 |
| Pere Borrel del Caso: "Pakeneva arvostelu" (1874) |
Itselleni on selvästi muodostunut käsitys – ilman, että kuulun kyseiseen pääministerin tai mihinkään muuhunkaan puolueeseen – että taustalla on mitä ilmeisimmin joillakin jonkinlainen agenda: ajaa pääministeri pois tuoliltaan. Mukaan tähän leikkiin on lähtenyt aika moni valtamedia jopa siinä määrin, että ainakin minua se alkaa jo haitata, tai sanoisin että tympiä. Olen noin yleensä ja tietyissä rajoissa pitänyt lehdistöä kuitenkin useimmissa asioissa neutraalina uutisten kertojana. Nyt monesta niistä on tullut selvästi poliittisen pelin ja ajojahdin osapuolia ja uutisten tekijöitä, joskus kait ihan uutisten keksijöitä.
Hieman samanlainen tunne tuli jo jokin aika sitten monesta ammattiliitosta, joista yhtäkkiä vaalien jälkeen tuli joidenkin puolueiden etäispäätteitä ja ”hännän heiluttajia”. Samalla ropisi – kuten nyt noiden joidenkin median edustajien kohdalla – kunnioitukseni ja arvostukseni niitä kohtaan melko alas. Toimin itse aikanaan omassa ammattiliitossani aktiivisesti, olin jopa pitkän aikaa Akavan pääluottamusmies. Jos olisin vielä töissä, eroaisin kenties tuollaisesta ammattiliitosta niiden tällaisen toiminnan vuoksi, mutta kun en enää ole, pelkästään suosittelen harkitsemaan asiaa.
Sosiaalisessa mediassa vaaleissa hävinneet ovat raivonneet hurjasti. Jopa siinä määrin, että välillä olen harkinnut laittavani sellaiset some-kaverit ”hyllylle lepäämään” ja rauhoittumaan, ketkä tuollaista informaatiota minunkin sivuilleni levittävät ja jakavat. Minusta nuo räyhääjät ovat vain huonoja häviäjiä ja tuollaisten viestien levittely ei kerro mielestäni kovin suuresta elämän viisaudesta.
Olen joissain blogijutuissani jo aikaisemmin kirjoittanut, että tietyt kulttuurilliset ja "muka-sivistyneet" tahot ovat olleet eturintamassa, kun kohteena on perussuomalaisen puolueen haukkuminen. Itselläni on selkeä ja lahjomaton mittari tähän: jos henkilö käyttää kirjoituksissaan ja sanomisissaan ”persu”-sanaa, katson hänen olevan tuon "muka-sivistyneen" ja selvästikin eugenistisen ryhmän puhtaaksi pesty jäsen, joka ei kaikessa suvaitsevaisuudessaan hyväksy sitä, että neljännes äänestäjistä on äänestänyt jonkun puolueen eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon ja ilmeisesti haluaisi kastroida heidät kaikki.
Jostain syystä – ilmeisesti vaalien lähestyessä ja perussuomalaisten kannatuksen hiipuessa (mm. em. syistä) – perussuomaiset ovat vaihtuneet nyt keskustalaisiksi ja kohteena ovat nyt nämä, ja heidän yhtenä ”sijaiskärsijänään” pääministeri tai joku muu – kieltämättä ainakin jonkin verran ärsyttävistä – ministereistä. Puoluepolitikoinnin ohella vaikuttimena on myös ihan selvästi perisuomalainen kateus. Kun joku pärjää elämässään ainakin taloudellisessa mielessä hyvin ja saa aikaan tulosta ja omaisuutta ja osaa päättää asioista, häntä kadehditaan.
Olen usein pohtinut, että jos olisin diktaattori, laittaisin nuo räyhääjät ja someraivoajat itse tekemään päätöksiä. Nähtäisiin mihin nämä kaiken tietävät ja osaavat some-nerot ja uuninpankkopojat aikuisen oikeasti pystyisivät. Yhdysvaltojen väistyvä varapresidentti Joe Biden sanoin äskettäin TV-haastattelussaan viestinä presidentiksi valitulle Trumpille: ”Kasva aikuiseksi”. Saman haluaisin sanoa noille turhanpäiväisille someraivoajille.
Minusta tuollaisen typerän someraivoon sisällytetty ns. kritiikki ei ole oikeasti edes kritiikkiä. Kreikan sana, josta tuo krittiikki-sana [kritiki (κριτική)] ehkä muodostuu, voisivat olla krino (κρίνω), arvioida, arvostella tai diakrino (διακρίνο), havaita, joilla tarkoitetaan myös tarkastelua. Sanan mukaisesti kritiikissä on siis tarkoituksena arvioida, selvittää asian arvoa tarkastelemalla sitä, pohtimalla ja määrittelemällä. Toki kritiikki voi olla positiivista, rakentavaa, jonka tarkoitus on kehittää asiaa tai arvoa, mutta kritiikillä on tapana toisinaan myös vähätellä asiaa.
Kritiikki on aina kantaa ottavaa sosiaalista toimintaa ihmiseltä ihmiselle, organisaatiolta organisaatiolle. Se on myös kommunikaatiota – yksilöllistä tai kollektiivista. Joidenkin mukaan kritiikkiä voisi muka estää tai jopa hallita. No – näitäkin yrittäjiä on ollut ja yleisin tapa torjua lienee sitten varmaan tiedonjulkaisemisen estäminen ja sensuuri tai toisinaan jopa pelon lietsominen, joista ensimmäisenä tulee enemmän mieleen ihan muut maat kuin Suomi tai USA.
Minusta mieletön – ja sanoisin – jopa järjetön someraivo ei ole kritiikkiä. Se on jotain lähes animaalista, eläimellistä pahanolon purkamista mahdollisesti heikommaksi tai vastutukseen kykenemättömäksi koettuun osapuoleen tai riittävän kaukana olevaan tai hieman omalta kannalta epämääräiseen kohteeseen. Toinen puolue ja sen edustaja ovat varmaan tässä mielessä hyviä kohteita someraivolle. Henkilöön kohdistuvaa hyökkäävää ja perustelematonta, asioiden todellisesta ja oikeasta laidata tietämätöntä ja usein aivan mutu-tuntumaan perustuvaa someraivoa pidän iljettävänä, varsinkin jo se tehdään "selän takana" vaikkapa jossain suljetussa someryhmässä.
Koska poliitikko ei voi vastata tuollaiseen tekoon aina samalla tavalla kuin ”tavallinen” kansalainen, hän joutuu kärvistelemään tuossa kritiikkihelvetissä vaikka kuinka kauan tai sitten luovuttaa ja poistua näyttämöltä, mikä onkin tuollaisen someraivon tarkoitus. Tässä jyllää ns. Junckerin laki, EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kenties eniten siteerattu lausehan kuuluu: ”Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituksi, jos teemme sen.”
Kun seurasin keskustalaisen pääministerin someraivohelvettiä hänen lastensa omistuksista, keksin hyvän ratkaisun tuleville ajoille. Aina, kun maassa on huonoksi "koettu" pääministeri tai muu ministeri tai muu päättäjä, viisainta on ostaa ja lahjoittaa hänen lapsilleen tai muille lähisukulaisille ilmaiseksi pieni siivu – puoli tai vaikka vain yksi prosentti – jostain yrityksestä. Näin kannattaa tehdä etenkin kaikkien tuon ko. yritysten kilpailijoiden, näin he jääväävät kyseisen kilpailevan ja mahdollisesti hyvin pärjäävän yrityksen ulos kaikesta, mikä liittyy bisnekseen valtion tai kunnan kanssa. He eivät pääse mukaan vienninedistämiseen, ei valtion ja sen laitosten tai kuntien tarjouskilpailuihin ja voiton vie aina se toiseksi paras tai jopa huonompi.
Näin ei myöskää kukaan päättäjä pääse "elvistelemään" sillä, että Suomeen on saatu 100 miljoonan kauppa, joka työllistää suuren joukon ihmisiä ja joka tarjoaa siten hyvinvointia ja toimeentuloa vaikkapa nyt julkisuudessa olleessa tapauksessa Pohjoisen alueen ihmisille. Unohtamatta sitä, että tuohan se myös verotuloja niin valtiolle kuin kunnallekin. Vaihtoehtohan esimerkiksi tuollaisessa ulkomaille tehdyssä miljoonakaupassa ei suinkaan ole se, että kauppa ilman erilaisia viennin edistämiskommervenkkejä menisi jollekin toiselle suomalaiselle yritykselle. Ei – se menee jollekin ulkomaiselle yritykselle.
Ja maa ja somaraivoajat makaavat tämän jälkeen tyytyväisenä: pääministeri tai muu silmäätekevä menettävät "kansalta ryöstettyä" rahaa, häviävät kilpailuja ja jäävät nuolemaan näppejään. Tosin näin taitaa käydä aikanaan noille väärintoimijoillekin, median tai somen raivoajille – jos ei heti, niin ainakin aikaa myöten. Minä en ainakaan äänestä sellaisia, enkä osta sellaisesta yrityksestä mitään ja pidän tuollaiset tahot niin kaukana itsestäni, kuin vain mahdollista.
Eläköön sananvapaus ja demokratia!
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti