Tosin osittain joitain asioita on jo lähes lopullisesti päätetty, kun lakitekstit on muutama vuosi sitten kirjoitettu ja eduskunnassa päätetty. Laki ortodoksisesta kirkosta määrittelee, että kirkon perusyksikkö on hiippakunta (OrtL 6 §). Lain mukaan seurakunnan tehtävä on toteuttaa kirkon tehtävää alueellaan ja huolehtia pyhistä toimituksista, ortodoksisesta ja kasvatuksesta ja opetuksesta, diakonia- ja hyväntekeväisyystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä (OrtL 44 §). Mutta tietysti ainahan eduskunta voi lakiakin mutta, vaikka hieman ihan rehellisesti sitä epäilen tässä tapauksessa.
Nyt painopistettä halutaan siirtää - lähinnä piispojen ja esikunnan hallintobyrokraattien toimesta - enemmän tai joidenkin mielestä liikaa tai täysin hiippakuntiin, jotka jatkossa määrittelisivät suuren osan sellaisista taloudellisista asioista ja osin muistakin seurakunnan resursseista oman seurakunnan ja siellä vaikuttavien toimijoiden sijasta. Seurakuntiin jäisi vain eräänlainen neuvoa-antava neuvosto ja seurakunnan valtuustot lakkautettaisiin ja siirrettäisiin hiippakuntatasolle. Piispan valtaa asioiden ratkaisemisessa ja etenkin esimiesasemassa lisättäisiin ja korostettaisiin.
Hyvää asiassa on varmaan se, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on järkevää yhdistää joiltain osin voimia ja resursseja tehokkaampaan käyttöön. Pelottavaa asiassa on piispan aseman korostuminen, jota monella taholla pelätään. Tosin, jos piispalla olisi käytössään vaikkapa keskushallinnossa tai omassa hiippakunnassaan tehokas esikunta, joka hoitaisi käytännön "likaiset asiat", työnjohdon, työntekijöiden palkkaamisen ja erottamisen, jne. taitavasti ja osaavasti, piispalle jäisi silloin vain teologinen, hengellinen johtaminen eikä hän edes pyrkisi - tai paremminkin sanottuna hänen ei tarvitsisi pyrkiä - pääsemään "visiiriksi visiirin paikalle" hoitamaan hommia, joita hän ei osaa ja joihin häntä ei ole koulutettu, tällainen toimisi. Mutta samaan hengen vetoon on sanottava myös, että jos lehmällä olisi siivet, se lentäisi.
Asian pelottavuuteen liittyy varmasti myös yhden kolmesta hiippakunnasta esittämä nykyinen rooli, jonka monet kokevat isotteluksi, uhitteluksi, ylivallaksi, ylimielisyydeksi ja Kehä III:n ulkouolisen alueen elämän ja olosuhteet unohtavaksi ja niistä tietämättömäksi. Tämä hiippakunta on paisunut muuttoliikkeen ja yhteiskunnallisen aluepolitiikan vuoksi liian suureksi jäsenmäärältään ja tilanteen rauhoittaminen kirkon kannalta vaatisi vaikkapa hiippakuntien aluerajojen muuttamista ja niiden koon tasaamista jäsenmäärien suhteen. Muussa tapauksessa pelätään, että kaikki resurssit menevät yhden alueen kehittämiseen ja muut jäävät "huutolaispojan asemaan". Merkkejä kun jo on ilmennyt joissain asioissa siihen suuntaan ja alueellinen ja jopa perhekeskeinen klikkiytyminen on kaiken muun lisäksi vaikeuttanut asioiden järkevää hoitamista ja sujumista.
Asiasta tullaan joka tapauksessa varmasti keskustelemaan ja siihen liittyy myös yksi - oikeastaan ainut tehty - kirkolliskokousedustajan aloite, jonka mukaan esitetään, että hallinnon kehittämisen päälinjasta päätetään vasta vuoden 2015 kirkolliskokouksessa, kun esityksiä vaihtoehtoisista malleista on saatu. Tämä voi pahimmassa tai parhaassa - näkökannasta riippuen - tarjota mahdollisuuden joko tilanteen rauhoittamiseen tai se totaaliseen sotkemiseen, jossa muuten kirkolliskokous on jo aikaisemmin melkoisen reippaasti kunnostautunut. Mitä nuo vaihtoehtoiset esitykset sitten ovatkaan, torstaina olemme tässäkin asiassa ehkä viisaampia.
Hieman - tai oikeastaan kovasti - tässä samalla mietityttää, missä mennään kirkon seuraavan, vuoteen 2020 ulottuvan strategian kanssa. Kukaan ei käytävillä puhu siitä. Asia on, kuin se olisi sivuraiteilla, ja vaikuttaa, kuin se olisi nyt täysin toissijainen asia kaiken tämän muun hypetyksen - piispan vaalin ja hallinnon uudisamisen - keskellä. Vaikka kaiketi sen, jos minkä, pitäsi olla kirkkomme päätösten keskiössä. Ainakin näin tavallisen, kaiken tämän touhun maksavan jäsenen kannalta katsottuna. Strategian valmisteluun kun pitäisi osallistua kaikki tahot - ihmiset, kaiken verorahoillaan maksavat jäsenet seurakunnissa, seurakunnat hiippakunnissa ja hiippakuntien valitsemat edustajat - kirkkokansan sinne vaaleilla valitsemat, "kirkolliset kansanedustajat", kirkolliskokousedustajat - kirkolliskokouksessa.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti