Netissä surffaillessani löysin joltakin sivulta englanninkielisen, ilmeisesti alkuaan buddhalaisen listan siitä, mistä ihmisen pitäisi luopua, jotta olisi onnellinen. Käänsin sen hieman soveltaen suomeksi ja ajattelin käsitellä tuota listaa tässä blogissani omalta kohdaltani ja omista lähtökohdistani, vaikka en nyt tunne itseäni mitenkään valtavan onnettomaksi. Ilmeisen normaalia kaamosmasennusta lienee ilmassa – joka on minulle melko tavallista – kuten kai tähän pimeään aikaan ehkä kuuluukin. Erityisesti tänä syksynä ja alkutalvena, kun vettä on satanut paljon ja lunta on ollut vähän maailmaa valkaisemassa, tunne on ollut tavanomaista vahvempi.
Toki oma elämä, ihmissuhteet, terveydentila ja ikääntyminen aiheuttanevat paljonkin muutoksia tuolla ”onnellinen ~ onneton” -akselilla. Moni asia ei enää onnistu tai on paljon vaikeampaa kuin ennen ja ilmeisesti vanheneminen tuo mukanaan myös erilaisia luonteenpiirteen muutoksia. Mene ja tiedä! Sukupolvien välinen kuilukin kasvaa ja tuo helposti – ainakin minulle – mukanaan erilaisia huolia ja murheita joskus jopa ristiriitoja.
Luovu hyväksynnän tarpeesta
Joka tapauksessa ensimmäisenä tuolla listalla on tuo hyväksynnän tarpeesta luopuminen, mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoittaneekaan. Kun on noin 40 työvuoden jälkeen päässyt eläkkeelle, tarve lienee minulla erilainen kuin nuorella uraansa ajattelevalla leijonalla, jollainen kai minäkin joskus olin.
Tosin eläkeläisellä on myös tarve tulla hyväksytyksi, mutta ehkä eri tavalla. Nyt kun kukaan ei enää ”tarvitse minua” ja en voi päteä päivittäin työssäni ja osoittaa osaavani jotain, saattaa tuo tarve tulla jollain muulla tavalla esiin ja nostaa päätään. Luulen, että se kuitenkin riippuu paljon ihmisestä itsestään ja hänen työhistoriastaan ja elämäntilanteestaan. Enemmänkin se meillä vanhoilla on varmaan tarvetta tulla tarpeelliseksi. Odotamme, että olisimme tarpeellisia muussakin asioissa kuin niissä tilanteissa, joissa "pappa betalar".
Luovu tarpeesta vaikuttaa muihin
Tuokin tarve on varmasti erilainen riippuen siitä, millaista työtä tekee tai on tehnyt ja millaisesta työympäristöstä on eläkkeelle siirtynyt. Työntekijä vai esimies – se varmaan ratkaisee myös oman eläkeläisen elämän vaikuttamistarvetta muihin. Jos olet ”pomottanut” kymmeniä vuosia työssäsi, on vaikea luopua siitä siviilissä tai eläkkeellä, sen olen ainakin joskus itse huomannut, kuten sitäkin useammin hyvät ystäväni, jotka aina ajoittain onneksi muistuttavat asiasta.
Luovu tarpeesta olla aina oikeassa
Kun olen toiminut 40 vuotta opetusalalla ja siitä vielä 20 vuotta rehtorina, tuon tarpeen luopumisen tuska lienee minulla melkoinen. Tosin asiaa helpottaa, kun/jos on ollut naimisissa ja kasvattanut omia lapsia. Perhe on yleensä ollut melkoinen opettaja tuossa asiassa ja saanut jalat jäämään maahan useamminkin. Yksin eläessä tilanne saattaa olla toinen ja saada joskus vaikeitakin tilanteita aikaiseksi, vaikka perikunta yrittää toki joskus korjata tuotakin.
Luovu menneisyydessä löhöämisestä
Mikäpä sen mukavampaa kuin mietiskellä menneitä maineikkaita suurtöitäni ja saavutuksiani. Kyllä olenkin ollut hyvä! Mutta varsin pian havaitsee senkin, ettei noilla asioilla ole enää paljoakaan vaihtoarvoa todellisessa ajassa – ei ainakaan eläkeläisellä.
Luovu muutosvastarinnasta
Tuon ohjeen ymmärtämisessä ainakin minulla on myös ollut ja on yhä hieman vaikeuksia, koska en koskaan ole ollut sellainen yleisessä virrassa kulkeva, enemmänkin aika usein päinvastoin – kuljen usein sen sijaan vastavirtaan. Tuollaiseen kulkemiseeni kuuluu olennaisena osana epäilys muutoksen järkevyydestä. Minulle ei riitä se, että näin on ollut tapana ja näin on aina tehty. Vain kun muutos perustellaan riittävän hyvin ja oikein, yleensä sen kyllä hyväksyn.
Luovu negatiivisesta omakuvasta
Ainakin omasta mielestäni minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa tuon asian kanssa. Syynä on varmaan vanhempieni kasvatus, joka loivat meille lapsille mielestäni ihan hyvän itsetunnon – joillekin meistä ehkä liiankin hyvän.
Luovu rajoittuneista uskomuksista
Tuossa on tietysti oleellista, mitä uskomuksilla tarkoitetaan. Jos se on vaikkapa uskonnollista uskomista, oman vakaumuksen epäilemistä, protestoin heti tuota ohjetta vastaan ja vahvasti protestoinkin. Mutta mikäli sillä tarkoitetaan vaikkapa sitä, että ”eihän vanhojen tarvitse osata käyttää tietokoneita” -tyyppisiä uskomuksia, seison kyllä heti eturintamassa taistelemassa asian puolesta. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uusia asioita – vaikkapa uusia uskomuksiakin. Näin olen ainakin joissakin asioissa yrittänyt itsekin toimia.
Luovu muiden syyttelemisestä
Ensi reaktio tuohon oli tietysti, että enhän minä muutenkaan niin tee – paitsi sitten kun mietin tarkemmin, niin teenhän sitä joskus – vaiko mieluumminkin usein – ja teenkin silloin oikein ”isän kädellä”. Kirjoittelen vaikka mitä kriittistä blogeissani ja ne toki voi joku tulkita vaikka syyttelemiseksi, vaikka tarkoitus onkin ollut ihan muu – muutoksen saaminen.
Luovu valittamisesta
Tuokin tuntuu sellaiselta, joka ei kaikista parhaiten sovi minuun, mutta voi olla, että joku lähellä oleva näkee senkin eri tavalla. Toki minulle on helppo nähdä tuo ”vika” toisissa, mutta omalla kohdalla se näyttää olevan vaikeampaa.
***
Ihan hyvä ohjeita ovat, vaikka kyllä pitää sekin sanoa, että aika vaikeita noudattaa kirjaimellisesti – ainakin minulle. Tosin vanheneminen auttanee asiaa joiltain osin, mutta samalla se vaikeuttaa joiltain toisilta osin. Kärttyisyys, erakoituminen, ajoittain turhautuminen ja jopa tarpeettomuuden tunne saa aikaan monenlaisia tunteita ja niistä johtuvia tekoja ja toimintoja, joita sitten saa katua myöhemmin.
Siksi olisi varmaan jo viimein aika minunkin ottaa edes jotain oppia noistakin ohjeista ja yrittää elää laadukkaammin itseni suhteen ja etenkin suhteessa läheisiini ja ystäviini, kunhan vain tarvittaessa tulisivat edes askeleen vastaan.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti