 |
| Sairaalan päivystyksen hoitoaluetta. |
Mutta on toki monia ongelmiakin. Ja en ole ihan varma johtuvatko ongelmat aina rahan ja resurssien puutteesta vai systeemin heikkoudesta ja organisaation kankeudesta.
Tässä kuluvalla viikolla tuli nimittäin jälleen "huviretkipäivä" ja sain taas rannekkeen, jolla pääsi moniin laitteisiin. Ei tosin huvittelemaan, mutta kuitenkin samalla maksulla useampiin laitteisiin. Viimeksi kehuin tuossa aikaisemmassa jutussani naislääkärejä, mutta kyllä voin nyt ihan hyvällä syyllä kehua mieslääkäreitäkin. Tapasin heistä kaksi - molemmat nuoria miehiä, mutta asiallisia ja nuoruudestaan huolimatta melko ammattitaitoisiakin. Erikoisplussana voinen sanoa, että suoraan kysymykseen: "Mikä minua vaivaa?" Sain yhdeltä heistä suoran vastauksen, en arvailuja: "En tiedä." Niin - ja tuossa vastauksessa ei ollut rahtuakaan välinpitämättömyyttä tai tilanteen aliarvioimista tai ammattitaidottomuutta, vaan suuri määrä realismia ja oikeaa tilanteentajua. Hoito määriteltiinkin sitten pitkälti blokkaamalla pois erilaisia sairauksia sekä sen jälkeen hypoteesien perusteella, kahden lääkärin arviona, mutta ainakin omasta mielestä aivan oikein. Tulos nähtäneen piakkoin.
Mutta vielä tuosta systeemistä. Viimeksi kehuin hoitajia, "sisaria hentoja valkoisia", joista attribuuteista tosin ei enää ole mitään jäljellä - ei pelkkiä "sisaria", vaan myös miehiä, "veljiä", ei enää pelkästään hentoja ja työasukaan ei enää ole valkoinen. Nyt pitänee sanoa jokunen kielteinenkin sana noista "hennoista". Voi olla - ja oletettavasti niin onkin - heillä on nykyään huomattavasti parempi koulutus, kuin aikaisempina vuosina. Heillä on käytössään monenlaista nykytekniikkaa, mitä ei ollut aikaisempina vuosina. Työskentelyolosuhteet ovat varmasti myös parantuneet aikaisemmista huomattavastikin. Mutta, mutta ... Asenne työhön on aivan toinen kuin aikaisemmin usealla nuorella miehellä ja myös naisella. Käytävillä kuljetaan älypuhelimia näppäillen, huolta tarvitsevia potilaita ei tarkkailla samoin kuin ennen ja monta muuta pientä yksityiskohtaa havaitsin tällä vierailullani. Monesti välittyi tunne, että he ovat vain töissä ja odottivat, kunhan nyt saisi nämä pirskatin tunnit kulumaan, että pääsisi pois tästä hullunmyllystä.
Hoitohuone C-1.
Maatessani päivystyksen poliklinikalla käytävällä olevassa "hoitohuoneessani" noin kymmenen muun potilaan kanssa puolitoista metriä korkean sermin takana, täysin äänieristämättömässä paikassa tarkkaillessa itseäni, muita potilaita ja hoitohenkilökuntaa, en voinut välttyä ajatukselta, ettei homma ollut oikein hallussa. Hoitajia palloili käytävillä runsaasti - heistä ei tosin maallikkona aina oikein selvinnyt kuka oli sairaanhoitaja, kuka perushoitaja ja kuka potilaskuljettaja - ja ei se näköjään selvinnyt muillekaan potilaille. He saattoivat pyytää apua joltakin, joka ilmoitti olevansa potilaskuljettaja ja mitään ei tapahtunut. Omalla kohdallanikin, kun pyysin apua tällaiselta - jonka siis sain kiinni käytävältä - mitään ei tapahtunut, kun pyysin häntä hakemaan hoitajan. No joo - hän olikin POTILASkuljettaja, ei hoitajakuljettaja. Seinustalla oleva, aivohalvauksen kokenut vanha nainen, sai viimein käyttöönsä piipparin, jolla voi kutsua hoitajan. Ei sillä mitään merkitystä ollut, kun painamisen jälkeen ei kukaan tullut moneen minuuttiin. Eipä siinä kaiketi vanhuksella ole muita vaihtoehtoja kuin paskoa tai kusta housuihinsa.
Varmaankin on myös niin, ettei tuollainen päivystyspoliklinikka ole niitä parhaita työpaikkoja tuomaan henkilökunnalle ammattimaista hyvänolontunnetta. Enemmän se stimuloi juuri näkemääni käyttäytymiseen.
Yksi syykin moiseen huonoon kohteluun selvisi ja varoituksen sana kaikille sairaalaan meneville: älkää ikinä menkö päivystykseen silloin, kun henkilökunnalla on juuri työvuoronvaihto. Tiput silloin ihan varmasti "mustaan aukkoon" ja sinusta tulee melkein "persona non grata" vai onko se sittenkin "aeger non grata". Ohje, pyyntö tai toivomus, jonka olet esittänyt hoitohenkilökunnalle, ei välttämättä välity uuteen työvuoroon tulevalle uudelle henkilölle, joka ei edes vielä ole nähnyt sinua ja toive ei siksi ikinä toteudu. Sama lainalaisuus koskee niin hoitajia kuin lääkäreitä.
Viimeksi esitin blogissani tällaisille hoitoon tuleville potilaille jonkinlaista vastuuhenkilöä, joka vastaisi siitä, että hänen asiansa etenisi tuossa "hoitoputkessa" edes jonkinmoisella aikataululla. Nyt putkessa mennään vajaalla teholla, satunnaisesti, osin toimimattomastikin. Jos verikoe, sen tuloksien odottelu (n. 2 h), röntgen, lääkärin puhuttelu kestää kokonaisuudessaan kuusi tuntia, siinä ei ole mitään järkeä.
Jos potilas on sen verran huonokuntoinen, vanhuuden höperö tai muutoin vajaatoiminen tai ilmaisukyvyltään huono, kestoaika on pitempi, hänet unohdetaan, hänelle ei anneta ruokaa eikä juomaa koko päivän aikana. Ei homman pitäisi noin mennä.
Päivystyspoliklinikan yhdistetty lounas/päivällinen
Itse sain ruokaa ja juomaa, kun pyysin - tai vaadin sitä. Itse lähdin pois poliklinikalta, kun en katsonut sen olevan enää tarpeellista. Sovin asiasta kuitenkin lääkärin kanssa ja hänkin oli lopulta samaa mieltä kanssani, vaikka olisi ottanut minut sisään sairaalaan. Kyseli vielä varmuudeksi, että osaanhan tulla sairaalaan, jos on tarvis. Osasin jo kerran, siis osaan varmaankin jatkossakin.
Miten tuollainen tilanne on päässyt syntymään? Varmaankin osasyy on säästäminen, resurssien vähentäminen ja vähentyminen. Mutta melkoisesti on syytä myös organisaatiossa ja valitettavasti myös korvien välissä. Asenne kuntoon, työnteko kunniaan, turhat toimet pois hoitajilta ja heille se perustyö, joka heille kuuluu. Puhelimet pois työaikana. Ja kaikille vastuuta enemmän siitä, että he tarkkailevat kaikkia potilaita ja huolehtivat heistä. Lääkäreitä on jalkautettava enemmän potilaiden pariin ja turha ylimielisyys ja "puolijumaluus" on karsittava pois. Hierarkkisuuden aiheuttamaa särmikkyyttä ja jopa ristiriitaisuutta on hiottava ja toimintaa saatava sujuvammaksi. Kun meille on nyt saatu aikaiseksi jonkinlainen hoitotakuu, olisi hyvä jos se ulottuisi myös hoitoon menemiseen niin, että ihminen hoidettaisiin siellä jonkinlaisessa inhimillisessä aikataulussa.
Nyt tuo aikataulu "kusee kintuille" jo alusta alkaen: odota puhelimessa 40 minuuttia, ennen kuin henkilö, joka varaa sinulle ajan lääkäriin, vastaa. Odota päivystyksessä muutama tunti, ennen kuin pääset lääkärin luo. Ja vietä koko päivä hoidossa, jonka pystyisi tekemään huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin ja samalla rahaa säästävämmin, kunhan se tehtäisiin paremmin organisoidusti ja turhaa odottelua välttäen. En tiedä, olisiko tuo mahdollista, muuta näin toki uskon.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti