Käännynnäiskriisi

 

Pyhä apostoli Filippos opastaa etiopialaista hoviherraa kohti Kristusta.
(Apt.8:26-40)
Ikoni kuvaa kääntymisen todellista luonnetta:
Pyhän Hengen johdatusta, ymmärryksen avautumista ja
kirkon sakramentaalista elämää, joka täyttyy kasteessa.
(Kuva: GOARCH)

Viime kuukausina Yhdysvalloissa esiin noussut ortodoksisen kirkon käännynnäisilmiö on herättänyt keskustelua myös Suomessa. Amerikkalaiset mediat ovat kertoneet seurakunnista, jotka täyttyvät nuorista miehistä, usein konservatiivisista ja internetin kautta ortodoksisuuteen tutustuneista. Kasvu on ollut niin nopeaa ja näkyvää, että sitä on kutsuttu suorastaan ”vyöryksi”. Vaikka Suomessa vastaavaa ei nähdä, ilmiöiden taustojen ymmärtäminen auttaa tarkastelemaan myös oman kirkkomme ajankohtaisia kehityskulkuja, kuten Valamon miesluostarin uutta vaihetta ja seurakuntien hienoista nuorentumista.

Ilmiön kaksijakoinen luonne

USA:ssa ortodoksisuus vetoaa tällä hetkellä poikkeuksellisen voimakkaasti nuoriin miehiin, jotka etsivät hengellistä suuntaa, kurinalaisuutta ja pysyvyyttä elämässä. Moni heistä on löytänyt ortodoksisuuden sosiaalisen median vaikuttajien kautta – ihmisten, jotka esittävät kirkkoa miehisyyttä korostavana, kovuutta vaativana ja identiteettiä vahvistavana uskonnonmuotona. Tällainen lähestymistapa koetaan osassa amerikkalaista yhteiskuntaa vaihtoehdoksi kulttuurissa, jossa moni nuori kokee epävarmuutta ja juurettomuutta.

Kirkon omien tutkijoiden ja pappien mukaan tämä kuva ortodoksisuudesta ei kuitenkaan vastaa kirkon varsinaista traditiota. Ortodoksinen usko ei ole poliittinen liike eikä maskuliinisuuden projekti, vaan Kristuksen tuntemisen tie, jossa jokainen ihminen kutsutaan parannukseen, rukoukseen ja yhteisön rakentamiseen. Siksi moni amerikkalainen teologi on huolissaan siitä, että ortodoksisuutta yritetään muokata valmiiden ideologisten tavoitteiden mukaiseksi. Piispojen mukaan tämä voi vääristää kirkon teologista identiteettiä ja johtaa väärinkäsityksiin, jotka voivat vahingoittaa seurakuntien elämää.

Nettiortodoksisuuden haaste

Yksi vakavimmista amerikkalaisten pappien ja tutkijoiden esiin nostamista huolista on niin sanottu ”nettiortodoksisuus”. Kyse on ilmiöstä, jossa uskon perusasiat opitaan YouTube-videoista, keskustelupalstoilta ja algoritmien ohjaamista sisällöistä ennen kuin ihminen on koskaan astunut kirkkoon. Jotkut sisältöjen tekijät esittävät itsensä kirkon opettajina, vaikka heiltä puuttuu teologinen koulutus, pastoraalinen kokemus ja yhteys kirkon elävään perinteeseen. Seurauksena voi olla vääristynyt kuva ortodoksisuudesta: sekoitus tunteita, identiteettipuhetta ja henkilökohtaisia mielipiteitä, joilla ei ole pohjaa kirkon opetuksessa.

USA:ssa on nähty myös ongelmia, joissa osa uusista mieskäännynnäisistä esiintyy verkossa tavalla, joka on kirkon tradition vastainen – esimerkiksi rasistisilla, naisvihamielisillä tai vihapuhetta sisältävillä kommenteilla. Useat tutkijat ovat kertoneet, että tällaisia äänekkäitä mielipiteitä pelkäävät erityisesti seurakuntien naiset, jotka kokevat ilmapiirin ajoittain turvattomaksi.

Piispojen mukaan yksi nykyhetken keskeisistä haasteista onkin palauttaa auktoriteetti kirkon oikeisiin lähteisiin: piispat, papit, hengelliset isät, luostarit ja terveet seurakuntayhteisöt. Tämän vuoksi USA:ssa valmistellaan yhteisiä katekumeenimateriaaleja ja korostetaan vuosien mittaisen opetuksen tärkeyttä.

Miten Suomessa?

