Mukavaa, kun ei sada. Kyllä tuota vettä onkin viime päivinä tullut ihan kohtuullinen määrä, ainakin täällä Etelä-Savossa. On ollut erinomaisen hyvä syy löhöä kotona pitkän matkan päälle, eikä ole ”tarvinnut” lähteä mihinkään. Korkeintaan kauppaan on pitänyt mennä ostamaan tuoretta leipää, kun totuin siihen, että aina oli tuoretta leipää saatavilla. Mutta eiköhän tuokin tapa pian kuoleudu.
Tänä aamuna todellakin näytti siltä, ettei ainakaan ihan heti sataisi. Maa ja asfalttikin olivat kuivia, eli ilmeisesti yölläkään ei ollut satanut. Olin jo hieman ennakoinut tuota poutaantumista ja vein ison auton talliin ja otin pienen auton käyttöön, sillä ajatuksena on, ettei tässä nyt ehkä ainakaan pikaisesti mihinkään pitemmälle tule lähdettyä ja pienemmällä autolla on helpompi liikkua kaupungilla. Kun joka tapauksessa jonkin verran kuitenkin vielä painaa tuo edellinen kuukauden matka myös ajatuksissa.
Matkalla tuli pyöräiltyä ja käveltyä ihan kohtuullinen määrä itseäni ajatellen, joten olen yrittänyt jatkaa samaa hyväksi havaittua tapaa kotonakin. Käyn kaupassa jalkaisin ja torilla aamu- ja joskus iltapäiväkahvilla ja muutenkin ajelen sitten pyörällä katselemassa elämää kaupungeilla ja Saimaan rannoilla, joita täällä kotipaikalla on melko runsaasti. Tosin se tapahtuu tuolla maanmainiolla sähköistetyllä Helkama Kulkurilla, mutta kyllä sillä poljettuakin tulee, mäet ovat vain helpompia nousta tuolla sähköavusteisella pyörällä.
Hiljalleen pitänee muutenkin orientoitua tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, jonka mediaa en paljokaan ole viimeisten kahden kuukauden aikana seurannut. Tiedän kyllä Brexitin ja jonkun jalkapallotuloksenkin ja katsoinpa jostain ottelusta jo ekan puoliajan. Toisella menin yleensä nukkumaan saunottuani ensin muutaman tunnin – siis samaan aikaan jalkapallopelin kanssa.
Mutta en tiedä esimerkiksi sitä, onko joku tuttu tai tuntemattomampi sellainen henkilö, josta minun pitäisi tietää, kuollut vaikkapa tämän mediatauon aikana. En tiedä, mitä kotikaupungissani tai oikeastaan laajemminkin koko Suomessa noin yleensäkään on tapahtunut, onko joku asia liikkunut johonkin suuntaan, vai löhötäänkö – kuten epäilen – yhä samoissa kuopissa. Mutta rehellisesti sanottuna, eipä suuremmin harmita, vaikka en tiedäkään.
Muutoinkin tämä matkustelu on aiheuttanut jonkinlaista erakoitumista. On paljon ihmisiä – tärkeitäkin – joita en ole nähnyt pitkään aikaan, ystävistä olen kuullut jotain, mutta useita heistä en ole tavannut sitten kevään. Tämä olotila alkaa hiljalleen vaivata ja lienee syytä korjata tilanne siltä osin, kuin se on mahdollista.
Torikahvilassa tapaa usein tuttuja ja jopa ystäviäkin. Se on siis melko hyvä paikka kohdata ihmisiä ja ainakin yrittää olla erakoitumisen ohessa edes hieman sosiaalinen. Hieman harmittaa torikauppiaiden ja muidenkin lomasesongista riippuvaisten yrittäjien tilanne, kun tällaisena sateisena aikana, mutta kuitenkin par'aikaa olevan kiihkeimmän lomakauden aikana, ihmiset eivät suuremmin liiku toreilla ja tapahtumissa. Missä lienevät? Kotona? Mökeillä? Vai missä?
Nyt on toreilla parhaita sesonkeja monien artikkelien osalta: mansikoita ja muita marjoja on runsaasti myynnissä ja ne ovat hyviä. Sieniäkin, ainakin kanttarelleja oli myytävänä ja runsaasti erilaisia juureksia ja vihanneksia, tuoreita ja hyviä. Osa mökkiläisistä varmaan käykin toreilla, mutta melkoinen osa heistä ostaa nuo tuotteet sisätiloista marketeista, jonne osa torikauppiaista on myös löytänyt tiensä pihoille ja eteisiin. Hyvä näin.
Itse aion lepäillä muutaman päivän ja sitten on varmaan jo syytä liikahtaa jonnekin. Tiedossa olisi ainakin yksi teatteriesitys ja mahdollisesti menen Lintulan Palokkiin asettumisen 70-vuotisjuhliinkin. Siellä ainakin tapaa paljon tuttuja. Viimevuotisen kaltainen kävelymatka ilman viisumia Venäjälle, on myös tiedossa. Siitä sitten enemmän matkablogissani, kunhan kävely tulee taas tehtyä elokuussa.
Tiettyä mediahiljaisuutta pidän yllä edelleen: telkkarin katselu on jäänyt melko vähiin, ehkä ainoastaan uutisiin, lehtiä luen harvakseltaan, jos niitä löydän torikahvilasta tai muualta, missä istahdan ja puhelin on pääsääntöisesti kiinni koko ajan, joten minulle ei kannata soittaa. Jos jollakin on asiaa, tuossa nimeni alla oleva nettihoukka-osoitteeni toimii ja katselen sitä aina silloin tällöin, josko jollakin olisi asiaa minullekin.
Hyvää ruokaa laitan nyt niin usein kuin mahdollista, kun saatavilla on tuoreita tuotteita. Jokin aika sitten tein makoisan juureskeiton, jonka höystin pippurinakeilla ja eilen paistoin tuoreita muikkuja – ihan oikeassa voissa – en missään öljyssä tai margariinissa. Ja kyllä tässä on kohta tullut syötyä täyteen väliin jäänyt kiintiö uusia perunoita, sipulia ja silliä ja tietysti siinäkin tuota voita. Joten eiköhän tämä suomalainen elämä tästä ala taas pääsemään voitolle! Varsinkin, kun nuo vähäiset matkatuomiset alkavat ehtyä.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Tänä aamuna todellakin näytti siltä, ettei ainakaan ihan heti sataisi. Maa ja asfalttikin olivat kuivia, eli ilmeisesti yölläkään ei ollut satanut. Olin jo hieman ennakoinut tuota poutaantumista ja vein ison auton talliin ja otin pienen auton käyttöön, sillä ajatuksena on, ettei tässä nyt ehkä ainakaan pikaisesti mihinkään pitemmälle tule lähdettyä ja pienemmällä autolla on helpompi liikkua kaupungilla. Kun joka tapauksessa jonkin verran kuitenkin vielä painaa tuo edellinen kuukauden matka myös ajatuksissa.
Matkalla tuli pyöräiltyä ja käveltyä ihan kohtuullinen määrä itseäni ajatellen, joten olen yrittänyt jatkaa samaa hyväksi havaittua tapaa kotonakin. Käyn kaupassa jalkaisin ja torilla aamu- ja joskus iltapäiväkahvilla ja muutenkin ajelen sitten pyörällä katselemassa elämää kaupungeilla ja Saimaan rannoilla, joita täällä kotipaikalla on melko runsaasti. Tosin se tapahtuu tuolla maanmainiolla sähköistetyllä Helkama Kulkurilla, mutta kyllä sillä poljettuakin tulee, mäet ovat vain helpompia nousta tuolla sähköavusteisella pyörällä.
Hiljalleen pitänee muutenkin orientoitua tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, jonka mediaa en paljokaan ole viimeisten kahden kuukauden aikana seurannut. Tiedän kyllä Brexitin ja jonkun jalkapallotuloksenkin ja katsoinpa jostain ottelusta jo ekan puoliajan. Toisella menin yleensä nukkumaan saunottuani ensin muutaman tunnin – siis samaan aikaan jalkapallopelin kanssa.
