Mitä patriarkka sanoikaan

HP Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos on perinteiseen tapaansa lähettänyt tervehdyksensä johtamansa Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukselle – taikka oikeastaan, jos käyttäisin jo tässä hänen sanontaansa – Suomen ortodoksisen kirkon papiston ja maallikoiden kokoukselle, joka kokoontuu 28. – 30.11.2016 Heinävedellä Valamon luostarissa. Jo tuossa tervehdyksen kohteessa on siis vissi ero siinä, onko se hänen mielestään kirkolliskokous vai papiston ja maallikkojen kokous.

Patriarkka sanoo tervehdyksessään:

”Tiedämme, miten hyödyllistä ja rakentavaa Kristuksen suurelle ja pyhälle äitikirkollemme on se, että pyhimmän ortodoksisen kirkkomme edustajat, pyhät piispaveljet, hurskas papisto ja maallikot kokoontuvat säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia pelastavan diakonian ja kirkon työn tuloksellisemmaksi toteuttamiseksi ja Jumalan kuvan kunniaksi.”

On varmasti ihan hyvä jokaisen – niin kokousedustajien kuin meidän kaikkien – omalla kohdallaan pohtia, mitä varten todellakin kokoonnutaan. Patriarkan mielestä sinne kokoonnutaan vaihtamaan kokemuksia pelastavan diakonian ja kirkon työn toteuttamiseksi ja Jumalan kunniaksi. Olisi mielenkiintoista saada oma ortodoksinen gallup siitä, miksi kirkolliskokousedustajat arvelevat olevansa Valamossa? Mielenkiintoinen asia!

Patriarkka sanoo tervehdyksessään:

”Keskitymme tässä tervehdyksessämme viittaamaan Suuren ja Pyhän Synodin päätökseen koskien perheen pyhää liittoa, joka länsimaisissa yhteiskunnissa on maallistumisesta ja arvojen suhteellistamisesta johtuen tänä päivänä ilmeisessä kriisissä.”

Uskonpa ihan tosissaan, että tuota tervehdystä oli kenties kuuntelemassa jokunen sellainen, mahdollisesti jopa maallistunut ja arvojaan suhteellistanut henkilö, joka ei tuolta osin välttämättä kaikkea tuota patriarkan sanomaa allekirjoita, vaikka niin pitäisi olla. Minulla ei ole minkäänlaista halua ryhtyä pohtimaan, keitä he voisivat olla, mutta uskon, että joukosta löytyisi muutamia, joille tuo kriisi on todellisuutta joko nyt tai ollut jossain vaiheessa elämää.

Patriarkka jatkoi samasta teemasta:

”Tämän ajan ideologisten virtausten keskellä Suuri ja Pyhä Synodi osoittaa päätöstensä kautta, että ortodoksinen kirkko kohtaa avioliiton sakramentin tarvittaessa sekä ankaruudella että pastoraalisella hellyydellä. Kirkko ei hyväksy jäsenilleen yhteiselämää samaa tai toista sukupuolta olevan kanssa eikä mitään muutakaan sellaista yhteiselämää, joka poikkeaa avioliitosta.”

Mielenkiintoista tuossa osassa oli myös se, että patriarkka listasi ei-hyväksyttävään yhteiselämään myös tietynlaisen eri sukupuolta olevien ihmisten parin, jolla oletan hänen tarkoittaneen vaikkapa miehen ja naisen avoliittoa.

Kun patriarkka tervehdyksessään sanoo:

”Samalla kirkko kuitenkin ihmisrakkaudessaan katsoi tämän päivän ihmisen tarpeita ja kuultuaan laumaansa suo mahdollisuuden solmia avioliitto ortodoksikristityn ja heterodoksin välille.”

on mielenkiintoista, mitä sanaa hän käyttää tuossa: heterodoksi (joka voidaan suomentaa myös sanalla: harhaoppinen).

Suomessahan suurin osa ortodoksien ns. seka-avioliitoista on ortodoksien ja luterilaisten välisiä liittoja. Siksipä patriarkka, joka ymmärtää uskonnollis-maantieteellisen asemamme sanookin:

”Pyhän Synodin mukaan mahdollisuutta soveltaa kirkon ekonomiaa avioliiton esteisiin on tarpeen käsitellä jokaisen autokefalisen ortodoksisen kirkon synodissa pyhien kanonien periaatteiden mukaisesti pastoraalisen arvostelukyvyn hengessä päämääränä ihmisen pelastuminen.”

Vaikkakaan oma ortodoksinen kirkkomme ei ole autokefalinen (täysin itsenäinen) vaan atonominen (itsenäinen), tuo ohje koskee varmaan myös meitä ja Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokousta. Toisaalta on myös mielenkiintoista, että hän sanoo juuri noin ja jos hän tarkoittaa asiaa kirjaimellisesti, asiasta siis viime kädessä päättää Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi, ei oma piispainkokouksemme.

Suhtautumisen perheinstituutioon ja avioliittoon, kuin myös avoliittoon tai samaa sukupuolta olevien ihmisten liittoon, patriarkka ohjeistaa varsin yksiselitteisesti:

”Pyydämme, että ette salli poikkeamista näistä yllä olevista tosiasioista ja hyväksy avioliiton mysteerion kaventamista johonkin toiseen vaihtoehtoon tai katsoisi perheeksi vain ihmisten yhdessä asumista saman katon alla.”

Patriarkka kantaa huolta meistä kaikista, kun hän sanoo:

”On totta, että kaikki me olemme vaarassa muovautua tämän ajan arvojen mukaan. Maallistumisen kiusauksissa joudumme palvelemaan veljiämme sellaisten jatkuvasti leviävien vieraitten ideologisten virtausten avulla, mitkä tukeutuvat vain inhimillisten himojen tyydyttämiseen.”

Viittaukset viimeaikaisiin, Suomessakin käytyihin keskusteluihin, etenkin toisen kansankirkkomme parissa ovat selkeitä ja yksiselitteisiä. Suurena käytännöllisenä erona tuohon toiseen kansankirkkoomme vain on se, että siellä papit voivat purnata ja sanoa, etteivät he tule noudattamaan esimiestensä, piispojen ohjeita, meillä näin ei voi tapahtua ilman sanktioita. Ei edes omien piispojemme suilla sanottuna.

Tämä kohta patriarkan puheessa miellytti minua, koska olen useissa blogiteksteissäni puuttunut mm. sanan suvaitsevaisuus käyttöön tai oikeastaan sen väärinkäyttöön. Patriarkka sanoo:

”Tänä päivänä läntisissä yhteiskunnissa on ryhdytty saadaksemme hyväksymistä modernien ihmisten parissa väärinkäyttämään sellaisia vetoavia termejä kuten vapaus, rakkaus, ja suvaitsevaisuus. Niitä käytetään peittämään himoja ja sanojen väärin ymmärtäminen saa kadottamaan ne Kristuksen uskon periaatteet, joilla on vuosisatoja puolustettu ihmistä ja hänestä rakentuvaa yhteisöä.”

Patriarkka jatkaa:

”Ortodoksinen kirkko ei voi tarjota uskovilleen Kristuksen opetukselle vierasta. Jos myönnymme ajattelemattomiin taipumisiin eettisellä alueella, emme todellisuudessa julista Kristusta, vaan muokkaudumme tämän ajan petollisen maailman mukaiseksi.”

Ainakin minun käsityksen mukaan noilla sanoilla oli täällä  Suomessa aivan tietty osoite. Niitä ei heitetty ilmaan ihan tuosta vain, vaan tarkoituksella ja kohdistettuna melko suppeasti tiettyihin henkilöihin.

Tervehdyksensä lopussa patriarkka palaa alun tematiikkaan ja muistuttaa omasta paikastamme kirkon hierarkiassa, kun hän sanoo (sanojen korostaminen on allekirjoittaneen tekemää, jotta huomaisimme sen todellisen sanoman tarkemmin):

”Olkoon työskentelynne menestykseksi ja edistäköön se Suomen pyhimmän ortodoksisen kirkon hengellisen seurakuntatyön hedelmällisiä pyrkimyksiä kolmiyhteisen Jumalan kirkkauteen ja meidän yhteyteemme Hänen kanssaan kun työssämme kirkon pelastavassa diakoniassa.”

Patriarkan tervehdyspuhe löytyy kokonaisuudessaan Internetistä osoitteesta:
http://ort.fi/uutiset/patriarkan-tervehdys


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com