Helteisinä kesäpäivinä, kuten myös sateella, on astmaisen vanhuksen syytä etsiä jotain mielekästä tekemistä. Sellaiseksi valikoitui tällä kertaa vanhojen valokuvien skannaaminen digitaaliseen muotoon. Skannaaminen tosin välillä pysähtyi, kun jäin usein katselemaan vanhoja valokuvia omasta elämästäni ja lapsuudesta, nuoruudesta, perheestä.
Silloinen Oulun metropoliitta, sittemmin ensin Karjalan ja koko Suomen, sitten Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo Puroniemessä joskus 1980-luvun lopulla. (Kuva: Hannu Pyykkönen) |
Valokuvat 1970- ja 1980-luvuilta Rautalammen Puroniemestä herättivät monta mukavaa muistikuvaa kivoista perheleireistä ONL:n leirikeskuksessa. Mutta samalla heräsi myös mielenkiinto selvittää, milloin oikeastaan nuo perheleirit ja ylipäätänsä leirit Puroniemessä alkoivat.
Puroniemen leirit alkoivat melko heti Keiteleen Hiekassa olleen Konevitsan luostarin lopettamisen ja sen veljestön Valamoon siirron jälkeen. Hiekassahan niitä oli ollut heti sodan jälkeen 1940-luvun lopulta alkaen useina vuosina ja nämä leirit ja tapaamiset muodostivat varmasti monelle tuon ajan evakko-ortodoksille vahvan identiteetin omaan uskoonsa sodan jälkeisessä umpiluterilaisessa isänmaassamme.
Selvittelyyn ryhtyessäni, apuun löytyivät hallussani olevat vanhat Aamun Koiton vuosikerrat ja epämääräinen muistitieto siitä, että vuonna 2007 oli mahdollisesti vietetty Puroniemen 50-vuotisjuhlallisuuksia. Vuoden 1957 Aamun Koitoista ei ainakaan ensisilmäyksellä löytynyt mitään tukea tuolle asialle, mutta jo seuraavan vuoden 1958 huhtikuun Aamun Koiton numerossa oli ilmoitus ONL:n kesäleireista ja siellä kerrottiin, että ONL pitää kesäleirejä Puroniemessä, Niittylahdessa ja Masalassa.
(kuva suurenee hiirellä klikkaamalla) |
Seuraava tieto löytyi vuoden 1958 elokuun Aamun Koitosta, jossa heti kohta lehden alussa oli isolla otsikolla ”Leiritulet paloivat Puroniemessä”, ja jossa kerrottiin, että Ortodoksisten nuorten liitto ONL järjesti ensimmäisen nuorisoleirin omalla leirintäalueellaan Rautalammin Puroniemessä ajalla 23.6 – 6.71958.
(kuva suurenee hiirellä klikkaamalla) |
Lehdestä löytyi myös kuva kristinoppikoululaisista majoitusparakin edessä ja lehdessä kerrottiin, että leirialue on noin viiden hehtaarin suuruinen. Kevään kuluessa oli rakennettu kaksi majoitusparakkia, keittiö ja kellari. Heinäkuun 6 päivänä alkaneen ekumeenisen työleirin aikana pystytettiin leirikirkko.
Aamun Koiton syyskuun 1958 ensimmäisessä numerossa kerrottiin enemmän tuosta ekumeenisesta työleiristä, joka siis pidettiin Puroniemessä 6.7.– 3.8.1958. Leirin johtajana toimi pappisseminaarinlainen Martti Hirvonen ja toisena johtajana hollantilainen opiskelija Jan Visbeek. Leiriläisiä oli kaikkiaan kaksikymmentäseitsemän. Ulkomaalaiset osanottajat olivat tulleet Amerikasta, Hollannista, Sveitsistä, Kreikasta, Saksasta, Tanskasta, Australiasta ja Englannista.
Leirin aikana rakennettiin leirikappeli toisen majoitusrakennuksen päätyyn. Kappelin piirustukset oli laatinut rakennusmestari P. Parkkinen. Myöhemmin kirkko siirrettiin sitten alueella järven rannassa sijainneeseen vanhaan tanssilavaan ja majoitusrakennuksen päädyssä oleva torni siirrettiin tämän uuden kirkon lähelle kellotorniksi.
Tuon tornin kelloista ole kirjoittanut joskus tarinan, joka mielenkiintoisella tavalla kertoo sodan seurauksista, kaipuusta Karjalaan ja halusta tehdä jotain oman kirkon hyväksi. Lue se osoitteesta:
https://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/162-simeonin-kellot-kenelle-ne-soivat.html
(kuva suurenee hiirellä klikkaamalla) |
Elokuun 1958 Aamun Koitto kertoo, että yli 300 nuorta eri puolilta maata oli kokoontunut uskossa vahvistumaan ja innostumaan kesän leireille. Leirin johtajana toimi yleensä ONL:n pääsihteeri Alvi Houtsonen. Kristinoppikoululeirillä opettivat kirkkoherra Toivo Palviainen, pappiskandiaatit Feodor Iltola ja Vasili Kontioinen, kanttori L. Tulehmo ja pappisseminaarilaiset Olavin Jokio ja Pekka Timonen. Leirillä oli runsaasti luentoja ja käytännöllisiä harjoituksia, joita edellä mainittujen lisäksi pitivät lehtori Dimitri Tarvasaho, kirkkoherra Erkki Piiroinen ja nuoriso-ohjaaja Veikko Laakso.
Partiopoikien johtajana leirillä toimi pappiskandidaatti Mikko Kokora. Muina ohjaajina toimivat Paavo Joensalo, Olavi Mujunen, Mauri Tuomioja. Varhaisnuorten leirillä oli runsaasti sinapinsiemen-kerholaisia ja koululaisia heidän ohjauksesta huolehtivat opettajat Hilkka Savola, Helvi Naakka, Väinö Jyrkinen, neiti Seni Haapimaa ja Maija Kostiala sekä nuoriso-ohjaaja Aili Koukkunen.
Leiripäivien ohjelma sujui yleensä ONL:n leirien perinteinen mukaan. Lauantaina oli vigilia, jonka palvelivat usein pastorit Tarvasaho, Piiroinen, Palviainen. Vigilian jälkeen oli nuotioilta leirivaaralla. Sunnuntaina oli sitten liturgia, jossa palvelivat leirin papit ja usein saarnan piti myös joku pappiskanditaateista. Kristinoppikoululaiset ja suuri osa leiriläisistä osallistui yleensä pyhään Ehtoolliseen ja päättäjäisjuhlassa oli nuorten omaa ohjelmaa ja jonkun aikuisen pitämä juhlapuhe.
Tällaisia asioita selvisi vahoista Aamun Koitoista. Itse oman perheeni kanssa tutustuin Puroniemen leirielämään 1970-80-luvuilla ja olin sittemmin myös mukana puuhaamassa leirikeskuksen siirtoa ONL:n siitä luopuessa Puroniemen ystävät ry:lle ja taisinpa olla jollakin ystävien järjestämällä leirillä ”töissäkin”. Ihania muistoja, jota onneksi nyt vielä jatkuvat uusien sukupolvien elämässä.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Lisätietoja nykyisestä Puroniemen ystävät ry:n omistamasta ortodoksisesta leirikeskuksesta löytyy keskuksen omilta nettisivuilta:
https://www.puroniemi.net/
Omia kokemuksia vuodelta 2012 löytyy myös eräästä blogistani osoitteesta:
https://internetaalio.blogspot.com/2012/07/55-puroniemi-forever.html