Kesä on
yleensä leppoisaa aikaa. Kaikki ovat lomilla, vapaalla, ketään ei saa kiinni ja
palvelut eivät oikein pelaa. Salasanat ovat unohtuneet. Kaikki ovat ikään kuin
seisahtuneessa tilassa.
Saman tilanteen huomaa myös mediassa, jossa on usein pulaa hyvistä uutisista. Ei siis 'pahan' vastakohtana - hyvistä, vaan 'mielenkiinnottoman' vastakohtana - hyvistä. Uutisista, joita ihmiset lukisivat, jotteivät he unohtaisi kyseistä mediaa. Usein nuo "hyvät uutiset" ovat kuitenkin negatiivisia, kielteisiä asioita esiin tuovia lähes huhupuheita joistain julkisuuden henkilöistä tai sitten joistain ns. arvostetussa ammatissa toimivista ihmisistä, joita nyt yleensä kunnioitetaan, kun ovat niin korkeasti koulutettuja tai sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää toisten kunnioitusta. Tyyliin: "Pappi oli humalassa paikallisessa pubissa", "Lääkäri tokkuroi autolla ojaan mutkaisella tiellä" tai "Opettaja riehui rannalla".
Usein myös kirkollisissa asioissa liikutaan samalla linjalla. Isä Mitro on muun muassa saanut niskaansa monenlaista tavaraa tipahdettuaan europarlamentista ja voidessaan jälleen toimittaa papillisia tehtäviä, kun piispat poistivat toimituskiellon. Isä Mitrosta saa toki olla mitä mieltä tahansa, mutta ainakin minusta usein näissä kommenteissa ja kannanotoissa sorrutaan mauttomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin, joiden syyt ovat usein aikaisempien juorujen seurausta tai tässä nimenomaisessa tapauksessa usein myös mielipiteiden kertojien omissa ongelmissa.
Juorut ovat juoruja ja ne toki saattavat joskus olla lähellä totuuttakin. Mutta usein kuitenkin melko kaukana ja oikeaa totuutta vääristeleviä. Kuitenkin niiden kertominen on hauskaa. Näin me kaikki juoruiluun osallistuvat voimme osoittaa joillekin kanssaihmisille, että mehän sitä tiedämme sisäpiirin juttuja enemmän kuin sinä ja olemme alan eksperttejä - siis ei toki ehkä yksistään juoruamisessa vaan siinä asiassa, mitä juoru koskee.
Joskus juoruja levitetään ihan tarkoituksella. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kirkonkin piiristä. Kun jonkin kirkollisen toimen haltija hylätään ehdokasasettelussa, siis tulevassa papinvaalissa, alkaa juoruilu. Miksi, missä, miten? Sitten melko pian alkaa toisinpäin juoruilu ehdokasasettelun tekijästä, piispasta. Miksi, missä, miten? Ja sitten jatketaan uusilla juoruilla: "Tiesitkö muuten, että pappi on hakeutumassa pois omasta seurakunnastaan?" - "En." - "Niin, hän hakee pohjoiseen, siellä on paikka vapaana." - "No mutta loistavaa, hänhän on hyvä pappi. Tervemenoa / Tervetuloa!"
Kyllä tuo juoruilu on sitten lystikästä!
Saman tilanteen huomaa myös mediassa, jossa on usein pulaa hyvistä uutisista. Ei siis 'pahan' vastakohtana - hyvistä, vaan 'mielenkiinnottoman' vastakohtana - hyvistä. Uutisista, joita ihmiset lukisivat, jotteivät he unohtaisi kyseistä mediaa. Usein nuo "hyvät uutiset" ovat kuitenkin negatiivisia, kielteisiä asioita esiin tuovia lähes huhupuheita joistain julkisuuden henkilöistä tai sitten joistain ns. arvostetussa ammatissa toimivista ihmisistä, joita nyt yleensä kunnioitetaan, kun ovat niin korkeasti koulutettuja tai sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää toisten kunnioitusta. Tyyliin: "Pappi oli humalassa paikallisessa pubissa", "Lääkäri tokkuroi autolla ojaan mutkaisella tiellä" tai "Opettaja riehui rannalla".
Usein myös kirkollisissa asioissa liikutaan samalla linjalla. Isä Mitro on muun muassa saanut niskaansa monenlaista tavaraa tipahdettuaan europarlamentista ja voidessaan jälleen toimittaa papillisia tehtäviä, kun piispat poistivat toimituskiellon. Isä Mitrosta saa toki olla mitä mieltä tahansa, mutta ainakin minusta usein näissä kommenteissa ja kannanotoissa sorrutaan mauttomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin, joiden syyt ovat usein aikaisempien juorujen seurausta tai tässä nimenomaisessa tapauksessa usein myös mielipiteiden kertojien omissa ongelmissa.
Juorut ovat juoruja ja ne toki saattavat joskus olla lähellä totuuttakin. Mutta usein kuitenkin melko kaukana ja oikeaa totuutta vääristeleviä. Kuitenkin niiden kertominen on hauskaa. Näin me kaikki juoruiluun osallistuvat voimme osoittaa joillekin kanssaihmisille, että mehän sitä tiedämme sisäpiirin juttuja enemmän kuin sinä ja olemme alan eksperttejä - siis ei toki ehkä yksistään juoruamisessa vaan siinä asiassa, mitä juoru koskee.
Joskus juoruja levitetään ihan tarkoituksella. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kirkonkin piiristä. Kun jonkin kirkollisen toimen haltija hylätään ehdokasasettelussa, siis tulevassa papinvaalissa, alkaa juoruilu. Miksi, missä, miten? Sitten melko pian alkaa toisinpäin juoruilu ehdokasasettelun tekijästä, piispasta. Miksi, missä, miten? Ja sitten jatketaan uusilla juoruilla: "Tiesitkö muuten, että pappi on hakeutumassa pois omasta seurakunnastaan?" - "En." - "Niin, hän hakee pohjoiseen, siellä on paikka vapaana." - "No mutta loistavaa, hänhän on hyvä pappi. Tervemenoa / Tervetuloa!"
Kyllä tuo juoruilu on sitten lystikästä!
Hannu Pyykkönen
Kirjoita mahdolliset kommenttisi omalla nimelläsi tämän tekstin alapuolella olevaan osaan. Nimettömiä kommentteja en välttämättä julkaise. HAP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti