 |
| Kirkolliskokous vuosimallia 2016. Kuvaa katsellessa alkaa väkisin soida korvamato: "Vaan yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy ..." (Kuva: Ortodoksi.net) |
Tuo piispan sanomaksi asetettu loppukaneetti – ”jos Jumala suo” – on moniselitteinen, jos niin haluaa asian nähdä. Miksei soisi, jos terveyttä riittää vai onko terveys sitten sellaisessa kunnossa, että asia epäilyttää sanojaakin. Tai sitten sen voi ymmärtää jollain muullakin tavalla. Blogistin ei ole kuitenkaan syytä tehdä etädiagnoosia – aivan kuten eräs eläkkeelle jäänyt kirkkoherra viisaasti eräässä toista asiaa sivunneessa kommentissaan totesi. Jokainen voi käyttää omia silmiään ja korviaan ja älyään oman arvion tekemiseksi.
Erilaisia villejä huhuja liikkuu aina tällaisissa tapauksissa ja on vaikea saada varmuutta ja oikeaa tietoa, kun kirkkomme sisäinen tiedotuspolitiikka on kautta aikain ollut kaikkea muuta kuin avointa. Aivan muuta, mitä erilaiset strategiat ja muut edellyttäisivät. Mutta kuten arvostettu arkkipiispamme totesi kirkolliskokouksen avauspuheenvuorossaan siteeratessaan luterilaisen kirkon tulevaisuuskomitean mietintöä. Hän sanoi siinä: ”Toimintakulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Niin totta meidänkin kirkossamme.
Toinen merkillepantava seikka oli havainto uuden, kolme seuraavaa vuotta istuvan kirkollishallituksen kokoonpanosta. Aiemmassa kirkollishallituksessa eteläsuomalaiset enemmän tai vähemmän ”enemmistön diktatuuria” käyttäen valitsivat ns. vapaat (siis ei itseoikeutettuina siellä istuvat) kirkollishallituksen edustajat – s.o. papiston edustajan ja maallikkojen edustajat – niin, että voimasuhde oli 3 – 1, helsinkiläiset vastaan muu Suomi ja tässä tapauksessa vastapoolina oli vielä Karjalan hiippakunnan edustaja.
Nyt hallituksessa voimasuhde on 2 – 2 ja noista kahdesta ”muusta” toinen on jopa pohjoisesta hiippakunnasta, mikä tuntuu melko oudolta aikaisempiin toimiin suhteutettuna. Jotain lienee siis liikahtanut. Tosin etelän immeiset ovat sitten omalla tavalla varmistaneet oman ”osuutensa” kakusta, kun varajäsenistä kaikki pappisjäsenen varajäsentä lukuun ottamatta on eteläsuomalaisia.
Kyllähän noissa varajäsenissäkin tiettyä mielenkiintoista kuviota on nähtävissä, kun sitä oikean värisillä ”kirkollisilla laseilla” katselee. Yksi varajäsen on entinen kirkollishallituksen kanslian eläkkeelle ”puheiden mukaan lähes pakotettu” esimies ja kolme muuta nykyisiä ”perheenjäseniä”, seurakunnan toiminnassa tavalla tai toisella koko perheen voimin mukana olevia, työntekijöiden tai muuten läheisesti seurakuntaan liittyvien ihmisten puolisoja.
Kun joskus aiemmin lähimenneisyydessä kirkkomme merkittävään tehtävään valittiin henkilö, joka ei päässyt läpi edes oman seurakunnan valtuustovaalissa, nyt merkittävään tehtävään valittiin merkittävästä luottamustoimesta äänestämällä syrjäytetty henkilö. Joten jossain muodossa entinen meno toki näyttäisi jatkuvan. Kuulinkin erään mielenkiintoisen kirkolliskokouskommentin, jossa todettiin, että "avoimuus sortaa koko kirkkomme järjestelmän". Huh!
Ihmetystä on myös herättänyt se, että kk-periodi toisensa jälkeen papit valitsevat eteläisestä Suomesta kirkolliskokousedustajakseen yhden ja saman henkilön, joka on usein ja paljon virkavapaana työstään. Hieman ihmetyttää, eikö siellä todellakaan ole suurempaa repertuaaria tehdä valintoja ja eikö sellaiseen todella ole tarvetta. En tosin tiedä, tekevätkö valinnan todella papisto vai yksin piispa vai kirkolliskokousta edeltävä junttakokous. Monenlaista kun puhutaan. Mutta onhan se melkein raamatullista aina tarvittaessa nousta näyttävästi, onko se sitten sairaus- tai mahdolliselta muulta vuoteeltaan ja lähteä kirkolliskokoukseen tai mennä tapaamaan paikkakunnalle tullutta merkkivierasta ja antaa muut tylsät rutiinitehtävät sijaisten hoidettavaksi aina silloin, kun sen suinkin voi. Siinä ei suuresti rasitu.
Korviini tulleet kommentit nyt kokoontuvasta kirkolliskokouksesta ovat olleet mielenkiintoisia ja paljon puhuvia. Kokouksen kulkua on väitetty jo alusta alkaen hurjaksi ja joidenkin on sanottu lähes riehuneen. Mitä se sitten tarkoittaneekaan! Tosin heti toinen totesi perään tuosta ns. ”riehujasta”, että harvinaisen oikeassa oli kuitenkin. Joten suo siellä, vetelä täällä – kuten vanha sanonta sanoo.
Mielenkiintoista on ollut seurata tapahtumia nyt aivan uudessa roolissa, etäispäätteenä. Olen ollut itse aiemmin kirkolliskokouksen jäsen kaksi kautta eli kuusi vuotta ja niistä vielä viimeiset kolme vuotta valiokunnan puheenjohtajana. Jonkinlaista tuntumaa tuli tuosta ”hörripelistä” tuona aikana. Sen jälkeen olen seurannut toiset kuusi vuotta kokouksia paikan päällä joka kerta eräänlaisena avoimen ja vapaan median harrastajana. Kokouksista on lähetetty parhaimmillaan tuntikausia suoria netti-TV-lähetyksiä ja raportteja, joista jokainen on voinut katsoa tai lukea, mitä todella siellä tapahtuu.
Nyt istun kotona noin 200 km päässä kokouspaikasta ja otan välillä lasillisen punaviiniä, jos siltä tuntuu ja menen ajoissa nukkumaan ja nukun aamulla pitkään. Aaah! Tosin yhteydet kokouspaikalle pelaavat ja tietoa voi välittää näinkin.
Palaan vielä lyhyesti tuohon ”suureen salaisuuteen”, mukamas "ortodoksiseen jytkyyn" joka ilmoitettiin ensimmäisen kokouspäivän aikana, piispan eläkkeelle jäämiseen. Kirkon tiedottaja kirjoittaa tekstissään, joka on melko pitkä tarina – ei siis ihan lyhyessä ajassa huitaisemalla tehty, vaan on vaatinut pitemmän ajan pohtia ja kirjoittaa – että ”ilmoitus eläkkeelle jäämisestä tuli kaikille yllätyksenä”.
Minä ainakin olen tiennyt sen jo melko kauan ja uskon monen muunkin tienneen. Siksi en oikein usko, että aamupäivän aikana olisi saatu aikaiseksi tuo teksti, joka toki on vaatinut hieman etukäteistyötäkin. Ilmassa oli jo lähes kuukausi sitten vahvoja merkkejä eläköitymisestä ja varmaan vain lähipiiri tiesi ajankohdan, milloin ja milloin se ilmoitetaan. Lisäksi aina sopivin väliajoin on laskettu liikkeelle milloin mikäkin huhu asian tiimoilta. Kun vielä piispan sijaiseksi ilmoittautunut avasi sanasen arkkunsa, peli olikin jo melkein pelattu siinä vaiheessa. Joten se siitä yllätyksestä.
Lisää yllätyksiä saattaa toki silti olla luvassa ja palataan niihin taas tarvittaessa seuraavassa blogijutussa. Eiköhän tässäkin ole nyt kylliksi sulateltavaa meille kaikille.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti