No nyt ovat sitten ohi viimeiset "reksien pakkaspäivät", jokavuotiset Mikkelin rehtoreiden talvipäivät. Tällä kertaa olimme suurella joukolla Rantasalmella Järvi-Suomen Sydämessä, mielenkiintoisessa lomakeskuksessa, jossa omistajalla on ollut melkoisia visioita toteutettavaan. Kivistä, ikivanhoista juurakoista ja hirsistä oli rakennettu Saimaan rannalle melkoinen lomakeskus, joka hakee vertaistaan.
Rehtoritkin olivat paikalla lähes kaikki. Päivien aiheet vaihtelivat yhteistoiminnallisesta muutosjohtamisesta aina sosiaalisiin medioihin osana yleissivistystä. Johtamista käsitellyt rutinoitunut konsultti ei minua suuresti innostanut. Ajoittain tuntui, että tuollaisia matkasaarnaajia olen nähnyt jo riittävästi. Mitään oleellista uutta hän ei mielestäni osannut tuoda esille, mutta kääri luennosta varmaan hyvät rahat laittamalla meidät keskustelemaan keskenämme "pariporinoissa", moderneissa turpakäräjissä.
Sosiaalinen media sen sijaan kiinnosti kovastikin. Jos kaikki suunnitelmat ja haaveet toteutuvat, on meillä odotettavissa kouluissakin mielenkiintoiset ajat. Vai mitä sanot 3D-kopiokoneista ja kyberoppilaista tai ajatuksen välityksellä toimivasta komunikaatiosta. Kaikista näistä ja monista muista ihmeellisyyksiä meille kerrottiin, vaikka suuri osa läsnäolleista ei käytä vielä edes bolgeja, Facebookista tai Twitteristä nyt puhumattakaan. Komeat ja kalliit kännykät ja läppärit kylläkin lähes kaikilla kuitenkin on! Ihan eria asia sitten tosin on, osaavatko kaikki käyttää niiden kaikkia ominaisuuksia. Mutta mukana ne piti olla ainakin näytillä.
No tällainen sekalainen sakki on pian jätettävä. Mukana on yksi kollega, joka jää eläkkeelle samoihin aikoihin kuin minä. Vaikea sanoa, tuleeko heitä kaikkia ikävä, kun en oikein koskaan ole tuohon porukkaan tuntunut kuuluvani ihan kokonaan. Varmaan monesta syystä. Ehkä päällimmäisenä on kuitenkin ikäero ja iän mukanaan tuomat erot arvoissa ja ammatillisessa itsetunnossa. Osaa tulen kuitenkin varmasti kaipaamaan kovastikin.
Tuohon samaan asiaan - arvomaailman erilaisuuteen - olen törmännyt viime aikoina ajatuksissani liian usein. Harmittaa. Mutta palaan asiaan ehkä vielä, jotta voisin purkaa senkin pois mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti