Viime aikoina on netissä ollut paljon mänttiyttä tai vastaavia olomuotoja pohtivia kirjoituksia. Minua kiinnostaa suuresti tämäkin asia, kenties siksikin, että aina aika ajoin tulee pohdituksi, olenko itseKIN mäntti. Huomannet nuo ISOT kirjaimet.
Mahdollisesti olen, mahdollisesti en – riippunee ajankohdasta, henkisestä vireydestä ja monesta muusta, milloin asiaa pohdin ja joskus kenties ihan asiastakin, jonka ympärillä asia pyörii. On kuitenkin monia asioita, jotka laukaisevat itsessäni ajatuksen toisesta, että onpa tuo todella mäntti tyyppi, varsinainen ääliö.
Joku aika sitten netistä löytyi ”tutkimus”, jonka mukaan kirjoitusvirheistä huomauttelevat ihmiset ovat mänttejä. Siitä kirjoitti ”Tekniikan maailma” siteeraten mm. tiedeuutissivusto ScienceAlertia seuraavasti:
* ”… ihmiset, joita netin kielioppivirheet vaivaavat eniten, ovat myös luonteeltaan ”vähemmän miellyttäviä” kuin ne, jotka antavat kielioppiasioiden olla.”
* ”… koehenkilöt suorittivat [toisista ihmisistä] henkilökohtaisen persoonallisuuspiirrearvioinnin. Arvioinnissa mitattiin kunkin koehenkilön avoimuutta, miellyttävyyttä, introverttiutta, ekstrovertiutta, neuroottisuutta sekä tunnollisuutta.
* ”Kaikki koehenkilöt määrittelivät hakuilmoitukseen virheiden kera vastanneet kuvitteelliset henkilöt huonommiksi ihmisiksi kuin ne, jotka vastasivat ilmoitukseen kielellisesti sekä tekstillisesti virheettömin viestein.”
Toinen mielenkiintoinen artikkeli löytyi ihan äskettäin The Guardianin nettisivuilta, jossa aiheesta kirjoitti lehden newyorkilainen toimittaja Oliver Burkeman, joka omassa artikkelissaan siteerasi mm. amerikkalaista filosofia, Eric Schwitzgebeliä, Kalifornian yliopiston professoria. Burkeman kirjoitti mm.:
* Mänttiyden olemus (joka filosofi Eric Schwitzgebelin mukaan on erilainen kuin v****maisuus), on ”nähdä maailma sellaisten silmälasien läpi, jotka sumentavat toisten ihmisyyden.”
Burkeman käytti tuossa siteerauksessa kyllä hieman hienompaa nimeä tuolle brutaalille ilmaukselleni. Hän käytti sanaa obnoxious[ness]. Burkemanin mielestä mäntit kohdatessaan ihmisiä ja pitävät heitä joko manipuloitavina kohteina tai tyhminä käsittelemään ”viisaita” asioita. Ääliötä tunnistettaessa hän käytti hyvää vertausta: Jos olet itse ääliö ihmisille, ja he useimmiten reagoivat ennustettavissa olevilla tavoilla: vihalla, ärsytyksellä tai, jos olet onnekas, ystävällisellä kritiikillä. Mahdollisesti et silloinkaan ota heidän reaktiotaan vakavasti, oletettavasti et edes kuuntele heitä lainkaan. Miksi? Koska olet ääliö.
Burkemanin mielestä ihminen ei tiedosta olevansa mäntti, jos on mäntti. Vaikka tällainen ihminen kysyisi itseltään, onko hän mäntti ja saa sitten itseltään vastauksen, ettei ole, niin yleensä silti on. Burkeman haki objektiivista tapaa, jolla itse pystyisi määrittelemään asian.
Hän löysi jotain filosofi Schwitzgebeliltä, joka on sanonut jotenkin siihen tapaan, että pysähdy, lopeta napaasi tuijottaminen ja katso omaa käytöstäsi muita ihmisiä kohtaan. Jos tunnet olevasi mänttien ympäröimänä, vaikka katselet mihin suuntaan tahansa, huolestu – huolestu kovasti. Kysy itseltäsi: ”Kaikkialle, mihin käännyt, oletko hullujen, tylsien muukalaisten, kasvottomien massojen, vihollisten ja hölmöjen sekä, todellakin, mänttien ympäröimä? Oletko ainoa toimintakykyinen henkilö, joka löytyy?”
Jos saat kysymykseen myöntävän ratkaisun, sinulle ei ole tarjolla muuta kuin huonoja uutisia. Olet todennäköisesti mäntti! Silloin kannattaa tehdä hieman analyysia itsestään sekä tapaamistaan ja kohtaamistaan ihmisistä ja hakea erilaisia yhtymäkohtia asioille. Mitä yhteistä heitä löytyy? Ja Burkemanin mukaan saatat joko huomata, että olet todellakin itsekin mäntti tai sitten, sinä olet vain – oma itsesi.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Mahdollisesti olen, mahdollisesti en – riippunee ajankohdasta, henkisestä vireydestä ja monesta muusta, milloin asiaa pohdin ja joskus kenties ihan asiastakin, jonka ympärillä asia pyörii. On kuitenkin monia asioita, jotka laukaisevat itsessäni ajatuksen toisesta, että onpa tuo todella mäntti tyyppi, varsinainen ääliö.
Joku aika sitten netistä löytyi ”tutkimus”, jonka mukaan kirjoitusvirheistä huomauttelevat ihmiset ovat mänttejä. Siitä kirjoitti ”Tekniikan maailma” siteeraten mm. tiedeuutissivusto ScienceAlertia seuraavasti:
* ”… ihmiset, joita netin kielioppivirheet vaivaavat eniten, ovat myös luonteeltaan ”vähemmän miellyttäviä” kuin ne, jotka antavat kielioppiasioiden olla.”
* ”… koehenkilöt suorittivat [toisista ihmisistä] henkilökohtaisen persoonallisuuspiirrearvioinnin. Arvioinnissa mitattiin kunkin koehenkilön avoimuutta, miellyttävyyttä, introverttiutta, ekstrovertiutta, neuroottisuutta sekä tunnollisuutta.
* ”Kaikki koehenkilöt määrittelivät hakuilmoitukseen virheiden kera vastanneet kuvitteelliset henkilöt huonommiksi ihmisiksi kuin ne, jotka vastasivat ilmoitukseen kielellisesti sekä tekstillisesti virheettömin viestein.”
Toinen mielenkiintoinen artikkeli löytyi ihan äskettäin The Guardianin nettisivuilta, jossa aiheesta kirjoitti lehden newyorkilainen toimittaja Oliver Burkeman, joka omassa artikkelissaan siteerasi mm. amerikkalaista filosofia, Eric Schwitzgebeliä, Kalifornian yliopiston professoria. Burkeman kirjoitti mm.:
* Mänttiyden olemus (joka filosofi Eric Schwitzgebelin mukaan on erilainen kuin v****maisuus), on ”nähdä maailma sellaisten silmälasien läpi, jotka sumentavat toisten ihmisyyden.”
Burkeman käytti tuossa siteerauksessa kyllä hieman hienompaa nimeä tuolle brutaalille ilmaukselleni. Hän käytti sanaa obnoxious[ness]. Burkemanin mielestä mäntit kohdatessaan ihmisiä ja pitävät heitä joko manipuloitavina kohteina tai tyhminä käsittelemään ”viisaita” asioita. Ääliötä tunnistettaessa hän käytti hyvää vertausta: Jos olet itse ääliö ihmisille, ja he useimmiten reagoivat ennustettavissa olevilla tavoilla: vihalla, ärsytyksellä tai, jos olet onnekas, ystävällisellä kritiikillä. Mahdollisesti et silloinkaan ota heidän reaktiotaan vakavasti, oletettavasti et edes kuuntele heitä lainkaan. Miksi? Koska olet ääliö.
Burkemanin mielestä ihminen ei tiedosta olevansa mäntti, jos on mäntti. Vaikka tällainen ihminen kysyisi itseltään, onko hän mäntti ja saa sitten itseltään vastauksen, ettei ole, niin yleensä silti on. Burkeman haki objektiivista tapaa, jolla itse pystyisi määrittelemään asian.
Hän löysi jotain filosofi Schwitzgebeliltä, joka on sanonut jotenkin siihen tapaan, että pysähdy, lopeta napaasi tuijottaminen ja katso omaa käytöstäsi muita ihmisiä kohtaan. Jos tunnet olevasi mänttien ympäröimänä, vaikka katselet mihin suuntaan tahansa, huolestu – huolestu kovasti. Kysy itseltäsi: ”Kaikkialle, mihin käännyt, oletko hullujen, tylsien muukalaisten, kasvottomien massojen, vihollisten ja hölmöjen sekä, todellakin, mänttien ympäröimä? Oletko ainoa toimintakykyinen henkilö, joka löytyy?”
Jos saat kysymykseen myöntävän ratkaisun, sinulle ei ole tarjolla muuta kuin huonoja uutisia. Olet todennäköisesti mäntti! Silloin kannattaa tehdä hieman analyysia itsestään sekä tapaamistaan ja kohtaamistaan ihmisistä ja hakea erilaisia yhtymäkohtia asioille. Mitä yhteistä heitä löytyy? Ja Burkemanin mukaan saatat joko huomata, että olet todellakin itsekin mäntti tai sitten, sinä olet vain – oma itsesi.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti