 |
| Valamostakin löytyy tällaisia. (Kuva: Pixabag) |
Lupasin jossain somen kommentissa eläkkeellä olevalle kirkkoherralle käyttää hänen suosittelemaansa Jukka Pojan biisiä ”Älä tyri nyt”. Kokeilen siis kutoa tämän tarinan sen tueksi.
Kirkolliskokousedustajia voisi verrata vaikka erilaisiin eläimiin. Minusta sieltä löytyvät ainakin seuraavat eläimet: Felis catus, Polyboroides typus, Vulpes vulpes ja Phascolarctos cinereus. Tosin joukossa saattaa joskus olla myös yksinäinen Canis lupuskin. Jonkinlaisia tyypillisiä noiden eläinten piirteitä aina aika ajoin olen ollut havaitsevinani noissa ihmisissä.
Felis catus-tyypiltä ei ole useinkaan vielä avautuneet silmät riittävästi, jotta edes näkisi, kenen käsi karvaa silittää. Polyboroides typus-tyypit istuvat orrella ja aina kun silmä vain välttää hyökkäävät. Vulpes vulpes-tyypit kihertävät nurkissa naureskellen muiden touhuja. Phascolarctos cinereus-tyypit riippuvat puussa tietämättä, miksi siinä oikeastaan riippuvat. Ja joukossa häärää joskus tuo yksinäinen Canis lupus saaden aikaiseksi suunnilleen samaa jälkeä kuin nykyajan kaupunkeihin pesiytyneet lajitoverit ns. hiljaisissa soluissaan.
Noista tyypeistä voisi joskus kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt tarkempi luonnehdinta pitää jättää tuollaiseen pintaraapaisuun, jotta saisin kirjoitettua varsinaisen juttuni tyrimättä, lyömättä suuremmin yli tai vaipumatta angstin valtaan.
Jukka Poikahan siinä.
Sain postia kirkolliskokouksesta. Siinä oli mukana lähetekeskustelun pari puheenvuoroa, joita tässä nyt hieman siteeraan. Kuulemani mukaan tämä asiasta puhunut, mielestäni Canis lupus-tyypin edustaja oli saanut niskaansa ainakin Polyboroides typus- ja Vulpes vulpes-tyypit ja herättänyt hämmästykseen myös osin nuo Phascolarctos cinereus-tyypit siristelemään silmiään. Edellä epähuomiossa mainitsematta jääneet Corvus corax-tyypit sen sijaan olivat päästäneet tyypilleen tyypillisen ilmauksen ilmoille ja nokkineet lopuksi Canis lupusta, minkä ehtivät.Mistä oikein olikaan kysymys? Tuo mielestäni Canis lupus-tyyppiä edustava kokousedustaja kertoi mm. seuraavia asioita puheenvuorossaan. Siteeraan niitä osin editoiden ja toivon, ettei asia editoinneissani muutu muuksi.
Hän sanoi mm.
”Kirkollishallituksen virkamiesvalmistelussa on selvästi otettu uudenlainen lähtökohta: asioista kerrotaan mahdollisimman vähän ja pyöreästi.”Sen verran omasta kokemuksesta sanoisin, ettei suinkaan tuo lähtökohta ole uusi. Aivan perinteinen se on ja todella kauan voimassa ollut lähes sääntö.
Hän ihmetteli suuresti puheenvuorossaan, kun koko kirkolliskokous kohisee kirkkomuseosta. Hän sanoikin selvästi:
”Suomen ortodoksisella kirkolla ei ole enää edes kirkkomuseota … NykyisinMielenkiintoinen näkökulma. Muistan, kun aikanaan keskustelimme tuosta rakkaasta käenpoikasestamme käyttäen nimitystä ”neljäs hiippakunta”, millä viitattiin sen kuluihin kirkkomme budjetissa. Nythän ihan oikeasti pitäisi olla toisin, sehän on yksityisen hoitama bisnes.
kirkkomuseon toimintaa hoitaa yksityinen säätiö.”
Kirkkomme on myöntänyt varoja kirkolliskokouksessa runsaasti varoja. Muutama vuosi sitten päätettiin kunnostaa museon tilat, tosin kukaan pättäjistä ei arvannut, että niinkin prameasti kuin nyt sitten kojattiinkin. Rahaa paloi tuohon ”miljoonalauokan toimitilaremonttiin” – kuten puheenvuoron pitäjä sen sanoi omassa puheenvuorossaan – todella runsaasti. Ja lisää kului ja ilmeisesti kuluu joka vuosi melkoisia summia, vaikka entistä maksamatonta velkaakin on kohtuullisen paljon.
Vuositasolla rahaa myönnettiin noin 224 000 euroa joka vuosi 2013 – 2015. Väliin mahtui vielä kiusallinen episodi, jossa kirkollishallituksen viranhaltijoiden epäiltiin muuttaneen vuoden 2013 talousarviota väärään suuntaan.
Puheenvuoron pitäjä sanoikin tuosta episodista:
”… vasta kirkkoa repineen julkisen riepottelun ja ylimääräisen talousvaliokunnan kokouksen jälkeen talousarvio muutettiin takaisin kirkolliskokouksen päätöksen mukaiseksi.”Kun puheenvuoronpitäjä pyysi nähtäväkseen vuoden 2015 tilinpäätöstä (jota kokouksen on määrä käsitellä), hän sai vastaukseksi käyttäen hänen omia sanojaan,
”ettei tietoja jaeta, vaan ainoastaan tasekirja riittää. Syyksi ilmoitettiin että ”Näin kirkolliskokoustyöskentelyn toivotaan olevan tehokasta ja päätöksenteon hallittua”.”Taisteltuaan viimein oikeuden saada riittäviä tietoja päätöksen tekoa varten, hän huomasi, että
”meille jaetun tilinpäätöksen (tasekirjan) mukaan säätiötä tuettiin 258 000 euroa, kuten kirkolliskokous oli päättänytkin.
Mutta sen lisäksi vuonna 2015 myönnettiin virkamiehen esityksestä ylimääräinen avustus, 100 000 euroa. Tuo avustus kirjattiin ns. siirtomäärärahaksi, vaikka sellaista käytäntöä kirkollamme ei ole. Mainittakoon vielä, että viime vuoden kirkolliskokous nimenomaan kielsi sellaisten siirtomäärärahojen käytön. Ns. siirtomäärärahalla tai lainaamalla voidaan kumminkin saada ”puhdas” budjettivertailu laillisesti tilinpäätökseen, tilintarkastajien hyväksymällä tavalla.
Tuon yhteensä 358 000 euron avustuksen lisäksi vuoden 2015 tilinpäätöksessä on Säätiölle annettu vakuudeton velka n. 150 000 euroa, jota talouspäällikön mukaan ”selvitellään”. Kaiken kaikkiaan yksityinen säätiö sai siis ilmoitetun 258 000 euron sijaan yli puolen miljoonan euron tuen kirkoltamme avustuksena tai lainana. Se on avustuksena noin neljännes kaikesta kirkon myöntämästä tuesta, lainoineen yli kolmannes. Samaan aikaan kun kaksi kolmannesta ortodoksisista seurakunnista ei selviä vuosittaisista käyttömenoistaan tai kun kirkkomme näkyvä keulakuva, Valamon Luostari on talousvaikeuksissa ja tarvitsisi kipeästi tukea.”
Hätkähdyttävää tekstiä, mutta, mutta … Asian toi esille monella tapaa mielenkiintoinen edustaja, jolla on kirkossamme mielenkiintoinen historia. Sellainen historia, että sitä voitiin välittömästi käyttää häntä vastaan ja ei kestänyt varmaan kauaakaan, kun kaikki edellä mainitut tyypit kauhistelivat, hyvä etteivät tömistelleet tassujaankin ja mene ja tiedä, pääsikö jonkun suusta jo huutokin: ”Vapautetaan Barabbas!”
Saa nyt sitten nähdä, miten tuossakin käy. Talousvaliokunta sen aikanaan käsittelee, mutta missä määrin, se on vaikkapa noiden Polyboroides typus- ja Vulpes vulpes-tyyppien hallussa ja hanskassa ja se nähtäneen piakkoin.
Mielestäni tämä kriittisen puheenvuoron pitäjä lausui puheenvuorossaan monia hyvia ja ajateltavia asioita. Hän sanoi mm.
”Viimeksi viime viikolla nostettiin valtiontalouden tarkastusviraston toimesta esille virastojen holtitonta rahankäyttöä. … Kuten huomasimme, tuollainen talouden epäselvyydet ovat iltauutisten ykkösasioita, niin tärkeäksi koemme talouden avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden.
Mikäli meidän kirkossamme tehdään profaaneja päätöksiä vastoin yleistä moraalikäsitettä, se aiheuttaa voimakkaan vastareaktion. Korostan, että kysymyksessä on vain ja ainoastaan maalliset, esim. talouteen liittyvät päätökset, ei kirkon oppi. Vaikka kirkkomme on pieni, on sen merkitys yhteiskunnallisena toimijana hyvin näkyvä. Ja sille ei tulla sallimaan mitään poikkeamia johtamisen avoimuudesta ja yhteiskunnallisesta kelvollisuudesta.
Kansalaiset eivät yksinkertaisesti hyväksy henkilökohtaisista motiiveista ja preferensseistä tehtyjä päätöksiä. …”
Hän päättää toisen puheenvuoronsa sanoihin:
”Emme yksinkertaisesti kestä etusivun uutisia kirkkomme saamien verovarojen epämääräisestä käytöstä.
Miksi siis lähteä sille tielle? Kaikkien kannalta viisainta olisi keskustella avoimesti myös talousasioista ja tehdä päätökset mahdollisimman suurella konsensuksella. Resurssit kirkossamme ovat hyvin rajalliset ja meillä ei ole mahdollisuutta satojen tuhansien ad hoc -tukiin kenellekään. Siksi kirkolliskokouksessa sovittuja päätöksiä on välttämätöntä noudattaa.Hän jatkaa:
Mielestäni pilaamme turhaan kirkkomme hyvää mainetta harkitsemattomilla ja lyhytnäköisillä omaa etua palvelevilla toimilla. Vain avoin ja yhteisesti – tässä salissa – päätetty toimintatapa on kestävää ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.
Ja muistakaa vanha viisaus: joka kerran tavataan, sitä aina arvataan.”
”Tiedämme, että poliittisella tasolla käydään – tosin vain pääosin kulisseissa – keskustelua siitä, onko meidän kirkkomme taloudellinen erityisasema edelleen relevantti ja perusteltu. Tässä herkässä tilanteessa emme saa pilata mainettamme noiden verovarojen kyseenalaisesta käyttämisestä. Taloutemme ja toimintamme on oltava avointa ja sen on tähdättävä vain ja ainoastaan kirkon toimintasuunnitelman mukaiseen ydintehtävään.”Ja vielä hän sanoo aivan lopuksi:
”Tapana on pelätä, että ”mitä ne meistä kirjoittaa”. Me päätämme mitä julkisuus meistä kertoo: kertooko se ortodoksisen kirkon talouden epäselvistä päätöksistä vai siitä, että kirkolliskokous oikaisee lujalla kädellä taloudenpitoaan.
Minusta tuo ei ollenkaan ollut mitään huu-haata, vaan vakavaa ja kirkkomme edun mukaista pohditaa, joka pitää ottaa vakavasti. Jos nuo ajatukset torjutaan sanojan persoonaan tai hänen johonkin muuhun käyttäytymiseen vedoten, ollaan pahasti hakoteilla ja jäljet löytyvät pian edestämme ja keltaisten lehtien sivuilta.
Jos joku on huolissaan julkisuudesta meillä on kaksi vaihtoehtoa: kirjoitetaanko kirkostamme repien sen epäselviä avustuksista vai kirjoitetaanko meistä, kuinka tämä kirkolliskokous vaatii tiukasti avoimen ja oikeudenmukaisen talouden ylläpitoa.”
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti