Kun puhutaan kriisitiedottamisesta, se ainakin minun sanavarastossani tarkoittaa tiedottamista kriisin keskellä eli siis tiedottamista kriisin aiheuttamista toimista ja seurauksista. Minun sanavarastoon ei millään istu se ajatus, että kriisitiedottaminen tarkoittaisi kriisiytymistä, joka aiheutuu tiedottamisesta tai sen puutteesta.
Ortodoksisen kirkon kriisitiedottaminen on mielenkiintoinen taitolaji – ainakin Suomessa – mutta mitä ilmeisimmin sillä on pitkät juuret ja perinteensä niin Bysantissa kuin slaavilaisessa perinteessä.
Yksi syy tiedottamisen muotoutumiseen ortodoksisessa kirkossa lienee kirkon hierakinen rakenne, joka jo omalla tavallaan estää ainakin osittain nykyaikaisen tiedottamisen, jossa mm. some – sosiaalinen media nopeine välineineen – on varsin oleellisessa roolissa. Ja koska näin on, silloin kirkonkin tiedottamiselta vaaditaan sekä tarkkuutta että nopeutta.
Muistini lokeroista nousee esille eräs vanha sanonta, jonka aikanaan kuulin erään ortodoksisen piispan sanoneen. Totta vai ei - sitä en tiedä, mutta sanonta kuului: ”No news, best news.”
Toinen tiedottamisen laatuun vahvasti vaikuttava tekijä ovat tietysti ammattitaito ja tiedotusta tekevien ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet ja sosiaalisuus. Itse en ole tiedottaja ja siksi voin lausahdella näistäkin asioista melkein mitä vain, omia mielipiteitä, ”musta tuntuu”, niin kuin usein teenkin. Mutta olen kuitenkin elämäni varrella erilaisissa tehtävissä myös joutunut pakosta tai vapaaehtoisesti tiedottamaan monenlaisista asioista – kriiseistäkin – ja jossain vaiheessa silloinen työnantajani ja myös ammattiliittoni koulutti minua asiaan jossain määrin. Mutta tiedottajaksi en itseäni kuitenkaan edelleenkään katso. Tällä hetkellä olen vain aktiivinen eläkeläinen, varmaan kauhistuttava asia monille, koska minulla on kyky ja mahdollisuus, mutta ei riittävää harkintakykyä ja taitoa, kuten niillä vapaudesta nauttivilla juopuneilla ja naisen-/miehenkipeillä eläkeläistanssijoilla Ruotsin laivoilla.
Yksi merkittävä etu minulla on ollut tässä omassa ”harrastuksessani”, tiedottamisessa tai pitäisi kai enemmänkin sanoa asioista kertomisessa. Olen osannut verkottua sopivasti asiaan hyvin sopivien ihmisten kanssa. En kuitenkaan ole osannut ja jossain vaiheessa en edes pyrkinyt yksipuolisesti verkottumaan sellaisten ihmisten kanssa, joilta joka tapaamisessa tuli iskut molemmille poskille tai he yrittivät kampittaa joka käänteessä. Sellainen ei ole mukavaa, se on kiusallista.
Tämän mainitsen siksi, että valitettavasti olen huomannut samantapaisia itsekkäitä ajatuksia ja toimia virallisen kirkon tiedotuksen puolella suhteessa vaikkapa minuun. Siellä sen minun mielestäni ei pitäisi olla mahdollista. Jos tiedottaminen on sitä, että joitakin autetaan ja joillekin jaetaan tiedotteita ja joillekin ei, joitakin ymmärretään, joitakin ei, joiltakin pyydetään, joiltakin ei, olemme suunnilleen samassa tilassa kuin Trump ja hänen hallintonsa tiedottaminen eilen, kun Trump suuttui CNN:n toimittajalle ja haukkui hänet julkisesti.
Lienen tässä mielessä omine juttuineni – varsinkin näiden blogijuttujen kautta – joidenkin mielestä eräänlainen feikkien kertoja, jonka tarinat ovat – ainakin heidän mielestään – vaihtoehtoista totuutta (fake news). Tuo sana kuulostaa kaiken kauheuden keskeltä houkuttelevaltakin – kerron siis vaihtoehdon totuudesta, joka toisaalla on joko jäänyt kertomatta, pimitetty tai kerrottu hieman pehmeästi.
Miksi tällainen purkaus? No siksi, että äskettäin – en tiedä tarkasti, kun en siellä yhtenään hyppää – kirkon sivuilta poistettiin uutinen, joka ei ollut kaikkein mairittelevin kirkolle, mutta se oli totta ja tulee varmasti aiheuttamaan suurta paikallista ja mahdollisesti laajempaakin huolta kirkon piirissä.
Ja kuten kaupallisen mainos-TV:n kaiken maailman rihkaman kauppaajat sanovat enemmän tai vähemmän typerissä mainoksissaan: ”Eikä vielä siinä kaikki, samalla kun ...” Tässäkin samaan aikaan sattui toinenkin seikka, joka nostatti ainakin minun kulmakarvani. Se oli uutinen, jota ei kerrottu meille suomeksi, mutta kerrottiin kuitenkin venäjäksi. Miksi?
En ryhdy nyt pohtimaan vastausta tuohon miksi-kysymykseen, se tapahtunee muutenkin laajemmallakin areenalla. Halusin vain tässä aamutuimaan miettiä, näyttääkö eräs puu kierolta vai onko vika silmissäni.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
EDIT klo 12.05: Tämän julkaistuani löytyi samaan aikaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilta uutinen suomeksikin:
https://hos.fi/ukrainan-paamies-tapasi-arkkipiispa-leon/
Ortodoksisen kirkon kriisitiedottaminen on mielenkiintoinen taitolaji – ainakin Suomessa – mutta mitä ilmeisimmin sillä on pitkät juuret ja perinteensä niin Bysantissa kuin slaavilaisessa perinteessä.
Yksi syy tiedottamisen muotoutumiseen ortodoksisessa kirkossa lienee kirkon hierakinen rakenne, joka jo omalla tavallaan estää ainakin osittain nykyaikaisen tiedottamisen, jossa mm. some – sosiaalinen media nopeine välineineen – on varsin oleellisessa roolissa. Ja koska näin on, silloin kirkonkin tiedottamiselta vaaditaan sekä tarkkuutta että nopeutta.
Muistini lokeroista nousee esille eräs vanha sanonta, jonka aikanaan kuulin erään ortodoksisen piispan sanoneen. Totta vai ei - sitä en tiedä, mutta sanonta kuului: ”No news, best news.”
Toinen tiedottamisen laatuun vahvasti vaikuttava tekijä ovat tietysti ammattitaito ja tiedotusta tekevien ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet ja sosiaalisuus. Itse en ole tiedottaja ja siksi voin lausahdella näistäkin asioista melkein mitä vain, omia mielipiteitä, ”musta tuntuu”, niin kuin usein teenkin. Mutta olen kuitenkin elämäni varrella erilaisissa tehtävissä myös joutunut pakosta tai vapaaehtoisesti tiedottamaan monenlaisista asioista – kriiseistäkin – ja jossain vaiheessa silloinen työnantajani ja myös ammattiliittoni koulutti minua asiaan jossain määrin. Mutta tiedottajaksi en itseäni kuitenkaan edelleenkään katso. Tällä hetkellä olen vain aktiivinen eläkeläinen, varmaan kauhistuttava asia monille, koska minulla on kyky ja mahdollisuus, mutta ei riittävää harkintakykyä ja taitoa, kuten niillä vapaudesta nauttivilla juopuneilla ja naisen-/miehenkipeillä eläkeläistanssijoilla Ruotsin laivoilla.
Yksi merkittävä etu minulla on ollut tässä omassa ”harrastuksessani”, tiedottamisessa tai pitäisi kai enemmänkin sanoa asioista kertomisessa. Olen osannut verkottua sopivasti asiaan hyvin sopivien ihmisten kanssa. En kuitenkaan ole osannut ja jossain vaiheessa en edes pyrkinyt yksipuolisesti verkottumaan sellaisten ihmisten kanssa, joilta joka tapaamisessa tuli iskut molemmille poskille tai he yrittivät kampittaa joka käänteessä. Sellainen ei ole mukavaa, se on kiusallista.
Tämän mainitsen siksi, että valitettavasti olen huomannut samantapaisia itsekkäitä ajatuksia ja toimia virallisen kirkon tiedotuksen puolella suhteessa vaikkapa minuun. Siellä sen minun mielestäni ei pitäisi olla mahdollista. Jos tiedottaminen on sitä, että joitakin autetaan ja joillekin jaetaan tiedotteita ja joillekin ei, joitakin ymmärretään, joitakin ei, joiltakin pyydetään, joiltakin ei, olemme suunnilleen samassa tilassa kuin Trump ja hänen hallintonsa tiedottaminen eilen, kun Trump suuttui CNN:n toimittajalle ja haukkui hänet julkisesti.
Lienen tässä mielessä omine juttuineni – varsinkin näiden blogijuttujen kautta – joidenkin mielestä eräänlainen feikkien kertoja, jonka tarinat ovat – ainakin heidän mielestään – vaihtoehtoista totuutta (fake news). Tuo sana kuulostaa kaiken kauheuden keskeltä houkuttelevaltakin – kerron siis vaihtoehdon totuudesta, joka toisaalla on joko jäänyt kertomatta, pimitetty tai kerrottu hieman pehmeästi.
Miksi tällainen purkaus? No siksi, että äskettäin – en tiedä tarkasti, kun en siellä yhtenään hyppää – kirkon sivuilta poistettiin uutinen, joka ei ollut kaikkein mairittelevin kirkolle, mutta se oli totta ja tulee varmasti aiheuttamaan suurta paikallista ja mahdollisesti laajempaakin huolta kirkon piirissä.
Ja kuten kaupallisen mainos-TV:n kaiken maailman rihkaman kauppaajat sanovat enemmän tai vähemmän typerissä mainoksissaan: ”Eikä vielä siinä kaikki, samalla kun ...” Tässäkin samaan aikaan sattui toinenkin seikka, joka nostatti ainakin minun kulmakarvani. Se oli uutinen, jota ei kerrottu meille suomeksi, mutta kerrottiin kuitenkin venäjäksi. Miksi?
En ryhdy nyt pohtimaan vastausta tuohon miksi-kysymykseen, se tapahtunee muutenkin laajemmallakin areenalla. Halusin vain tässä aamutuimaan miettiä, näyttääkö eräs puu kierolta vai onko vika silmissäni.
nettihoukka@gmail.com
EDIT klo 12.05: Tämän julkaistuani löytyi samaan aikaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilta uutinen suomeksikin:
https://hos.fi/ukrainan-paamies-tapasi-arkkipiispa-leon/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti