 |
| Soppajonossa Tampereella. |
Sinänsä tämä kohta alkava kokous on lähes malliesimerkki ja oivallinen tilaisuus saada läpi mitä erilaisimpia (huomaa mitä adjektiivia EN tässä yhteydessä käyttänyt) ehdotuksia, kun valtaosa edustajista puuhastelee todennäköisesti valtaosin vain yhden asian - tai korkeintaan kahden - kimpussa. Tärkeitä asioitahan nekin ovat, mutta, mutta ...
Historia on tarjonnut monia esimerkkejä hämäyksestä. Tyyli: kansalle tarjotaan "leipää ja sirkushuvia", "panem et circenses", on aina toiminut, kun on huomio pitänyt viedä pois jostain muusta, yleensä vallanpitäjän tai kansalta valtansa saavan päättäjän toimista. Sama toimi Roomassa ja se toimii yhä mainiosti Venäjällä. Kukaan ei puhu Ukrainasta, kun vallanpitäjät pelottelevat lännen vallankaappauksella tai ketä ja mitä ja millä nyt sitten milloinkin pelottelevatkaan.
Pohdiskelin, mikähän mahtaisi tällä kertaa olla tässä kokouksessa kirkolliskokousedustajan painajainen, tilanne, jota hän ei ole osannut odottaa ja joka vyöryy tuttuun tapaansa äkisti päälle. Muistan joskus, kun itse olin samanlaisena edustajana, että yleensä joku asia aina tuli puskista, milloin se oli rahaesitys museolle, milloin puolenmiljoonan laina kulttuurikeskukselle tai jotain muuta. Hyvää noissa esityksissä oli se, että edustajien adrenaliinitaso nousi ja sitä myötä useimpien suoritustaso, ainakin niiden, jotka vain hereillä pysyivät, osa kun nukkui vielä tuolloin vanhemmuuttaan.
Mutta tässä tulevassa kokouksessa, ajattelen, siihenkö menee tehokas valmistautuminen, suuri ennakkotyö ja valtaisa kulisseissa lobbaaminen. Mahdollisesti! Pian se nähdään. Mutta pitäisiköhän tästä nyt viimein herätä ja lähteä ajelemaan kohti kirkolliskokousta. Huomenta!
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti