Tyypillisenä epäilijänä oma toimintani näissä asioissa ei suinkaan kestä kaikilta osin päivänvaloa. Syytä pitänee hakea luonteestani ja kokemuksistani – kenties. Muistan eräänkin tapauksen, kun ystäväperheeni vei vahingossa omat kalliit ja erinomaisessa kunnossa olevat lasketteluvälineensä erään kansainvälisen ja maineeltaan puhtaan organisaation kirpparin varastoon myytäväksi. He huomasivat vahingon melko pian kotiin päästyään ja kiiruhtivat saman tien varastolle, josta tosin välineet olivat jo hävinneet. Minne – sitä he vain arvailivat – mutta ei ne ainakaan myyntiin ehtineet.
Ehkä siksi olen itse noudattanut face-to-face-periaatetta tällaisissa lahjoituksissa. Niin varmistaa avun perillemenon juuri oikeaan ja haluamaansa kohteeseen. Valitettavasti noihin avustusjärjestöihinkin on jo pesiytynyt erilaisia kielteisiä asioita, kuten varmaan hyvin muistamme vaikkapa sen Syyrian lapsille menevien lelujen omituisen jupakan.
Silti näin joulun aikaan onneksi saa ympäriltään erilaisia signaaleja ja herätyksiä sekä iloisia ärsykkeitä hyvästä ja hyvän levittämisestä. Se ei onneksi ole mihinkään hävinnyt maailmasta. Äskettäin oma nuorin vunukkani oli mummonsa kanssa menossa kotiinsa – mummo saattoi lasta pimeällä. Yhtäkkiä auto tuli ajotietä juuri, kun he aikoivat ylittää sen ja mummo varoitti hätääntyneenä lasta autosta. Mutta auto pysähtyi suojatien taakse ja mitäpä sitten tapahtui…
Vunukka pysähtyi suojatielle, otti hanskat käsistään ja teki käsillään sydämen auton kuljettajalle. Ja mikä parasta kuljettaja kiitti vilkuttamalla valoja. Mummolle tuli heti joulumieli ja meille muillekin, kun hän siitä kertoi ja luulenpa, että kuljettajallekin tuli hyvä mieli. Kiitos tälle mahdollisesti lappeenrantalaiselle kuljettajalle hauskasta ja opettavaisesta lapsen huomioimisesta ja kiitos vunukalle, kun älysit ja uskalsit tehdä kauniin teon.
Tuo teko ja sen ajatteleminen sai minutkin kulkemaan kaupungilla eilen hymysuin. Tarkoitus oli hakea joulua varten karjalanpiirakat omalta piirakantekijältäni Helenalta. Aiemmin ne teki minulle Helena ja Nasti, mutta Nasti kuoli jokin aika sitten. Lähes 90-vuotiaana hän teki minulle vielä piirakoita, jotka olivat todella hyviä. Ikuinen muisto Nastille! Muistan sinua varmaan joka kerta syödessäni noita oikeita karjalanpiirakoita.
Kuljin tuon ison, hyvältä tuoksuvan piirakkalaatikon kanssa kotiin, kun käytävässä tuli vastaan naapuri, jonka mies oli kuollut jokin aika sitten, enkä tiennyt asiasta. No se selvisi keskustelussa ja suruvalittelujen ohessa annoin leskelle piirakoita suoraan laatikosta. Hän selvästi ilostui piirakoista ja ehkä surukin hieman helpotti. Kun samaan aikaan postinkantaja laskeutui rappusia alas luoksemme kirjeiden ja postin jakelukierrokseltaan, tarjosin lämpöisiä, voideltuja piirakoita hänellekin. Olisittepa nähneet hänen hämmästyneen, mutta samalla iloisen ilmeensä, kun hän kaivoi laatikostani piirakoita välipalakseen.
Päästyäni sisälle, minun oli laitettava piirakat pakkaseen ja piti joutua hammaslääkäriin. Muistattehan – jos olette näitä aikaisempia juttujani lukeneet – että minulla on mainio terveyskeskushammaslääkäri. Hänen luokseen piti nytkin joutua ja ajattelin aiemmasta oppineena, että kaiketi ne piirakat hammaslääkärillekin maistuvat ja laitoin niitä mukaan muutamia pestyyn muoviseen tofu-jäätelörasiaan.
Päästyäni hammaslääkäriin – ikään kuin johdatuksesta – lääkäri tuli ulos huoneestaan, pyysi anteeksi, että haluaisi käydä kahvilla, kun oli ollut niin kiireinen päivä ja kysyi, enhän pahastuisi siitä. Totesin tietysti, että en ja sanoin, että olin kaiken lisäksi varautunut tilanteeseen ja toin mukanani kahville piirakat niin hänelle kuin hammashoitajallekin. Taisipa hammaslääkärin kasvoilla vilahtaa tuo sama hämmästyksen ja ilon ilme kuin postinkantajallakin ja mietin itse tyytyväisenä: osui ja upposi.
Lyhyen kahvihetken jälkeen pääsin hammaslääkärin tuoliin ja vaikka tarkoitus ihan oikeasti ei ollut alkuaan antaa piirakoita alkuun – kuten nyt sattumalta kävi – vaan vasta lähtiessä joululahjana ja näin välttää piirakoiden vääränlainen vaikutus. Niiden piti olla joululahja ei korruptiolahja. Mutta asia meni silti ymmärtääkseni ihan oikein perille ja sain jälleen – piirakoista huolimatta – samaa hyvää hoitoa kuin aiemmilla kerroilla aina olen saanut.
Joten tee sinäkin samoin, anna hyvän kiertää!
Hyvää Joulua kaikille! Kristus syntyy – kiittäkää!
nettihoukka@gmail.com
Tässä vielä muistona Nastista (ja Helenasta) tekemäni piirakkavideo vuodelta 2012:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti