Nyt se on tehty! Noin kovin proosallisesti voin todeta minäkin tehneeni yhden merkittävän asian näin pääsiäisen alla. Nimittäin ilmeisesti ensimmäisen kerran elämässäni irtisanouduin työstäni rehtorina syyskuun alusta 2010 alkaen. Olen kyllä kerran eläessäni vaihtanut työpaikkaa - taisi olla vuonna 1975 - mutta silloin irtisanoutuminen hoitui niin, että uuteen paikkaan valittu uusi työnantajani - Mikkelin kaupunki - lähetti valinnasta tiedon vanhalle työnantajalleni - Kiteen kunnalle.
Kaikesta huolimatta tuon irtisanomisen tekeminen oli jotenkin henkisesti kova paikka. Se kuvastaa kuitenkin jonkin asian loppumista, päättymistä ja se on omalla tavallaan lopullista. Se on kulminaatio uudelle elämälle, joka toivottavasti on mukava ja helpompi kuin edellinen.
Samalla täytin eläkkeenhakupaperit - se oli jo helpompaa. Mutta kuitenkin koko ajan ajattelin, näinkö se nyt on, tässäkö se sitten on - koko 40 vuotta työtä. Siinä se oli. Ja hyvä näin, nyt on aika levähtää ja antaa aikaa monelle muulle, joilta se on jäänyt pois tai vähemmälle noina 40 vuotena. Hyvä on antaa aikaa myös itselleni - aikaa ja ajatuksia.
Irtisanoutumisen kunniaksi vietän muutaman vapaapäivän viikonlopun yhteydessä. Kun minulla on töitä 24 h 7 päivänä viikossa, saan pitää ns. lauantaiksi osuneita työpäiviä vapaana ja niistä nautin nyt. Pääsiäiseen liittyy vielä noin viikon mittainen vuosilomajakso, joten levätä tässä nyt voi ennen eläkkeelle lähtöäkin. ;-)
27.3.10
10.3.10
Suunnitelmat tarkentuvat
Hiljalleen alkaa tämä kevään aikataulutus selvitä. Lomaa on pitämättä vielä joulun ja hiihtoloman jälkeen ennen eläkkeelle siirtymistä kaikkiaan 82 arkipäivää eli noin 4 kuukautta. Sen lisäksi 3 vapaapäivää ylimääräisten lauantaitöiden vuoksi. Kevättä rytmittää vielä sekin, että toukokuussa on oltava töissä vähintään 6 päivää, jotta saan lomat ns. paremman taulukon mukaan.
Eilen hahmottui jo "eteläänlennon" aikataulukin melko tarkasti. Näyttäisi siltä, että pidänkin pääsiäisen aikaan suunniteltua lyhyemmän loman vain noin reilun viikon ja lisään lomaa toukokuulle, jotta voin silloin mahdollisimman pian lentää Bergamoon - lähelle Milanoa. Siitä se sitten alkaa ensin lomailu ja myöhemmin syksyn alkaessa eläke.
Kaikki tällainen suunnitelu ja asioiden valmistelu virkistää kummasti mielialaa. Olo on monella tapaa kevyt ja mieli iloinen.
Eilen hahmottui jo "eteläänlennon" aikataulukin melko tarkasti. Näyttäisi siltä, että pidänkin pääsiäisen aikaan suunniteltua lyhyemmän loman vain noin reilun viikon ja lisään lomaa toukokuulle, jotta voin silloin mahdollisimman pian lentää Bergamoon - lähelle Milanoa. Siitä se sitten alkaa ensin lomailu ja myöhemmin syksyn alkaessa eläke.
Kaikki tällainen suunnitelu ja asioiden valmistelu virkistää kummasti mielialaa. Olo on monella tapaa kevyt ja mieli iloinen.
28.2.10
Lomaa pukkaa
Jippii! Vapaus alkaa enemmänkin kuin häämöttää. Perjantai-iltana aloitin reilun viikon talvilomailun. Lomaan oli pieni shokkialku, kun P&S&J kävivät saunomassa ja pikku-J ennätti laittaa kaikki paikat uuteen malliin. No ei hätiä - jätin ne siihen odottamaan seuraavaa vierailua.
Loma tekee hyvää. En ole perjantai-illan jälkeen vielä (nyt siis sunnuntai-iltapäivä) vaihtanut pyjamaa pois, vaan viihdyn siinä yhä oikein hyvin. S tosin yritti pakottaa ulos, lupasin viedä roskapussin aamutakissa. Herättyäni aamulla, katsoin kolmannen erän Suomi-Slovakia -ottelusta ja painuin takaisin vällyn alle. Vau! Nukuin puoli yhteen.
Nyt taas (klo hieman yli 15) mietin, josko ottaisin päikkärit. Ilmeisesti olen aika väsynyt ja unen tarve on ollut melkoinen. Mutta nyt sitä on mahdollista korjata. Tänään en aio tehdä mitään suurempaa, ainoastaan nukkua ja laiskotella. Maanantaista en vielä tiedä. Aamulla ainakin on labrareissu tiedossa kymmenen jälkeen, joten ulos on lähdettävä.
Lomaviikon jälkeen on kolme viikkoa töitä ja sitten on taas lomaa kaksi viikkoa. Pääsiäinen sattuu siihen keskelle ja pitää vielä miettiä, mitä tuolloin tekisin. Laiskottelu ehkä jo riittääkin.
Tuon pääsiäisloman jälkeen onkin sitten lähes viimeinen jakso töitä, jos ei lasketa niitä muutamaa päivää, jotka siivoan pöytää läksiäisten jälkeen. Joten aika vähissä ovat työt. Vapaa vai liekö se vain tunne vapaan tulosta alkaa jo tuntua koko ruumissa ja sielussa. Tunnelma on ainakin vielä riemuisa.
Taidanpa kuiten ottaa nyt ne päikkärit!
Loma tekee hyvää. En ole perjantai-illan jälkeen vielä (nyt siis sunnuntai-iltapäivä) vaihtanut pyjamaa pois, vaan viihdyn siinä yhä oikein hyvin. S tosin yritti pakottaa ulos, lupasin viedä roskapussin aamutakissa. Herättyäni aamulla, katsoin kolmannen erän Suomi-Slovakia -ottelusta ja painuin takaisin vällyn alle. Vau! Nukuin puoli yhteen.
Nyt taas (klo hieman yli 15) mietin, josko ottaisin päikkärit. Ilmeisesti olen aika väsynyt ja unen tarve on ollut melkoinen. Mutta nyt sitä on mahdollista korjata. Tänään en aio tehdä mitään suurempaa, ainoastaan nukkua ja laiskotella. Maanantaista en vielä tiedä. Aamulla ainakin on labrareissu tiedossa kymmenen jälkeen, joten ulos on lähdettävä.
Lomaviikon jälkeen on kolme viikkoa töitä ja sitten on taas lomaa kaksi viikkoa. Pääsiäinen sattuu siihen keskelle ja pitää vielä miettiä, mitä tuolloin tekisin. Laiskottelu ehkä jo riittääkin.
Tuon pääsiäisloman jälkeen onkin sitten lähes viimeinen jakso töitä, jos ei lasketa niitä muutamaa päivää, jotka siivoan pöytää läksiäisten jälkeen. Joten aika vähissä ovat työt. Vapaa vai liekö se vain tunne vapaan tulosta alkaa jo tuntua koko ruumissa ja sielussa. Tunnelma on ainakin vielä riemuisa.
Taidanpa kuiten ottaa nyt ne päikkärit!
12.2.10
Vanhuus ja väsymys
Kyllä sillä asenteella ja motivaatiolla on melkoinen vaikutus. Kun alan hiljalleen antaa periksi ajatukselle, että kyllä tästä jäädään kohta eläkkeelle, niin eikö vain se kelmi vanhuus vyöry toisesta laidasta sijalle. Kaikesta puuhastelusta tulee väsyttävämpää ja raskaampaa.
Viime viikot ovat tosin olleet myös rankkoja työviikkoja, joissa viikonvaihdelepo on jäänyt usein vähiin. Yksi viikonvaihde meni EDUCA-messuilla ja kohta perään - ei tosin viikonvaihde, mutta kaksi päivää kuitenkin reissussa - Rantasalmella. Tämä viikonvaihde kaverin synttäreitä juhlien ja sunnuntaina pitäisi sitten juhlien päälle jaksaa olla mukana nuorten ISON-tapahtumassa. Samaan aikaan sattuneet sairastelut, kaiken maailman kolotukset ja joutavat vaivat vain sitten lisäävät väsymyksen tuntua.
Viikonlopun tullessa on valmiiksi niin väsyksissä, ettei tarvitse miettiä mitähän tekisi. Vastaus on varma: lepään ja nukun. Nytkin perjantai-iltana klo 22 jälkeen kirjoittelen tätä ja olen jo ennättänyt ottaa tunnin torkut klo 18-19. Ja yhä nukuttaa. Saa nähdä teenkö kuten monena muuna iltana: päätän, etten jaksakaan katsoa elokuvaa TV:stä vaan painun nukkumaan.
Samalla katselen ympärilleni kotona ja näen siellä joka paikassa "tekemättömiä töitä", jotka pitäisi saada kuntoon, korjattua, siivottua jne. Milloinkahan nekin ehtii tekemään, kun olen eläkkeellekin jo ajatellut niin monta reissua, ettei kotona ehdi olla. Tai sitten ei haluakaan olla juuri noiden tekemättömien töiden vuoksi.
Viime viikot ovat tosin olleet myös rankkoja työviikkoja, joissa viikonvaihdelepo on jäänyt usein vähiin. Yksi viikonvaihde meni EDUCA-messuilla ja kohta perään - ei tosin viikonvaihde, mutta kaksi päivää kuitenkin reissussa - Rantasalmella. Tämä viikonvaihde kaverin synttäreitä juhlien ja sunnuntaina pitäisi sitten juhlien päälle jaksaa olla mukana nuorten ISON-tapahtumassa. Samaan aikaan sattuneet sairastelut, kaiken maailman kolotukset ja joutavat vaivat vain sitten lisäävät väsymyksen tuntua.
Viikonlopun tullessa on valmiiksi niin väsyksissä, ettei tarvitse miettiä mitähän tekisi. Vastaus on varma: lepään ja nukun. Nytkin perjantai-iltana klo 22 jälkeen kirjoittelen tätä ja olen jo ennättänyt ottaa tunnin torkut klo 18-19. Ja yhä nukuttaa. Saa nähdä teenkö kuten monena muuna iltana: päätän, etten jaksakaan katsoa elokuvaa TV:stä vaan painun nukkumaan.
Samalla katselen ympärilleni kotona ja näen siellä joka paikassa "tekemättömiä töitä", jotka pitäisi saada kuntoon, korjattua, siivottua jne. Milloinkahan nekin ehtii tekemään, kun olen eläkkeellekin jo ajatellut niin monta reissua, ettei kotona ehdi olla. Tai sitten ei haluakaan olla juuri noiden tekemättömien töiden vuoksi.
9.2.10
Viimeiset "pakkaspäivät"
No nyt ovat sitten ohi viimeiset "reksien pakkaspäivät", jokavuotiset Mikkelin rehtoreiden talvipäivät. Tällä kertaa olimme suurella joukolla Rantasalmella Järvi-Suomen Sydämessä, mielenkiintoisessa lomakeskuksessa, jossa omistajalla on ollut melkoisia visioita toteutettavaan. Kivistä, ikivanhoista juurakoista ja hirsistä oli rakennettu Saimaan rannalle melkoinen lomakeskus, joka hakee vertaistaan.
Rehtoritkin olivat paikalla lähes kaikki. Päivien aiheet vaihtelivat yhteistoiminnallisesta muutosjohtamisesta aina sosiaalisiin medioihin osana yleissivistystä. Johtamista käsitellyt rutinoitunut konsultti ei minua suuresti innostanut. Ajoittain tuntui, että tuollaisia matkasaarnaajia olen nähnyt jo riittävästi. Mitään oleellista uutta hän ei mielestäni osannut tuoda esille, mutta kääri luennosta varmaan hyvät rahat laittamalla meidät keskustelemaan keskenämme "pariporinoissa", moderneissa turpakäräjissä.
Sosiaalinen media sen sijaan kiinnosti kovastikin. Jos kaikki suunnitelmat ja haaveet toteutuvat, on meillä odotettavissa kouluissakin mielenkiintoiset ajat. Vai mitä sanot 3D-kopiokoneista ja kyberoppilaista tai ajatuksen välityksellä toimivasta komunikaatiosta. Kaikista näistä ja monista muista ihmeellisyyksiä meille kerrottiin, vaikka suuri osa läsnäolleista ei käytä vielä edes bolgeja, Facebookista tai Twitteristä nyt puhumattakaan. Komeat ja kalliit kännykät ja läppärit kylläkin lähes kaikilla kuitenkin on! Ihan eria asia sitten tosin on, osaavatko kaikki käyttää niiden kaikkia ominaisuuksia. Mutta mukana ne piti olla ainakin näytillä.
No tällainen sekalainen sakki on pian jätettävä. Mukana on yksi kollega, joka jää eläkkeelle samoihin aikoihin kuin minä. Vaikea sanoa, tuleeko heitä kaikkia ikävä, kun en oikein koskaan ole tuohon porukkaan tuntunut kuuluvani ihan kokonaan. Varmaan monesta syystä. Ehkä päällimmäisenä on kuitenkin ikäero ja iän mukanaan tuomat erot arvoissa ja ammatillisessa itsetunnossa. Osaa tulen kuitenkin varmasti kaipaamaan kovastikin.
Tuohon samaan asiaan - arvomaailman erilaisuuteen - olen törmännyt viime aikoina ajatuksissani liian usein. Harmittaa. Mutta palaan asiaan ehkä vielä, jotta voisin purkaa senkin pois mielestäni.
1.2.10
Tää on viimeinen ...
Taisin aloittaa jo noin vuosi sitten nämä: "Tää on viimeinen se ja se" -tarinani, kun ilmoitin jo vuoden 2009 kevätjuhlassa, että tämä on minun viimeinen kevätjuhlani. Suunta jatkui joulujuhlassa, joka oli viimeinen yhteinen koko koulun juhlani.
En silloin varmaan vielä tiedostanut, että nämä sanomiset olivat todennäköisesti jonkinlaista "surutyötä" pitkän työrupeaman päätteeksi. Näin ilmeisesti vakuutin itselleni, että eläkkeelle tästä lähdetään. Miksi ihmeessä vakuuttelin, kun sinne joka tapauksessa on niin mukava lähteä?
Ehkäpä siihen työuraan (hieno sana) kuitenkin liittyy paljon muistoja, ihmisiä ja tapahtumia, joita siis ilmeisesti kaipaan - sanonpa sitten nyt mitä vain. Samanlaista haikeutta oli ilmeisesti ilmassa viime viikonvaihteessa, kun olin Helsingissä EDUCA-messuilla. Tapasin siellä lukuisia ihmisiä työurani varrelta, joita en varmaan enää koskaan tapaa kuin sattumalta.
Olen kuitenkin viettänyt melko värikkään työuran niin opettajana kuin etenkin järjestöihmisenä Akavan ja OAJ:n kuvioissa - pääluottamusmiehenä ja valtuutettuna ja monena muuna järjestöjyränä pitkälti toistakymmentä vuotta. Luopuminen noista tehtävistä aikanaan oli helppoa, mutta tietty haikeus näihin eroihin näyttää kuitenkin nyt liittyvän, vaikken enää tosikuvioihin kaipaakaan. Siltä ajalta tuli monia mukavia tuttavuuksia ja jopa ystäviä.
Nyt on "hyvästelty" näissä tapaamisissa jo rehtorit (valtakunnallisesti) ja järjestökaverit, joitain muita seuraa melko nopealla aikataululla. Viikon päästä on viimeinen "rehtoreiden pakkaspäivät", kaksipäiväinen koulutustilaisuus, joka saattaa olla tilaisuus sanoa "hei, hei" mikkeliläisille rehtoreille noin yleisellä tasolla. Kaverit ovat sitten erikseen ja siihen palataan vielä.
En silloin varmaan vielä tiedostanut, että nämä sanomiset olivat todennäköisesti jonkinlaista "surutyötä" pitkän työrupeaman päätteeksi. Näin ilmeisesti vakuutin itselleni, että eläkkeelle tästä lähdetään. Miksi ihmeessä vakuuttelin, kun sinne joka tapauksessa on niin mukava lähteä?
Ehkäpä siihen työuraan (hieno sana) kuitenkin liittyy paljon muistoja, ihmisiä ja tapahtumia, joita siis ilmeisesti kaipaan - sanonpa sitten nyt mitä vain. Samanlaista haikeutta oli ilmeisesti ilmassa viime viikonvaihteessa, kun olin Helsingissä EDUCA-messuilla. Tapasin siellä lukuisia ihmisiä työurani varrelta, joita en varmaan enää koskaan tapaa kuin sattumalta.
Olen kuitenkin viettänyt melko värikkään työuran niin opettajana kuin etenkin järjestöihmisenä Akavan ja OAJ:n kuvioissa - pääluottamusmiehenä ja valtuutettuna ja monena muuna järjestöjyränä pitkälti toistakymmentä vuotta. Luopuminen noista tehtävistä aikanaan oli helppoa, mutta tietty haikeus näihin eroihin näyttää kuitenkin nyt liittyvän, vaikken enää tosikuvioihin kaipaakaan. Siltä ajalta tuli monia mukavia tuttavuuksia ja jopa ystäviä.
Nyt on "hyvästelty" näissä tapaamisissa jo rehtorit (valtakunnallisesti) ja järjestökaverit, joitain muita seuraa melko nopealla aikataululla. Viikon päästä on viimeinen "rehtoreiden pakkaspäivät", kaksipäiväinen koulutustilaisuus, joka saattaa olla tilaisuus sanoa "hei, hei" mikkeliläisille rehtoreille noin yleisellä tasolla. Kaverit ovat sitten erikseen ja siihen palataan vielä.
28.1.10
Tunnelmasta toiseen
Kovin oli erilaiset tunnelmat hautajaisviikonlopun jälkeen maanantaina 25.1. Jyväskylässä, kun sain olla mukana ystäväni ja kollegani Vesan tohtorinväitöstilaisuudessa. Väitöskirjan aihe on 'Perusopetuksen rehtori opettajien osaamisen johtajana'. Kts. väitöskirja tuosta linkistä, jos haluat lukea 352 sivua tieteellistä pedagogista tekstiä:
-> väitöskirja
Joitain samoja ihmisiä oli molemmissa tilaisuuksissa perjantaina ja maanantaina, mutta puheet olivat toisia.
Tämäkin tilaisuus lomittuu mielenkiintoisesti eläköitymiseeni. Olen itse usein ajatellut jatko-opintojen mahdollisuutta - tosin en omalta alaltani - ja aina ne vain ovat jäneet. Taitavat jäädä kokonaan, sillä en ajatellut enää tehdä niitä eläkkeelläkään. Lienen opiskeluni KOULUSSA opiskellut, nyt on opiskelun paikka ELÄMÄSSÄ, sillä siellä riittää opiskeltavaa loppuun saakka.
Vesan väitöstilaisuus oli mielenkiintoinen ja opettava. Vastaväittelijä Vaasan yliopiston professori Riitta Viitala oli miellyttävä, asiallinen ja osasi viedä tilaisuutta mukavalla tavalla finaaliin saakka. Illalla karonkassa tunnelman lämpimyys säilyi ja kantoi koko tilaisuuden.
Parhaat onnitteluni uudelle kasvatustieteiden tohtorille!
-> väitöskirja
Joitain samoja ihmisiä oli molemmissa tilaisuuksissa perjantaina ja maanantaina, mutta puheet olivat toisia.
Tämäkin tilaisuus lomittuu mielenkiintoisesti eläköitymiseeni. Olen itse usein ajatellut jatko-opintojen mahdollisuutta - tosin en omalta alaltani - ja aina ne vain ovat jäneet. Taitavat jäädä kokonaan, sillä en ajatellut enää tehdä niitä eläkkeelläkään. Lienen opiskeluni KOULUSSA opiskellut, nyt on opiskelun paikka ELÄMÄSSÄ, sillä siellä riittää opiskeltavaa loppuun saakka.
Vesan väitöstilaisuus oli mielenkiintoinen ja opettava. Vastaväittelijä Vaasan yliopiston professori Riitta Viitala oli miellyttävä, asiallinen ja osasi viedä tilaisuutta mukavalla tavalla finaaliin saakka. Illalla karonkassa tunnelman lämpimyys säilyi ja kantoi koko tilaisuuden.
Parhaat onnitteluni uudelle kasvatustieteiden tohtorille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)