Apostoli Johannes ja hänen oppipoikansa Prokoros
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Ajatuksia uskosta, opetuksesta ja uudesta työkalusta
Kysymys omasta tavasta puhua uskosta
Olen viime vuosina pysähtynyt yllättävän monissa tilanteissa pohtimaan omaa ortodoksisuuttani. En niinkään identiteetin tai dogmien tasolla, vaan sen äärellä, miten ja millä välineillä mahdollisesti kerron ortodoksisesta uskosta silloin, kun kirjoitan tai puhun siitä julkisesti. Erityisesti sosiaalinen media on pakottanut pohtimaan tätä kysymystä aiempaa tietoisemmin. Yksi asia nousi melko nopeasti muiden yläpuolelle: voiko ortodoksi käyttää tekoälyä käsitellessään uskoaan, sen opetusta ja siihen liittyviä ilmiöitä.
Kirkko ja teknologinen aika
Kysymys ei ole uusi, eikä se ole noussut tyhjästä. Siihen ovat viitanneet puheissaan muun muassa Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos sekä Australian arkkipiispa Makarios ja moni muu hierarkki. Ekumeeninen patriarkka on toistuvasti korostanut, ettei ortodoksinen kirkko voi olla välinpitämätön tieteen ja teknologian kehitykselle. Kirkko ei elä irrallaan maailmasta, vaan sen kutsumuksena on tarkastella uusia ilmiöitä teologisen viisauden, vastuun ja ihmisarvon kunnioituksen näkökulmasta.
Patriarkka on muistuttanut, että ortodoksinen perinne on ehtymätön lähde elämän periaatteille, mutta se ei ole museoon suljettu järjestelmä. Se vaatii jatkuvaa tutkimusta, hengellistä erottelukykyä ja teologista ponnistelua, jotta se kykenee vastaamaan kulloisenkin ajan kysymyksiin menettämättä omaa ydintään.
Teknologia välineenä, ei päämääränä
Australian arkkipiispa Makarios on puolestaan puhunut selkeästi siitä, ettei ortodoksinen kirkko ole teknofobinen. Teknologiaa ei tarvitse pelätä, mutta sitä ei tule myöskään käyttää kritiikittömästi. Hänen mukaansa teknologia voi olla kirkolle väline evankeliumin julistamiseen, opetukseen ja yhteydenpitoon. Digitaaliset alustat voivat tavoittaa ihmisiä, jotka eivät eri syistä pääse jumalanpalveluksiin tai muuten kirkolliseen yhteyteen perinteisin tavoin. Samalla arkkipiispa on kuitenkin korostanut, että teknologian käyttöön liittyy aina eettinen vastuu. Se voi joko palvella ihmistä tai kaventaa ihmisyyttä, vahvistaa yhteisöllisyyttä tai heikentää sitä.
Juuri tähän eettiseen kysymykseen keskustelu lopulta tiivistyy.
Kirkollinen keskustelu ja sen puute
Kirkon tehtävänä ei ole torjua uusia välineitä, mutta ei myöskään omaksua niitä ajattelematta. Tarvitaan harkintaa, ohjausta ja kykyä erottaa väline päämäärästä. Tässä kohden huomaan usein pohtivani, missä määrin Suomen ortodoksinen kirkko on käynyt tätä keskustelua avoimesti ja yhteisesti. Ainakaan omaan tietooni ei ole tullut laajempia linjauksia tekoälyn käytöstä opetuksessa tai kirkollisessa viestinnässä.
Vaikuttaa siltä, että joillakin kirkon verkkoviestinnän ja sosiaalisen median alueilla toimivilla ei ole juurikaan valmiuksia tai edes kiinnostusta uudenlaisiin työkaluihin. Osa kaipaa yhä lakkautetun valtakunnallisen paperilehden aikaa. Sen lakkauttaminen oli kiistatta suuri menetys, mutta kysymys kuuluu, mitä sen tilalle on rakennettu ja miksi on monin paikoin jääty paikoilleen tai jopa osin taannuttu.
Opetus elää jo ajassa
Eräs ystäväni kertoi taannoin vierailustaan ortodoksisten opettajien koulutustilaisuudessa. Hän oli kysynyt, käyttävätkö opettajat opetuksessaan tekoälyä. Hänen mukaansa lähes kaikkien käsi nousi. Jos tämä pitää paikkansa, tekoäly on jo tullut osaksi opetustyötä. Silti herää kysymys, miten tämä näkyy tai näkyykö se lainkaan kirkon yhteisessä keskustelussa, ohjeistuksissa tai etenkin opetuksen kehittämisessä. Toisaalta eihän siinä oikeastaan ole mitään yllättävää. Opetus elää aina ajassa, usein nopeammin kuin hallinnolliset tai kirkolliset rakenteet. Usein saattaa tosin käydä niin, etteivät opettajien opettajatkaan kestä kehityksen kelkassa ja se valitettavasti näkyy melko nopeasti kentällä.
Oma suhde teknologiaan ja tekoälyyn
Itse en pidä itseäni asiantuntijana ainakaan modernin ortodoksisen uskonnon opetuksessa, vaikka toiminkin alalla neljä vuosikymmentä. Urani alkuvuosina käytössämme olivat varsin alkeelliset tietotekniset välineet, myöhemmin jo huomattavasti monipuolisemmat. Eläkkeelle jäämisen jälkeen kehitys on ollut tosi nopeaa ja osin jopa huimaa. Olen seurannut sitä sivusta, osin lasteni ja vunukoitteni, lastenlasteni kautta, mutta myös itse kokeillen. En koe uusia teknologioita itselleni vieraiksi, en edes tekoälyä, jota käytän hyödyllisenä renkinä, eräänlaisena assistenttina, vanhan miehen kolmantena kätenä ja vara-aivoina.
Tekstien toimittaminen ja tekoälyn apu
Oma käyttökokemukseni liittyi erityisesti ortodoksisten tekstien toimittamiseen sosiaaliseen mediaan useista kielistä suomeksi. Käytän apuna tekoälyä, mutta myös omaa kielitaitoani ja pitkää kokemustani opettamisesta ja ortodoksina elämisestä ortodoksisessa ympäristössä. Näin mahdollistui ja avautui laaja, monipuolinen ortodoksinen tekstimaailma, jossa kirjoittajina on pappeja, piispoja ja myös maallikkoja. Toimittamiani tekstejä on julkaistu eräillä ortodoksisilla sivustoilla.
Tekoäly mahdollisti sen, että laajoista ja monipolvisista teksteistä saattoi muokata tiiviitä, jäsenneltyjä ja opettavia kokonaisuuksia. Usein tekoäly auttoi hahmottamaan rakennetta ja nostamaan esiin olennaista. Ihmisen tekemä tarkistus, arviointi ja lopullinen päätöksenteko oli silti aina välttämätöntä.
Perinteisen ortodoksisuuden haaste
Mutta sitten jo kohta heti kokeilujen alkuvaiheessa tuli vastaan se kuuluisa mutta.
Keskusteluun astui ns. perinteinen ortodoksisuus, tai ehkä pikemminkin ajatus yhdestä oikeasta ortodoksisuudesta. Miten tekoälyn avulla toimitettu teksti voisi edustaa lähes kaksituhatvuotisen kirkon oikeaa ja oikeaoppista opetusta. Lisäksi osa lähteistä oli venäläisten pappien kirjoittamia tekstejä, mikä nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa herätti välittömästi epäluuloja. Joillekin tämä riitti leimaamaan koko sisällön epäilyttäväksi ilman, että itse tekstiä tarkasteltiin sen sisällön perusteella.
Kritiikki ja oma vastuu
Osa kritiikistä oli täysin aiheellista. Tekoälyn käyttöön tottumattomana saatoin joskus jättää mainitsematta, että tekstin toimittamisessa oli käytetty tekoälyä tai mistä lähteistä teksti oli muotoutunut. Perustelin ja yhä perustelen tätä sillä, että teksti oli suodatettu useiden lähteiden kautta niin moneen kertaan, ettei se enää ollut kenenkään yksittäisen kirjoittajan tekstiä. Sisällöltään se oli kuitenkin ortodoksista ja teologisesti kestävää, ja sen arviointiin ja tarkistamiseen riitti useinmiten oma teologinen osaamiseni.
Kuvat, ikonit ja rajanveto
Monille lopullinen kynnyskysymys olivat tekoälyllä tuotetut kuvat. Ortodoksisuudessa kuvan merkitys on valtava, ja tämän ymmärrän hyvin. Kuvat oli merkitty kuvituskuviksi, eivätkä ne pyrkineet korvaamaan tekstiä, vaan tukemaan sitä. Olisin voinut käyttää omia tai muiden ottamia kuvia, mutta halusin kokeilla, millaisen kuvan tekoäly loisi tiettyyn aiheeseen.
Tekoälykuviin liittyvä epäluulo on ollut laajaa myös maallisissa yhteyksissä, eikä maaperä ollut valmiiksi kovin suotuisa. Silti ajattelen, että tällaisissa tietoiskuartikkeleissa tekstin merkitys on lopulta suurempi kuin kuvan. Kaunis, autenttinen ja kirkollisesti kestävä kuva on aina paras vaihtoehto, mutta nopeatahtisessa sosiaalisessa mediassa voisi joskus tietoisesti korostaa tekstiä kuvien kustannuksella.
Tilaa olennaiselle
Kokeilu jäi lopulta lyhytaikaiseksi. Samalla se avasi mahdollisuuden luopua eräistä kuluttavista sisällöntuotannon muodoista ja käyttää omaa aikaa siihen, mikä tuntuu merkityksellisemmältä. Esimerkiksi siihen, miten tekoälyä voisi käyttää hyvin, oikein ja vastuullisesti myös ortodoksisessa opetuksessa ja kirkollisessa viestinnässä.
Teologinen näkökulma tulevaisuuteen
Ajatukseni palaavat lopuksi vielä ekumeenisen patriarkan sanoihin. Hän on korostanut teologian merkitystä dialogissa ja ihmisen pyhyyden kunnioittamista. Tiede ja usko eivät hänen mukaansa ole toistensa vastakohtia, vaan voivat yhdessä palvella ihmiskuntaa, kunhan tieteen ja teknologian saavutuksia käytetään vastuullisesti ja eettisesti. Juuri tämän näkökulman varassa myös tekoälyn käyttöä ortodoksisessa kontekstissa olisi syytä tarkastella.
Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti