja eräistä muista alueista muodostettuun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavian_kuningaskunta" target="_blank">diktatoriseen kuningaskuntaan</a>, jonka nimenä oli aluksi <i>”Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta”</i>, myöhemmin vuodesta 1929 <i>Jugoslavia</i> (siis ”iso-slavia” eteläslaavilaisten mukaan). Siellä hän hakeutui nykyisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kosovo" target="_blank">Kosovon</a> alueella sijaitsevaan suureen, 1300-luvulla rakennettuun <a href="https://www.decani.org/en/" target="_blank">Vysoko-Dečanin Kristuksen ylösnousemuksen luostariin</a> (serb. Манастир Високи Дечани), joka sijaitsee 12 </span></span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Peć</span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">in (</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">Пећ</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">) kaupungista etelään.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Vysoko-Dečanin luostarissa hän Riikosen väitöskirjan mukaan kävi nelivuotisen luostarikoulun 1930-luvun alussa. Munkkivihkimyksen hän sai sitten pohjoisempana Serbiassa sijaitsevassa <a href="https://www.manastirgornjak.rs/" target="_blank">Gornjakin luostarissa</a> (Манастир Горњак) joulukuussa 1935 ja <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Diakoni" target="_blank">munkkidiakoniksi</a> vihkiminen tapahtui keväällä 1937 ja <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Pappismunkki" target="_blank">pappismunkiksi</a> kesällä 1937.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Näiden vihkimysten jälkeen pm Johannes palasi ilmeisesti piispalta lupaa kysymättä, omin luvin Suomeen syksyllä 1937 ja meni Laatokan saarella sijaitsevaan <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Konevitsan_luostari" target="_blank">Konevitsan luostariin</a>, jonka veljestön jäseneksi hänet hyväksyttiin virallisesti vasta keväällä 1939. Syy viivästyneeseen hyväksyntään johtui JR:n väitöskirjan mukaan mahdollisesti siitā, että Johannes ei ollut saanut serbialaiselta piispaltaan Benjaminilta todistusta diakoniksi ja papiksi vihkimisistä. Benjamin piti Matsia luostarilupauksensa rikkojana. Munkkivihkimyksensä yhteydessä Johannes oli luvannut pysyä serbialaisessa luostarissa vähintään kymmenen vuotta, mutta oli sitten lähtenyt omavaltaisesti Suomeen jo parin vuoden kuluttua.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Johonkin noihin aikoihin sijoittunee edellisessä blogijutussa kerrottu <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html" target="_blank">hauska tapahtuma</a> Helsingin pääesikunnassa tapahtuneesta armeijan palvelukseen astumisesta. Joka tapauksessa sodan sytyttyä Johannes määrättiin armeijan palvelukseen. Talvisodassa Pekka Matsi toimi aiankin aluksi Kannaksen lohkon <a href="https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/88" target="_blank">Järisevän linnakkeella</a> tykistön lääkintäkorpraalina, myöhemmin ilmeisesti Jatkosodan aikana myös sotilaspapillisissa tehtävissä Karjalassa. Hänet kotiutettiin vasta marraskuun puolessavälissä 1944.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joitain merkintöjä pappismunkki Johanneksesta – tai oikeammin siis korpaali Pekka Matsista – löytyy Konevitsan luostarin evakuoimisen yhteydessä olleista maininnoista maaliskuulta 1940. Noista tapahtumista on mitä ilmeisimmin olemassa hieman toisistaan poikkeavia kertomuksia, joissa pm Johanneksen rooli on jokaisessa hieman erilainen. Joka tapauksessa Konevitsasta evakuoitiin useita laatikollisia kirkollista tavaraa Kerimäelle. Montako laatikkoa ja keiden toimesta ja milloin – noista löytyy siis erilaisia mielipiteitä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tavaroiden evakuoimista oli tapahtunut useamman eri kerran – ilmeisesti ensimmäisen kerran jo Talvisodan syttymisen aikoihin joulukuussa 1939. Tämä evakuointi lienee ollut perusteellisin ja eräiden mielestä asiantuntevin, sillä luostarin oma väki teki valinnat ja koko työn ilman kiirettä. Sittemmin myöhemmin ortodoksisen kirkkomuseon ensimmäisenä asiaiainhoitajana oman työnsä ohessa toiminut, ylidiakoni <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Leo_Kasanko" target="_blank">Leo Kasanko</a></b>, luetteloi tavarat laatikko laatikolta. Toinen tutkija, Joensuun yliopiston emerita professori <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tellervo_Krogerus" target="_blank">Tellervo Krogerus</a></b> (TK) kertoo </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">eräässä </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">omassa ko. evakuiointia aihettä käsittelevässä esityksessään, ettei Kasanko kuitenkaan sen tarkemmin kertonut 1940- ja 1950-luvun papereissaan tarkemmin noiden laatikoiden tulosta ja alkuperästä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Hieman tätä asiakokokaisuutta sotkee tai sitten selittää myös se tieto, että tuo toinen tutkija (TK) oli evakuointia armeijan puolesta suorittaneen Konevitsassa palvelleen, patteristossa palvelleen sotilaan ja evakuointia auttaneen lotta-palveluksessa olleen vaimonsa lapsi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
TK:n mukaan evakuointia tapahtui kenties jossain vaiheessa kahdessa erillisessä tapahtumassa ja kahden toisistaan tietämättömien ryhmien toimesta. Näiden ajatustensa taustalla on hänen esitelmässään esitetty kahden paikalla olleen ja työskennelleen siviilin, hänen vanhempiensa, näkemykset ja kokemukset. Se ei ainakaan minulle ole selvää, tarkoitetaanko tässä kahdella erllisellä tapahtumalla joulukuun ja maaliskuun tapahtumia, vai pelkästää keväällä 1940 mahdollisesti tapahtuneita kahta erillistä evakuointia.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toinen hieman erilainen tarina näistä evakuoinneista oli sittemmin Valamossakin tutuksi tullueen <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Konevitsan_Antti_%28kirja%29" target="_blank">Konevitsan Antin</a></b> eli <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Andrei_Peschkoff" target="_blank">Andrei Peškovin</a></b> kertomaa ja kolmas tarina vielä sairastuvalla työskennelleen hoitajan kertomaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Itse olen taipuvainen uskomaan siihen oletukseen, että ainakin Antti, joka ei todennäköisesti ollut paikalla evakuoimassa, kertoi kuulopuheitaan ja ”hieman” tyylilleen sopivasti värittäen. Eli hieman sitä samaa ajatusta kirkon – tässä tapauksessa vieläpä väheksityn ortodoksisen vähemmistökirkon – kannalta katsoen, mistä eräässä <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/muistini-mukaan.html" target="_blank">edellisessä blogijutussani</a> mainitsin ja minkä professori <b><a href="https://uefconnect.uef.fi/henkilo/jukka.korpela/" target="_blank">Jukka Korpela</a></b> myös kertoo hieman eri sanoin uudessa kirjassaan <i>”<a href="https://www.gaudeamus.fi/teos/muinais-venajan-myytti/" target="_blank">Muinais Venäjän myytti</a>”</i>: saduilla ja tarinoilla nostettiin hallitsijoiden ja vallassaolijoiden statusta, eli vankimmat perusteet vallankäytölle tarjoaa ylevä tarina. Taitaa sama metodi olla yhä edelleen käytössä ko. maassa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tässä vaiheessa tarinaan tulee taas mukaan myös kertomuksemme päähenkilö – pappismunkki Johannes – silloinen lääkintäaliupseeri, kuten häntä eräissä teksteissä tituleerataan. Aikalaiskertomuksen mukaan lääkintäaliupseeri sai avukseen muutamia poikia ja heidän kanssaan he sitten keräsivät vielä joitain tavaroita luostarin museosta ja kirkosta laatikoihin ja naulaisivat niitä kiinni. Osa kirkkotekstiileistä pääsi turvaan hevosten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Loimi" target="_blank">loimina</a>. Saman kertomuksen mukaan komentaja olisi luetteloinut evakuoitavat tavarat, mutta ainaakaan allekirjoittaneelle ei selvinnyt, löytyykö tuo luettelo jostain, vai liekö kadonnut jonnekin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Vastaavasti ilmeisesti joidenkin muiden armeijan asiakirjojen mukaan olisi pitänyt olla niin, ettei pm Johanneksen – siis korpraali Matsin – olisi pitänyt edes tuolloin olla <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Konevitsan_luostari" target="_blank">Konevitsassa</a>. Mutta muistitieto kertoo muuta. Selityksiksi kaikille näille kertomuksille on mainittu, että joku muistelija on ehkä sekoittanut toisiaan ulkonäkönsä vuoksi hieman muistuttaneet pm Johanneksen ja <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Igumeni_Mavriki_(Konevitsa)" target="_blank">igumeni <b>Mavrikin</b></a>. Mielenkiintoista toki olisi, jos Johannes olisi ollut saaressa vielä Konevitsan munkkien sieltä pois lähdön jälkeen, mutta toki sekin kai oli mahdollista, koska kyseessä ei armeijan näkökulmasta ollut <b>pm</b> Johannes, vaan <b>korpraali</b> Pekka Matsi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Jälkeenpäin on vaikea todentaa, kertoiko pm Johannes sitten itse luostarin evakuoinnista omana saavutuksenaan luovuttaessaan Konevitsan esineet Kuopiossa. Andrei Peškovin kertomuksessa hänen ansioihinsa on kuitenkin luettu kenties joidenkin toistenkin osuus evakuoinnissa. Selviteltyäni näitä lukuisia erilaisia ristiriitaisia papereita ja kertomuksia pm Johanneksesta, niin sanoisin sillä perusteella, millainen kuva minulle on asiasta ja henkilöstä muodostunut – vastauksena tuohon kysymykseen: kyllä hän kertoi ne omaksi tai oikeastaan oman kirkon, luostarin hyödyksi. TK:n mukaan pm Johanneksen nimiin on siirretty myös luostarista lähdön viime tunteina tehty suuren esinemäärän ripeä evakuointi, jonka takana ja organisoinijoina oli kuitenkin aivan toiset luostarialueella toimineet ja asuneet ihmiset mm. juuri TK:n molemmat vanhemmat isän johdolla.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joka tapauksessa pääosa kirkollisesta esineistöstä jäi silti luostariin ja hävisi sieltä pikaisesti sotilaiden tultua. Samoin sinne jäivät yli 8000 niteen kirjasto ja luostarin arkisto, joista osa löytyi sieltä täältä revittyinä ja kenties sytykkeinäkin käytettyinä. Kun munkit palasivat Konevitsaan välirauhan aikana, he kohtasivat hävityksen kauhistuttavat jäljet. Paljon myöhemmin – kun pääsin minäkin saareen turistina – minuakin kauhistutti mm. luostarin kiviaidalla aidatun hautausmaan jyrääminen tasaiseksi pallokentäksi.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0YrKlmHj43i5euGPKp08Ismeynl1FVkgPIDXZQ4Lkaxi8Mdr6JZRf8rn00TYTrXqbpJNU0Ll29fA5ZuiOXCCuvqnG4MODy2h-7lppPwCgeWNQ4ooIDXKBQwBJMjxa8Ji76gso1FYlXg95J40ehAttEbaib7UJqGrHE5JaaET9wGlE01nynIaS-g/s2000/konevitsan_hautausmaa_01_2006_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1333" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0YrKlmHj43i5euGPKp08Ismeynl1FVkgPIDXZQ4Lkaxi8Mdr6JZRf8rn00TYTrXqbpJNU0Ll29fA5ZuiOXCCuvqnG4MODy2h-7lppPwCgeWNQ4ooIDXKBQwBJMjxa8Ji76gso1FYlXg95J40ehAttEbaib7UJqGrHE5JaaET9wGlE01nynIaS-g/w266-h400/konevitsan_hautausmaa_01_2006_hap.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Konevitsan jyrätyllä hautausmaalla oli 2006 vain yksi hautaristi.<br />(<span>Kuva © Hannu Pyykkönen)</span></span></span></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Monessa eri vaiheessa Konevitsasta evakuoitu kirkollinen esineistö joutui sekin kokemaan vielä kovia aikoja, ensin kuljetusten ja sitten vielä Kuopiossakin epäasiallisen varastoinnin vuoksi. Lisäksi joitakin arvokkaita esineitä tuhoutui Keiteleen Hiekan luostarissa igumeni <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Pauli_Jouhki" target="_blank">Pietarin</a> (Pauli Jouhki) aikana sattuneissa kahdessa tulipalossa. Näiden lisäksi ilkivalta ja varkaudet verottivat joitain arvokkaimmista esineistä. Mm. eräs – ilmeisesti noviisi – <a href="https://youtu.be/3PDQJrIncZw?si=IrmnT746l5xVRHDm" target="_blank">pilkkoi, varasti ja möi muualle</a> osia pyhittäjä <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Arseni_Konevitsalainen" target="_blank">Arsenin</a> reliikkien suojana olleesta hopeisesta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenotafi" target="_blank">kenotafista</a>. Osa varastetuista esineistä saatiin sittemmin takaisin, osa sulatettuina harkkoina, mutta paljon hävisikin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pm Johanneksen osuutta noissa tapahtumissa ei kuitenkaan ole millään tavalla rekisteröity, eikä ilmeisesti edes epäilty. Hänen luostarin evakkopaikan <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Konevitsan_luostari#Luostari_muuttaa_Keiteleen_Hiekkaan" target="_blank">Keiteleen Hiekan</a> aikakautensakin jäi varsin lyhyeksi ja aijoittunee melko todennäköisesti pariin lyhyeen jaksoon toinen kenties välirauhan aikoihin ja toinen myöhemmin sodan – siis myös <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota" target="_blank">Jatkosodan</a> – jo päätytyttyä, sillä sodan jälkeen hänen elämässä tapahtui melkoinen myllerrys, josta enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Johannes ei ilmeisesti Hiekassa syystä tai toisesta oikein viihtynyt. Hieman hankalana luonteena hän kertoman mukaan oli kehnoissa väleissä monien kirkon vaikkutajien, mm. <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Herman_Aav_arkkipiispa" target="_blank">arkkipiispa <b>Hermanin</b></a> kanssa, joka ei pyynnöistä huolimatta etsinyt hänelle muuta työtä tai sijoituspaikkaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Konevitsan luostarin veljestö alkoi vanheta, ruumiillisten ja raskaiden töiden tekijät vähentyä ja jonkilaisia ristiriitojakin alkoi kai ilmetä, mm. <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Miksi_osalla_maailman_kristittyj%C3%A4_p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen_on_eri_aikaan" target="_blank">kalenterikysymyksissä</a> ja suhteessa Venäjän tai Suomen kirkkoon. Alle viisikymmpisellä pm Johanneksella oli muut asiat mielessä.</span></span><br />
<br /><br /><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br /></i></span></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Tämä tarina jatkuu vielä. Edellisen osan löydät tarvittaessa tästä:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html</a><br />ja seuraava osa - taitaa olla jo viides - löytyy tääsä linkistä:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/villin-munkin-yllattavia-peliliikkeita.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/villin-munkin-yllattavia-peliliikkeita.html</a><br /></i></span><br /></center>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-31323877270260473532023-12-17T17:24:00.004+02:002023-12-17T17:53:42.891+02:00Kiertolaismunkki Suomesta<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Kiertolaismunkkeja on historian saatossa ollut monissa uskonnoissa. Hinduilla <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sadhu" target="_blank">sadhuja</a>, näitä on kuulemme samanverran kuin Suomessa asukkaita. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretket" target="_blank">Ristiretkien</a> aikana heitä lienee ollut myös kristinuskon parissa paljonkin. Myös ortodokseilla on ollut kiertolaismunkkeja. Yksi heistä – ehkä sieltä kuuluisammasta päästä – lienee venäläinen munkki <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Grigori_Rasputin" target="_blank">Rasputin</a></b>. Niin <a href="https://www.geni.com/people/Rasputin/6000000010908111622" target="_blank">Rasputiniin</a>, kuin erityisesti noihin intialaisiin sadhuihin, on usein liitetty kysymys: kumpia he oikein ovat – huijareita vai pyhiä. Siis hieman sama teema kuin tuossa pari blogijuttua aikaisemmassa blogiotsikossani.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pienellä "viilauksella" voitaneen joistakin suomalaisistakin munkeista käyttää tuota nimitystä. Kiertolaismunkki nimitys johtunee tuossa tapauksessa siitä, että hän joko levottoman mielensä tai muun elämän tilanteensa vuoksi kierteli munkkina ollessaan ympäri maatamme eri luostareissa, seurakunnissa ja jopa Euroopan eri maissa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nimityksen ei tarvitse olla millään tavalla kielteinen. Se vain kuvaa noiden munkkien elämää jollain tavoin yhdellä sanalla, lyhyesti. Kerron tässä blogijuttusarjassa siis parista tällaisesta kiertolaisesta. Mutta en todennäköisesti mitenkään lyhyesti, sillä heidän elämänsä oli varsin monipolvista, vaikeasti seurattavaa ja siinä on yhä paljon epävarmuuksia, joita en ainakaan minä pystynyt millään tavalla kotikonstein varmentamaan enkä edes seuraamaan kovinkaan kronologisesti.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toinen heistä – <a href="https://www.geni.com/people/Pappismunkki-Mefodi/6000000193325135877" target="_blank">isä <b>Mefodi</b></a> – tuli jo esiteltyä eräässä edellisessä blogijutussa ja sen liitteissä. Nyt olisi varmaan toisen vuoro. Aika pitkälti – hyvä ettei kokonaan – tämäkin blogitarina perustuu erilaisiin muistitietoihin, siihen kansanomaiseen historiaan, josta viime blogijutussani kirjoitin. Jotain olen useilta ihmisiltä kuullut, mutta hieman myös jostain lukenutkin. Loput olen itse noihin kehyksiin noista ”nuoteista säveltänyt”.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nyt kyseessä on Salmin karjalainen pappismunkki <b>Johannes</b>, siviilinimeltään <b><a href="https://www.geni.com/people/Pekka-Matsi/6000000013157903232" target="_blank">Pekka Matsi</a></b>. Tosin kirkonkirjoissa nimenä on <b>Petr / Pjotr</b>, mutta venäjäksi kirjoitettuna Пeтр tai oikeammin vanhalla venäjällä (vanhoin kyrillisin kirjaimin) <b>Пeтръ</b>. Pekka-nimellä hän kai sitten maailmassa ja siviilissä oli kuitenkin kulkenut. Internetin sukututkimusohjelmassa Geni hänet oli alkuun nimetty seuraavasti: Petter "Pekko" Jakolev Matshi (Matsi). Hän syntyi tuon st-sivuston ja kirkonkirjojen mukaan 4.6.1906 Salmissa ja kuoli Ranskassa. Kuolinaikaa ja tarkempaa paikkaa ei ole merkitty. Eikä se ainakaan vielä tätä kirjoittessani ole minulle selvinnyt.</span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQlbNe5OMzc9N72MBmP4EgpIZk1w6KkdY5uvaXL_HsYB9THR0xO6s3embYA41-rvh1w52db9GWbzLg2CMSCcosiwPHivYddySZm3PrqVjnT8Wq6xHvDCpS2_i0YSwg1p43BTTpQ-LdH-foCP_9a2iTVp-aR5uuw6s0QDMekIHPrVH5XgEuHJHjSw/s2000/kirkonkirja_salmi_1906.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="441" data-original-width="2000" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQlbNe5OMzc9N72MBmP4EgpIZk1w6KkdY5uvaXL_HsYB9THR0xO6s3embYA41-rvh1w52db9GWbzLg2CMSCcosiwPHivYddySZm3PrqVjnT8Wq6xHvDCpS2_i0YSwg1p43BTTpQ-LdH-foCP_9a2iTVp-aR5uuw6s0QDMekIHPrVH5XgEuHJHjSw/s400/kirkonkirja_salmi_1906.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Salmin ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjoista löytyy Pekan syntymästä merkintä.<br />Vasemmanpuoleisessa osassa on teksti (ystäväni Vladimirin kääntämänä):<br /></span></span>Pjotr - Virtelän kylän talonpoika Jakov Petrov Matshi ja virallinen vaimo Marfa Trofimova, molemmat ortodokseja, heidän ensimmäisestä avioliitostaan.<br />Pappi Ioann Fjodorov<br /> Lukkari Ioann Pokrovski<br /><span style="font-size: medium;">ja keskimmäisessä osassa lukee suomennetuna ilmeisesti kummien tiedot:</span><br /> Uudenkylän talonpoika Timofei, Trofimovin poika Satuli ja Virtelän kylän talonpojan vaimo Darja Petrovan tytär Antipova.<br /> </div><div>
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Tuo on sukunimi esiintyy siis kirkonkirjoissa ja joissain teksteissä ainakin kahdessa eri muodossa: sekä <b>Matsi</b> että <b>Matshi</b> tai <b>Matshu</b> osittain varmaan myös siksi, että tuohon aikaa papin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyrillinen_kirjaimisto" target="_blank">kyrillisin kirjaimin</a> kirjotetun tekstin ns.<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisten_nimien_kirjainasu_ven%C3%A4j%C3%A4nkielisess%C3%A4_tekstiss%C3%A4" target="_blank"> translitterointi</a> latinalaisin kirjaimin lienee ollut melko vaihtelevaa ja sekavaakin. Kun lisäksi joidenkin nimien vääntäminen venäjäksi, kyrillisin kirjaimin, oli myös hankalaa, erilaiset variaatiot mahdollistuivat.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pekan vanhemmille talollinen <b><a href="https://www.geni.com/people/Jakov-Jaakko-Matsi-Matshu/6000000013157778213" target="_blank">Jakov "Jaakko" Petrov Matsille</a></b> ja hänen vaimolleen <b><a href="https://www.geni.com/people/Marfa-Martta-Matsi/6000000013157650472" target="_blank">Marfa "Martta" Trofimova Satulille</a></b> syntyi suuri katras lapsia. Lukumäärä on vaihdellut hiemen lähteestä riippuen, mutta lapsimäärä lienee ollut jossain 10 -13 tienoilla, missä Pekka oli suunnilleen sieltä keskeltä luetteloa, hieman nuorimmasta päästä. Lapsia isä Jaakolle ja äiti Martalle syntyi 20 vuoden aikana välillä 1895-1915 siis suunnilleen melkein yksi per vuosi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Suuri lapsimäärä oli tuohon aikaan melko tavallista. Lapsia syntyi suuri määrä esimerkiksi sen vuoksi, että lapsikuolleisuus oli melko suurta. Lapsia kuoli aivan pienenä erilaisiin rokkoihin ja muihin kulkutauteihin ja siksi piti varmistaa, että suvussa on suvunjatkajia, ja samalla tietysti lapsi syntyi – niin kuin sanonta kuului – <i>”leipä suussa”</i> – eli hän oli perheen ja suvun tulevaa työvoimaa kasvettuaan hieman suuremmaksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Suuri lapsimäärä ja pienet asuinpiirit, olivat omalla tavallaan siunaus, mutta myös suuri terveydellinen uhka monella tapaa, ei pelkästään kulkutautien kanssa. Taudit levisivät joskus huonon hygienian vuoksi helposti, mutta myös naimisiin meno hankaloitui, kun lähistöllä, jopa naapurikylissä, alkoivat kohta kaikki olla lähisukulaisia, serkkuja. Liian lähelle sukuun naiminen oli ongelma ja se aiheutti omat geneettiset ja muut sairautensa, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rappeutuminen" target="_blank">degeneroitumista</a> suvussa. Ongelma oikeastaan poistui vasta evakkoon ja uusille alueille lähdettäessä sotien aikaan ja niiden jälkeen. Uusilla alueilla ”naimapiiri” oli laajempi ja geneettinen perimä uutta. Näin – kuten sanotaan – karjalaiset pelastivat suunnilleen samanlaisissa elinpiireissä asuneet sisäsiittoiset pohjalaiset ja päinvastoin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tuollaisista olosuhteista maailmalle lähtö oli varmasti monelle karjalaisille lapselle ja nuorelle </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">– Pekallekin </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> melkoinen ponnistus. Kouluja toki oli, mutta harvassa, ja yleensä lapsia ei koulutettu ”liikaa”. Heitä tarvittiin enemmän kotona, kuin jossakin maailmalla. Vielä niinkin myöhään, kuin minun syntymän aikoihin 1940-50-luvuilla <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu" target="_blank">oppikouluun</a> lähteminen maaseudulta oli melko harvinaista. Monesti kävi niin, että pitkän ja hankalan matkan takia piti asua ns. ”kortteerissa” opiskelupaikkakunnalla. Tällainen oli pienille 11-12 vuotiaille lapsille aikamoinen urakka. Niin myös minulle.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ei liene Pekankaan elämän alkuvuodet ja vuosikymmenet olleet mitään helppoja, Kaiken lisäksi noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen Pekka joutui sotapalvelukseen puolustamaan omaa maataan vihollisen hyökkäykseltä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta sitä ennen oli kyllä jo ennättänyt tapahtua paljonkin. Ajalta on niukasti tietoja saatavissa näin ”kotikonstein”, mutta kun miettii nuoren pojan taivalta noissa karjalaisissa maisemissa 1920-30-luvuilla, ei siellä kai varmasti monenlaisia virikkeitä ollut, jos elämää vertaa nykynuorten elämään. Pekka kävi armeijan. Palvelupaikasta ei vielä ole tietoa, mutta sen päätyttyä hän mitä ilmeisimmin oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpraali" target="_blank">korpraali</a>, sillä joissakin kirjallisissa lähteissä hänen mainitaan olleen sotapalveluksensa aikaan lääkintäaliupseerina sairastuvalla.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Asepalvelukseen astumisesta sodan alkaessa on olemassa mielenkiintoinen ja hauska tarina, jonka mm. Joensuun aikaisempi kirkkoherra isä <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Erkki_Piiroinen" target="_blank">Erkki Piiroinen</a></b> on kertonut julkisuudessa jossain esitelmässä. Sieltä sen minäkin kuulin. Pienet, jonkin verran <a href="https://www.geni.com/people/Erkki-Elias-Piiroinen/6000000035302853412" target="_blank">isä Erkin</a> väritettyyn kerrontaan kuuluvat tekstin "asiavirheet" (lue: värittely) korjattuina ja omin sanoin muotoiltuna tuo tarina kuuluu seuraavasti:
</span></span><blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Sodan syttymisen yhteydessä myös Pekka Matsi – siinä vaiheessa jo isä Johannes – sai kutsun sotapalveluksen, armeijaan. Hän oleskeli todennäköisesti jo silloin ulkomailla ja tuli sieltä Suomeen, Helsinkiin, ilmeisesti Pääesikuntaan, jossa hänen piti ilmoittautua palvelukseen. Kerrotun mukaan vastassa oli pöydän takana kolme korkeaa upseeria: eversti, majuri ja kapteeni. Isä Johannes sanan mukaisesti ”purjehti” uljaasti sisään huoneeseen mustaan munkin asuun pukeutuneena, päässä hunnulla varustettu <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Klobukki" target="_blank">klobukki</a> ja kaulassa <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Kaularisti" target="_blank">risti</a>. Varsin vaikuttava näky. Upseerit nousivat tietysti kohteliaana miehinä ylös tervehtimään vaikuttavan näköistä henkilöä, joka astui pöydän ääreen, teki asennon ja ilmoitti sotilaallisesti: <i>”Herra eversti, korpraali Matsi valmiinan astumaan sotapalvelukseen.”</i></span></span></blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Kuten varmasti jälleen huomaat, etten ole noilta polveleivilta tarinoiltani vielä ollenkaan päässyt varsinaiseen aiheeseen eli pappismunkin, isä Johanneksen, elämään </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">kovinkaan syvälle</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">. Mutta älä hätäile, lisää tulee, kunhan ennätän käydä läpi laajaa materiaalia, josta osaa en ole vielä edes saanut eteeni luettavaksikaan. <br /><br />Nuo isä Johanneksen elämän vaiheet ovatkin sitten ihan kiintoisia ja tosi mielenkiintoista tarinaa, mutta yritän kertoa siitä sitten seuraavassa blogijutussa taas lisäselvittelyjeni jälkeen jotain. Osa tulossa olevasta lisämateriaalista saattaa viivästyä niin, etten saa sitä heti tutkittavakseni, mutta aikanaan sitten. Toivottavasti jaksat odottaa ja sitten vielä lukea seuraavankin tai todennäköisesti monikossa: seuraavat.<br /><br /></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-VbsyKpPpy8rs_cDHagkdwNAyny-UMe05o_yH27BvMDmnjA5f3PATszjwa7WAq7d7KbqS9qbIBu1QKJxWJ1_tR9OTfM7vgJ0rBJUO1TP7KH9utkuhiENQANBSvkxVK5IHK45ZSQUrhDivGHJUXEjEPJbo_11GQ5pLxNCrpQPN0KrzdqWHCj8T_Q/s1000/pm_johannes_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="611" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-VbsyKpPpy8rs_cDHagkdwNAyny-UMe05o_yH27BvMDmnjA5f3PATszjwa7WAq7d7KbqS9qbIBu1QKJxWJ1_tR9OTfM7vgJ0rBJUO1TP7KH9utkuhiENQANBSvkxVK5IHK45ZSQUrhDivGHJUXEjEPJbo_11GQ5pLxNCrpQPN0KrzdqWHCj8T_Q/w245-h400/pm_johannes_hap.jpg" width="245" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pappismunkki Johannes (Vorobjeff)<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br /></span></span></div><div><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Selvyyden vuoksi kerron vielä, että Suomessa noihin samoihin aikoihin vaikutti samassa luostarissa toinenkin isä Johannes. Hän ei ole sama isä Johannes, josta nyt olen kertonut. Tämän munkin siviilinimi oli <b>Ilja Andreinpoika Vorobjeff</b> ja hän oli syntynyt Aunuksessa 1884 ja kuoli sittemmin Heinäveden Valamon luostarissa 1964. Hänen luostaritiensä kulki Syvärin ja Konevitsan kautta Valamoon, missä hän toimi monissa eri tehtävissä, mm. rippi-isänä veljestölle.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfHQaaTQJWuUTSwVYsxJ-YSSDTlALf6Ou2khbdF6kAebsB_s2O5-w9_6-xk7216qsfNPnd2c7XyJLZPB737_MKk62h947rIYGb5FYSquucqIP1MfFbRBMOiJ7Vj51zuNsj5jJ7ZDPFB_ZZiQ3eCZcMO4ksvLPEd-7-KwtK0HqAyKrzyKZhOoqd6Q/s2000/pm-johannes-konevitsa-hauta_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="944" data-original-width="2000" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfHQaaTQJWuUTSwVYsxJ-YSSDTlALf6Ou2khbdF6kAebsB_s2O5-w9_6-xk7216qsfNPnd2c7XyJLZPB737_MKk62h947rIYGb5FYSquucqIP1MfFbRBMOiJ7Vj51zuNsj5jJ7ZDPFB_ZZiQ3eCZcMO4ksvLPEd-7-KwtK0HqAyKrzyKZhOoqd6Q/w400-h189/pm-johannes-konevitsa-hauta_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pappismunkki Johanneksen hauta Valamossa.<br /></td></tr></tbody></table><br /></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Tässä edellinen osa, eräänlainen välitilinpäätös:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/muistini-mukaan.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/muistini-mukaan.html</a><br />ja tässä varsinaisesti se eka osa:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html<br /></a></i></span></span></center><br />
<br /></div>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-39183844128778554122023-12-16T09:29:00.002+02:002023-12-17T17:25:50.240+02:00Muistini mukaan …<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Oman <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Suomen_ortodoksinen_kirkko" target="_blank">Suomen ortodoksisen kirkkomme</a> aivan samoin kuin oman maamme tai oman elämämme historiassa on paljon tapahtumia ja asioita,
joita kerrottaessa moni aloittaa puheensa tai tekstinsä sanonnalla <i>”Muistini mukaan …”</i>.
<br /><br />On asioita, joita ei haluta muistella. On asioita, joita muistetaan väärin. On
asioita, joita kaunistellaan tai kauhistellaan – kukin aivan omien tarkoitusperiensä
mukaan ja jollain tietyllä kenties uskontoon, politiikkaan, arvoihin
perustuvalla painotuksella. Asioita siis muistellaan oman muistin ja arvojen varassa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silti nuo hatarat muistitiedot, suullinen historia, kansanomainen historia,
muistelot, ovat arvokkaita ja antavat meille mahdollisuuden edes jollakin
tavalla tutkiskella ja selvitellä oman menneisyytemme asioita ja kenties myös sen saloja. Ne auttavat meitä
ymmärtämään paremmin tuon ajan ihmisiä, vanhempiamme, isovanhempiamme ... mutta ne kenties auttavat myös meitä
purkamaan omia traumojamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
On olemassa aivan oikeita perinteentutkijoita, historiantutkijoita,
kulttuurintutkijoita, joille tällainen muistitieto on keskeistä ja tärkeää
tutkimusaineistoa. Ja sitten on olemassa tällaisia meikäläisiä, jotka ovat vain
kiinnostuneet historiallisista asioista, haluavat selvitellä niitä itselleen ja kertoa
siinä ohessa niistä edelleen toisillekin. On sitten ns. oikeiden tutkijoiden asia selvittää, mikä
tarinoissa on totta ja mikä on tarua. Selvästikin tällaisten kaltaisteni ”suakkunoiden”
kertojien tarinat, kokemukset ja kirjoitukset ovat lisääntyneet ja täten omalla
tavallaan ehkä myös auttaneet historian tutkimusta, mutta samalla se on tuonut mukanaan
uusvanhan ongelman, jonka nimi on lähdekritiikki.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Samasta lähihistoriassamme tapahtuneesta asiasta saattaa olla kaksi tai jopa
useampia erilaisia kertomuksia. Kumpi tai mikä on totta – siinäpä kysymys. Monesti noiden
erilaisuuksien syynä saattoi – ja saattaa yhä – olla ihmisten oma heikko tai
vahva itsetunto, ja tässä ”meikäläisten” tapauksessa esimerkiksi juuri
uskonnollinen, ortodoksinen itsetunto ja identiteetti. Se oli johonkin aikaan meillä
suomalaisilla, sodasta evakkoon joutuneilla ja heidän jälkeläisillään kovin
heikko. Me jopa häpesimme olla ortodokseja ja näyttää sitä ulospäin. Monet meistä vaihtoivat kirkkokuntansa
valtakirkkoon, kastoivat lapsensa luterilaisiksi, menivät mukaan valtavirtaan, jotta ei
suuremmin ”erottuisi tapetista”, vaan häviäisi tasapaksuun massaan. Ja mikä tärkeintä: ei enää haukuttaisi
ryssiksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Oma isäni ja sukuni ei suostunut tuollaisiin muutoksiin. Voin omalta kohdaltani
sanoa, että joutuminen tuollaiseen ”kultturilliseen mankeliin” ja uskonnolla,
alkuperällä, syntyperällä kiusaamiseen, se ei minua silloin 1960-luvulla koettuna
lannistanut, vaan päinvastoin vahvisti vielä skarpimmaksi ja vahvemmaksi
ortodoksiksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mm. tällaisten syiden vuoksi niin minun, kuin itse asiassa monen muunkin
ortodoksin suullisissa ja joskus jopa kirjallisissa muisteluissa tulee ottaa
huomioon se kerrontatilanne, missä se tuodaan esille. Jos vaikka kyselet
sukulaisiltasi, tutuiltasi, asioita viime sotien ajalta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Raja-Karjala" target="_blank">Raja-Karjalasta</a> ja
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aunuksen_Karjala" target="_blank">Aunuksen Karjalasta</a>, siellä asuneiden alkuperäisten karjalaisten asukkaiden
ortodoksisesta <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Harmaitten_t%C5%A1asounien_maa" target="_blank">uskonnollisesta kasvatuksesta</a>, saat monenlaisia vastauksia. Tuo kasvatushan ns. ”suomalaisten
valloittajien” toimesta suurimmaksi osaksi silloin kiellettiin. Saat siksi varmasti erilaisia
mielipiteitä erilaisilta ihmisiltä, varsinkin, jos he jollakin tavalla</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> liittyivät</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> tuohon
aikaan ja paikkaan oman sukunsa kautta. <br /><br />Kaikkea tuota, mitä siihen
aikaan 1930- ja 1940-luvuilla karjalaiset, ja osin venäläiset, joutuivat kokemaan
suomalaisten taholta, voi aivan hyvin vertailla niihin tämän päivän tapahtumiin
ja vastaavanlaisiin toimiin, joita nyt vuorostaan venäläiset harrastavat
ukrainalaisia kohtaan valloittaamillaan alueilla. Silloin Karjalassa oli
suomalaistamisessa enemmänkin kysymys uskonnosta ja uskonnollisesta kulttuurista ja sen
tukahduttamisesta ja uskonnon yhdenmukaistamisesta. Nyt Ukrainassa tapahtuvilla vastaavanlaisilla toimilla
tarkoitetaan hieman laajempaa kokonaisuutta – ei niinkään uskontoa, joka
molemmilla on nyt "lähes" sama.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kaikella tällä tekstilläni yritän kai hieman selitellä omia aiempia ja etenkin tulevia kirjoituksiani,
joissa myös kerronta on toisinaan tiukastikin sidoksissa erilaisiin nykyisiin, mutta myös
menneisiin tapahtumiin sukuni ja tietysti myös oman elämäni historiassa. Jos
ja kun joku etsii sieltä totuutta ja totuudellisuutta, kaikki se, mitä kerron,
on tietysti jollain tavalla totta, mutta se pitää aina suodattaa – sikäli kun se
on mahdollista – kertojan oman, suvun ja yhteisön elämäntilanteen ja kokemusten,
maailmankuvan, arvojen ja siinä ohessa varmaan koko sen hetkisen poliittisen
maailmantilanteen läpi.<br /><br />
Niin tämä minun, kuin myös sinun tai jonkun muun yksilön kokemus, on myös
historiaa ja totta. Ja kertomus on dokumentti siinä missä moni muukin. Mutta
kuten edellä olen yrittänyt selittää: kaikkeen kerrontaan – kirjalliseen tai
suulliseen, minun tai sinun, tutkijan tai tavallisen ihmisen – kannattaa aina
suhtautua tarkkaavaisesti, vaikka joskus lievästi epäillen ja pohdiskella
sen esittämiä asioita omien arvojensa kautta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Minun piti tässä blogikirjoituksessani kirjoittaa eräästä Suomen ortodoksisen
historian henkilöstä ja tämän tarinan piti olla vain edelliseen juttuun jatkoa.
No – nyt ei ihan niin käynyt, koska tällainen teksti pyrki väkisin ulos ennen sitä
seuraavaa, joka toivottavasti on ulostullessaan mahdollisimman "hannumaisen
totuudenmukainen" kertomus siitä toisesta pappismunkista, josta se nyt jäi vielä
kertomatta.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i> </i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>Tämä blogijuttu on eräänlainen välitilinpäätös edelliseen blogijuttuuni:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html</a><br />Varsinaiset jatko-osat tulevat julki sitten myöhemmin.<br />Huomaa monikko!<br />Tässä seuraava osa:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html<br /></a></i></span></span></center><br />
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-54175867663389877122023-12-13T12:23:00.009+02:002023-12-20T13:51:46.639+02:00Neroja vai konnia<p style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvJtLYScZeU7Q-nn5mUUubAkmOeXoJwpCyDzQqAQykSp0PzYfpVYwg-nTEfs2UCBChmGhDl2RRkqtz2m0STmFlDNRvEqRP05aq55AGvvh8H1eLTF4mFv0_MWaaXdCDQoFdM-bkq16ih1Nx7k1Q5JkhZ_xzEZOc4xNqcZmMMIaj-4XXNiVRQQfHSw/s4000/mefodi_valamon_munkkeja_001_on_j_res_ed.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3796" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvJtLYScZeU7Q-nn5mUUubAkmOeXoJwpCyDzQqAQykSp0PzYfpVYwg-nTEfs2UCBChmGhDl2RRkqtz2m0STmFlDNRvEqRP05aq55AGvvh8H1eLTF4mFv0_MWaaXdCDQoFdM-bkq16ih1Nx7k1Q5JkhZ_xzEZOc4xNqcZmMMIaj-4XXNiVRQQfHSw/w380-h400/mefodi_valamon_munkkeja_001_on_j_res_ed.jpg" width="380" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valamon munkkeja Heinäveden Valamon majoitusrakennuksen edessä.<br />(Kuvan käsittely: Tekoäly + Ortodoksi.net / Alkuperäinen: PMM)<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: arial;"></span></span><p></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Olen näissä blogijutuissani käsitellyt aina silloin tällöin melko laajalti erilaisia ihmisiä. Kumma kyllä enemmän kuitenkin kuolleita kuin eläviä – näin ainakin luulen. Yksi ryhmä näitä ihmisiä, joista olen kirjoittanut paljon, ovat sekä mies- että naisluostarien asukkaat, siis ortodoksiset <i>munkit</i> ja <i>nunnat</i>. Ortodoksiseen – tai miksei muunkin uskonhaaran – luostariin lähteminen, kilvoittelijaksi ryhtyminen, erilaisista asioista kieltäytyminen, kuuliainen, hierarkkinen ja askeettinen elämä – siinä määrin, kun niitä nyt sitten on ihan oikeasti harrastettukaan – on meille nykyajan helppoon elämään tottuneille ihmisille kenties hieman vierasta, ehkä se tuntuu joistakin oudolta. Siksi kai siitä kirjoittaminen saattaa siis olla mielenkiintoista puuhaa. Tosin se aika usein on melko vaikeaa, koska luostarit ovat ulkopuolisilta </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">jokseenkin </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">suljettuja paikkoja ja ulkopuolinenhan minä olenkin. Tiedon joutuu usein kaivamaan pienistä puroista.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Jokin aika sitten juttelin erään vanhemman ortodoksisen kaverini kanssa näistä ihmisistä ja melko yksimielisesti totesimme, että ei meillä loppujen lopuksi ole niin kovin montaa sellaista luostariasukasta tai edes pappia, joka olisi tässä mielessä mielenkiintoinen persoona, josta siis olisi vielä paljonkin kirjoitettavaa – tiedettyä tai sitten vain arvailuja. Ne, jotka ovat oikeasti mielenkiintoisia, heistä on yleensä jo joku kirjoittanut kirjoja ja julkaistu paljon muutakin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pienen pohdinnan jälkeen kummallekin meistä nousi mieleen pari melko lailla mielenkiintoista luostariasukasta. Johan pelkästään se, että menee luostariin, ja tulee sinne kenties jostakin erikoisimmista elinolosuhteista, kilvoittelee siellä vuosikymmeniä, on erikoista meille maailmassa eläville. Mutta kun </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> tai jos </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> sen lisäksi vielä osoittaa monenlaisia erilaisia kykyjä ja taitoja – hyviä tai pahoja taitoja – ehkä nämä ominaisuudet tai outoudet sitten tekevät näistä ihmisistä jollakin tavalla enemmän mielenkiintoisia. Sellaisia me nykyajan ihmiset – kuluttajat – olemme. Haemme usein kokemuksia, elämyksiä ja ihmettelemistä. Kun emme itse uskalla luostariin mennä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Palaan kohta noihin pariin ”valittuun” munkkiin. Sitä ennen mietin hieman, mikä sitten on tehnyt joistain noista muista kirjoittamistani ihmisistä ehkä niin ”mielenkiintoisia”, että olen heistä jotain kirjoittanut. Osa on saattanut olla jollain elämän alueella lahjakkaita ja sitten kuitenkin yhtäkkiä päättävätkin mennä luostariin ja – meidän maallisin silmin katsottuina – hylkäävät lahjansa. Osa taas on vasta luostarissa löytänyt lahjansa, tai uskaltanut tuoda ne esille, tai lahjojen esiintulolle on luotu näin paremmat mahdollisuudet. Ja sitten he ovat jakaneet niitä mahdollisesti meille muillekin maailmassa eläville esimerkiksi kirjallisesti tai laulaen tai maalaten tai kenties vielä jollakin muullakin tavoin, vaikkapa myös sielunhoitajina.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toisaalta meillä ortodokseilla on tuollaisia ihmisiä pilvin pimein. Suomessakin löytyy toistakymmentä paksua kirjaa täynnä kertomuksia tuollaisista ihmisistä. Heitä kirkkomme nimittää <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Pyh%C3%A4" target="_blank"><i>pyhiksi</i> </a>ja heistä voi lukea mm. <i><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Synaksarion" target="_blank">Synaksarion</a></i>-nimisestä 12 kirjan sarjasta, missä heitä ja heidän elämäänsä, kilvoitteluaan ja kirkollisia muistopäiviään on esitelty kuukausi kerrallaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Minun näissä blogijutuissani kertomat henkilöt eivät ole päässeet noihin kirjoihin. Ainakaan vielä. Minä kerron mielelläni blogissani sellaisista ihmisistä, jotka ovat tavalla tai toisella poikenneet normaaleista ”muoteista”, olleet joukosta erottuvia, eivät varsinaisesti mitään "standardityyppejä", mikä tietysti sitten toisaalta on ehkä vähän arveluttavaa, kun kysymyksessä ovat luostariasukkaat. Siellä ei kai ehkä pitäisi olla liiaksi toisista erottuva - tiedä häntä, ajattelenko oikein.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta en mahda sille mitään, jos ihmisestä, josta ajattelen kirjoittaa jotain, ilmenee hieman veijarimaisuutta, herskyvää huumoria, epätavallisia elintapoja ja joskus jopa jonkinmoista pientä "konnamaisuuttakin". Pidämme usein niitä kaikkia luostariasukkaille vieraina. Mutta onko niin!<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Nuo kaksi munkkia, jotka nyt meidän kahden ihmisen keskustelussa nousivat esille hieman voimakkaammin, ovat molemmat <i><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Pappismunkki" target="_blank">pappismunkkeja</a></i>, mutta eri luostareista. Siis munkkeja ja ortodoksisia pappeja. Ja kuten hyvin tiedämme Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi luostaria Heinävedellä: yksi munkkiluostari <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Hein%C3%A4veden_Valamon_luostari" target="_blank">Valamossa</a> ja yksi nunnaluostari <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Lintulan_luostari" target="_blank">Lintulassa</a>. Joten kysymyksessä pitää olla ns. Vanhan Suomen luostari tai luostareita, kuten nyt tässä tapauksessa aivan oikeasti onkin.<br /><br /></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpT43CKg9nL2UH_WHWShmFBR7FK4pd4WCRom6c6hlJrGvc57EW6ETb8EC8L16qAiXMIjY14D5vlzH-wNvCVCsYnxmoOmfG3hKoO-L2WOPo5pOT7O9-nauJVcifRqTaInBIH2l2ljmWPixTmhYRqp8dGq7ESoBM3eomYgxfPeDEqk_lx-jCyqWCvQ/s2000/mefodi_potetti_j_on_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1493" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpT43CKg9nL2UH_WHWShmFBR7FK4pd4WCRom6c6hlJrGvc57EW6ETb8EC8L16qAiXMIjY14D5vlzH-wNvCVCsYnxmoOmfG3hKoO-L2WOPo5pOT7O9-nauJVcifRqTaInBIH2l2ljmWPixTmhYRqp8dGq7ESoBM3eomYgxfPeDEqk_lx-jCyqWCvQ/w299-h400/mefodi_potetti_j_on_res.jpg" width="299" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pappismunkki </span><span style="font-size: medium;">Mefodi nuorempana munkkina Petsamon luostarissa.<br /><span>(Kuvan käsittely: Tekoäly + Ortodoksi.net / Alkuperäinen: Pm Mefodi)</span></span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: arial;"></span></span><p></p><p>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Toinen näistä pappismunkeista tunnettiin maallisella nimellä <b><a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Mefodi_-_viimeinen_valamolainen" target="_blank">Matti Lehmonen</a></b>, mutta luostarissa hän oli ortodoksisen tavan mukaan saanut itselleen toisen kirkollisen nimen. Tästä pappismunkista olen kirjoittanut pitkän tarinan kuvien kera yhteen blogiini ja sen otsikko oli kuvaavasti: <i><a href="https://happikaappi.blogspot.com/2013/08/80-levoton-nero-pappismunkki-mefodi.html" target="_blank">Levoton nero</a></i>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tuo blogikirjoitus kertoi köyhistä oloista, yksinhuoltajaäidin lapsesta, joka nousi kirkollisessa hierarkiassa pappismunkiksi asti. Hän oli kielellisesti lahjakas ja osasi puhua sujuvasti useita kieliä ja hän vietti omasta elämästään melkoisen osan myös ulkomailla. Syy siellä elämiseen oli ainakin minun mielestäni pitkälti varmaan se, että hänen tämä levoton mielensä ei ehkä aina sopeutunut täällä Suomessa luostarissa vallitsevaan kuriin, hänellä saattoi olla liikaa "omia ajatuksia" ja tavoitteita, ja hänellä saattoi kenties joskus mennä ”sukset ristiin” toisten kanssa. Siksi hänen piti mahdollisesti mennä – hieman kenties luostariaatteen vastaisesti – toteuttamaan itseään muualle. Hän vaikutti mm. silloisessa Tšekkoslovakiassa ja Saksassa, mutta myös alkuaan Suomessa niin <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Laatokan_Valamon_luostari" target="_blank">Laatokan Valamossa</a> kuin Heinävedellä Valamon luostarissa, jonne hän sitten eläkkeelle siirryttyään ei kuitenkaan palannut, vaan eli elämäänsä erakkona ja munkkina hieman eri paikoissa Suomessa, viimeksi Rautalammilla, jonne hänet on haudattu. Hänen kirkollinen nimensä oli pappismunkki <b>Mefodi</b> ja hänestä voi lukea lisää blogikirjoituksestani:<br /><a href="https://happikaappi.blogspot.com/2013/08/80-levoton-nero-pappismunkki-mefodi.html" target="_blank">https://happikaappi.blogspot.com/2013/08/80-levoton-nero-pappismunkki-mefodi.html</a><br /></span></span>
<br /></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Todennäköisesti en tavannut kaikissa kolmessa tämän sivun kuvissa olevaa pappismunkki Mefodia koskaan silmäkkäin, vaikka isäni kanssa usein vierailin Heinävedellä Valamon luostarissa. Asuin itsekin silloin Pohjois-Karjalassa Tuupovaarassa ja myöhemmin opiskelin Joensuussa, jonka ortodoksisen seurakunnan yhdessä leirikeskuksessa pappismunkki Mefodi jossakin vaiheessa eli erakkona. Mutta taipaleemme eivät ilmeisesti koskaan kohdanneet. Sen sijaan kuulin hänestä paljonkin erilaisia tarinoita jo lapsuudessani ja nuoruudessani, ja nyt sitten aikuisena laitoin jotain niistä muistiinkin omille lapsilleni ja vunukoilleni edelleen kerrottaviksi.<br /><br /></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC9tj1HdM2lmYxba0Ur369UBBiGZRHcDhnshsIGGNzHXA68CXO6olNTIrU3qGO2hMoCzhHW-L0h3hzY5EgggAE_fJHinCiTuStvYhn1k5nkYynXYDjwvjQaQhwKyC-no4J61bFFe7KgMhPwB3JK2WUbbdB6kpy1q5iAQHXrFl-3ZyKr8UeyTXi1Q/s2000/mefodi_kirkko_j_on_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1781" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC9tj1HdM2lmYxba0Ur369UBBiGZRHcDhnshsIGGNzHXA68CXO6olNTIrU3qGO2hMoCzhHW-L0h3hzY5EgggAE_fJHinCiTuStvYhn1k5nkYynXYDjwvjQaQhwKyC-no4J61bFFe7KgMhPwB3JK2WUbbdB6kpy1q5iAQHXrFl-3ZyKr8UeyTXi1Q/w356-h400/mefodi_kirkko_j_on_res.jpg" width="356" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Heinäveden Valamon luostarin kirkko.<br /><span>(Kuvan käsittely: Tekoäly + Ortodoksi.net / Alkuperäinen: Pm Mefodi)</span></span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: arial;"></span></span><p></p><p>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Toinen tuolla alussa mainitsemani kaksihenkisen valitsijaraadin ehdokas mielenkiintoiseksi luostariasukkaaksi on – tai oli – aivan erilainen persoona. Hänkin sai aikaan paljon, mutta tästä varmasti joku voisi sanoa, että niin hyvää kuin pahaakin. Hänen elämästään on monenlaisia tarinoita ja jälleen voi sanoa: mukavia ja kenties vähemmän mukavia. Joidenkin mielestä hän oli melkeinpä sankari. Joidenkin mielestä lähes päinvastainen ja ainakin jossain määrin tai ajoittain epäsosiaalinen. Yhteistä näillä kahdella oli se, että kumpikin poistui Suomesta kyllästyttyään tavallisuuteen ja teki kenties merkittävimmän osan elämäntyöstään ulkomailla. Toinen – kuten edellä mainitsin – Tšekkoslovakiassa ja Saksassa toinen mm. Jugoslaviassa eli siis Serbiassa ja lisäksi Ranskassa, jossa hän kuoli ja jonne hänet on haudattu.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kuka tuo toinen olikaan, siitä kerron seuraavassa blogijutussani, vaikka oletan aika monen – ainakin iäkkäämmän tekstini lukijan – sen nimen jo arvanneenkin.</span></span><br />
<br />
</p><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br /></i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>---</i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br />Seuraava osa :<br />OSA II<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.html</a><br />Mutta lue kuitenkin ennen tuota toista osaa välitilinpäätös:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/muistini-mukaan.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/muistini-mukaan.html<br /><br /></a></i></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-48486541293689335002023-12-03T12:18:00.003+02:002023-12-03T20:56:43.662+02:00Kuolema yhdistää – vai mikä lie<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Heräsin sunnuntaiaamuna 8 ja 9 välillä hieman pöllähtäneen oloisena. Olin taas mitä ilmeisimmin nähnyt jotain sellaista unta, joka nyt aivan välttämättä halusi taas päästä ulkoilemaan ja kerrotuksi maailmalle. Minulle aina silloin tällöin sattuu tällaisia omituisia unia.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Muistan, kun muutama vuosi sitten uneen ilmestyi minulle täysin tuntematon mies, joka halusi kertoa jonkun tarinan. No silloin syntyi ihmettelyn jälkeen sitten tarina <i><a href="http://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/162-simeonin-kellot-kenelle-ne-soivat.html" target="_blank">Simeonin kelloista</a></i> ja jossakin vaiheessa sitten myös selvisi erilaisten vaiheiden kautta, kuka tuo Simeon oli. Hän oli <b>Simeon Tuisku</b>, mutta siitä nyt ei tällä erää enempää. Jutun voi lukea blogistani.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tämän aamun hahmot päässäni vaikuttivat myöskin jossain määrin tuntemattomilta, jossain määrin tutuilta. Tiedä häntä. Nyt kyseessä oli kaksi naista, jotka eivät aamulla pöllähtäneenä miettiessäni minun mielestä millään tavalla liittyneet toisiinsa, enkä osannut siinä herätessäni heitä millään tavalla yhdistää itseeni tai elämääni tai en heti löytänyt heitä kahta yhdistävääkään tekijää.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Toinen heistä oli minulle jonkin verran tuttu ja ehkäpä juuri siksi, että hänet oli haudattu päivä, pari sitten ja olin lukenut hänestä jotain. Tämä henkilö tuli sitten syystä tai toisesta uneeni. Hän oli <b><a href="https://www.geni.com/people/Aira-Laila-Suvio-Samulin/6000000055074503884" target="_blank">Aira Samulin</a></b>. Kummallista! Toinen henkilö esiintyi unessa vaan etunimellä: <b>Matrona</b> ja kesti kauan heräämisen jälkeen selvittää päätäni sen verran, että minulle muodostui edes jonkunlainen käsitys siitä, kenestä oikein olikaan kysymys.Ymmärtääkseni kysymys oli desantista, naisvakoojasta, nimeltä Matrona. Desantista, josta olin juuri hieman aiemmin edellisenä iltana lukenut eräästä kirjasta ja jota olin toisen kerran aivan lyhyesti sivunnnut yhdessä hautausmaatarinoitteni <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html" target="_blank">blogijutussani</a>. Näin ne jutut, kertomukset, luetut, katsellut ohjelmat jatkavat elämää meidän päässämme ja unissamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Siinä pöllähtäneisyyden tilassa aamulla yritin miettiä, miksi ihmeessä nämä kaksi ihmistä olivat tulleet uniini. Kumpikin kuolleita, enkä oikein löytänyt heistä mitään yhteistä. Olin tosin eilen ja aiempinakin päivinä ollut tuon kuolemateeman kanssa tekemisissä niin noissa aiemmissa neljässä blogijutussa kuin myös katsomassani elokuvassa, <i>Netflixin</i> minisarjassa, jota juuri katselin. Minisarja oli nimeltään <i>”All the light we cannot see”</i> eli <i>”Kaikki se valo. jota emme näe”</i>. Tuokin elokuva kertoi monella tapaa kuolemasta. Se kertoi myös nuoresta naisesta, sokeasta tytöstä nimeltä <b>Maria</b>, Ranskasta, timantista, vastarintaliikkeestä, natseista ja rakkaudesta. Kaiken kaikkiaan erittäin vaikuttava ja katsottava elokuvasarja.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Samoihin aikoihin olen muina vapaina hetkinä tutustunut uusinpaan Finlandia-kilpailun voittajakirjaan, <b><a href="https://www.geni.com/people/private/6000000074310298821" target="_blank">Sirpa Kähkösen</a></b> kirjaan <i><a href="https://yle.fi/a/74-20062644" target="_blank">”36 uurnaa – väärässä olemisen historia”</a></i>, joka – yllätys, yllätys – sekin käsitteli myös kuolemaa. Jostain syystä tuo kuolema teema oli siis kovinkin pinnalla ajatuksissani niin tarkoituksella blogijuttuja tehdessä kuin sitten enemmän tai vähemmän muissakin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Luulen kaikkien noiden kokemuksieni stimuloineen jollakin tavalla sitten tuota viime yötä. Ja jostain kumman lokerosta alitajuntani oli kaivannut esille nimet Matrona ja Aira Samulin. Siksipä sitten aamulla herättyäni istahdin tietokoneen ääreen ja yritän tässä purkaa nuo nimet ja ajatukset tähän näyttöruudulle luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Yleensä, kun joku ajatus tulee yöllä uniin tai mieleeni, niillä on joku aiempi yhteys näkemääni, kokemaani, lukemaani. Niin nytkin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ja yleensä nuo ajatukset eivät muuten poistu, kuin vaikkapa tällä tavalla kirjoittamalla ne muistiin paperille tai näytölle. Niin kai nytkin – mene ja tiedä!<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Pohdittuani jonkin aikaa asiaa, ymmärsin, että olin lukenut Aira Samulinista nettilehdistä ja sitten kuunnellut uutisissakin hänen hautajaisistaan. Samalla muistin myös sen, että olin käynyt Mikkelin kirjastosta lainaksi <b><a href="https://kirja.fi/collections/mikko-tyni" target="_blank">Mikko Tynin</a></b> kirjan <i><a href="https://kirja.fi/collections/mikko-tyni/products/marsalkan-muskettisoturit-9789523823891" target="_blank">”Marsalkan muskettisoturit”</a></i> ja siinä kirjassa kerrottiin myös mm. tuosta desantista nimeltä Matrona. Mutta miksi Matrona ja Aira? Mikä heitä yhdisti?<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Juotuani aamukahvit, aloin selvitellä asiaa. Ainoan yhdistävän tekijän, jonka siinä löysin, oli paikka, josta kumpikin olivat kotoisin: <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyrsyl%C3%A4" target="_blank">Hyrsylän mutkasta</a></i>. Tai siis ainakin oletettavasti molemmat olivat asuneet siellä. Desantista näin oletettiin ja Aira Samulinista se tiedettiin. Silti minulle ei vieläkään tätä tarinaa aloittaessani ole selvinnyt, mikä tuossa asiassa nyt oli niin tärkeää, että se piti uneen tulla. Mutta aiemmista vastaavista tapahtumista viisastuneena ajattelin, että laitanpa sen nyt tähän paperille ja kerron heistä jotakin. Jospa se tätä kertoessani ja kirjoittaessani jollakin tavalla minullekin selviäisi. Tai sitten sinulle - joten tuossa tapauksessa kerro se minullekin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Matronasta kirjoitin ensimmäisen kerran 2019 blogissani <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kiehtovat-hautausmaat.html" target="_blank">”Kiehtovat hautausmaat”</a> ja lisää sen <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kadonneita-hautoja-kadonneita-ihmisia.html" target="_blank">jatkotarinassa</a>. Silloin luin muistaakseni sanomalehdestä tiedon, että mikkeliläiset miehet eivät suostuneet teloittamaan naista. Joten teloitusryhmään piti etsiä teloittajat jostain muualta. Mikko Tyni kertoo kirjassaan, että asiaan ei löydy mitään vahvistusta virallisista asiakirjoista ja voi olla hyvinkin, että tarina oli kansan suussa syntynyt ja sitten lehdessä kirjoitettu. Hieman samaan tapaan kuin tänäkin päivänä erilaiset puolitotuudet tai jopa ”feikkiuutiset”, syntyvät jossakin ja niitä sitten välillä mediassa ja meidän muiden ihmisten toimesta maailmalla totena toistetaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tämä naisdesantti – nimeltään <b>Matrona Seredina</b> – on päässyt vuosien saatossa mainintana useampaankin sanomalehteen ja nyt myös tuohon mainitsemaani Mikko Tynin kirjaan <i>”naisena, joka yritti tappaa Mannerheimin”</i>. Hänet on useammassakin lähteessä mainittu olleen kotoisin Hyrsylän mutkasta ja sieltä sitten aikanaan joutunut Neuvostoliittoon, palkattu ja koulutettu vakoojaksi ja sitten saanut tehtäväkseen <b>Mannerheimin</b> surmaamisen. Noissa kirjoissa ja teksteissä hänet on kuvattu fanaattisena tyyppinä, joka jo ennen kiinni jäämistään oli tehnyt monenlaisia vakoiluun liittyviä tehtäviä mm. Multian kunnan Nikaran kylässä, jonne hän oli Tynin kirjan mukaan perustanut vakoojatoverinsa <b>Simo Puputin</b> kanssa jonkinlaisen tukipisteen eli residentuuran.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Hänen ympärilleen syntyneistä keksityistä tai todellisista tarinoista saisi varmasti aikaan kirjan tai vaikka elokuvan, sen verran paljon kaikenlaista todellista tai keksittyä tietoa hänestä oli liikkeellä kansan keskuudessa ja osa siitä siis päätyi jopa sanomalehtiin. No joka tapauksessa tämän naisdesantin Matrona Seredinan elämä päättyi teloitusryhmän edessä Mikkelin lääninvankilan halkopihalla aamuvarhaisella 26.11.1943. Siis melkein päivälleen 80 vuotta aiemmin kuin toisen Hyrsylän mutkan naisen – Aira Samulinin – elämä päättyi. Aira kuoli kolme päivää aiemmin mutta 80 vuotta myöhemmin: 23.11.2023.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Melkoinen sattuma tuokin. Airan elämää tutkittaessa löytyi jotain muutakin yhteistä. Airastakin tarinoita riittää. Lisäksi Airankin sukutaustasta löytyi hieman slaavilaisuutta. Hänen sukunimensä Samulin ei ollut hänen oma alkuperäinen sukunimensä ja kuolinilmoituksessakin mainittu ”oma” sukunimi <b>Suvio</b> oli aiemmasta venäjänkielisestä nimestä muutettu. Alkuaan se lienee ollut <b>Šušin</b> tai toisella tavalla kirjoitettuna Shushin tai Schuschin – kauppiassuku jostain Venäjältä. Venäjäksi sukunimi oli alkuaan siis <b>Шушин</b>. Airan isä, rajavartija ja vääpeli <b><a href="https://www.geni.com/people/Viktor-Waldemar-Suvio/6000000054106857917" target="_blank">Viktor Waldemar</a></b> muutti nimensä suomalaiseksi nimeksi Suvio. Hän kaatui sodassa 1941.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Matronan sukunimi <b>Seredina</b> (Середина) viittaa enemmän Ukrainaan, josta löytyy pohjoisesta paikkakunta aivan Venäjän rajan tuntumasta nimeltä <i>Seredina-Buda</i> (Середина-Буда). Mutta suomalaisten hänet pidättäneiden sotilaiden asiakirjoissa hänen kerrottiin olleen oman kertomansa mukaan kotoisin Hyrsylän mutkasta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tällaisia yhtäläisyyksiä siis tässä aamutuimaan näistä kahdesta naisesta löytyi. Kummallakin oli ainakin omasta mielestään suuri tehtävä maailmassa toteutettavana. Airalla se oli tanssi, Matronalla Mannerheimin murhaaminen. Kumpikin teki omalla tavallaan Hyrsylän mutkaa tunnetuksi Suomessa omien tarinoidensa kautta. Airasta oli ja on paljon tarinoita maailmalla. Hän oli monessa mielessä hyvän asian lähettiläs, kun sitä vastoin Matrona oli ehkä jossain määrin erilainen lähettiläs. Kummastakin naisesta on paljon ns. kaupunkitarinoita, tosia tai keksittyjä, värikkäitä, mielikuvitusta ruokkivia kertomuksia. Airan värikästä elämää on kuvattu laajalti eri medioissa. Matronan elämää on oletettavasti kuvattu mm. fiktiivisessä <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Palaste" target="_blank">Onni Palasteen</a></b> kirjassa <i>”Irina ja Mannerheim”</i>. Tuon kirjan kantavana teemana oli fanaattisen nuoren naisdesantin sitkeä pyrkimys surmata Mannerheim Päämajassaan Mikkelissä, siis minun entisessä työpaikassani. Mielenkiintoista!</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-family: arial;"><b><span style="font-size: medium;">Hannu Pyykkönen<ib><br />
</ib></span></b><span style="font-size: medium;"><ib>elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com<br /><br /><br />Tässä vielä linkit noihin neljään aiempaan hautausmaatarinaan, jotka löyhästi liittyvät tähän samaan teemaan ja tarinakerrontaan.<br />Eka:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html</a><br />Toka:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html</a><br />Kolmas:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html</a><br />Ja neljäs:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html<br /></a></i></ib></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-9696655615024877702023-11-30T18:00:00.007+02:002023-12-03T12:20:16.132+02:00Sotilaita, emigrantteja ja jopa desantteja <p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Olen kolmessa edellisessä blogijutussani kertonut haudoista – pääasiassa Mikkelissä sijaitsevista sotilaiden haudoista – jotka sijaitsevat ns. Mikkelin vanhalla hautausmaalla. Mikkelissä on muitakin hautausmaita. Yksi vanhoista hautausmaista on Laihalammen rannalla ja siitä käytettiin ennen nimeä Laihalammen hautausmaa. Siitä sitten myöhemmin muodostui ymmärtääkseni tämän hetken käytetyin mikkeliläinen hautausmaa – Harjun hautausmaa, jonka yhteydessä, aivan vieressä sijaitsee myös Mikkelin ortodoksinen hautausmaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mennäänpä siis ensin Laihalammen hautausmaalle, josta löytyy yksinäinen rautatangosta taivutettu risti. Ristissä on säilynyt <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Krusifiksi" target="_blank">krusifiksi</a> ja suurin kirjaimin eversti <b>Wladimir Lazebnikoff</b>, syntynyt 1861, kuollut 1923. Hän oli Suomeen siirtynyt venäläinen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoiset_emigrantit" target="_blank">emigrantti</a>, joka omisti kaupunkitalon Mikkelissä. Läheltä tuota hautaa, tien toiselta puolelta, Mikkelin ortodoksiselta hautausmaalta löytyy muuten toinen merkittävä emigrantin – ei tosin sotilaan – vaan ruhtinattaren hauta.<br /><br /></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1937VgxuSFFCY5P-Ow-N_IIcQ32NiUk1Q1wGM-DMftcxvq6TZRw__GrEGE_9oPKownjoaRDNnjJ0lqmnbDwoevkLM0YS-WPYtU4OR1ZzAU79zcJJImyXylpfhJGgW8t3rrt5RcRt4xOZYC3TvoAH7PjGJsvmog1f0kwCYwt2qa0zkIq2V-PtFw/s1000/ruhtinatar_01_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="563" data-original-width="1000" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1937VgxuSFFCY5P-Ow-N_IIcQ32NiUk1Q1wGM-DMftcxvq6TZRw__GrEGE_9oPKownjoaRDNnjJ0lqmnbDwoevkLM0YS-WPYtU4OR1ZzAU79zcJJImyXylpfhJGgW8t3rrt5RcRt4xOZYC3TvoAH7PjGJsvmog1f0kwCYwt2qa0zkIq2V-PtFw/w400-h225/ruhtinatar_01_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span>Ruhtinatar Natalia Lopuhin-Demidoffin hauta Mikkelissä<br />(Kuva: Hannu Pyykkönen)</span><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
En aio nyt tässä blogissa kirjoittaa hänestä sen enempää, sillä kymmenen vuotta sitten 2013 kirjoitin hänestä aivan oman blogijutun. Silloin tosin hieman toisen nimiseen blogiini, mistä se löytyy yhä, jos joku sen haluaa lukea ja joku haluaa tietää, kuka tämä ruhtinatar <b>Demidoff</b> olikaan. Katso siis ruhtinattaren tarina:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><a href="http://happikaappi.blogspot.com/2013/08/84-ortodoksisen-emigrantin-tie.html" target="_blank">http://happikaappi.blogspot.com/2013/08/84-ortodoksisen-emigrantin-tie.html</a><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Haudassa makaavan ruhtinattaren tarina on päässyt sittemmin niin näytelmiin kuin kirjoihinkin, sen verran erikoinen ja ehkä omalla tavallaan kiehtova, joskin myös surullinen, tuo tarina oli. Noita emigranttien hautoja Mikkelistä saattaa toki löytyä muitakin, mutta en nyt tässä yhteydessä paneudu niihin sen enempää, vaan keskityn vaan näihin sotilashautoihin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Aivan Mikkelin keskustassa sijaitseva nykyinen Kirkkopuisto on ollut – kuten nimikin sen sanoo – aiemmin kirkkomaa, jossa sijaitsi myös kirkko. Siellä ollut <i>Mikkelin pitäjän kirkko</i> paloi ukkosen sytyttämänä 6.8.1808. Kirkkomaalle haudattiin mm. 13.6.1789 <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Porrassalmen_taistelu" target="_blank">Porrassalmen taistelussa</a> kaatuneita ja taisteluissa tai myöhemmin taistelujen vuoksi kuolleita sotilaita. Heistä hieman lisää myöhemmin.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmecai2UpUtXEp5VDsyqGt6NqUbluhoH2ltCJFjkyKiKwTYSmdbVrx7HPV2Wr200SVW-kQw-surAfels9ah6_CY-agmcN-0YiN_mw4pYWisl6JId7e1RsIxQpsq7rjUupRCHbHA1KiOWhnQv6lRV6jh5nQIPOffA7B46UpT6gfGqGlBorxbUiAMQ/s2000/Mli-laulujuhlat-1897_j_kl_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1444" data-original-width="2000" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmecai2UpUtXEp5VDsyqGt6NqUbluhoH2ltCJFjkyKiKwTYSmdbVrx7HPV2Wr200SVW-kQw-surAfels9ah6_CY-agmcN-0YiN_mw4pYWisl6JId7e1RsIxQpsq7rjUupRCHbHA1KiOWhnQv6lRV6jh5nQIPOffA7B46UpT6gfGqGlBorxbUiAMQ/w400-h289/Mli-laulujuhlat-1897_j_kl_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Mikkelin Kirkkopuistoon laulujuhlille 1897 rakennettu laululava 25.7.1897. Huomaa lavassa olevat kolme vaakunaa: <br />Suomi, Savo ja Karjala.<br />(Kuva: Mueovirasto)</span></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Kirkkopuiston keskellä on 1910-luvulla rakennettu suihkukaivo, joka uusittiin nykyiseen muotoonsa 1950-luvun lopulla. Sen vieressä on arkkitehti <b>John L. Lybeckin</b> suunnittelema puinen soittolava, joka rakennettiin vuoden 1897 Mikkelin laulujuhlia varten. Samainen arkkitehti suunnitteli myös Mikkelin Päämajankujalla sijaitsevan vanhan Päämajakoulun kivisen rakennuksen. Kirkkopuistossa on useita muistomerkkejä ja veistoksia: <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Haapasalo" target="_blank">Johannes Haapasalon</a></b> veistämä Porrassalmen taistelussa kaatuneiden upseerien muistomerkki (1929), <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_R%C3%A4s%C3%A4nen" target="_blank"><b>Eino Räsäsen</b></a> Mikkelin pitäjän vanhan kirkon muistomerkki (1953) ja <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Hutri" target="_blank">Armas Hutrin</a></b> suihkukaivoveistos <i>Nelisiipi</i> (1959–1960). Kirkkopuiston alta löydettiin vuonna 2003 viemäritöiden yhteydessä pätkä 1700-luvulla rakennettua kirkkomaan ympärysmuuria ja joukko entisiä hautoja. Museovirasto on määritellyt löydöt kiinteäksi muinaisjäännökseksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Vanha pitäjänkirkko tuhoutui siis tulipalossa 1800-luvun alussa ja kirkkomaan hautakivet vietiin pois puiston perustamisen jälkeen vuonna 1841. Johannes Haapasalon <i>Jousimies</i>-patsas muistuttaa meitä kaikista Porrassalmen taisteluissa kuolleista, mm. neljästä upseerista: luutnantit <b>Thilman</b> ja <b>Kohten</b>, joka oli rykmentin adjutatti sekä vänrikit <b>Schauman</b> Porin rykmentistä ja <b>Nyman</b> SJR:stä sekä 54 aliupseerista ja sotamiehestä, joita on haudattu Kirkkomaan multiin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Hautausmailta löytyy vielä mm. majuri <a href="https://www.geni.com/people/Johan-Mall%C3%A9n/5680451770090103758" target="_blank"><b>Johan Malleén</b></a>, joka syntyi 20.3.1754 Turussa ja kuoli 30.5.1800 Sairilassa sekä Rakuunarykmentin ja Haapaniemen sotakoulun pastori, hovisaarnaaja <b>Mathias Simonelli</b> (aikaisemmin <b>Simelius</b>), joka syntyi 1743 ja kuoli 1800 leiriharjoitusten aikana.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sitten vielä jokunen sana kahdesta ryhmästä sotilaita, joita yhdistää ehkä synnyinmaa, mutta jotka sitten aatteellisesti ovat melko lailla kaukana toisistaan. Tämä toinen ryhmä, jonka jäseniä esittelen pari, kolme, ovat Venäjän tsaarin armeijan sotilaita ajalta ennen Suomen itsenäistymistä. Ja toinen ryhmä myöhemmin samassa maassa – siis Venäjällä – siihen aikaan tosin Neuvostoliitossa, vaikuttaneita sotaan liittyviä henkilöitä, joista minun on kuitenkin vaikea käyttää nimitystä sotilas ja joista me suomalaiset olemme ehkä tottuneet enemmänkin käyttämään sanaa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Desantti" target="_blank">desantti</a>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Mutta ensiksi kuitenkin siis tuosta toisesta ryhmästä. Mikkelin nykyiselle ortodoksiselle hautausmaalle on haudattu 1950-luvulla siirrettyinä kolme tai ehkä neljä vainajaa Linnanmäeltä, Mikkelin vanhan varuskunta-alueen laidalla sijainneen ortodoksisen <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Mikkelin_ortodoksinen_sotilaskirkko_ja_AR" target="_blank"><i>Pyhän Georgios Voittajan sotilaskirkon</i></a> hautausmaalta, Harjun hautausmaan vierellä olevalle Mikkelin ortodoksiselle hautausmaalle. Sinne haudatut eivät välttämättä kuolleet Mikkelissä, vaan taisteluissa tai erilaisten sairauksien tai tautien vuoksi jossain muualla oman joukkonsa matkassa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Mikkeliin sijoitettu, nimestään huolimatta täysin venäläinen, <i>5. Suomenmaalainen tarkk’ampuja rykmentti</i>, joutui sodan ensimmäisinä päivinä rintamalle Itä-Preussiin, jossa se muiden venäläisten joukkojen kanssa taisteli kenraali Hindenburgin johtamia saksalaisia vastaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kenraali <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_von_Hindenburg" target="_blank"><b>Paul von Hindenburgin</b></a> alaisten Preussin joukkojen ryhtyessä suorittamaan vastahyökkäystä ja saartoliikettä Venäjän armeijaa vastaan, joutui edellä mainittu Mikkelistä lähtenyt rykmentti, jota pidettiin Venäjän silloisiin valiojalkaväkirykmentteihin kuuluvana, tulikokeeseen. Ensimmäisenä rykmenttiin kuuluneena upseerina kaatui elokuun 27 päivänä 1914 Itä-Preussissa, Mikkelissä palvelleen sotilaslääkärin poika, alikapteeni <b>Nikolai Guvenaljevitsh Koljubakin</b>, joka oli syntynyt huhtikuun 17 päivänä 1886. Tämä 27-vuotias alikapteeni haudattiin Mikkeliin silloisen sotilaskirkon päärappusten lähelle – hieman rappusista länteen. Hautaustoimitus ja Venäjän valtakunnan sotilaslipulla koristellun sinkkisen kuparikoristeisen arkun hautaanlasku tapahtuivat komein sotilaallisin seremonioin ja juhlallisuuksin. Myöhemmin hänen hautansa viereen haudattiin todennäköisesti myös hänen kuollut pikkupoikansa.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnjvOsto33HL2Q001eaz4jD8yYI8nyivjuuQf7B0ovs3Xlmd_7gKmKi0kiir3EdTtkWBAeTHUn1hrygitEuCvBhc_KwKA6d2Ole6qYczIRgoZmHOr1WlON9NqgZz0vShGbUWeQM9tOA-32rHN_lyk00KxXpvunWV-TLbODPkNre2UVri-H8CVWnQ/s2000/koljubakinin_hauta_mli_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="944" data-original-width="2000" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnjvOsto33HL2Q001eaz4jD8yYI8nyivjuuQf7B0ovs3Xlmd_7gKmKi0kiir3EdTtkWBAeTHUn1hrygitEuCvBhc_KwKA6d2Ole6qYczIRgoZmHOr1WlON9NqgZz0vShGbUWeQM9tOA-32rHN_lyk00KxXpvunWV-TLbODPkNre2UVri-H8CVWnQ/w400-h189/koljubakinin_hauta_mli_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Alikapteeni Koljubakinin hauta Mikkelin ortodoksisella hautausmaalla.<br />(Kuva: Hannu Pyykkönen)</span></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">1916 toukokuussa kaivettiin alikapteeni Koljubakinin ja hänen poikansa haudan viereen seurava sotilashauta, johon sunnilleen samanlaisin seremonioin haudattiin Volnizin kylässä kaatunut everstiluutnantti <b>Reiman</b>. Sotilaskirkon hautausmaalle Linnanmäelle haudattiin vielä kolmaskin sotilas, kapteeni <b>Smalagim</b>, jonka nimi oli ainakin haudan siirtovaiheessa 50-luvulla hieman kateissa, koska puisesta arkusta olivat hävinneet kaikki tunnukset. Nimi ja hieman muutakin taustatietoa </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">– mm. se, että hänkin oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">–</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> selvisi sittemmin mm. sotilaskirkosta poikani kanssa tekemän kirjan yhteydessä. Kaikista näistä sotilaista ja haudoista voi lukeaa lisää tuosta ainakin Mikkelin kirjastosta löytyvästä loppuunmyydystä kirjastamme: <a href="https://www.finna.fi/Record/piki.861263" target="_blank"><i>”Mikkelin ortodoksinen sotilaskirkko”</i> </a>(Ortodoksi.net, 2008 ja 2010). Todella kauniin sotilaskirkon kuva löytyy muuten tämän neliosaisen hautausmaajuttusarjan <a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html" target="_blank">ensimmäisestä</a> blogijutusta.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibGfrTAEMUADTnMk8fuBefdhCQPxrNFFqJq4zaFrXaItud54oyC82pPQLkXTPQvEztUwMo468aJMBL8chiwbq-eUEmpTdExoNgzBJAyivvIab9TfR3JKnsZMxgQ-kU1hENtCsLn4aTXO6Z_JJqAXLHn9SRC25bBa9K2wLNjYvQaYz8cxXGo8QrDQ/s2000/venal-sotavankeja-1914-tanneberg_j_wik_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1053" data-original-width="2000" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibGfrTAEMUADTnMk8fuBefdhCQPxrNFFqJq4zaFrXaItud54oyC82pPQLkXTPQvEztUwMo468aJMBL8chiwbq-eUEmpTdExoNgzBJAyivvIab9TfR3JKnsZMxgQ-kU1hENtCsLn4aTXO6Z_JJqAXLHn9SRC25bBa9K2wLNjYvQaYz8cxXGo8QrDQ/w400-h210/venal-sotavankeja-1914-tanneberg_j_wik_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Kuvassa
venäläisiä sotavankeja ja sotasaaliiksi jäänyttä venäläistä kalustoa
Tannenbergin taistelun jälkeen 1914 (Kuva: Wikipedia)</span></span></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Näiden kolmen sotilaan (ja mahdollisesti myös kuolleen pikkupojan) haudat ovat nykyisellä Mikkelin ortodoksisella hautausmaalla siten, että vain yhdellä haudalla on hautamuistomerkki. Se sijaitsee aivan hautausmaan takanurkassa, katsottaessa Saattotieltä hautausmaan tsasounan vasemmalla puolella. Syy näiden sotilaiden hautaamiseen ja etenkin tuomiseen taistelupaikoilta Mikkeliin oli se, että he olivat naimisissa mikkeliläisen tai oikeammin pitää sanoa suomalaisen naisen kanssa. Kirjasta selviää mm. että Nikolai Koljubakin oli naimisissa suomalaissyntyisen venäläisen kutsuntapiiripäällikkö, eversti Krogeruksen tyttären <b>Helena Krogeruksen</b>, kanssa ja evl Reiman Mikkelin maaseurakunnan kappalaiseen tyttären <b>Maini Markkulan</b> kanssa.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibLSqF4_PTc0I-CjOJj_-90Q4o1q4cJMtoK6VrbJUu5MYCkdp5LQADD_r-e7_K4SBfjfLrlNPPLqdVK5XrRpsCzPDCoKmsXll8kIg1NGUFJV7SRT_d60HFnJu1FNT7W0r1bW8g5N0VbRxVzWRsazeaqiTlWZnd_jQKIGiED2yMNFepkYvsVuNC7g/s1600/sotavankien_hauta01_mli_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="985" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibLSqF4_PTc0I-CjOJj_-90Q4o1q4cJMtoK6VrbJUu5MYCkdp5LQADD_r-e7_K4SBfjfLrlNPPLqdVK5XrRpsCzPDCoKmsXll8kIg1NGUFJV7SRT_d60HFnJu1FNT7W0r1bW8g5N0VbRxVzWRsazeaqiTlWZnd_jQKIGiED2yMNFepkYvsVuNC7g/w246-h400/sotavankien_hauta01_mli_hap.jpg" width="246" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sotavankien hauta Harjun hautausmaalla.<br />(Kuva: Hannu Pyykkönen)</span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Kuten edellä mainitsin, Harjun hautausmaalla sijaitsee vielä yksi esiteltävä hauta. Löysin haudan aikanaan aivan toista hautaa etsiessäni ja hautamuistomerkissä kiinnitti huomion siinä oleva venäjänkielinen teksti:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>”десь погребено 23 советских военнослужащин”</i> <br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
eli suomennettuna:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>”Tähän haudattiin 23 Neuvostoliiton sotilasta”</i>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
En enää toista tässä samoja asioita, jotka olen jo aiemmin kertonut toisessa blogikirjoituksessa. Jos haluat lisätietoja näistä desanteista katso:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kiehtovat-hautausmaat.html" target="_blank">https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kiehtovat-hautausmaat.html</a><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
ja jatkotarina, jossa jokin tieto täsmentyi:<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kadonneita-hautoja-kadonneita-ihmisia.html" target="_blank">https://pyykkonen.blogspot.com/2019/11/kadonneita-hautoja-kadonneita-ihmisia.html</a><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"></span></span><p></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"></span></span></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"></span></span></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />Yksi hauta on vielä esittelemättä </span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">– se meinasi ihan unohtua, vaikka hauta sijaitsee varsin "ottavalla paikalla" ihan ns. Marsikin kioskin vieressä, kadun toisella puolella.<br /><br /></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWtV0p6rFjXv0T2ZY5w-nofTfNFLhyhnuiq8cCBWpXHEOwXLj8mIjrqYzQ9OHG2FIjW_AzRGTF_MXKP_WultaFYn_UpU1IpxsGrUOrXZEVhMs8zXs8smhqKkNL_3-WKzJkmOVhVSTBqxXFb3gVjUyw7F2oNYCPf_SGHiL_HPD2-CSvjyUvob3QHQ/s2000/kasakoiden_hauta_mli_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="944" data-original-width="2000" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWtV0p6rFjXv0T2ZY5w-nofTfNFLhyhnuiq8cCBWpXHEOwXLj8mIjrqYzQ9OHG2FIjW_AzRGTF_MXKP_WultaFYn_UpU1IpxsGrUOrXZEVhMs8zXs8smhqKkNL_3-WKzJkmOVhVSTBqxXFb3gVjUyw7F2oNYCPf_SGHiL_HPD2-CSvjyUvob3QHQ/w400-h189/kasakoiden_hauta_mli_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Donin kasakoiden hauta Mikkelin vanhalla hautausmaalla.<br />(Kuva: Hannu Pyykkönen)</span><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><br /></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Otavankadun ammattikoulun vieressä, siis ihan Marskin kioskin lähellä, on viiden Donin kasakan hauta. Hautakiven venäjänkielisessä tekstissä lukee suomennettuna:<br /><br /><i>"Tässä on haudattuna 5 kasakkaa Donin 28. kasakkarykmentistä kasakoiden oleskellessa St. Mikkelin kaupungissa."</i><br /><br />Kirjailija <b>Karl August Tawaststjerna</b> kuvaa teoksessaan <i>"Kertomuksia ja kuvauksia"</i> (s,32) kasakoita seuraavasti:<br /><br /><i>"Vähän matkaa siitä</i> (vankilasta) <i>sen suoran kadun varrella, joka hiekkakenttään päättyi, oli kaupungin laidassa kasakkain kasarmi, pitkä ja matala puutalo. Kasarmeissa ja sen rappusilla lauloivat nuo Donin asevelvolliset alakuloisia laulujaan avaroista aroista ja hurjista ratsastuksista. Laulu kuului kaupunkiin ja siinä sanottiin: "Tulee sade, kasakat laulavat."<br /></i></span></span><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>---<br /></i></span></span></p>
<p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Tässä nyt sitten jälleen neljä tarinaa hautausmailta, joista olen tosiaankin kirjoittanut aika monessa aiemmassa blogijutussani. Mikkelin hautausmailla näiden nyt esille tulleiden sotilaiden lisäksi lepää useita muita, joiden nimet ovat varmasti unohtuneet ja jotka kenties olisivat olleet yhtä mainitsemisen arvoisia yhtä lailla kuin nämä nytkin esitetyt. Näiden sotilaiden lisäksi niin Mikkelissä, kuten todella monella muullakin hautausmaalla, lepää</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> sankarihautausmailla</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"> viime sotien aikana kaatuneita sotilaita.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kuten aiemmassa blogijutussa niin jo mainitsin, majuri <b>Niilo Halla-Seppälä</b> katsoi yhdeksi tehtäväkseen etsiä näitä kadonneita hautoja ja huolehtia niiden kunnossapidosta siinä määrin, kun se oli mahdollista. Sitä minäkin pieneltä osaltani olen yrittänyt tehdä. Meidän kaikkien velvollisuutemme olisi kunnioittaa edesmenneiden muistoa, kunnioittamalla ja hoitamalla näiden vielä jäljellä olevia kallistuneita ja sammaloituneita hautakiviä. Mikkelin vanhalla hautausmaalla kävellessä tulee väkisin mieleen antiikin aikainen hautakirjoitus:<br /></span></span>
</p><blockquote>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>”Kulkija, hetkinen viipyös kumpuni luona.<br />
Muista, ett’ saatossa elon ol’ paikkani kerta.<br />
Vielä sä matkaasi teet, mutt’ kohta jo luonamme oot.”</i></span></span>
</blockquote>
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämämatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i> </i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>Edellinen osa:<br />Sankareita ja taviksia<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html<br /></a><br />Ja tässä vielä näihin kuolematarinoihin löyhästi liittyvä jatkotarina:<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kuolema-yhdistaa-vai-mika-lie.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kuolema-yhdistaa-vai-mika-lie.html</a></i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br /></i></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-89972811011920488742023-11-25T16:31:00.004+02:002023-11-30T18:04:56.456+02:00Sankareita ja taviksia<span style="font-family: arial; font-size: large;">Selatessani hallussani olevia muistiinpanoja ja muita Mikkelin vanhaan hautausmaahan ja sen sotilashautoihin liittyviä papereita, väkisin tulee mieleen se, että paljon täällä Mikkelissä on ollut erilaisia sotasankareita - jos lie muitakin ihan tavallisia sotilaita, jotka ovat vaikuttaneet – kuka enemmän, kuka vähemmän maamme historiaan – ja sitten kohdanneet elämänsä lopun täällä. Joillekin sotilaille on suotu sen lisäksi jopa se kunnia, että Mikkelistä löytyy hänen sukunimellään olevia katuja niin kuin esimerkiksi <i>Mannerheiminkatu</i>, <i>Sandelsinkatu</i> tai <i>Döbelninkatu</i>. <b>Runebergin</b> <i>”Vänrikki Stoolin tarinat</i>” ovat innoittaneet ”ristimään” muitakin mikkeliläisten katuja tarninoiden henkilöiden mukaan. Itsekin tuli aikanaan asuttua yhdellä tällaisella.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Runeberg kirjoitti ”tarinoissaan”:
</span><blockquote>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><i>Nuotioll' ei hurtti vanhuksella<br />
jutun puutett' ollut milloinkaan;<br />
usein yöhön istui valvehella,<br />
kertoellen muistojaan,<br />
nysääns' yhä sytytellen vain<br />
ja sen kohta taasen unhottain.</i></span>
</blockquote><span style="font-family: arial; font-size: large;">
Kovin tuo runonpätkä sattuu nykyisen Hannunkin elämään ja tarinankerrontaan, nuotiota tosin on hieman vaikeampi näissä kaupunkioloissa sytytellä ja nysäkin </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">–</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> tupakkaniehiä, kun en ole </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">–</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> on vaihtunut läppäriin, jota sitten vuorostani "sytyttelen".</span><br />
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPblzKNkYiA5fwBuhHCEyXS5t30zFCjfOAA_eJHqZgRIH4MUaWXl76CHAns2biN0Qvlkmg-G9-k7IG7mLbuebkTA8wkvEcrtYwXB7FX7DiFUnicGhubJX-sBx5ic1w7KDbP5WIjHIGeTUs7vZ9Jj2ZUIeXzyu8MYqf1uon6F8oBwmtaIl9giKaCQ/s2000/hurtti-ukko_ateneum_to-vapaa.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1731" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPblzKNkYiA5fwBuhHCEyXS5t30zFCjfOAA_eJHqZgRIH4MUaWXl76CHAns2biN0Qvlkmg-G9-k7IG7mLbuebkTA8wkvEcrtYwXB7FX7DiFUnicGhubJX-sBx5ic1w7KDbP5WIjHIGeTUs7vZ9Jj2ZUIeXzyu8MYqf1uon6F8oBwmtaIl9giKaCQ/s400/hurtti-ukko_ateneum_to-vapaa.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: large;">Ylläolevassa kuvassa on kuvattu ©-vapaa Kansallisgallerian hallussa oleva Albert Edefeltin teos: <i>Hurtti ukko -runon välikuva</i>. <br /><br />Katu, jolla asuin on siis <i>Hurttiukonkatu</i> ja hurttiukkohan oli Runebergin tarinoissa ruotusotamies <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hurtti_ukko" target="_blank">Adam Mechelin Hurtig</a></b> (s. 1769), joka oli Suomen sodan aikoihin noin nelikymppinen ruotusotilas. Tuo <i>Gamle Hurtig</i> oli tarinoiden tekoaikaan siis hurttiukko positiivisessa mielessä, <i>hurtti, urhea</i>. Nykysin sana on kokenut inflaation, kun aiempi pv:n komentaja <b>Gustav Hägglund</b> 2009 vaati hurttiukkoja pois reservistä. Niin muuttuu maailma!<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Palataanpa hautausmaille! Eräästä haudasta, jossa lukee nimi: <b><a href="https://www.geni.com/people/Henrik-Barthelomeus-Nass/6000000015373190792" target="_blank">Henrik Bartolomeus Nass</a></b> (syntynyt 26.11.1744 Stralsundissa, Saksassa, kuoli 23.5.1811 Vuolingolla, Mikkelissä) löytyy mielenkiintoinen henkilö. Henrik Bartolomeus toimi Karjalan Rakuunarykmentin (KRR) ja Savon Jääkärirykmentin (SJR) välskärinä – siis eräänlaisena sotilaslääkärinä. Hän osallistui <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_III:n_sota" target="_blank">Kustaan sotaan</a>, joutui vangiksi kesäkuussa 1789 <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Porrassalmen_taistelu" target="_blank">Porrassalmen toisessa taistelussa</a>, jonka jälkeen venäläissten valloitettua mm. Mikkelin, hoiti haavoittuneita suomalaisia Viipurissa. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota" target="_blank">Suomen sodan</a> 1808-09 syttyessä hän toimi Mikkelin sairaalassa lääkärinä ja jäi uudelleen vangiksi 1808. Hän sai sittemmin asessorin arvon ja kuoli sitten Sannastin talossa Vuolingolla 1811.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Kuten noista edellämainituista katujen nimistä ilmenee myös <b>Döbeln</b> liittyi jotenkin Mikkeliin. Kun 1789 Mikkeli toisen Porrassalmen taistelun jälkeen jouduttiin luovuttamaan venäläisille, jäi sairaalassa ollut kapteeni <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Carl_von_D%C3%B6beln" target="_blank">Georg Carl von Döbeln</a></b> myös sotavangiksi. Von Döbeln oli haavoittunut ensimmäisessä Porrassalmen taistelussa ja oli ollut ensin Urpolan talossa tai kestikievarissa olevassa sairaalassa ja sitten Peitsarissa, josta ei pystynyt kuitenkaan enää kuormakärrilla jatkamaan matkaa pohjoiseen.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
No – siinä kävi sitten niin, että von Döbeln ei kuollutkaan Mikkelissä, kun hän haavoituttuaan siirtyi taaemmaksi. Joten – harmi vain – Mikkelilla ei ollut kunniaa saada hänen hautaansa Kirkkopuistoon. Hän kuoli sitten paljon myöhmmin (1829) Tukholmassa, mutta muistona tuosta Mikkelin ajasta ja Porrassalmen taistelussa haavoittumisesta hän joutui käyttämään loppuelämänsä mustaa sidettä otsallaan, josta lienee sittemmin tullut hänelle eräänlainen "tavaramerkki". Eräänlainen tuon ajan "Andy McCoy".<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Toinenkin Suomen sodan (1808-09) sotasankari vältti kuoleman ja hautaamiseen Mikkeliin, vaikka täällä jonkin aikaa vaikuttikin. Jo aiemmin toisessa blogijutussa lyhyesti mainittu everstiluutnantti ja Miekkatähdistön ritari, <b>Joakim Zachris Duncker</b> syntyi 12.11.1774 ja kaatui Hörneforsin taistelussa 5.7.1809 – hänkin muuten oman katunsa Mikkeliin saanut </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">–</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> oli siis mukana taisteluissa täälläkin. Hänen sittemmin muualla kuin Mikkelissä tapahtunut kuolemansa on osittain sälytetty kenraali <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_August_Sandels" target="_blank">Sandelsin</a></b> ivallisen letkauksen syyksi, kun kenraali Sandels eräässä tilanteessa totesi Dunckerille: ”<i>Pelkääkö everstiluutnantti?”</i><br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Mikkelin kalmistosa lepää tosin toinen Duncker, jonka yhteys Joakim Zahrikseen ei ole selvinnyt. Hän on kyllä samanniminen kuin Joakim Zahriksen poika – <b>Gustaf Magnus Duncker</b> – mutta ei syntymä- eikä kuolinvuoden peruteella ole sama henlilö. Tämä Gustaf Magnus syntyi 15.1.1799 Mikkelin Tuppuralassa ja kuoli Mikkelin Vehmaskylässä 28.4.1827. Hän osallistui Suomen sotaan (1808-09) tullen myös Miekkatähdistön ritariksi Jynkän taistelun jälkeen, mikä oli ilmeisen ennenkuulumaton kunnianosoitus kornetille. Hän sittemmin joutui vangiksi ja myöhemmin erosi armeijasta kapteenina 1810.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Muitakin maineikkaita sotureja lepää Mikkelin kalmistoissa, kuten esimerkiksi vänrikki <b><a href="https://www.geni.com/people/August-Emanuel-J%C3%A4rnefelt/6000000026919176940" target="_blank">August Emanuel Järnefelt</a></b> Harjumaalta (1770–1833). Sekä molempien sotien veteraani ja kapteeni sekä Puumalan komppanian päällikkö, <b><a href="https://www.geni.com/people/Jakob-Gabriel-Hougberg/6000000003582250870" target="_blank">Jacob Gabriel Hougberg</a></b>, syntyi 16.9.1754 ja kuoli 9.7.1809. Hän oli myös Miekkatähdistön ritari ja hän kuoli Annilassa.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Useista hautamuistomerkitstä ja kivistä on aikojen saatossa kulunut pois ja kadonnut siihen haudatun ihmisen nimi. Joitain oli vielä majuri <b>Niilo Halla-Seppälän</b> kierrellessä hautausmaalla näkyvissä. Yksi tällainen oli laakakivi, josta vain vaivoin sai selville, että siinä lepäsi luutnantti <b><a href="https://www.geni.com/people/Gustaf-Wilhelm-von-Brandenburg/6000000001668220284" target="_blank">Gustav Wilhelm von Brandenburg</a></b> Tertin kartanosta. Hän esiintyy myös SJR:n luettelossa 1700-luvun loppupuolella.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Aikanaan hautausmaan läpi kulkevaa Otavankatua rakennettaessa hautausmaa jakaantui siis kahteen osaan ja lieneekö sitten kadun alle jääneessä osassa joitain hautoja – sitä en tiedä. Mutta maantien eteläpuolella – hautausmaan ns. uudemmalta osalta – löytyi läheltä kulmaporttia rautaketjun ympäröimä hautakivi. Hautakivestä löytyy teksti kapteeni <b><a href="https://www.geni.com/people/Arthur-Alfthan/6000000003316584873" target="_blank">Arthur Alfthan</a></b> syntynyt 16.4.1853 kuollut 18.1.1889. Pataljoonatoverit pystyttivät muistokiven. Hän oli Haminan kadetteja ja palveltuaan aluksi Venäjällä ratsastavassa tykistöprikaatissa, hän siirtyi <a href="http://seutu.wikimikkeli.fi/images/b/bb/OPE-Kasarmialue-Peli-PP-ESITYS-SOPIVA.pdf" target="_blank">6. Mikkelin tarkk’ampuja pataljoonaan</a> 1881 ja toimi täällä komppanianpäällikkönä.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Tämän hautakiven vieressä on toinen myös pataljoona toverien pystyttämä muistomerkki ja sen alla lepää luutnantti <b>H. Pettersson</b> syntynyt 1.5.1850 ja kuollut 7.7.1889. Vähän matkan päässä on tukevako rautaristi, jossa kirjoitus vänrikki <b>Salomon Huhtala</b>, syntynyt 20.10.1862 ja kuollut 27.7.1892, myös saman pataljoonan upseereita.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Edelleen tästä osasta hautausmaata löytyy komeahko sukuhauta. Siinä olevasta korkeasta kivestä voi lukea nimen <b>Waldemar Agamemnon Ehnberg</b>, eversti ja ritari, syntynyt 30.11.1846, kuollut 2.4.1895. Hänkin oli Haminan kadetti ja palveli sen jälkeen Kaartin pataljoonassa, mistä siirtyi 1880 Mikkelin pataljoonaan. Erosi everstinä 1883. Osallistui Turkin sotaan, jossa haavoittui Gornyi-Dubnjakin valtauksessa. Oli kolmen venäläisen tähdistön ritari. <br /><br />Oheisessa Museoviraston kuvassa Kaartin pataljoona leiriytyneenä Konstantinopolissa (Turkissa) 1878. Waldemar Agamemnon Ehnberg on kuvassa (mahdollisesti seisomassa edessä toinen vasemmalta) (Kuva: Museovirasto)</span><br />
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdIN7VkR7_kMjbYPfsdVXP6wWhgMVBUrKzJpJO8vvfzm-ckT0-FBK-aC-GKt67ZNGSeOTSzzqww7Ofm5Vqok1Bb5nGMpEL74vOVDhIHktJqkKPfpyGgWbk4biJowTo9ZzPfVh1npKc6mvi6xIhX8AHP_gdJgLetmCtWkVXq1dsK9D_1_F5ZcNVQQ/s2000/kaartin_pataljoona_k-nopolissa_1879_j_finna_res.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="1437" data-original-width="2000" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdIN7VkR7_kMjbYPfsdVXP6wWhgMVBUrKzJpJO8vvfzm-ckT0-FBK-aC-GKt67ZNGSeOTSzzqww7Ofm5Vqok1Bb5nGMpEL74vOVDhIHktJqkKPfpyGgWbk4biJowTo9ZzPfVh1npKc6mvi6xIhX8AHP_gdJgLetmCtWkVXq1dsK9D_1_F5ZcNVQQ/s400/kaartin_pataljoona_k-nopolissa_1879_j_finna_res.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: arial; font-size: large;">Lisäksi tästä osasta hautausmaata löytyy luutnantti <b><a href="https://www.geni.com/people/Gabriel-Poppius/6000000000126823329" target="_blank">Gabriel Poppiuksen</a></b> hauta. Hän oli Haapaniemen kadetti ja läänin maanmittaustirehtööri ja hovineuvos. Hän kuoli Moision kartanossa. Sieltä löytyy myös kapteeni <b><a href="https://www.geni.com/people/Axel-Erik-Meinander/6000000008113428263" target="_blank">Axel Erik Meinanderin</a></b> hauta. Hänkin oli Haapaniemen kadetti, Turkin sodan 1828–29 veteraani ja hän haavoittui <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003086144.html" target="_blank">Puolan kapinan</a> kukistamisen yhteydessä. Hän sai Pyhän Annan 4. luokan ritarin arvon urheudesta ja sittemmin kuoli Rantalassa 1839. Edelleen alueelta löytyy luutnantti <b><a href="https://www.geni.com/people/Alexander-Ericsson/6000000007050560347" target="_blank">Aleksander Erikssonin</a></b>, Haminan kadetin ja Mikkelin pataljoonan upseerin hauta. Hän kuoli 1899 ja majuri <b><a href="https://www.geni.com/people/Alexander-von-Essen/6000000000127143810" target="_blank">Alexander von Essenin</a></b> hauta. Hän oli syntynyt 9.10.1821 ja kuollut 13.2.1893.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Hallussani oleva Mikkelin vanhan hautausmaan materiaali alkaa kohta olla käyty läpi. Joistain haudoista kerron vielä seuraavassa blogikirjoituksessani ja samalla siirryn hieman toisenlaisiinkin hautoihin ja henkilöihin. Seuraavassa blogijutussa on vuorossa mm. venäläisten sotilaiden, desanttien ja muidenkin Venäjään tai Neuvostoliitoon liittyvin ihmisten hautoja ja niihin liittyviä tarinoita.</span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Edellinen osa:<br />Sotilaiden ja kartanojen Mikkeli<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html</a></i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br />Seuraava osa:<br />Soitilaita, emigrantteja ja jopa desantteja<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html</a></i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br /></i></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-22708882558711650072023-11-23T12:25:00.001+02:002023-11-25T17:41:12.296+02:00Sotilaiden ja kartanojen Mikkeli<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Aikanaan 1970-luvulla Mikkeliin tullessani minulla ei ollut aavistustakaan mistään Mikkelin pitkästä ja maineikkaasta sotilaallisesta historiasta. Mutta aika pian asia tuli minulle varsin konkreettisesti tutuksi, koska työpaikakseni muodostui seuraaviksi noin 40 vuodeksi marsalkka <b>Mannerheimin</b> viime sotien aikana päämajanaan käyttämä rakennus, silloinen Keskuskoulu, sittemmin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4majakoulu" target="_blank">Päämajakoulu</a> ja nykyään mikä lie - kai jonkinlainen sodan ja rauhan museo.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Noita työvuosina minulle tulivat tutuksi lukuisat päämajassa palvelleet ja elossa olevat sotilaat, kuten esimerkiksi marsalkan adjutantti eversti <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/O._R._B%C3%A4ckman" target="_blank">O R Bäckman</a></b> sekä kenraali <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Heinrichs" target="_blank">Heinrichsin</a> adjutantti majuri <b>Erkki Sutela</b> sekä lukuisat muut päämajassa erilaisissa tehtävissä palvelleet upseerit. Tapasin mm. maineikkaan ja salaperäisen tiedustelupäällikön, Suomesta sittemmin paenneen eversti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Alad%C3%A1r_Paasonen" target="_blank">Aládar Paasosen</a> vähemmän salaperäisen adjutantin sekä saksalaisten paikallisten joukkojen komentajan kenraali <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Waldemar_Erfurth" target="_blank">Waldemar Ehrfurthin</a> sodan aikaisen adjutantin, myöhemmin Saskan Bundeswehrin kenraalin, <b>Hans-Georg Biedermeierin</b>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tarinoita rakastavana kuulin ja kuuntelin ja osittain jopa tallensin heidän kertomiaan sota-aikaisia tapahtumia. Myöhemmin tuttavuus syveni ystävyydeksi ja mm. kirjeenvaihdoksi joidenkin kanssa ja yhteydenpito ja tapaamiset - kuten myös nuo kirjeet - olivat ja ovat yhä melko historiallisia.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Suunnilleen samoihin aikoihin ajoittuu myös edellisessä blogiartikkelissani kertomani Mikkelin ortodoksisen sotilaskirkon historian tutkiminen ja tutustuminen Mikkelissä sodan jälkeen palvelleeseen majuri <b>Niilo Halla-Seppälään</b>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Jatkan tässä nyt majuri Halla-Seppälän minulle luovuttaman materiaalin käsittelemistä ja kerron jonkin verran noita tietoja täydentäen hieman lisää Mikkelin vanhalle hautausmaalle haudatuista sotilashenkilöistä, jotka olivat myös majuri Halla-Seppälän mielenkiinnon kohteina.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Edellisessä blogijutussa kerroin lähinnä <i>Sokkalan kartanon</i> aiemman omistajasuvun, <i>Furumarkien</i>, sotilaista. Tässä blogijutussa esille tulee Mikkelin seudulla sijainneiden muidenkin kartanon omistajien ja sotilassukujen edustajia.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lähellä edellisessä blogijutussa esittelemääni <b>Johan Henrik Furumarkin</b> hautaa ja muistomerkkiä, mentäessä keskustaan päin, on hautakivi, jossa lukee:
</span></span><blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>Majuri Adolf Wilhelm Meinander, syntynyt 25. päivä maaliskuuta Pieksämäellä ja kuollut 2. päivä tammikuuta 1841.</i></span></span>
</blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
SJR:n upseeri hänkin. Hänkin oli sotilasoppinsa saanut samaisessa <i>Haapaniemen sotakoulussa</i> Rantasalmella kuin Furumark. <b><a href="https://www.geni.com/people/Adolf-Wilhelm-Meinander/6000000008113278660" target="_blank">Adolf Wilhelm Meinander</a></b> erosi majurin arvoisena 1816 ja toimi sen jälkeen pitäjänmakasiinin esimiehenä asuen ns. Moision kapteeninvirkatalossa. Hän osallistui Suomen sodassa kahdeksaan taisteluun ja haavoittui Revonlahdella. Myöhemmin hän oli mukana myös <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pommerin_sota" target="_blank">Pommerin sodassa</a> Napoleonia vastaan 1812 sekä ruotsalaisten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin%E2%80%93Norjan_sota_%281814%29" target="_blank">sotaretkellä Norjassa 1814</a>, Halla-Seppälä kirjoittaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lähellä tätä sotilashautaa löytyy vanha marmoriristi, josta vuosia, vuosia sitten saattoi vain vaivoin lukea tekstin:
</span></span><blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
<i>Generalmajor Carl Tawaststjerna.</i></span></span></blockquote><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo2_4s6Ds0maFZ0ywZ3mzRkEwxSwnKcL5B1z8-eTeDAXEAY8r0lHzqa6kT5yqrPIDf_FHPol_uLjzO9qKnIgI_wcziGdF7IzdqHNR4H9pBaPzvXXvRQgTvnrAte4GqypT7q7fR-RdwSzkGbiEcz49wl2Zs9hW7Y1TtCPsC2lyZq6pBYJYzt0tTxw/s2000/carl-johan-tawaststjerna_j2_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1324" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo2_4s6Ds0maFZ0ywZ3mzRkEwxSwnKcL5B1z8-eTeDAXEAY8r0lHzqa6kT5yqrPIDf_FHPol_uLjzO9qKnIgI_wcziGdF7IzdqHNR4H9pBaPzvXXvRQgTvnrAte4GqypT7q7fR-RdwSzkGbiEcz49wl2Zs9hW7Y1TtCPsC2lyZq6pBYJYzt0tTxw/w265-h400/carl-johan-tawaststjerna_j2_res.jpg" width="265" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kenraalimajuri Carl Johan Tawaststjerna</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /></td></tr></tbody></table> <span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Siinä oli Turusta peräisin olleen porvarillisen Tawastien suvun jäsenen, <b><a href="https://www.geni.com/people/Carl-Johan-Tawaststjerna/6000000012197397521" target="_blank">Carl Tawststjernan</a></b> hauta. Kuningas <b>Kaarle IX</b> aateloi suvun Tawaststjerna nimiseksi. Tämä Tawaststjerna oli <i>Annilan</i> isäntä, syntynyt 17.12.1815 ja kuoli 18.4.1874 vain 58 vuoden iässä. Kenraalimajuri oli käynyt Carlbergin kadettikoulun Ruotsissa. Suku oli monessa suhteessa taiteellisesti lahjakasta, erikoisesti kenraalimajurin poika <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/K._A._Tavaststjerna" target="_blank">Karl August</a></b>, joka oli syntynyt Floran päivänä 1860 Annilassa ja joka oli ruotsinkielisistä runoilijoistamme 1880– 90 luvulla tuotteliain, vaikka kuolikin jo 38-vuotiaana 1898 Porissa.</span></span><p></p>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Annilan kartanon naapurina oli <i>Kyyhkylä</i>, jonka haltijoina ovat olleet mm. alkuaan Schwertestä, Ruhrin alueelta Westfalenista, Saksasta, kotoisin ollut <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Von_Fieandt" target="_blank">von Fieandtien suku</a>. Heistä yksi, kornetti <b><a href="https://www.geni.com/people/Albrecht-Fieandt/6000000000582594590" target="_blank">Albrecht Fieandt</a></b>, asettui 1600-luvulla Ruotsin kuningaskunnan palvelukseen. Hänen poikansa <b>Johan Henrik</b> palveli Savon Rykmentissä majurina ja kaatui 1741 Lappeenrannassa ja hänen sukunsa ja siinä ohessa seitsemän lasta korotettiin aatelissäätyyn.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>Annilaa</i> isännöi <b><a href="https://www.geni.com/people/Otto-Carl-von-Fieandt/6000000000589391482" target="_blank">Otto Carl von Fieandt</a></b> – saman niminen kuin <i>”Vänrikki Stoolin tarinoissa”</i> – mutta ei kuitenkaan sama henkilö. Otto Carl von Fieandt syntyi 20.6.1758 ja merkittiin kahdeksanvuotiaana SJR:n luetteloihin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Furumarkien sukuun Otto Carl liittyi siten, että hänen äitinsä <b><a href="https://www.geni.com/people/Ebba-Charlotta-Furumarck/6000000000589474453" target="_blank">Ebba Charlotta</a></b> oli <b>Johan Furumarkin</b> isän sisko.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyrCCBGFw2WusdWn6Kq5WTg90Yo9glgN0UVowCLhqs3r_w9Rpbmn9QtSDs74mRosl9Ki0-JUJMjrHDBrnhMlNPl7OKWJt2dUw0XKHa-ih0bpgo1_hDPkqLUDdcbIROgyjp_ZWfESAF8qtHpe7QXSYMq4iBPpvrwWUMadZsSjEV8hcm_PVDLZ4N2g/s1200/olavinlinnan_piiritys_1788_finna.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="934" data-original-width="1200" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyrCCBGFw2WusdWn6Kq5WTg90Yo9glgN0UVowCLhqs3r_w9Rpbmn9QtSDs74mRosl9Ki0-JUJMjrHDBrnhMlNPl7OKWJt2dUw0XKHa-ih0bpgo1_hDPkqLUDdcbIROgyjp_ZWfESAF8qtHpe7QXSYMq4iBPpvrwWUMadZsSjEV8hcm_PVDLZ4N2g/w400-h311/olavinlinnan_piiritys_1788_finna.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="record-title hidden-xs"><span style="font-weight: normal;">Olavinlinnan piiritys 2.7. - 21.8.1788</span></div>
<div class="record-core-metadata" tabindex="-1">
<div class="truncate-field truncate-done"> <span style="font-size: small;"><span class="author-role">tekijä</span></span> <a href="https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22Weinrauch%2C+Joh.+Caspar%22&type=Author&">Weinrauch, Joh. Caspar</a><span class="author-role">, </span> 1788<br />(Kuva: Museovirasto)<br /><br /></div>
</div></td></tr></tbody></table></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Otto Carl osallistui Olavinlinnan piiritykseen kapteenina vuonna 1788 ja oli seuraavana vuonna vangittuna <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjalan_liitto" target="_blank">Anjalan liittoon</a> osallistumisesta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrikshovin_linna" target="_blank">Fredrikshofissa</a>. Pääsi ilmeisesti vähällä, koska pian sen jälkeen esiintyy Rautalammin komppanian päällikkönä ja Hämeen läänin rykmentin pataljoonan komentajana. Ylennettiin sitten everstiluutnantiksi ja määrättiin kuninkaan kenraaliadjutantiksi vuonna 1794. Tuli samana vuonna Haapaniemen sotakoulun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Topografia" target="_blank">topografiaopin</a> opettajaksi ja myöhemmin topografiosaston johtajaksi. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Miekkaritarikunta" target="_blank">Miekkatähdistön ritariksi</a> vuonna 1797 ja kymmenen vuotta myöhemmin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Annan_ritarikunta" target="_blank">Pyhän Annan ritariksi</a>.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Albrecht_Ehrenstr%C3%B6m" target="_blank">J. A. Ehrenströmin</a></b> muistiinpanojen mukaan Otto Carl olisi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota" target="_blank">Suomen sodan</a> aikana 1808–09 aikana pelannut kaksinaamaista peliä, myyden venäläisille suomalaisia karttoja (siis Anjalan mies). Kuoli sittemmin 1825 Kyyhkylän kartanossa. Von Fieandtien sukuhauta on rauta-aidan ympäröimä. Rauta-aidassa on suvun vaakuna. Haudalla ei ole mitään muuta muistomerkkiä eikä nimiä, kirjoittaa Halla-Seppälä kirjoituksessaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Von Fieandtien sukuhaudan vieressä ovat Schlüterien perheen haudat. Eräässä näiden hautakivessä on suomenkielinen kirjoitus:
</span></span><blockquote><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
<i>Severin Emanuel Schlüter, majuri Kuninkaallisessa Ruotsin sotaväessä, syntyi 21.12.1769, kuollut 6.4.1855.</i></span></span></blockquote>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Severin Emanuel</b> aloitti sotilasuransa 11-vuotiaana SJR:ssä, osallistui 1788–90 sodassa Savonlinnan piiritykseen, Puumalan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rn%C3%A4kosken_linnoitus" target="_blank">Kärnäkosken</a> ja Kyyrön taisteluihin, joista viimeksi mainituista prikaatinkomentaja lähetti hänet kuriirina viemään <b>Kustaa III</b>:lle Porvooseen ilmoitusta taistelun tuloksesta. Osallistui Suomen sodassa 1808–09 luutnanttina Revonlahden, Kuopion, Lapuan, Alavuden, Salmin ja Virran taisteluihin saaden kultamitalin rohkeudesta ja neuvokkuudesta.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM1u5lQdT0WLU9FFNXPrYbs3rtGWCPARJkJ6_sLj3zaOjOVahI3ty0l8A6ZXR-vcMvFjMYWKW3elfELrootbJRH_PF753me1Hu6A5vIRSP_wqLaI7fkvRYd4qLg1XUdu8Y2owVnMPyKYMygvqu9n8uLPziIc-jUPVAa4UfhGfS6vC_tbiWxYI4iQ/s2048/1_karnakosken_linnoitus_2023_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM1u5lQdT0WLU9FFNXPrYbs3rtGWCPARJkJ6_sLj3zaOjOVahI3ty0l8A6ZXR-vcMvFjMYWKW3elfELrootbJRH_PF753me1Hu6A5vIRSP_wqLaI7fkvRYd4qLg1XUdu8Y2owVnMPyKYMygvqu9n8uLPziIc-jUPVAa4UfhGfS6vC_tbiWxYI4iQ/w400-h300/1_karnakosken_linnoitus_2023_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kärnäkoken linnoitus Savitaipaleella 2023.<br />(Kuva: Hannu Pyykkönen)<br /></td></tr></tbody></table><br /></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">
Sodan jälkeen Severin Emanuel palveli Ruotsissa Jämtlannin jalkaväki- ja ratsujaääkärirykmentinteissä sekä osallistui Ruotsi-Norja-sotaan (<i>Fälttåget mot Norge</i>) 1813–14. Vuodesta 1816 oli eläkkeellä kotonaan Mikkelin pitäjän <i>Paukkulan kartanossa</i> ja kuoli 6.4.1855. Hänestä on sanottu, että ”hän hyväntahtoisena ja vaatimattomana nauttii yleistä arvonantoa kotiseudullaan”.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Tuon ajan aateliset ja osittin myös sotilassuvut kietoutuivat monella tapaa tosiinsa erilaisten lähipiirin ja jopa lähisuvun naimakauppojen kautta. Tässäkin blogijutussa edellä kerrottu kenraalimajuri Carl Tawaststjerna oli edellä olevan majuri Severin Emanuel Schlüterin tyttären <a href="https://www.geni.com/people/Maria-Charlotta-Schlyter/6000000015672345738" target="_blank"><b>Maria Charlottan</b></a> (synt. 9.8.1824, Mikkeli, kuoli 05.08.1893, Mikkeli) puoliso. Tämän kaltaisia naimakauppoja oli useita, mutta myös lähisuvusta puolison ottamisia. Esimeriksi Severin Emanuelin poika, Mikkelin läänin varalääninkamreeri <b>Daniel Emanuel</b> (synt. 16.4.1818, Mikkeli, kuoli 1.8.1863, Mikkeli) otti ensimmäiseksi puolisokseen <a href="https://www.geni.com/people/Augusta-Elisabet-Masalin/6000000069238860896" target="_blank">serkkunsa</a> äitinsä, <b>Johanna Katarina Masalinin</b> (synt. 28.10.1783, Mikkeli, kuoli 23.10.1837, Mikkeli) puolelta.</span></span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Edellinen osa:<br />Mikkelin ihmeelliyyksiä metsästämässä<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html</a><br /><br />Seuraava osa:<br />Sankareita ja taviksia<br /><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html</a></i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><br /></i></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-43086879424535303722023-11-22T13:42:00.004+02:002023-11-25T17:37:38.270+02:00Mikkelin ihmeellisyyksiä metsästämässä <span style="font-family: arial; font-size: large;">Kun kuuluu siihen viime sotien jälkeen syntyneeseen evakkojen lapsiin, ryhmään, heimoon, joukkoon, joka pienestä pitäen kasvatettiin ajatukseen: <i>”Älä heitä mitään pois, saatat tarvita sitä vielä joskus”</i>, niin voit uskoa, että kun tämä henkilö tekee kuolinsiivoustaan, tavaroista löytyy ihan vaikka mitä. Aarteita ja roskia – kumpiakin kohtuu paljon - yhtä yhdelle, toista toiselle.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Muutettuani melko kauan sitten Pohjois-Karjalaista Mikkeliin, karjalaispoika ihmetteli kovin, kun paikkakunnalla puhuttiin yleisesti <i>”ryssänkirkosta”</i>. Moinen sana oli ja on vieläkin minulle haukkumasana. Siksipä sitten aikanaan selvittelinkin <a href="https://www.ortodoksi.net/index.php/Mikkelin_sotilaskirkko_%28kirja%29" target="_blank">Mikkelin ortodoksisen sotilaskirkon historian</a>, joka aika pitkälti oli paikkakuntalaisten käyttämän haukkumasanan takana. Tuo on selvittelyn tuloksena syntyi poikani kanssa kirjoittama kirja tuon sotilaskirkon vaiheista.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv9T0G_XVqeu5m8-kPPFRYEJS_Pc6kU09NdePcD1jAko91Ql8GjldNwqo2LI1Xp5f0Ge0oLYY2GfKmQPmeClOX0i4rG0w9tR0btqsGyOEgWJuE4A46SvSWmNYvfHTwBpdt2jGs-dnKsFo5uF_Mp6NxL2ZqvgCU3tWdGSIJfnBP-f4tZwNmm7xwAQ/s1628/mikkelin_sotilaskirkko_hap_on.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1628" data-original-width="1016" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhv9T0G_XVqeu5m8-kPPFRYEJS_Pc6kU09NdePcD1jAko91Ql8GjldNwqo2LI1Xp5f0Ge0oLYY2GfKmQPmeClOX0i4rG0w9tR0btqsGyOEgWJuE4A46SvSWmNYvfHTwBpdt2jGs-dnKsFo5uF_Mp6NxL2ZqvgCU3tWdGSIJfnBP-f4tZwNmm7xwAQ/w250-h400/mikkelin_sotilaskirkko_hap_on.jpg" width="250" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikkelin 1958 purettu Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan sotilaskirkko<br />(Kuva: Ortodoksi.net)<br /></td></tr></tbody></table><br />
<span style="font-family: arial; font-size: large;">
Kirjan teon yhteydessä olin usein kosketuksissa tuohon kirkkoon lähemmin työnsä vuoksi tutustuneeseen ja aikanaan täällä Mikkelissä sotilaana palveleeseen majuri evp <b>Niilo Halla-Seppälään</b>. Sain häneltä paljon tietoa, kirjoituksia ja kuvia tuosta sotilaskirkosta, jotka sitten aikanaan päätyivät ihan luvan kanssa julkisuuteenkin ja tuohon kirjaankin.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Noiden tietojen yhteydessä tuli myös runsaasti muutakin tietoa Mikkelistä ja erityisesti Mikkelin sotilashistoriasta. Ja kuten tuossa alussa mainitsin, tähän ”keräilijöiden heimoon” kuuluvana kaikki tuo materiaali on ollut hyvässä tallessa ihan näihin päiviin saakka. Niin – ja on yhä. Tosin sitä ei ole useisiin vuosiin tullut suuremmin käytettyä eikä luettua, mutta kuinka ollakaan tässä eräänä päivänä palasin jostain syystä taas niihin kuolinsiivousta tehdessäni.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Eräässä hänen toimittamassaan tekstissä Halla-Seppälä kirjoittaa, että hän sotilaana ja kadettikuntaan kuuluvana oli ottanut tehtäväkseen selvittää, mitä upseerien on hautoja on nykyisen ammattioppilaitoksen ja Mikkelin maaseurakunnan kirkon vieressä olevalla Mikkelin vanhalla hautausmaalla. Hänen tarkoituksenaan oli myös yrittää saada noita hautoja kunnostettua mahdollisuuksien mukaan.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Hänen mielestään kansan kulttuuritason mittapuuna on pidettävä sitä, millä tavalla ihmiset hoitavat hautausmaitaan ja kunnioittavat menneitten sukupolvien muistoa. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä ja siksi lienen vuosien saatossa ollut paljonkin kiinnostunut juuri vanhoista haudoista ja niissä lepäävistä vainajista ja heidän tarinoistaan.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Kaikista teksteistä ja muusta tutkimusmateriaalista, mitä hän aikaan työsti, selviää, että hän oli todella säntillinen ja aikaansaava sotilas ja tutkija. Hän keräsi tietoja monesta eri lähteestä: kirjallisuudesta, sanomalehdistä, kirkkoherran virastoista ja mistä kaikesta sitä siihen aikaan sitten tietoja saikaan. Sotilaana hänellä varmasti oli myös pääsy sellaisiinkin arkistoihin, joihin ei kaikilla ollut mahdollisuutta. Ja mikä tärkeintä, hän talletti ne tiedot, kirjoitti muistiin, ja myös jakoi niitä lähipiirilleen ja muille asiasta kiinnostuneille, kuten vaikkapa minulle.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Näitä hänen keräämiään tietoja hyödyntäen ajattelin nyt kirjoittaa joistakin Mikkeliin haudatuista sotilaista, joista on jäänyt jonkinlainen merkki historiaamme. Toisista monellakin tavalla, toisista on jäänyt vain hauta Mikkelin hautausmaalle, josta nykyisin jo melko monesta on kadonnut tieto siitä, kuka ja millainen ihminen haudaassa oikein lepääkään.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Majuri Halla-Seppälä kirjoittaa eräässä tekstissään siitä, kun tullaan vanhalle hautausmaalle Mikkelin maaseurakunnan kirkon puoleisesta portista. Heti portin oikealla puolella aivan hautausmaan maantien puoleisessa kulmassa rauta-aidan ympäröimänä on jykevä graniittipatsas, josta vaivoin jo silloin – kauan sitten, miten lie nyt – voi lukea seuraavan tekstin:<br /></span>
<blockquote>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><i>”Här hvilas stoftet af den sista manliga ättlingen af en gammal och aktad adeling slägt, Johan Henrik Furumark. Öfverste och Riddare af Kunliga Svenska Svärdsorden, född de 2. November 1770, död den 10. Decembet 1835.”</i></span>
</blockquote>
<span style="font-family: arial; font-size: large;">
Ja kiven toisella puolella on teksti:
</span><blockquote>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><i>”Stenen restes till ett minne af den hängagnes sanna gudsfruktan, tysta välgörenhet, torhet mot äran och fäderneslandet.”</i></span>
</blockquote><span style="font-family: arial; font-size: large;">
Eli suomennettuina:<br />
"Tässä lepää vanhan ja arvossa pidetyn aatelisen suvun viimeisen miespuolisen jäsenen, Johan Henrik Furumarkin, everstin ja Kuninkaallisen Ruotsin Miekkatähdistön ritarin tomu, syntynyt 2. pv marraskuuta 1770 ja kuollut 10. pv joulukuuta 1835."<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Ja toisen puolen teksti suomeksi:</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
”Kivi on pystytetty edesmenneen totisen jumalanpelon, hiljaisen hyväntekeväisyyden , kunniaan ja isänmaahan kohdistuneen uskollisuuden muistoksi.”<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDLsfeKNsnrxLg93A0da9MMu_Ir1NbnueoSTv7oV6sZG_gb3EqGSKxCLlD27rZcxJgp_aJ1nNkXiH1aU8B-whI2KkQWxNG64l6zZKpYuVqhWIMLPpR703nmfV6Pt89JNm_mPJ2KmIuI0RAHAtzvtKq9kV3LRE7WlO-95mwpT-KfZJDifwwaIsWA/s2000/furumarkin_vaakuna_j_res.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1604" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDLsfeKNsnrxLg93A0da9MMu_Ir1NbnueoSTv7oV6sZG_gb3EqGSKxCLlD27rZcxJgp_aJ1nNkXiH1aU8B-whI2KkQWxNG64l6zZKpYuVqhWIMLPpR703nmfV6Pt89JNm_mPJ2KmIuI0RAHAtzvtKq9kV3LRE7WlO-95mwpT-KfZJDifwwaIsWA/w321-h400/furumarkin_vaakuna_j_res.jpg" width="321" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Furumarkin suvun aatelisvaakuna<br /></td></tr></tbody></table><br />
<span style="font-family: arial; font-size: large;">
Kuka olikaan tämä mies, <b>Johan Henrik Furumark</b>, josta jälkeen jääneet antoivat näin kauniin todistuksen? Vastaus löytyy mm. suomenkielisestä (ja <a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/Johan_Henrik_Furumark" target="_blank">ruotsinkielisestä</a>) <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Henrik_Furumark" target="_blank">Wikipediasta</a>.<br />
Siellä on paljon hänen sotilaselämästään, mutta ei sitä, että hänen nimensä löytyy myös <b>Runebergin</b> runosta <i><a href="https://www.gutenberg.org/cache/epub/12688/pg12688-images.html" target="_blank">”Sotamarski”</a></i>.<br /></span>
<blockquote>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><i>”Majuur' Furumark hän lausui: "Kuninkahan syy on tässä. Miksi hänen armostansa leikkiin pääs' tuo pataässä?"</i></span>
</blockquote><span style="font-family: arial; font-size: large;">
Johanna Henrik Furumark oli syntynyt siis 1770 Mikkelin pitäjässä. Ja hän aloitti palveluksensa kaksitoistavuotiaana <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Savon_prikaati" target="_blank">Savon Prikaatissa</a>, ja kadettinä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapaniemen_sotakoulu" target="_blank">Haapaniemen sotakoulussa </a>Rantasalmella 1781–87, jonka jälkeen jatkoi palvelusta eri arvoisena Savon Prikaatissa.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Hän toimi kapteenina Hirvensalmen komppanian päällikkönä ja ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota" target="_blank">Suomen sodan</a> syttyessä 1808 majurina III/SJR:n komentajana. Hän osallistui taisteluihin Revonlahdella, Lintulahdella, Karstulassa, Holmössä ja Skellefteåssä, missä joutui vangiksi ankaran kahakan jälkeen.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Erotessaan palveluksesta vuonna 1810 hän sai everestin arvon ja hän kuoli</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> 1835</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> kotonaan Sokkalan kartanossa 65 vuoden ikäisenä. Hänestä on jälkeenpäin sanottu, että ”hän oli urhoollinen, mutta huono onninen sotilas”.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Runebergin <i>”<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4nrikki_Stoolin_tarinat" target="_blank">Vänrikki Stoolin tarinoissa</a>”</i> mainitsema sotasankari <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Joachim_Zachris_Duncker" target="_blank">Joachim Zachris Duncker</a></b> mainitsi kirjeissään vaimolleen, että jos hän sattuu kaatumaan, hän on pyytänyt everstiluutnantti Furumarkin poikansa holhoojaksi, koska ”tämä on lämmin sydäminen ja hienosti sivistynyt mies”.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Mainittakoon tässä yhteydessä vielä myös parin Johan Henrik Furumarkin sukulaisen haudasta, jotka molemmat ovat myös Mikkelissä.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Johan Henrik Furumarkin isäkin oli sotilas. Hän oli <b><a href="https://www.geni.com/people/Carl-Henrik-Furumarck/6000000009984583233" target="_blank">Karl Henrik Furumark</a></b>, joka syntyi 10.4.1727 Kiteellä ja oli KRR:n komentaja 1750– 83 sekä <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten" target="_blank">Georg Magnus Sprengtportenin</a></b> jälkeen SJR:n komentaja 1880–83. Hän oli mukana mm. Pommerin sodassa ja eversti Karl Henrik Furumark kuoli 6.8.1788 Sokkalan kartanossa. Hänet on haudattu nykyisen Mikkelin kirkkopuiston alueelle, jossa siihen aikaan oli Mikkelin kirkko ja hautausmaa.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Kolmasskin Furumarkin suvun jäsen – sotilas hänkin – eli ja kuoli Mikkelissä. Hän oli Johan Henrikin nuorempi veli, <a href="https://www.geni.com/people/Magnus-Otto-Furumarck/6000000024499796900" target="_blank"><b>Magnus Otto</b></a>, jonka sotilasura oli saman tapainen kuin veljensä paitsi, että hän haavoittui vaikeasti päähän Koljonvirran taistelussa ja sai sodan jälkeen eron majurina ja kuoli Sokkalassa 1823.<br /><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYfmX65wA7h3Np0u30CSatwt_QRfroiPEUUEkbXJl-odeKyRX_MM9A_ECkdYBItM1q6o1skiQbdq0LTgfs8k-9xP-gBubButWAx5Tcz5n4q1tjzfOehwlODDNWwkXT8_vtwfU_lpdX51fZPoPci6imIs3TKlYP9ggmfGVoajWuQOPCvExIOk8AOg/s1067/sokkalan_kartano_hist_net.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1067" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYfmX65wA7h3Np0u30CSatwt_QRfroiPEUUEkbXJl-odeKyRX_MM9A_ECkdYBItM1q6o1skiQbdq0LTgfs8k-9xP-gBubButWAx5Tcz5n4q1tjzfOehwlODDNWwkXT8_vtwfU_lpdX51fZPoPci6imIs3TKlYP9ggmfGVoajWuQOPCvExIOk8AOg/w400-h300/sokkalan_kartano_hist_net.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Purettuun Sokkalan kartanoon johti toista kilometriä pitkä puistotie.<br /></td></tr></tbody></table><br />
<span style="font-family: arial; font-size: large;">
Tässä yhteydessä mainittu Sokkalan kartano ei enää nykyisin ole rakennuksena pystyssä. </span><span style="font-size: large;"><span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u" dir="auto" lang="fi-FI" style="font-family: arial;"> Sokkalan kartanoon johti aikanaan yli kilometrin pituinen tammien reunustama tie, nykyisen Sokkalantien paikkeilla. Kartano sijaitsi lähellä Orijärveä.</span></span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Se purettiin 1970-luvulla.</span><br />
<br />
<center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com<br /><br />Seuraava osa: Sotilaiden ja kartanoiden Mikkeli</i></span></span></center><center><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><i><a href="https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html">https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html<br /></a></i></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-30544454282787890752023-10-25T16:05:00.000+03:002023-10-25T16:05:34.440+03:00A 12: "Heittää ensimmäinen kivi"Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center><br /><hr />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7SbASTnmSIq_M995V0Bn5hDsK62uOSs2sKwbDqAfl_gS6f5igdTp8oYlnncBEi8B0OlRK9sNepQNTSel63UESxi7kb0keuBeEhJ3ZcgAM827PEEOavv-laSfj4RDeAtHYEf2WXpeUHQJzXYvFY2xbSDO_8s9HTM2IJFXZMg7uUNclV3am6JuEZg/s2000/pyhtitsa_30-luv_j_on_res.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1165" data-original-width="2000" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7SbASTnmSIq_M995V0Bn5hDsK62uOSs2sKwbDqAfl_gS6f5igdTp8oYlnncBEi8B0OlRK9sNepQNTSel63UESxi7kb0keuBeEhJ3ZcgAM827PEEOavv-laSfj4RDeAtHYEf2WXpeUHQJzXYvFY2xbSDO_8s9HTM2IJFXZMg7uUNclV3am6JuEZg/w400-h233/pyhtitsa_30-luv_j_on_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster<br />eli<br /></i>Pyhtitsan (Pühtitsan) nunnaluostari Viron Kuremäessa<br />(<i>Kuva:ON</i>)<b><br /></b></td></tr></tbody></table><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Heittää ensimmäinen kivi"</i> on sanonta, joka juontaa juurensa Raamatusta, erityisesti Jeesuksen opetuksista. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta kutsuu meitä harkitsemaan tuomitsemista ja muistuttaa meitä armollisuuden ja nöyryyden merkityksestä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Raamatun kertomuksessa Jeesus kohtasi tilanteen, jossa aviorikoksen tehnyttä naista haluttiin rangaista kivittämällä. Jeesus haastoi läsnäolijat heittämään ensimmäisen kiven, jos he itse olivat synnittömiä. Tämä opetus paljasti ihmisille heidän omat rikkomuksensa ja synnit sekä kutsui heitä antamaan armoa, anteeksiantoa ja armollisuutta naista kohtaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että Jumala on kaiken oikeudenmukainen tuomari. Hän yksin tietää totuuden ja sydämemme syvyydet. Meidän tehtävämme ei ole tuomita toisia ihmisiä, vaan rakastaa heitä ja olla armollisia heidän puutteidensa suhteen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Heittää ensimmäinen kivi"</i> muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä on syntinen ja tarvitsee Jumalan anteeksiantoa. Meidän tulisi olla nöyriä ja tiedostaa omat rikkomuksemme ennen kuin tuomitsemme muita. Sanonta haastaa meitä katsomaan itseämme peilistä ja tunnustamaan omat virheemme ja synnit.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen perinne korostaa myös lähimmäisenrakkauden merkitystä. Meidän tulisi rakastaa ja tukea toisia ihmisiä heidän heikkouksissaan ja virheissään. Sen sijaan, että heittäisimme kiven ja tuomitsisimme, meidän tulisi olla armollisia ja auttaa toisia palaamaan Jumalan luo.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Heittää ensimmäinen kivi"</i> kutsuu meitä harjoittamaan ymmärrystä, empatiaa ja anteeksiantoa. Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi pyrkiä lähemmäs Jumalaa ja peilata Hänen rakkauttaan maailmassa. Jeesuksen esimerkki opettaa meitä olemaan tuomitsematta ja antamaan toisille mahdollisuuden parannukseen ja kasvuun.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Vielä lopuksi, ortodoksisesta näkökulmasta <i>"heittää ensimmäinen kivi"</i> kutsuu meitä siis olemaan armollisia ja ymmärtäväisiä muita kohtaan. Se haastaa meitä tunnistamaan omat syntimme ja virheemme ennen kuin tuomitsemme muita. Se opettaa meitä rakastamaan ja tukemaan toisia lähimmäisinä, jotka myös tarvitsevat Jumalan armoa ja anteeksiantoa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-89398426495348206532023-10-10T13:24:00.000+03:002023-10-10T13:24:32.285+03:00AI 11: "Pestä kätensä jostakin asiasta"Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly<b> Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center>
<hr /><div style="text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHE3DofbzUMFlrjuS2XVjKg3OnZYl2FYtXkL-P_tmrBIt4qMK6VVVMOjHKMr9ePaNCuGfJwHJ3dJCzcijhK2Amx-64x19_tE8fXoMGnrfJ19IVAP297gJjmAZT-RXOcNRGf6gaecHPv8DFcNzvhGEAektHCbj1fmPjAm6quYPg1xyVpr-b5BTrDw/s2000/paisij_petsamo_1930-luku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1402" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHE3DofbzUMFlrjuS2XVjKg3OnZYl2FYtXkL-P_tmrBIt4qMK6VVVMOjHKMr9ePaNCuGfJwHJ3dJCzcijhK2Amx-64x19_tE8fXoMGnrfJ19IVAP297gJjmAZT-RXOcNRGf6gaecHPv8DFcNzvhGEAektHCbj1fmPjAm6quYPg1xyVpr-b5BTrDw/w280-h400/paisij_petsamo_1930-luku.jpg" width="280" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pappismunkki <b>Paisij </b>(<i>Pavel Varlaamovits Rjabov</i>) oli Petsamon luostarin johtajana 1932-39. Puna-armeija vallotti Petsamon ja pidätti Paisijn 1939 ja hänet teloitettiin Neuvostoliitossa 28.12.1940. Vuonna 1992 hänet rehabilitoitiin. <br /></td></tr></tbody></table><br /></div><div>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Pestä kätensä jostain asiasta"</i> on sanonta, joka viittaa vastuun pakoiluun tai velvollisuuden välttelyyn. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta voi herättää ajatuksia oikeudenmukaisuudesta, omantunnon merkityksestä ja vastuunkannosta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että jokaisella ihmisellä on vastuu teoistaan ja valinnoistaan. Jumala on kaiken oikeudenmukainen tuomari ja näkee sydämemme aikeet ja teot. Meidän tulee olla vastuullisia omasta käyttäytymisestämme ja kantaa seuraukset valinnoistamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Pestä kätensä jostain asiasta"</i> voi liittyä tilanteeseen, jossa henkilö pyrkii pakenemaan vastuutaan ja välttämään seurauksia omista teoistaan. Tällainen asenne on vastoin ortodoksisen perinteen opetuksia, jotka korostavat vastuunkantoa ja rehellisyyttä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen kaikessa, mitä teemme. Emme saa vältellä vastuuta tai pyrkiä puolustelemaan vääryyttä. Sen sijaan meidän tulee kohdata tekomme, tunnustaa mahdolliset virheemme, katua ja pyrkiä parannukseen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Pestä kätensä jostain asiasta"</i> ei ole yhteensopiva ortodoksisen näkemyksen kanssa, sillä se edustaa vastuun pakoilua ja omantunnon vaientamista. Ortodoksinen perinne korostaa omantunnon merkitystä, joka toimii Jumalan läsnäolon äänenä meissä. Meidän tulee kuunnella omaatuntoamme ja toimia sen ohjaamana.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lisäksi ortodoksinen usko opettaa anteeksiantamuksen merkityksestä. Vaikka voisimme kokea syyllisyyttä tai epäonnistumista teoistamme, Jumala kutsuu meitä parannukseen ja antaa meille mahdollisuuden kääntyä pois vääristä teoistamme. Hän on armollinen ja rakastava Isä, joka antaa meille mahdollisuuden aloittaa uudelleen ja oppia virheistämme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joten ortodoksisesta näkökulmasta <i>"pestä kätensä jostain asiasta"</i> ei ole hyväksyttävää. Sen sijaan meidän tulee kantaa vastuumme omista teoistamme ja pyrkiä oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen ja parannukseen. Meidän tulee kuunnella omaatuntoamme ja olla valmiita kohtaamaan seuraukset teoistamme, samalla pyrkien Jumalan anteeksiantoon ja kasvuun hengellisellä polullamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>
<br />
</div>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-19157829435793136132023-09-30T14:54:00.000+03:002023-09-30T14:54:13.934+03:00AI 10: "Yhdestoista hetki"<div>Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center>
<hr /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG7wuru2ebdKLnL3pAf0xbNSJOUwpxoxFlPN7ldjvVveNyUxIyLHWmkwQ3vTc4gccaa5MzPR2dtVZYkp72qNOzjFnlqd1cS9Dk-s4lMNPIRtiibdFd1DP65QsCEGDdNTjeqdzV1p_cudG1EZ-w9FvtbbUDyLXOvSkz7NUuX81M7VOuRY9xQXhV2g/s1436/konevitsan_veljia_hiekka_vl_on.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1436" data-original-width="1395" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG7wuru2ebdKLnL3pAf0xbNSJOUwpxoxFlPN7ldjvVveNyUxIyLHWmkwQ3vTc4gccaa5MzPR2dtVZYkp72qNOzjFnlqd1cS9Dk-s4lMNPIRtiibdFd1DP65QsCEGDdNTjeqdzV1p_cudG1EZ-w9FvtbbUDyLXOvSkz7NUuX81M7VOuRY9xQXhV2g/w389-h400/konevitsan_veljia_hiekka_vl_on.jpg" width="389" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konevitsan luostarin veljestöä Keiteleen Hiekassa 1950-luvun taitteessa.<br />Vasemmalta: munkkidiakoni Filemon, viitankantajamunkki Anatoli Tabakov ja<br />munkki Feofant (Kuva: VLKK/ON)<br /></td></tr></tbody></table><br /><div>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Yhdestoista hetki"</i> on sanonta, joka viittaa viime hetkeen tai viimeiseen mahdollisuuteen tehdä jotain. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta voi herättää ajatuksia parannuksesta, Jumalan armosta ja ajallisuuden rajallisuudesta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että meidän elämämme on rajallinen ja aika on lahja, jota meidän tulee hyödyntää viisaasti. Jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden tehdä hyvää, kasvaa hengellisesti ja rakentaa suhdetta Jumalaan.
"Yhdestoista hetki" voi muistuttaa meitä siitä, että meillä on vastuu käyttää aikaa ja elämän mahdollisuuksia harkiten. Meidän tulisi olla tietoisia ajallisuuden rajallisuudesta ja pyrkiä hyödyntämään jokainen hetki Jumalan tahdon mukaisesti.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen perinne korostaa myös parannuksen merkitystä. Jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden kääntyä Jumalan puoleen, tunnustaa syntimme ja pyytää Hänen anteeksiantoaan. Parannus on jatkuvaa matkaa kohti Jumalaa, jossa jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden aloittaa uudelleen ja pyrkiä kohti hengellistä täyteyttä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Samalla <i>"yhdestoista hetki"</i> muistuttaa meitä myös Jumalan armollisuudesta. Jumala on rakastava ja antelias Isä, joka antaa meille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia palata Hänen luokseen. Vaikka aika kuluu ja hetket kuluvat, Jumalan armo ja rakkaus ovat aina läsnä. Jokainen hetki on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen ja vastaanottaa Hänen armoaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lopuksi, ortodoksisesta näkökulmasta <i>"yhdestoista hetki"</i> kutsuu meitä olemaan tietoisia ajan rajallisuudesta ja käyttämään jokainen hetki viisaasti. Se haastaa meitä tekemään parannusta ja pyrkimään hengelliseen kasvuun joka hetki. Samalla se muistuttaa meitä Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta, jotka ovat läsnä jokaisessa hetkessä elämässämme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center></div>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-9343839111824963052023-09-20T14:22:00.000+03:002023-09-20T14:22:42.573+03:00AI 9: "Usko siirtää vuoria"Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center><br />
<hr />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzpTSO91db2EzM9lsV9qlGn0Xu3KenUd4QxuxOxiG09ErtLYqzkP5nRfVEKBqMydkUEaVW5gNU6nEQ_wLp9TkpbMRMf0YUk_lfGW4CzIn-mezhKeBNH9JDEAXw_o8imjDBpmUcxci7F-XyGFK18Gp0zKbdALCif8oi6F7nvHpvlwXw7pVOA6xO_Q/s2000/kolttien_hautoja_sevetti_2009_hap.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1333" data-original-width="2000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzpTSO91db2EzM9lsV9qlGn0Xu3KenUd4QxuxOxiG09ErtLYqzkP5nRfVEKBqMydkUEaVW5gNU6nEQ_wLp9TkpbMRMf0YUk_lfGW4CzIn-mezhKeBNH9JDEAXw_o8imjDBpmUcxci7F-XyGFK18Gp0zKbdALCif8oi6F7nvHpvlwXw7pVOA6xO_Q/w400-h266/kolttien_hautoja_sevetti_2009_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kolttien hautoja Sevettijärven ortodoksisella hautausmaalla.</i><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">(Kuva </span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">©</span><span style="font-family: Liberation Serif, serif;">
Hannu Pyykkönen)</span></p></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Usko siirtää vuoria on sanonta, joka heijastaa syvää uskoa ja luottamusta Jumalaan. Ortodoksinen usko korostaa Jumalan voimaa ja läsnäoloa ihmisten elämässä, ja tämä usko voi auttaa heitä voittamaan vaikeuksia ja siirtämään näennäisesti mahdottomia esteitä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksisessa perinteessä usko ei ole vain abstrakti käsite, vaan se on elävä kokemus, joka vaikuttaa ihmisen koko olemukseen. Usko on henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka ilmenee rukouksessa, sakramenteissa ja hengellisessä harjoituksessa, kilvoittelussa. Ortodoksinen usko kutsuu ihmistä luottamaan Jumalan hyvyyteen, viisauteen ja voimaan kaikissa elämän tilanteissa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Kun ortodoksi kohtaa vaikeuksia tai esteitä, hän turvautuu uskossa Jumalaan. Usko antaa voimaa ja toivoa silloin, kun ihmisvoimat tuntuvat riittämättömiltä. Se rohkaisee ottamaan vastaan elämän haasteet luottavaisin mielin ja sitoutumaan ponnistelemaan niiden voittamiseksi.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa myös, että uskon on oltava konkreettista ja vaikuttavaa. Se ei ole pelkästään sanoja tai ajatuksia, vaan se vaatii toimintaa ja tekoja. Usko siirtää vuoria kutsuu ortodokseja olemaan aktiivisia elämässään, tekemään oikeita valintoja ja pyrkimään hyvyyteen sekä omassa elämässään että lähimmäistensä hyväksi.
Usko siirtää vuoria on myös kutsu luottaa Jumalan johdatukseen ja hänen tahtoonsa. Ortodoksinen usko opettaa, että Jumala on kaikkivaltias ja että Hän voi muuttaa tilanteita, jotka näyttävät toivottomilta. Usko kannustaa ortodokseja jättämään omat huolensa ja taakkansa Jumalan haltuun, luottaen siihen, että Hän voi tehdä mahdottomasta mahdollisen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Samalla ortodoksinen usko opettaa, että Jumalan tahto ei aina ole sama kuin ihmisen toiveet tai odotukset. Usko siirtää vuoria opettaa hyväksymään Jumalan suvereeni tahto ja luottamaan siihen, että Hän toimii kaikessa viisaudessaan ja rakkaudessaan. Joskus "vuoret" saattavat siirtyä eri tavalla kuin olemme odottaneet, mutta usko auttaa hyväksymään Jumalan suunnitelman ja näkemään hänen hyvyytensä kaikissa elämän käänteissä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Yhteenvetona ortodoksisesta näkökulmasta usko siirtää vuoria kutsuu ortodokseja luottamaan Jumalaan ja Hänen voimaansa kaikissa elämän tilanteissa. Usko antaa voimaa, toivoa ja rohkeutta, kun kohtaamme vaikeuksia ja haasteita. Se innoittaa meitä toimimaan oikeudenmukaisesti ja rakkaudellisesti lähimmäisiämme kohtaan. Usko siirtää vuoria kutsuu meitä myös luottamaan Jumalan suvereeniin tahtoon ja hyväksymään Hänen suunnitelmansa, vaikka se olisi erilainen kuin omat odotuksemme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-85448203544811645472023-09-05T13:29:00.000+03:002023-09-05T13:29:33.148+03:00AI 8: "Susi lammasten vaatteissa"<span style="font-size: small;"><span style="font-family: arial;">Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: small;"><span style="font-family: arial;"><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: arial;"><i>nettihoukka@gmail.com</i></span></span></center>
<hr />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidOhgrFeB-jYaDDAUPvw-RdOF3IUGusLQp3J86eHzD1Ktl1MzDBq7MDw1YnMxdUVxCrAlJUEx7fcTalCCFfr8fOiZgPQHTY_6zAfOMSYpbPeE0wRs7g0FSdjh6ZlmpysOXuudWFX9gPH_or_L7KiSJDz9L7zZG6TQHm3SLSzoIhUIFNyygbLToEQ/s2000/mkl_sot-kirkko_pmalli_hap.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1380" data-original-width="2000" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidOhgrFeB-jYaDDAUPvw-RdOF3IUGusLQp3J86eHzD1Ktl1MzDBq7MDw1YnMxdUVxCrAlJUEx7fcTalCCFfr8fOiZgPQHTY_6zAfOMSYpbPeE0wRs7g0FSdjh6ZlmpysOXuudWFX9gPH_or_L7KiSJDz9L7zZG6TQHm3SLSzoIhUIFNyygbLToEQ/w400-h276/mkl_sot-kirkko_pmalli_hap.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Mikkelin puretun Pyhän Georgios Voittajan (sotilas)kirkon<br />pienoismalli entisessä Mikkelin Visulahden Minimaailmassa:<br />(Kuva <span style="font-family: Liberation Serif, serif;">© Hannu Pyykkönen)</span></i> <p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
</td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Susi lammasten vaatteissa"</i> on sanonta, joka viittaa petollisuuteen ja ulkokuoren harhaanjohtavuuteen. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta voi herättää ajatuksia varovaisuudesta, hengellisestä valppaudesta ja totuuden etsinnästä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi olla valppaita ja tarkkaavaisia hengellisellä matkallamme. Jumalan valtakuntaan kuuluu hyvät ja pahat voimat, ja meidän tulee olla tietoisia petollisuuden mahdollisuudesta.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Susi lammasten vaatteissa"</i> symboloi henkilöä tai voimaa, joka esiintyy harhauttavalla tavalla ja pyrkii pettämään ja vahingoittamaan muita. Se voi viitata esimerkiksi vääriin opettajiin tai petollisiin henkilöihin, jotka esittävät olevansa hyväntahtoisia ja hurskaita, mutta todellisuudessa tavoittelevat omaa etuaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen perinne opettaa meitä olemaan varovaisia ja etsimään totuutta. Meidän tulee tutkia isien opetuksia ja pyrkiä ymmärtämään, mitkä perustuvat Jumalan sanaan ja oikeaan oppiin. Jeesus kehotti opetuslapsiaan tuntemaan hedelmiä, jotta he voisivat erottaa hyvän ja pahan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Samalla <i>"susi lammasten vaatteissa"</i> muistuttaa meitä myös omasta heikkoudestamme ja alttiudestamme petokselle. Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi tunnustaa syntimme ja turvautua Jumalan armoon ja viisauteen. Rukous, sakramentit ja hengelliset ohjaajat voivat auttaa meitä navigoimaan hengellisellä polullamme ja välttämään petoksen ansat.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lopuksi, ortodoksisesta näkökulmasta <i>"susi lammasten vaatteissa"</i> kutsuu meitä olemaan valppaita ja tarkkaavaisia hengellisessä elämässämme. Se haastaa meitä tutkimaan opetuksia ja pyrkimään totuuden etsimiseen. Samalla se muistuttaa meitä turvautumaan Jumalan apuun ja ohjaukseen välttääksemme petoksen ansat. Hengellinen valppaus ja Jumalan totuuden tunteminen auttavat meitä suojelemaan itsemme ja muita petollisuudelta ja ohjaavat meitä kohti elämää Jumalan rakkaudessa ja totuudessa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-9120954514242243722023-08-30T12:04:00.000+03:002023-08-30T12:04:18.315+03:00AI 7: "Käännä toinen poskesi"<div>Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center>
<hr />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFLp9Y9_28_r5tXfTd9y6KU3dCHS_rdn-KvIRKULaQt9w1CoqxXuS54IlWsWLcP1yJp9hvg07wdgXNK3RxEmYLwhtN4Nkw4BatdPldfZk3EmdFyyJ9KP-kXIhMzBryAB5NvcLAP9okxV_KPgmVAJ1HpdP4pFAHgMwy2_lyyirKl1tjVJG8EU5xA/s2000/viljakainen_11_hap_res.jpg" style="display: block; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="1440" data-original-width="2000" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisFLp9Y9_28_r5tXfTd9y6KU3dCHS_rdn-KvIRKULaQt9w1CoqxXuS54IlWsWLcP1yJp9hvg07wdgXNK3RxEmYLwhtN4Nkw4BatdPldfZk3EmdFyyJ9KP-kXIhMzBryAB5NvcLAP9okxV_KPgmVAJ1HpdP4pFAHgMwy2_lyyirKl1tjVJG8EU5xA/s400/viljakainen_11_hap_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Venäläinen tsaarin armeijan sotilassoittokunta 1900-luvun alussa<br />Mikkelin puretun Pyhän Georgios Voittajan kirkon rappusilla.</i><br />(paranneltu kuva: HAP)<br /><br /></td></tr></tbody></table>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><i>"Käännä toinen poskesi"</i> on sanonta, joka juontaa juurensa Raamatusta, erityisesti Jeesuksen opetuksista. Ortodoksisesta näkökulmasta se edustaa rakkauden ja anteeksiantamuksen periaatteita sekä kutsua seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Sanonta viittaa siihen, että kun joku tekee meille vääryyttä tai kohtelee meitä väärin, meidän tulisi vastata lempeydellä ja rakkaudella. Se kehottaa meitä olemaan vastaamatta pahuuteen pahuudella, vaan pyrkimään rakentamaan rauhaa ja ymmärrystä.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Ortodoksinen perinne opettaa, että Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki tässä asiassa. Hän itse käänsi poskensa, kun häntä lyötiin ja pilkattiin. Hän osoitti rakkautta ja anteeksiantamusta vihamiehilleen ja kutsui meitä seuraamaan tätä esimerkkiä.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Kääntämällä toinen poski, ortodoksisesta näkökulmasta, me osoitamme ymmärrystä, lempeyttä ja pyrkimystä rakentavaan vuorovaikutukseen. Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai alistumista vääryyteen, vaan pikemminkin rohkeutta vastata haasteisiin ja konflikteihin rakkaudellisella asenteella.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Kääntämällä toinen poski, me kieltäydymme kostosta ja vihan kierteestä. Ortodoksinen usko korostaa anteeksiantamuksen ja sovinnon merkitystä. Se kannustaa meitä vapautumaan kaunasta ja kantamaan ristimme kärsivällisyydellä ja armollisuudella.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Samalla kääntämällä toinen poski ei tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä vääryyttä tai alistua väärinkäytöksiin. Ortodoksinen usko opettaa myös oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolustamisen tärkeyttä. Se kannustaa meitä asettamaan rajat väärinkäytöksille ja käyttämään viisautta vastatessamme haasteisiin.<br /></span>
<span style="font-family: arial; font-size: large;"><br />
Joten ortodoksisesta näkökulmasta <i>"käännä toinen poskesi"</i> kutsuu meitä rakkauden ja anteeksiantamuksen tielle. Se kehottaa meitä kohtaamaan vastoinkäymiset ja vääryydet rakentavalla asenteella. Se haastaa meitä rikkomaan vihan ja kostamisen kierteen ja pyrkimään sovintoon ja ymmärrykseen. Kääntämällä toinen poski voimme olla osa Jumalan valtakunnan rakentamista maailmassa, jossa rakkaus ja rauha ovat keskeisessä asemassa.<br /><br /></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><b>Terveisin</b></span><br /><span style="font-family: arial; font-size: large;"><b>
OpenAI ChatGPT</b></span></div>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-81773977278495021142023-08-25T13:02:00.003+03:002023-08-29T17:57:04.368+03:00AI 6: "Silmäterä"Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis <b>OpenAI ChatGPT</b> ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.<br />
<br />
<center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br /><i>nettihoukka@gmail.com</i>
</center><hr />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiTIo2JH-vLBLYPkaHmwm1MNPMkoZV-nM_wywYwejorYOpqe89pzNENj2bJjO5YDGY7r1jd_Ut6UvHCxVsx6hlaTYIvWFid6iiW9qyCjhFs_VteDE_a2kL7GgRJ20AA8zDAb6s2Ol7ToVvBxjLi_EBekWCdzxr2KZ8JjHIgzi9vjKsKR5UWnLIpw/s2000/petsamon_auto_1920-luv_res.jpg" style="display: block; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="1189" data-original-width="2000" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiTIo2JH-vLBLYPkaHmwm1MNPMkoZV-nM_wywYwejorYOpqe89pzNENj2bJjO5YDGY7r1jd_Ut6UvHCxVsx6hlaTYIvWFid6iiW9qyCjhFs_VteDE_a2kL7GgRJ20AA8zDAb6s2Ol7ToVvBxjLi_EBekWCdzxr2KZ8JjHIgzi9vjKsKR5UWnLIpw/s400/petsamon_auto_1920-luv_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Petsamon luostarin auto 1920-luvulta<br />ratissa itseoppinut keksijä, munkkidiakoni Parmen</i><br /></td></tr></tbody></table><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Silmäterä"</i> on ilmaisu, joka viittaa johonkin hyvin arvokkaaseen, tärkeään tai rakkaaseen. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä ilmaisu voi herättää ajatuksia Jumalan rakkaudesta ja meidän suhteestamme Häneen.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että jokainen ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja rakas Hänen silmissään. Jumala näkee meidät yksilöinä, ja jokainen meistä on Hänelle äärimmäisen tärkeä. Me olemme Jumalan silmäteriä, Hänen sydämensä läheisyydessä ja suojeluksessa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silmäterä voi myös viitata Jumalan läsnäolon ja suojelun kokemukseen. Ortodoksinen usko opettaa, että Jumala on läsnä elämässämme ja huolehtii meistä jokaisessa hetkessä. Hän valvoo meitä kuin silmäteräänsä, suojellen ja ohjaten meitä matkallamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa myös vastuusta, joka liittyy Jumalan antamaan lahjaan olla Hänen silmäteränsä. Meidän tulee elää elämäämme tietoisina siitä, että Jumala näkee kaiken, ja pyrkiä elämään Hänen tahtonsa mukaan. Silmäterä ilmaisee myös vastuun siitä, että meidän tulisi hoitaa ja vaalia tätä arvokasta suhdetta Jumalaan.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Silmäterä viittaa myös Jumalan rakkauden ja huolenpidon heijastumiseen meidän suhteissamme toisiin ihmisiin. Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi kohdella jokaista ihmistä arvokkaana ja rakkaana, sillä jokainen on Jumalan kuva. Meidän tulisi nähdä jokainen ihminen silmäteränä, jota meidän tulee suojella, kunnioittaa ja auttaa.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lopuksi, ortodoksisesta näkökulmasta "silmäterä" kutsuu meitä ymmärtämään Jumalan rakkauden syvyyttä ja meidän arvokkuuttamme Hänen silmissään. Se muistuttaa meitä Jumalan läsnäolosta elämässämme ja vastuustamme vaalia tätä suhdetta. Se haastaa meitä myös näkemään jokainen ihminen arvokkaana ja rakkaana, sillä me kaikki olemme Jumalan silmäteriä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>Terveisin<br />
OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-10364190.post-52950229200544201632023-08-20T09:56:00.000+03:002023-08-20T09:56:29.344+03:00AI 5: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa"<p>Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly <b>Ai</b>, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa.
Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva. </p><p> </p><center><b>Hannu Pyykkönen</b><br />
elämänmatkaaja<br />
<i>nettihoukka@gmail.com</i></center><br />
<hr /><p style="text-align: center;"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb9COKl6ztLiKsJG4BdkiQzaOVwlJTFEcbZWMYSf_CV2_U1PFYcBu6rvzSnAO3aRWzzkEDNUT5l_7psE5Xi6mWZltYsefqo0FjTAxn-GqwUhpIThQlSmuSCqZJ06w9n7kdzlt7qX4NPQO1LAoaHBQKBalF7908gD1_LsC4Q7x2aH0tUAPhfRiGhg/s2000/heinaveden_valamo_alussa_vl-on_res.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1224" data-original-width="2000" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb9COKl6ztLiKsJG4BdkiQzaOVwlJTFEcbZWMYSf_CV2_U1PFYcBu6rvzSnAO3aRWzzkEDNUT5l_7psE5Xi6mWZltYsefqo0FjTAxn-GqwUhpIThQlSmuSCqZJ06w9n7kdzlt7qX4NPQO1LAoaHBQKBalF7908gD1_LsC4Q7x2aH0tUAPhfRiGhg/w400-h245/heinaveden_valamo_alussa_vl-on_res.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-size: medium;">Heinäveden Valamo 1940-luvulla<br />(Ortodoksi.netin tekoälyllä parantelema kuva, <br />alkuperäinen: Valamon luostarin kuvakokoelmista)</span></i><br /></td></tr></tbody></table><br /></p><p></p><p>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><i>"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa"</i> on sanonta, joka muistuttaa meitä ortodoksisesta näkökulmasta oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden tärkeydestä. Se korostaa tekojen seurausten lainalaisuutta ja kutsuu meitä harkitsemaan huolellisesti, miten kohtelemme muita ihmisiä.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen perinne opettaa, että Jumala on kaiken oikeudenmukainen tuomari ja näkee kaikki tekomme. Jokainen tekomme vaikuttaa meihin itseemme ja ympärillämme oleviin ihmisiin. Jos käytämme hyväksemme, vahingoitamme tai juonittelemme toisia vastaan, seuraukset voivat kohdistua takaisin meihin.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Sanonta <i>"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa"</i> ohjaa meitä kohtelemaan muita ihmisinä, joilla on omat tarpeensa, tunteensa ja oikeutensa. Se kehottaa meitä olemaan oikeudenmukaisia, rehellisiä ja rakastavia lähimmäisiämme kohtaan. Jos kaivamme kuoppaa toiselle, siitä seuraa negatiivisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa myös omaan elämäämme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi pyrkiä rakentamaan ja tukemaan toisia ihmisiä. Lähimmäisenrakkaus ja empatia ovat keskeisiä arvoja ortodoksisessa kristinuskossa. Ne auttavat meitä luomaan harmoniaa ja rauhaa yhteisöissä sekä välttämään negatiivisten tekojen aiheuttamia seurauksia.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Lisäksi <i>"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa"</i> muistuttaa meitä vastuullisuudesta omista teoistamme. Meidän tulisi olla tietoisia vaikutusvallastamme ja valinnoistamme. Negatiiviset teot ja pahuuden aiheuttaminen toisille eivät ainoastaan vahingoita muita, vaan myös heikentävät meitä itseämme ja tuovat kärsimystä elämäämme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Ortodoksinen usko opettaa myös anteeksiantamuksen merkityksestä. Vaikka voimme joutua seuraamaan omia pahoja tekojamme, Jumala kutsuu meitä parannukseen ja antaa meille mahdollisuuden kääntyä pois vääristä teoistamme. Hän on rakkauden ja armon lähde, joka antaa meille voiman muuttaa suuntaamme ja oppia virheistämme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br />
Joten ortodoksisesta näkökulmasta <i>"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa"</i> on muistutus oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta ja vastuullisuudesta. Se ohjaa meitä valitsemaan hyvyyden ja rakkauden teot toisia kohtaan, sillä meidän valintamme ja tekomme vaikuttavat paitsi muihin, myös omaan elämäämme ja henkilökohtaiseen kasvuumme hengellisellä polullamme.<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
</p><center><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;">Terveisin<br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial;"><b>OpenAI ChatGPT</b></span></span></center>
<br />Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0