En osaa tarkasti sanoa, milloin minulla tämä ”tietokoneharrastus” alkoi. Kun muistelen jotain aiempia käyttämiäni ohjelmia, niin ensimmäinen sähköposti oli minulla suomalainen freenet-loppuinen, ilmainen sähköposti, joka ymmärtääkseni alkuaan tehtiin kai jossain määrin esimerkiksi koululaisten käyttöön. Se oli silloin 1990-luvun alkuvuosina ihan toimiva sähköposti, vaikkakin toisia – joilla siis olisi ollut myös sähköposti – oli alkuun melko vähän.
Ensimmäinen kännykkäni |
Ensimmäisen kännykkäni, joka silloin oli ns. NMT-kännykkä – merkiltään Ericson – sain myös joskus 1990-luvun alussa. Hinnaltaan se oli aivan tolkuton, eikä minulla itselläni olisi ollut varaa sitä ostaa. Eikä myöskään työnantajani, kaupunki, sitä olisi minulle silloin hankkinut. Se tuli aivan toista kautta, toisenlaisten ”harrastusten” piiristä.
NMT – siis aluksi NMT 450 ja sitten NMT 900 – oli yhteispohjoismainen analoginen radiopuhelinverkko, joka oli käytössä siihen asti, kun GSM-puhelimet tulivat. Myöhemmin NMT sai sitten tehdä tilaa uudempien digitaalisten matkapuhelinjärjestelmien tieltä ja NMT-verkot suljettiin.
Henkilökohtaisissa tietokoneissa (PC) oli myös monenlaisia vaiheita. Ensimmäinen käyttämäni tietokone – aikansa PC – oli koululle lahjoituksena eräältä sen ajan "Pelle Pelottomalta" saatu ns. lerppukone, jonka muisti noissa taipuisissa, ohuissa lerpuissa oli mitätön. Lerpuissa eli ns. kalvolevyissä oli muistia alkuun jotain sadan kilotavun luokkaa. Lerppuja oli kahta eri tuumakokoluokkaa ja niitä seurasi kovemman kuoren omaavat, pienemmät, 3,5 tuuman ns. korput, joissa pikkuhiljaa muistikapasiteetti alkoi hiljalleen vuosi toisensa jälkeen nousta. Tietokoneitten kovalevytkin olivat nykyisiin verrattuina aivan kääpiömäisen pieniä.
Lerppu ja korppu |
Jostain tuollaisista se kaikki kohdallani silloin alkoi. Olin alusta alkaen melko innokas tietokoneiden ja kännyköiden käyttäjä, ja olen sitä yhä. Monet tietokoneissa ja kännyköissä olevat ominaisuudet, joita nyt pidämme itsestäänselvyyksinä, alkoivat vasta tuolloin kehittyä ja niitä tuli pikkuhiljaa vuosien saatossa lisää.
Jossakin vaiheessa Internet ja omat nettisivut alkoivat tulla kuvioon mukaan. Työnanjakin oli hankkinut käyttöömme pari Nokian MikroMikko- tietokonetta. Itselläni nettisivuihin lähtölaukauksen antoi Sami Köykän kirja ”HTML-ohjelmointi”, joka taito tuli itseopiskeluna silloin hankittua.
2000-luvulle siirryttäessä tietokoneet alkoivat pikkuhiljaa olla lähes korvaamattomia työvälineitä. Itselleni tosin vuosituhansien vaihteessa oli sellainen elämänvaihe, että koin tarvitsevani jonkinlaista ”breikkiä” ja siirryin siksi ns. vuorotteluvapaalle, jonka aikana sitten asuin kolmessa eri maassa: Ruotsissa kuukauden, Sveitsisssä neljä ja Kreikassa seitsemän kuukautta. Ostin verovapaan auton ja huristelin sen kanssa Eurooppaan läppäri ja printteri mukanani.
Lähtövalmiina kraka kaulassa. |
Tietokoneosaamisestani oli suuresti hyötyä tuon vuoden aikana. Silloin ei vielä tunnettu nykyisiä blogeja edes nimenä, mutta laitoin alusta alkaen nettiin läheisilleni tiedotuksena, mutta samalla kaikkien luettavissa olevan eräänlaisen matkapäiväkirjan, jota päivitin melko usein tuon vuoden aikana. Ongelmana vain usein oli se, että kaikkialla ei ollut internetyhteyksiä. Tuohon aikaan hyödynnettiin ns. internetkahviloita, joissa maksua vastaan sai käyttää Internetiä ja joissa minäkin sitten korppujen avulla siirsin tekstejä ja kuvia tuohon matkapäiväkirjaani.
Sveitsissä aivan kotini naapurissa Celignyssä Richard Burtonia ja Alistair MacLeania tapaamaassa |
Sveitsissä asuessani tilanne oli hieman parempi, koska asuin silloin Geneven lähellä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa, jonka mainiossa kirjastossa oli internetkone, jota saatoin käyttää mihin vuorokauden aikaan tahansa. Minulla oli kirjastoon avain ja joskus tuli työskentelyä siellä jopa myöhään iltaisin, koska alkuillasta monesti ainut kone oli varattu, sillä instituutissa oli paljon ulkomaalaisia teologian opiskelijoita.
Sveitsin kotini Petit Bossey. |
Kreikassa vastaavasti tilanne oli täysin toisenlainen, sillä asuin siellä noin 20 kilometrin päässä Ateenasta, Palio Pendelin kylässä olevassa Pendelin luostarissa, Moni Pendelissä. Käytössäni oli siellä pieni samanlainen kelja, kuin munkeilla. Keljassa tosin oli sähköt, joten voin käyttää tietokonetta siellä, mutta nettiyhteyttä siellä ei ollut. Kännykälläkään ei nettiyhteyksiä siihen aikaan käytetty jo pelkästään sen vuoksi, että pelkät puhelutkin suomalaisella puhelinliittymällä olivat tosi suolaisen hintaisia. Ja lähin internetkahvila sijaitsi Ateenan keskustassa, jonne matkustaminen busseilla kesti joskus jopa tuntikausia ruuhka-aikaan. Oman auton oli tuolloin jättänyt kaiken varalta säilöön Sveisiin.
Kreikan kotini Μονή Πεντέλης της Κοιμήσεως της Θεοτόκου |
Mutta tarinoita syntyi runsaasti matkapäiväkirjaan ja ne olen sitten myöhemmin siirtänyt tällaiseen nykyaikaiseen blogiin muistoksi tuosta mielenkiintoisesta ja elämääni rikastuttaneesta vuodesta.
Kreikassakin verkostoiduttiin |
Palattuani sitten vuonna 2001 takaisin leipätyöhöni rehtoriksi, alkoi tuon edellisen vuoden kokemuksien siivittämänä syntyä ajatus laittaa jotain matkalla ortodoksisuudesta oppimaani myös Internetiin, joka tuohon aikaan koki monenlaisia uudistuksia ja muutoksia, ja josta pikkuhiljaa alkoi muodostua melkoinen foorumi myös opetusalalle.
Niinpä sitten muutaman vuoden kehittelyn ja pohdiskelun jälkeen avasimme yhdessä poikieni Petjan ja Iljan ja miniäni Sonjan kanssa ortodoksisen tietosivuston: www.ortodoksi.net pääsiäisena vuonna 2005.
Sivusto oli alun alkaen tarkoitettu lähinnä ortodoksiselle uskonnon opettajille, mutta vielä tuohon aikaan useiden opettajien – olipa he sitten minkä aineen opettajia tahansa – tietokonetaidoissa oli aika paljon puutteita ja osaaminen vielä vähäistä. Siksi asia ei ottanut oikein tuulta siipiensä alle ja päätimme tehdä sivuston hieman laajemmalle joukolle, siis kaikille ihmisille, jotka halusivat tietoa ortodoksisuudesta ja ortodoksisesta uskonnosta.
Olen siis tavalla tai toisella touhunnut tietokoneiden – ja oikeastaan myös tietokoneavusteisen opetuksen parissa – jostain sieltä 1990-luvun alkuvuosista tähän päivään asti, eli reilut 30 vuotta. Joten voisihan tuota varmasti ihan aikuisen oikeasti hieman harkita, josko tuota toimintaa näin eläkeläisenä hieman vähentäisin.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com