Kun amerikkalainen ilmiö laitetaan suomalaiseen yhteyteen, näkyy selvä ero. Suomessa ortodoksisen kirkon viimeaikainen elpyminen on noussut esiin toisenlaisista lähtökohdista. Meillä ei ole nähty suuria äkillisiä käännyntäaaltoja eikä ideologisia ryhmittymiä, jotka pyrkisivät tekemään ortodoksisuudesta identiteettiprojektia. Sen sijaan kiinnostus on kasvanut tasaisesti ja perinteisissä puitteissa: Valamon miesluostarin uudistuminen, monien seurakuntien rauhallinen nuorentuminen ja pandemia-ajan herättämä uudelleenlöytynyt tarve rukoukseen ja yhteisöllisyyteen.

Suomalaisessa kirkollisessa kulttuurissa korostuvat hiljaisuus, rukouselämä, liturginen rytmi ja henkilökohtainen pastoraalinen ohjaus – kaikki niitä asioita, jotka luonnehtivat ortodoksisuuden syvää ydintä ja joihin nopeiden ilmiöiden on vaikea päästä käsiksi. Tähän liittyy myös suomalaisen yhteiskunnan vakaus: poliittinen ja kulttuurinen ilmapiiri ei tuota samanlaisia identiteettipaineita kuin USA:ssa, eikä ortodoksisuutta juuri yhdistetä poliittisiin liikkeisiin.

Silti emme ole täysin suojassa niiltä vaikutteilta, jotka liikkuvat kansainvälisesti verkkojen ja sosiaalisen median kautta. On tärkeää tunnistaa, että Internetin sisällöt ylittävät helposti rajat, ja amerikkalainen tapa jäsentää ortodoksisuutta voi näkyä myös suomalaisessa keskustelussa, jos sitä ei tunnisteta ja ohjata terveelle pohjalle.

Mitä meidän tulisi varoa?

Suomessa keskeinen kysymys on: miten varmistamme, että kirkon elpyminen ja kasvu juurtuvat terveesti? Kirkkomme historia, pieni koko ja vahva liturginen elämä antavat tähän hyvät edellytykset. Silti amerikkalainen kokemus muistuttaa, että kirkon tulee olla hereillä, jotta ortodoksisuuden traditio ei muutu identiteettiprojekteiksi, eikä Internetin varaan rakentuva hengellinen ymmärrys ohita kirkon omaa opetusta.

Kuten vuoden 2025 Suomen ortodoksisen kirkolliskokouksen listalla ollut kysymys turvallisesta tilasta osoittaa, kaikkien tulee huolehtia siitä, että seurakuntien ilmapiiri pysyy turvallisena kaikille, ja että uusi kiinnostus johtaa todelliseen hengelliseen kasvuun, ei vain ulkoiseen innostukseen.

Suomen ortodoksinen kirkko voi oppia USA:n kokemuksesta vahvistamalla katekumeenien ohjausta, korostamalla rauhallista ja pitkäjänteistä hengellistä matkaa sekä pitäen esillä sitä, että kirkkoon liitytään Kristuksen tuntemisen vuoksi – ei sosiaalisen tai poliittisen identiteetin takia. Siksi on tärkeää, että myös kirkon hallinnon tasolla on selkeästi koordinoitua kasvatuksen ja opetuksen asiantuntemusta sekä siinä tehtävässä osaava henkilö, joka kykenee antamaan seurakuntiin oikeaa opastusta ja ohjausta tai jopa laillisuussneuvontaa. Näin näihin ilmiöihin voidaan vastata johdonmukaisesti, oikealla ortodoksisella tiedolla ja pedagogisella osaamisella jopa ennaltaehkäisevästi. 

Tuleeko käännynnäiskriisi vai jotain muuta

Amerikkalainen käännynnäisilmiö osoittaa, että ortodoksisuus kiinnostaa voimakkaasti uusia ihmisiä myös länsimaissa. Tämä voi olla suuri siunaus, mutta samalla se paljastaa tarpeen tarkalle hengelliselle ohjaukselle ja kirkon oman auktoriteetin selkeyttämiselle. Suomessa elämme eri tilanteessa, mutta meillä on syytä tarkastella ilmiötä avoimin silmin.

Kun kirkkomme säilyttää juurtuneen, liturgisen ja tasapainoisen hengellisen elämänsä, se voi vastaanottaa uudet tulijat viisaasti ja turvallisesti – tavalla, joka kunnioittaa sekä tradition rikkautta että jokaisen ihmisen arvokkuutta.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com