Taas piispaa tekemässä

Olen pari kertaa eläessäni ollut "piispaa tekemässä". Ensimmäinen oli vuonna 2000 Kreikassa Ateenan Mitropolissa, Ateenan pääkirkossa, Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian ilmestyksen katedraalissa, kun silloisen tilapäisen asuinpaikkani Moni Pendelin johtaja, igumeni, vihittiin Marathonin piispa Ioannikseksi. Pääsin kuvaamaan tilaisuutta aivan Kreikan silloisen, nyt jo edesmenneen arkkipiispa Kristodouloksen istuimen viereltä - hyvä etten melkein Pyhän Synodin keskellä ollut.

Arkkimandriitta Ioanniksesta tulee Marathonin piispa Iaonnis Kreikan Pyhän Synodin myötävaikutuksella Ateenan Mitropolissa v. 2000.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Toisen kerran olin Kuopiossa, Pyhän Nikolauksen katedraalissa, kun silloinen Valamon munkki, arkkimandriitta Arseni vihittiin apulaispiispaksi Kuopion pääkirkossa. Vuosi taisi olla 2005. Molemmat juhlallisuudet olivat vakuuttavia hetkiä. Erilaisia tosin, sillä kreikkalainen toimii joissain tilanteissa erilailla kuin suomalainen, vaikka seremonia on pääpiirteittäin täysin samanlainen. Tuossa ekassa vihkimyksessä pääsin lisäksi juhlaillallisille ateenalaiseen loistoravintolaan ja kylläpä ruoka ja sen oheistuotteet silloin maistuivatkin normaalin luostarimuonan jälkeen hyvältä.

Juuri tehtäväänsä asetettu uusi Joensuun piispa Arseni jakaa ehtoollista kirkkokansalle silloisen ylidiakoni Kimmo Kallisen kanssa Kuopion katedraalissa vuonna 2005.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nyt näyttäsi jälleen, että pääsen ainakin katsojana mukaan tilaisuuteen, jossa mahdollisesti tai toivottavasti tehdään päätös uudesta metropoliitasta, ei siis ehkä enää uudesta piispasta, koska valittava metropoliitta saattaa jopa parhaassa tapauksessa olla jo piispa, mutta katsotaan nyt kuitenkin. Kannunvalanta ja huhut liikkuvat tiuhaan ortodoksisessa maailmassa - pienessä piirissä, koska ortodoksinen kirkko on kuitenkin vähemmistökirkko Suomessa.

Jonkun "varman tietolähteen" mukaan ehdokkaita on runsaasti, jonkun kaksi ja jonkun kolme. Riippuu hieman sanojan hiippakunnasta, montako. Joku piispa tekee runsaasti taustatyötä, joku ei ja joku kaiketi vaikenee, kun on pakko. Mutta valitsijat ovat osin levällään kuin varpusparvi ja suurelta osin myös täysin tietämättömiä, missä mennään.

Valinta tapahtuu - mikäli Luoja ja piispainkokous sen suo - pian marraskuun lopulla Valamon luostarissa pidettävässä kirkolliskokouksessa, mahdollisesti sen toisena ja kolmantena päivänä - tiistaina 25.11. ja lopullisesti keskiviikkona 26.11. Valintaan ja koko prosessiin osallistuvat niin kirkolliskokous, joka asettaa ehdokkaat piispainkokoukselle, joka taas valitsee ja hyväksyy ehdokkaat ja asettaa ehdolle, minkä jälkeen sitten kirkolliskokous valitsee metropoliitan eli hiippakuntapiispan.

Ehdokkaiden ehdollepano kirkolliskokouksessa tapahtuu poikkeuksellisesti suljetussa kokouksessa, josta ajetaan ulos kaikki muut paitsi kokoukseen osallistuvat viralliset edustajat ja toimihenkilöt. Minkäänlaista edeltävää vaalityötä ei tapahdu - ei ainakaan julkisesti. Kulisseissa kyllä ja lobbaus käykin melko kuumana.

Tilanne on hieman kuin juuri päättyneissä Romanian presidentinvaaleissa. Siellä kuten nyt meilläkin kaikki mahdolliset tiedossa olevien ja mahdollistenkin ehdokkaiden töppäilyt viimeisiltä viideltä, kymmeneltä vuodelta on kerätty talteen ja niitä käytetään härskisti tai oivallisesti - näkökulmasta riippuen - hyväkseen oman puolesta ja toista vastaan. Siinä niputetaan yhteen niin ryyppäilyt jossain ulkomailla kuin töppäilyt edustustilaisuuksissa tai mitä tarinoita nyt kunkin mielikuvitus ja huhut saavatkaan syntymään. Oleellistahan ei ole välttämättä asioiden oikeellisuus, vaan huhujen maukkaus, "herkullisuus" ja tietenkin niiden vaikuttavuus kuulijaan. Joku koetaan riskisijoituksena, joku turvallisena, joku varmana, joku pienimpänä pahana, joku liian jonain muuna. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on sanojaa.

Itse kirkolliskokouksesta tuo vaali vie suuren osan mielenkiinnosta. Nyt olisi varmaan hyvä sauma saada lisää rahaa vaikka kirkkomuseolle tai jollekin muulle huuhaa-yritykselle, kun kaikki puhuvat vain piispanvaalista ja arkkipiispan istuimen siirrosta Helsinkiin ja energia ja mielenkiinto ei muuhun riitä. Listalla on toki muitakin tärkeitä asioita. Mm. hallinnonuudistus, joka tulee vaikuttamaan moneen kirkon jäseneen ja moneen seurakuntaan. On listalla muitakin tärkeitä asioita, sellaisiakin, joita ei edes virallisista listoista löydy, mutta esille ne tulevat - tavalla tai toisella, valiokunnissa tai suuressa salissa - ja saattavat olla aikanaan melkoisen merkittäviä ratkaisuja koko kirkkomme kannalta. Siksi hieman hirvittää tämä tällainen hypetys.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee pieneltä osin myös osallistujat, joiden jo odottaisi tässä vaiheessa hieman oppineen "hörripelin sääntöjä", miten siis kokouksessa toimitaan ja vaikutetaan. En tosin ole siitä ihan varma vielä, mutta kuten vanha Topin kanssa aviossa oleva naiskollegani sen jo vuosia sitten sanoi: "Toivossa on hyvä elää".

Mukaan kokoukseen on päässyt joitain "jokereja", varamiehiä, joiden tausta kirkon vaikuttajina on mielenkiintoinen. Yksi on vanha kirkolliskokousedustaja, pappi ja sovitteleva jäsen, yksi entinen kirkon työntekijä, joka joutui lähtemään työstään erilaisten syiden vuoksi muihin hommiin ja yksi on mielenkiintoisen hiippakunnan edustajana ilmeisesti yksi ko. hiippakunnan oppositioon kuuluva, mikäli nyt merkit paikkansa pitävät. Kyseisen hiippakunnan edustajien käyttäytyminen on nyt muutenkin suurennuslasin alla. Isottelevatko he, puuttuvatko he liiaksi toisen hiippakunnan asioihin oman hiippakuntajohtajan ohjeiden mukaan vai ajattelevatko he itse, mikä on kirkolle parasta ja monta muuta kysymystä sinkoilee ilmassa ja odottaa vastaustaan.

Samoin uskon jonkinlaista paniikkia olevan muuallakin, mikäli aavistukseni ja arvailuni nyt yhtään osuvat oikeaan. Mutta se ei ole enää mitään uutta, siihen totuin jo ollessani itse kirkolliskokousedustajana. Nyt saan - todellakin saan - seurata koko tuota ilmeisen käsikirjoittamatonta näytelmää ihan muussa roolissa kuin edustajana.

Pian saamme kuitenkin nuo vastaukset sinkoileviin kysymyksiin. Kirkolliskokous alkaa osin jo valiokuntien ja muiden kokousten toimin sunnuntaina 23.11., mutta vasta maanantaina 24.11. varsinaisesti ja kestänee, mikäli Luoja, eräs hiippakunta ja yksi piispa niin suo, ehkä kolme päivää.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com