Mutta en tiedä esimerkiksi sitä, onko joku tuttu tai tuntemattomampi sellainen henkilö, josta minun pitäisi tietää, kuollut vaikkapa tämän mediatauon aikana. En tiedä, mitä kotikaupungissani tai oikeastaan laajemminkin koko Suomessa noin yleensäkään on tapahtunut, onko joku asia liikkunut johonkin suuntaan, vai löhötäänkö – kuten epäilen – yhä samoissa kuopissa. Mutta rehellisesti sanottuna, eipä suuremmin harmita, vaikka en tiedäkään.
Muutoinkin tämä matkustelu on aiheuttanut jonkinlaista erakoitumista. On paljon ihmisiä – tärkeitäkin – joita en ole nähnyt pitkään aikaan, ystävistä olen kuullut jotain, mutta useita heistä en ole tavannut sitten kevään. Tämä olotila alkaa hiljalleen vaivata ja lienee syytä korjata tilanne siltä osin, kuin se on mahdollista.
Torikahvilassa tapaa usein tuttuja ja jopa ystäviäkin. Se on siis melko hyvä paikka kohdata ihmisiä ja ainakin yrittää olla erakoitumisen ohessa edes hieman sosiaalinen. Hieman harmittaa torikauppiaiden ja muidenkin lomasesongista riippuvaisten yrittäjien tilanne, kun tällaisena sateisena aikana, mutta kuitenkin par'aikaa olevan kiihkeimmän lomakauden aikana, ihmiset eivät suuremmin liiku toreilla ja tapahtumissa. Missä lienevät? Kotona? Mökeillä? Vai missä?
Nyt on toreilla parhaita sesonkeja monien artikkelien osalta: mansikoita ja muita marjoja on runsaasti myynnissä ja ne ovat hyviä. Sieniäkin, ainakin kanttarelleja oli myytävänä ja runsaasti erilaisia juureksia ja vihanneksia, tuoreita ja hyviä. Osa mökkiläisistä varmaan käykin toreilla, mutta melkoinen osa heistä ostaa nuo tuotteet sisätiloista marketeista, jonne osa torikauppiaista on myös löytänyt tiensä pihoille ja eteisiin. Hyvä näin.
Itse aion lepäillä muutaman päivän ja sitten on varmaan jo syytä liikahtaa jonnekin. Tiedossa olisi ainakin yksi teatteriesitys ja mahdollisesti menen Lintulan Palokkiin asettumisen 70-vuotisjuhliinkin. Siellä ainakin tapaa paljon tuttuja. Viimevuotisen kaltainen kävelymatka ilman viisumia Venäjälle, on myös tiedossa. Siitä sitten enemmän matkablogissani, kunhan kävely tulee taas tehtyä elokuussa.
Tiettyä mediahiljaisuutta pidän yllä edelleen: telkkarin katselu on jäänyt melko vähiin, ehkä ainoastaan uutisiin, lehtiä luen harvakseltaan, jos niitä löydän torikahvilasta tai muualta, missä istahdan ja puhelin on pääsääntöisesti kiinni koko ajan, joten minulle ei kannata soittaa. Jos jollakin on asiaa, tuossa nimeni alla oleva nettihoukka-osoitteeni toimii ja katselen sitä aina silloin tällöin, josko jollakin olisi asiaa minullekin.
Hyvää ruokaa laitan nyt niin usein kuin mahdollista, kun saatavilla on tuoreita tuotteita. Jokin aika sitten tein makoisan juureskeiton, jonka höystin pippurinakeilla ja eilen paistoin tuoreita muikkuja – ihan oikeassa voissa – en missään öljyssä tai margariinissa. Ja kyllä tässä on kohta tullut syötyä täyteen väliin jäänyt kiintiö uusia perunoita, sipulia ja silliä ja tietysti siinäkin tuota voita. Joten eiköhän tämä suomalainen elämä tästä ala taas pääsemään voitolle! Varsinkin, kun nuo vähäiset matkatuomiset alkavat ehtyä.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti