Pyhittäjä Arsenie Boca - matkani hänen jalanjäljillään

Pyhittäjä Arsenie Prislopilainen

Olen 2000-luvun alusta lähtien vieraillut lukuisia kertoja Romaniassa. Tähän on monta syytä. Vuonna 2000 elin vuoden ensin Sveitsissä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa ja sitten Kreikassa, Moni Pendelin luostarissa tutkijana, ja samassa paikassa, aivan naapurikeljassa, asui romanialainen pappi, isä Neculai. Hänen lisäkseen luostarissa asui pari muutakin romanialaista pappia, joista kaikista tuli minulle myös ystäviä.

Vuosien varrella olen saanut monesti nauttia isä Neculain ja hänen perheensä vieraanvaraisuudesta Iasissa, pohjois-Romaniassa,  sekä yksin että oman perheeni kanssa. He ovat myös vierailleet luonani Suomessa. Yhtenä ikimuistoisena kesänä vein heidät matkailuautollani uimaan Jäämerelle Norjaan asti. Tarinoita näistä matkoista riittäisi vaikka kymmeneen blogijuttuun.

Romaniassa asuu myös toinen läheinen ystäväni, isä Matti ja hänen vaimonsa, joiden luona olen saanut viettää unohtumattomia hetkiä sekä Bukarestissa että saunomassa Matin paratiisissa, mökillään Breazassa.

Näillä matkoillani olen vieraillut kymmenissä luostareissa, lukuisissa ortodoksisissa kirkoissa ja monissa muissa tärkeissä kohteissa. Olen kuvannut sadoittain valokuvia ja kerännyt tietoa vuosien varrella romanialaisesta ortodoksisuudesta. 

Yksi kiinnostukseni kohde on ollut romanialainen pappi, Arsenie Boca, jonka jalanjäljissä olen kulkenut syystä, jota en silloin osannut selittää. Vierailin lähes kaikissa paikoissa, joissa hän oli elämänsä aikana asunut ja vaikuttanut. En tiedä miksi, mutta jokin hänen elämässään ja persoonassaan puhutteli minua syvästi ja johti askeleeni aina uudelleen ja uudelleen hänen elämänsä tapahtumapaikoille.

Kirjoittaessani tätä blogijuttua tänään 28. marraskuuta 2025 iloitsen syvästi siitä yhteisestä matkasta, jonka olen saanut tehdä kulkien hänen jäljillään halki Romanian. Tänä päivänä saatettiin päätökseen isä Arsenien kanonisointi eli hänen lukemisensa ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon. Ehkä tällä asialla on yhteys myös omaan varhaiseen kysymykseeni: miksi juuri hän? Ehkä tämä päivä on siihen osaltaan vastaus.

Seuraavassa kerron hieman pyhittäjä Arsenie Prislopilaisesta, sillä nimellä hänet nyt kanonisoinnin jälkeen tunnetaan.

---

Pyhittäjä Arsenie Boca – Prislopin pyhä

Syntymä, nuoruus ja hengellinen kutsumus

Pyhittäjä Arsenie Boca syntyi 29. syyskuuta 1910 Vața de Susissa Hunedoaran piirikunnassa Transilvaniassa kristillisessä ortodoksisessa perheessä. Hänen syntymänimensä oli Zian Vălean Boca. Jo nuoresta alkaen hän suuntautui kohti hurskasta elämäntapaa, vetäytyi rukoukseen ja osoitti kiinnostusta kirkolliseen elämään. Hiljaisuus, sisäinen rukous ja askeesi puhuivat hänen sydämelleen.

Hän suoritti vuonna 1929 Avram Iancu -lukion ja siirtyi sen jälkeen Sibiun teologiseen akatemiaan. Samalla hän sai stipendin taideopintoihin Bukarestin kuvataideinstituuttiin. Näin hänen hengellinen kutsumuksensa ja taiteellinen lahjakkuutensa kulkivat rinnakkain.

Opintoihin liittynyt matka Athokselle vuonna 1939 vahvisti hänen kutsumustaan entisestään. Hän vietti kolme kuukautta Athoksen romanialaisessa Prodromoun skiitassa, missä hesykastinen rukousperinne teki häneen pysyvän vaikutuksen. Samassa Athoksen skiitassa vierailin vuonna 2000, silloin vielä ymmärtämättä näiden asioiden myöhempää yhteyttä tai edes tietämättä mitään Arsenie Bocasta.

Luostariin, munkiksi ja palvelukseen

Vuonna 1940 Zian Vălean vihittiin munkiksi ja hän sai munkkinimen Arsenie. Pian hänet vihittiin papiksi ja myöhemmin igumeniksi, kun hänet nimitettiin Brâncoveanu-luostarin johtajaksi vuonna 1942.

Igumenina hän käynnisti merkittävän hengellisen uudistuksen luostarissa ja sen ympärillä. Hän kunnosti luostaria ja ohjasi ihmisiä rukoukseen ja kilvoitukseen.

Arsenien panos oli huomattava myös Filokalian romanialaisessa käännös- ja julkaisutyössä. Hän oli mukana useissa vaiheissa: toimitti käsikirjoituksia, osallistui itse käännöstyöhön, auttoi valmistelussa ja tuki julkaisuprosessia. Professoreiden ja munkkien näkemyksen mukaan juuri hänen työnsä teki Filokaliasta keskeisen hengellisen lähteen Romanian ortodoksisessa kirkossa.

Vaino ja estetty kirkollinen toiminta

Kun kommunistinen hallinto nousi valtaan, Arsenie Boca joutui muiden kirkonmiesten tavoin epäluulon ja tarkkailun kohteeksi. Häntä pidätettiin useita kertoja 1940–1950-luvuilla ja hänen hengellistä vaikutustaan pyrittiin rajoittamaan.

Vuonna 1959 hänet erotettiin epäoikeudenmukaisesti munkkikunnasta ja kiellettiin toimimasta kirkollisesti. Vaikka päätös kumoutui myöhemmin, Arsenie ei katkeroitunut. Hän jatkoi taiteen parissa, maalasi ikoneita ja kirkkojen sisätiloja. Tunnetuin hänen töistään on Drăgănescun kirkon maalaus, joka valmistui vuosien 1968–1984 aikana.

Yksi apokalyptisistä seinämaalauksista Drăgănescun kirkossa.
Siitä voi löytää vaikka viitteitä juuri käytävään Ukrainan sotaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Viimeiset vuodet, kuolema ja pyhyyden maine

Arsenie Boca kuoli 28. marraskuuta 1989 Sinaian luostarissa. Hänet haudattiin toiveensa mukaan Prislopin luostariin, josta on muodostunut ehkä Romanian merkittävin pyhiinvaelluskohde. Hänen haudallaan koetaan ja itsekin olen saanut kokea rukouksen hiljaisuutta, hengellistä lohdutusta ja monien uskovien mukaan myös Jumalan armon kosketusta.

Pyhittäjä Arsenin hauta Prislopin luostarissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hänen elämänsä, opetuksensa ja kärsimyksensä kommunistivallan aikana ovat tehneet hänestä romanialaisen hengellisyyden ikonisen hahmon. Hänestä on tullut esikuva siitä, miten Kristuksen seuraaminen voi säilyä vahvana kaikenlaisten koettelemusten keskellä.

Kanonisointi ja kirkollinen tunnustus

Romanian ortodoksisen kirkon pyhä synodi kanonisoi pyhittäjä Arsenien vuonna 2025 patriarkaatin satavuotisjuhlavuotena. Hänet tunnetaan nyt nimellä pyhittäjä Arsenie Prislopilainen.

Kanonisointi vahvisti sen, minkä kansa oli kantanut sydämessään jo vuosikymmeniä: Arsenie on pyhä, jonka esirukous ja hengellinen perintö elävät voimakkaasti myös hänen kuolemansa jälkeen.

Miksi Arsenie edelleen puhuttelee?

Arsenie Boca koskettaa ihmisiä siksi, että hänen elämässään yhdistyi syvä rukouksen henki, teologinen ymmärrys, taiteellinen kyky ja rohkea uskollisuus Kristukselle vaikeina aikoina. Hän avasi Filokalian perinnettä romanialaisille ja ohjasi tuhansia ihmisiä sisäiseen rukoukseen ja katumukseen.

Hänen haudastaan on tullut paikka, jossa monet kokevat rauhaa ja rukousvastauksia. Hänen elämänsä muistuttaa siitä, että pyhyys syntyy uskollisuudesta Jumalalle myös kärsimyksen ja vastoinkäymisten keskellä.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com

Pt. Arsenin tekemä Drăgănescun kirkon seinämaalaus
(Kuva © Hannu Pyykkönen)