Korona-aikana oppi pahoille tavoille. Jo entuudestaan liikunnan suhteen laiskana ihmisenä sain hyvän syyn olla liikkumatta ulkona. Jotenkin koronan jo heikennyttyä tuo ”moodi” on jäänyt päälle. Nyt syynä tähän vapaehtoiseen vankeuteen ei enää ole korona tai tarttumis- / tartuttamisuhka, nyt ulkona on liian liukasta, sataa lunta, tuulee kovasti, on kylmä, jne. Lienee vanhuudellakin oma osansa. Eli vanhan suomalaisen sananlaskun tyyliin voi olla tekemättä mitään: ”Joko on kärsä kipeä tai maa roudassa”.
Siispä tällaisten em. tilanteesta johtuvien joutilashetkien täytteeksi piti etsiä tekemistä. Varma konsti on järjestellä vanhoja valokuvia ja nyt sain vielä aivan äskettäin mahdollisuuden suomentaa joidenkin vanhojen kuvien takana olleita vanhan venäjänkielisiä tekstejä venäjää taitavan ystävän avulla. Istuimme tosin sitä tekemässä oman seurakuntani seurakuntasalilla siellä asioivien ukrainalaisten sotapakolaisten keskellä, joten tuossa ”aktiviteetissa” oli toki yllättäen enemmänkin tuota kaivattua liikuntaa ja varsin ajankohtaista sosiaalisuutta.
Sen sijaan kotona tuon istunnon jälkeen iski pian jälleen tekemisen puute, jota tässä nyt paikkaan kirjoittamalla jokseenkin kevyttä blogikirjoitusta, johon aiheen antoi eräs somen kommentti, jossa ihminen toivotti toiselle hyvää ”kirkasta paastoa”. Asia herätti huomiota senkin takia, että olin juuri selvittänyt itselleni, mikä onkaan nyt vietettävään ajanjaksoon, Suureen paastoon kuuluva puhdas maanantai, puhdas tiistai, jne. Mistä tuo nimi siis tulee? No – selvisihän se – paastoon liittyvästä oman ”sisimmän” suursiivouksesta, puhdistaudutaan paaston alussa sen aloittamiseen siis.
No - se siitä ja sitten tähän varsinaiseen kevyeeseen asiaan, josta ajattelin siis tuon kommentin inspiroimana kirjoittaa. Erilaisista ”ortodoksisista arkkityypeistä”. Termin arkkityyppi sanotaan olevan peräisin psykiatri C.G.Jungilta, joka tarkoitti sanalla eräitä piilotajunnan teemoja, jotka sitten ihmisissä ilmenevät. On myös väitetty, että hän näki arkkityypit yleismaailmallisina ajatuksina, joissa menneiden sukupolvien kokemusperintö esiintyy tiivistyneessä muodossa. Mielenkiintoista!
Minua viisaammat selittävät, että arkkityypin varsinainen olemus ei ole näkyvä, eikä rationaalisesti käsiteltävä. Arkkityyppi on tiedostamaton ja apriorinen tajunnansisältö (a prior, siis sellainen, ettei niiden totuusarvon määrittämiseen tarvita aistikokemuksia - sopii siis hyvin juuri minulle). Tuolla sisällöllä on oma psyykkinen energiansa. Arkkityypit sijaitsevat kollektiivisessa piilotajunnassa, ja ne tulevat esiin esimerkiksi unissa tai myyteissä (minullahan jutut syntyvät yleensä aamuyön tunteina). Jung käytti myös erilaisia nimityksiä, kuten mm. vaisto. En tiedä, voinko Jungia mukaillen siis sanoa, että vaistosin asian. No - hän taisi jossain nimittää sitä demoniksikin. Mutta olkoon nyt tuo psykiatrista latinaa sisältävä jakso tuossa ja palaan tuttuun suomen kieleen.
Pysähdyin ajattelemaan tuntemiani ja oletettavasti tuntemiani ortodokseja tuollaisen arkkityypin, ”arkkiortodoksin”, näkökannalta ja yllätin itseni keksimällä hetkessä yli kymmenen erilaista minun mielestäni tunnistettavaa tyyppiä. Todellisia vai ei – päätä itse.
Ensimmäisenä päähän pätkähti tyyppi: besserwisser, jonka sanan alkuun voi sitten tilanteen mukaan laittaa lisämääreen, vaikkapa nyt ajankohtaan sopien: paasto-besserwisser. Siis tuolloin tarkoitetaan henkilöä, joka omasta mielestään tietää kaiken tarvittavan, oleellisen ja hieman ylimääräistäkin ortodoksisesta paastosta ja jakaa sitä mieluusti vapaaehtoisesi tai pakolla muillekin sen, miten ja mitä pitää paastota. Näin etenkin somen keskustelusivuilla.
Toinen heti mieleen tullut oli uskoprofessionisti, dogmi- ja praktiikka-alan "pro", ammatilainen, joka harvoin on sanamukaisesti sellainen, mitä tuo termi oikeasti kuvaa, vaan enemmänkin ja useammin äskettäin ortodoksiksi kääntynyt, katekumeenikurssin diplomilla ja papukaijamerkillä suorittanut, kaiken ortodoksisuudesta tietävä ja osaava, joka ei kuitenkaan ymmärrä, miksi tekee joku jotain tai miksi jotain tehdään juuri tietyllä tavalla. Enemmänkin hän on kiinnostunut asian erikoisuudesta ja mahdollisuudesta erottua erikoisuudella massasta, kuin sen synnystä syvästä.
Seuraava voisi olla sellainen, johon myös harva se päivä somessa törmää: neo-ortodoksi, eli jonkinlainen new age-ortodoksi, joka kaikissa itselle epäselvissä ja hankalissa tai jopa itselle sopimattomissa kirkollisissa ja dogmaattisissa tilanteissa (kuten vaikkapa naispappeus-, eutanasia-, polttohautaus-, samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkimis- jne. asioissa) luo uutta dogmatiikka ja jakaa suurella varmuudella ja varmalla tiedolla sitä mieluusti somessa. Esimerkkinä tällaisesta voisi vielä mainita myös antaumuksella joogaa, taidetanssia tai vaikka jotain muuta liikunnallista tai jopa taiteellista asiaa harrastavat, joka sitten muuttavat harratuksensa niin ortodokisiseksi, niin ortodoksiseksi, että Buddhaakin hymyilyttää, kuten lienet patsaista huomannut.
Real-pure-ortodoksi voisi olla seuraava tyyppi, jollaiseksi harhaoppiseksi tällaisia blogikirjoituksiani kirjoitellessa helposti miellän usein itsenikin. Tyyppi siis uskoo - siis vain uskoo - tietävänsä kaiken ortodoksisuudesta ja siksi arvostelee ja neuvoo helposti muita. Tai sitten kirjoittelee niistä blogijuttuja.
Koska nykyisin yhä suurempi osa ortodokseista tulee muista uskonnollisista ryhmistä, lienee helttarit eli julistajaortodoksit yhä kasvava tyyppiryhmä. Hän siis kertoo uskostaan ja ortodoksisuudestaan kaikille aivan ortodokseille uusin menetelmin ja uudenlaisiin ortodoksisuuteen kuulumattomien seikkojen ja välineiden avulla. Ortodoksista unissa saarnaajaa ei taida vielä löytyä, mutta meitä somessa melkin "sumussa" saarnaajia riittää vaikka pinottavaksi.
Yksi hiljalleen kasvava ryhmä saattaisi olla maallikkoaskeesit, siis kilvoittelevat ortodoksit, jotka pukeutuvat ja elävät kuin luostariasukkaat mutta maailmassa. Heitä saattaa tavata ajoittain kirkossa mustiin pukeutuneina ja huivi tiukasti päässä. Tosin joillakin saattaa vain muuten olla moinen musta maku ja heidän mielestään musta tuntuu hyvältä.
Drop-on-drop-off-ortodoksi on jo astetta voimakkaampi maallikkokilvoittelija, joka ei kuitenkaan uskalla mennä luostariin – joita meillä alkaa olla jo tarjolla monenlaisia, niin naisille kuin miehille muttei vielä toissukupuolisille. Luostariin ei haluta mennä elämäntyylistä huolimatta, koska joku muu määrää siellä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Tuolla aiemmin edellä mainituista tyypeistä saattaa löytyä myös alalaji: lutero eli luterotodoksi, joka saattaa olla juurikin jostain toisesta tunnustuskunnasta ortodoksiksi kääntynyt, joka ei kuitenkaan ole pystynyt irtaantumaan vanhoista tavoistaan ja dogmeistaan ja siksi kertoo meille mieluusti miten meidän tulee viettää vaikkapa adventtia, kiirastorstaita tai kirkasta paastoa.
Joukoomme mahtunee myös jollain tavoin geopoliittisesti suuntautuneita ortodokseja, joita nimitän Joensuu-ortodokseiksi. Heidän mielestään oikeita ortodokseja ei tule muualta kuin Joensuusta ja juurikin seminaarista valmistuneina, muut eivät edes tiedä ortodoksisuudesta oikeastaan mitään ja siksi Joensuu-ortodoksit karttavat heitä ja viihtyvät vain geopoliittisen sisäsiittoisesti yhdessä, samalla ruokakupilla. Jopa menvät keskenään naimisiinkin - ihan vain varmuuden vuoksi.
Tuosta edellisestä ryhmästä usein pakollisen paikkakunnalta muuton tai muun dogmaattis-evolutionaalisen syyn vuoksi saattaa jalostua uusi tyyppi, jota voisi nimittää vaikka nimellä eliittiortodoksi. Tähän tyyppiin kuuluva on usein töissä kirkon hommissa, koska sinne tarvitaan juuri tällaisia ortodoksisen evoluution tuottamia tyyppejä, joka ovat sopivan laiskoja, työtä vieroksuvia tai työt muilla tyhmemmillä teettäviä ja suhteistaan muihin - siis tavalliseen rahvaaseen - laput silmillä eläviä, jotka odottavat vain jonkin tyyppistä – ei kuitenkaan välttämättä kirkollista – palvontaa ja kehumista muilta alemmilta, siis rahvaalta.
Tässä vaiheessa alkaa jo blogikirjoittajan mielikuvitus hiljalleen sakkaamaan ja tiukasti ponnistaen esiin tunkee enää ehkä pari arkkityyppiä, kun oikein pinnistelee. Salaliittoteoriat ja paikalliset Q-anonit eivät ehkä ole kovinkaan paljoa – ainakaan vielä – saaneet elintilaa kirkossamme, paitsi ehkä hieman Savossa, mutta löytyisikö joku sitä hieman muistuttava ryhmä, jolle voisi antaa nimen: Juu-aamen-ortodoksit.
Heistä – todennäköisesti varsin pienestä ja sisäänlämpiävästä ryhmästä – voisi ehkä sanoa, että he pitävät seuraa vain toisilleen, istuva iltaa sormi pysyssä viiniä ”maistellen” ja pohtivat, miten saisi lapsensa, kaverinsa, tuttunsa kirkon hyvä- tai ainakin varmapalkkaisiin hommiin ja mieluusti myös palkoista päättämään hallintoonkin.
Viimeisenä, mutta ei ehkä vähäisimpänä voisi vielä nimetä ryhmän: pakanaortodoksit, jotka usein ovat eronneet jostain kirkosta tai ehkä vielä useammin eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon, mutta sympatiseeraavat jossain määrin vapaamieliseksi luulemaansa ortodoksisuutta ja kertovat sitten meille elintavoillaan, miten sitä – siis uskonnollisuutta, ortodoksisuutta – pitää tulkita ja oikeasti elää. Tähän ryhmään eräänlaisena alkuperäislajina voisivat olla sellaiset kirkkoon kauan - kenties jopa lapuudesta asti - kuuluneet ns. äidinmaito-ortodoksit, joilta monelta on kadonnut täysin kosketus seurakuntaan, kirkkoon, ortodoksisuuteen ja sen tapoihin. Osa heitä on pysynyt tai joskus jopa liitynyt kirkkoon vain puolison pakottamana kirkkohäiden, lasten kasteiden tai oman aikanaan tapahtuvan sosialiseen ympäristöön sopivan, vähemmän paheksuntaa aiheuttavan hautajaisten vuoksi.
Siis – onhan noita tyyppejä. Mitkä sitten ovat todellisia, mitä minun kieroutuneen mielikuvituksen tuotteita – siitäkin saat sitten lopulta ihan itse päättää.
Hannu Pyykkönen
elämä matkaaja
nettihoukka@gmail.com
P.S.
Kirjoitettuani tuon ylläolevan, juttelin joidenkin tuttujen kanssa aiheesta ja sieltä tuli runsaasti elementtejä, joista varmaaan voisi rakentaa vaikka toisen korillisen noita arkkityyppejä. Keskeisiä avainsanoja oli heillä tarjottavana kaksi: liberaali ja konservatiivi, jotka kuulemma ovat joissain keskusteluissa olleet jo esillä. Missä - en tiedä, mutta kerrotun mukaan joku kulemma kehui olevansa konservatiivi, joku taasen liberaali - noissa laineita aiheuttaneissa asiakokonaisuksissa, enkä sitten tiedä oliko tuo kehuja itse mahdollisesti myös ortodoksi. Mutta ilmeisesti kehiin oli vedetty myös mielenkiintoinen termi ekumeenmikko ei kun anteeksi ekumeenikko.
Mutta olkoot - pärjään nyt noilla jo kirjoittamillani.
HAP
