 |
| Valamon Krituksen kirkastumisen luostarin kirkko. [Kuva (c) Hannu Pyykkönen] |
Vähän ennen H-hetkeä - arkkipiispan valintaa 2024 - pohdin asiaa tällaisena tavallisena, mutta samalla ehkä kuitenkin aktiivina ortodoksina. Ensin ihan yksinäni, sitten hyvien ystävieni kanssa. Koska olen ollut jo jonkin aikaa sivussa aktiivisesta toiminnasta, yritin samalla luoda itselleni jonkinlaisen todenmukaisen kuvan, missä Suomen ortodoksisessa kirkossa tällä hetkellä mennään, ja mitä kirkollamme mahtaa olla vastassa tulevaisuudessa?
Otsikon kysymykseen muototui sitten lopulta melko moninainen vastaus, koska Suomen ortodoksisen kirkon tarvitseman arkkipiispan määrittely lienee nyky-Suomessa todella monitahoinen kysymys. Se riippuu monista tekijöistä, kuten kirkon tämän hetkisistä sisäisistä haasteista, yhteiskunnallisesta tilanteesta laajemminkin ja tietysti – etenkin kirkon jäsenten toiveista. Voinee silti kuitenkin eritellä muutamia yleisiä piirteitä, jotka voisivat tehdä arkkipiispasta menestyksekkään ja kirkon tarpeisiin vastaavan johtajan.
---
Hänen tulee mielestäni olla:
* Henkinen johtaja: Arkkipiispan tulee olla vahva uskovainen ja hengellinen auktoriteetti, joka pystyy johdattamaan kirkkoa ja sen jäseniä syvempään uskonelämään. Hänen tulee olla kyvykäs tulkitsemaan ortodoksista opetusta nykyaikaan soveltuvalla tavalla ja tarjoamaan hengellistä ohjausta sekä papistolle että maalikoille.
* Yhteisöllinen johtaja: Arkkipiispan tulee olla kiinnostunut ja osallistuva kirkon yhteisöllisyyteen. Hänen tulee olla läsnä seurakunnissa, kuunnella jäsentensä huolenaiheita ja tukea erilaisten paikallisyhteisöjen, seurakuntien ja vapaaehtoisten toimintaa.
* Visionääri: Arkkipiispan tulee pystyä luomaan kirkolle selkeä ja inspiroiva visio tulevaisuudesta. Hänen tulee olla rohkeasti uudistusmielinen ja samalla kuitenkin kunnioittava kirkon perinteitä, traditiota.
* Yhteistyökykyinen: Arkkipiispan tulee olla hyvä yhteistyökumppani sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella. Hänen tulee pystyä rakentamaan hyviä suhteita muihin kirkkoihin, valtion ja kuntien viranomaisiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin. Hänen tulee olla myös sosiaalinen suhteessa ympäristöönsä, jossa hän toimii, suhteessa kaikkiin kirkon jäseniin ja työntekijöihin. Hänen ei tule olla muiden vietävissä oleva ja ohjailtava, eikä alistua vapaaehtoisesti eikä painostettuna tekoihin, joiden kautta häntä voidaan painostaa vääriin ratkaisuihin ja päätöksiin sekä sivusta johtamiseen.
* Kommunikaattori: Arkkipiispan tulee olla taitava kommunikaattori, joka osaa selkeästi ja ymmärrettävästi välittää kirkon sanomaa niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Hänen tulee myös olla avoin kaikelle vuorovaikutukselle median kanssa ja etenkin oman kirkon kuin myös ulkopuolisen median kanssa.
* Sopeutuva: Nykyaikaisessa yhteiskunnassa arkkipiispan tulee olla valmis mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja uusiin haasteisiin muissa asioissa kuin oman dogmin kohdalla. Hänen tulee olla valmis käyttämään myös moderneja viestintävälineitä ja teknologioita.
---
Melkoisia odotuksia siis. Samalla pitää muistaa, että Suomen ortodoksisen kirkon erityispiirteet toisena kansallisena kirkkona voivat vaikuttaa arkkipiispan profiiliin, asemaan ja johtamiseen.
---
Tällaisia erityispiirteitä ovat mm.:
* Kirkon monikulttuurisuus: Arkkipiispan tulee olla sensitiivinen kirkon monikulttuuriselle luonteelle ja pystyä yhdistämään eri taustoista tulevia ihmisiä.
* Suhteet muihin ortodoksisiin maihin: Arkkipiispan tulee hallita hyvät ja asialliset suhteet kaikkiin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin ja muihin kirkkoihin.
* Yhteiskunnallinen rooli: Arkkipiispan tulee olla valmis ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja edistämään oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
---
Kuten olemme sen jo huomanneet, arkkipiispan valinta on monimutkainen prosessi, jossa punnitaan ennakkoon ja myös jälkikäteen useita eri tekijöitä hyvillä ja huonoilla keinoilla, uutisilla, puheilla, mustamaalaamisella, huhuilla ja tarvittaessa vaikka ”keltaisella lehdistöllä”. Hyveitä ei useikaan niinkään haeta, mutta vikoja, epäonnistumisia ja puutteita sitä enemmän.
Nykyisessä modernissa maallistuneessa maailmassa tällaisessa kirkollisessa tehtävässä ei enää menesty mystinen ja tuntematon hahmo, vaan hänen tulee olla mieluumminkin kaikilla tavoin ”putipuhdas”, aito, oman elämänsä hallitseva ja menneitten sekä tulevien tekojensa ja elämänsä osalta ”puhtailla vesillä”, ilman skandaaleja kulkeva ihminen.
Mutta tärkeintä varmaan on, että uusi arkkipiispa pystyy omaehtoisesti, omin avuin, mutta samalla yhteistyössä tärkeiden kanssakulkijoiden kanssa, johdattamaan ortodoksisen kirkon kohti tulevaisuutta ja vastaamaan nykyaikaisen ihmisen hengellisiin tarpeisiin ja tuleviin valtaviin taloudellisiin haasteisiin ja mahdolliseen kirkon ja valtion eroon.
Arkkipiispan tulee pystyä tarvittessa olemaan luja ja vakaa johtaja, kallio, johon kirkkomme voi turvallisesti nojata. Mikäli kalliossa on halkeamia tai se murenee, samoin käy helposti väärien ratkaisujen ja heikon johtajuuden vuoksi jäsenistökin kohdalla. Siksi arkkipiispan oikea ja kokonaisuutta sekä kirkkomme perinteitä kunnioittava valinta on elintärkeä kirkollemme.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti