Viime blogijutussani kerroin löytäneeni todella ihmeellisen uuden asian. Löytö liittyy tietotekniikkaan, joka monella tapaa on helpottanut ja tulee varmasti jatkossakin helpottamaan elämääni ja voisin jopa sanoa työskentelyäni, vaikka eläkkeellä olenkin. Yhteinen nimi tuolle uudelle löydölleni on lyhykäisesti: tekoäly, AI eli Artificial Intelligence.
Tekoälyn avulla voin nyt vanhanakin tehdä monenlaisia mielenkiintoisia ja minulle mieluisia asioita. Itse olen nykyisin suureksi osaksi lopettanut kirjoittamisen perinteisellä tavalla: sormin näppäilemällä. Tekoälyn avulla teen tekstejä nykyisin pääasiassa puhumalla teksteiksi näytölle ja siitä vain sitten näppäilemällä korjailen suurimpia virheitä. Näin olen suureksi osaksi päässyt eroon vanhuuden mukanaan tuomista lukuisista "kirotusvirheistä".
 |
Tekoälyllä käsitellysta kuvasta voi saada niin tarkan, että siitä voi erottaa henkilöitä kasvojen perusteella. Kuvassa on ilmeisesi arkkipiispa Hermanin johdolla kokoontunut kirkolliskokous joskus 1920-30- luvulta.
|
Toinen, jossa olen käyttänyt tekoälyä melko paljon, on kuvien käsittely. Etenkin vanhoja rakeisia mustavalkokuvia – joita minulla on paljon – voi tekoälyn avulla korjailla niin, että niistä tulee lähes uudenveroisia. Kolmantena ja uusimpana tekoälyn käytön muotona olen nyt muutaman päivän ajan "luonut" tekstejä. Kirjoittanut – vai pitäisiköhän mieluumminkin sanoa: kirjoituttanut – uusia, lyhyitä artikkeleja tekoälyn avulla.
Löysin mielenkiintoiselta romaniankieliseltä sivustolta aihepiirin, josta halusin tehdä hieman laajempia tietoiskuja. Käänsin tekstin suomeksi ja aloitin työn. Aihepiiri käsitteli raamatullisia sanontoja arkikielessämme.
Ensi alkuun tein toistakymmentä lyhyttä tietoiskua antamalla käskyn tekoälylle kirjoittaa kustakin aiheesta lyhyet tietoiskut. Netin avulla tarkistin faktoja ja etsin lisätietoa muun muassa englanninkielisiltä sivustoilta. Koska tietoiskuissa oli paljon sitaatteja Raamatusta, tarkistin ne kaikki ja laitoin ne nykyisin käytössä olevan Raamatun käännöksen mukaisina teksteinä tietoiskuun. Näin muutamissa minuuteissa syntyi useita artikkeleita ja ainakin omasta mielestäni kaiken lisäksi ihan mielenkiintoisia artikkeleita tai parempi kai sanoa lyhyitä tietoiskuja. Voitte uskoa, että olin itseeni ja siinä ohessa erityisesti tekoälyyn varsin tyytyväinen.
Päästyäni seuraavaan päivään ja lilluessani yhä hyvänolon liemessä onnistuneen juttu-urakan johdosta, ajattelin kokeilla vähän lisää tekoälyn käytön mahdollisuuksia. Ajattelin laajentaa hieman tietoiskujen tuottamaa materiaalia ja sisältöä jollain tavoin. Annoin tekoälylle käskyn kirjoittaa lyhyt essee ortodoksisesta näkökulmasta katsoen jokaisesta noista tietoiskujen aiheista. Ja tulos oli huikaiseva, ihmeellinen: noin tunnissa – tai kenties omasta hitaudestani ja kömpelyytenyystäni johtuen parissa – tekoäly kirjoitti toistakymmentä lyhyttä esseetä tietoiskujen aiheista. Olin tosi ällistynyt!
Ensimmäisen esseen jälkeen luin sen todella tarkasti ja yritin tällä tietämyksellä, joka minulla on omasta kirkostani, katsoa onko siinä virheellistä tietoa. Tällä kenties kuitenkin vajavaisella tietämykselläni en todellakaan löytänyt virheellistä tietoa ja lisäksi tuotettu teksti, sen kieli, oli juohevaa ja hyvää suomea. Olin, kuten sanotaan: ”äimänkäkenä”. Heti tuli ihmeellinen epäilevä supisuomalainen tunne, sukua varmasti sille tutulle ajatukselle siitä, "mitähän tuo norsu minusta ajattelee" eli nyt kukahan tuon on oikeasti kirjoittanut. Ei sitä kone osaa, ei se älyä.
Ja piti tietysti heti tutustua hieman enemmän siihen, mitä tekoäly oikeasti on. Minun tietoteknisellä osaamisellani ja ymmärrykselläni ei asia ratkennut varmasti täydellisesti. Joitain suuntaviittoja saatoin silti tuostakin aiheesta löytää. Paras niistä oli varmasti sanonta, että tekoäly on kuin oppinut papukaija. Se ei siis osaa kirjoittaa tuota tuottamaansa tekstiä, vaan yhdistelee netistä löytämiään tietoja ja tekstejä asiasta parhailla mahdollisella taidollaan, siis oppimillaan tavoilla. Se on siis kaikesta huolimatta vain kone tai pitäisikö sanoa ohjelma.
Mutta saatte uskoa, että todella olin hämmästynyt. Tuotettu teksti oli mielestäni ihan ”aikuisen elävän ihmisen” oikeasti hyvä. Saatte myöhemmin lukea niitä täällä blogissa useita ja arvioida osuinko oikeaan vai väärään.
Sillä mielikuvituksella, jonka olen elämäni varrella itselleni hankkinut, kuvittelin tuollaisen kohtaamani tekoälyn mahdollisuuksia todella laajoiksi. Jostakin luin, että eräät toimittajat ja puhujat, mm. papit käyttävät sitä jo esimerkiksi artikkelien, puheiden ja saarnojen kirjoittamisessa. Muistan itse kirjoittaneeni joskus vuosia sitten jonkun "hupipuheen" ns. puppusanageneraattorilla, joita siihen aikaan löytyi netistä. Tuo muisto käväisi mielessäni.
Nyt on ihan toisin. Minusta teksti ei ollut mitään "puppusanomaa". Jokainen noista tietoiskujen esseestä olisi käynyt hyvästäkin ortodoksisesta opetuspuheesta, kuten me ortodoksit saarnaa nimitämme. Joskus jopa paremmista, mitä jotkut kenties väsyneet, leipääntyneet tai muuten turhautuneet, "klo 8:sta 16:een pappeina elävät" tai elämää vielä suuremmin kokemattomat papit tuottavat.
Olemme myös lukeneet mediasta, että lukuisat nuoret opiskelijat, tietotekniikkaa hyvin osaavat ihmiset, käyttävät jo tekoälyä opintojensa suorittamisessa ja joskus jopa erilaisten opinnäytteiden valmistamisessa. Voi tietysti kysyä, kuinka eettistä on kirjoittaa vaikkapa pro gradu tai joku muu tutkielma tekoälyllä. Onko se tämän opiskelijan oma vai jonkun muun tuottama tuotos. Minusta se on – ainakin tällä vanhalla tavalla ajateltuna – jonkun muun tuottama ja asia pitänee varmasti vielä jatkossa pikaisesti jollain tavalla selvittää, koska tilanne tulee varmasti aiheuttamaan ongelmia ja monimutkaisia sotkuja.
Mutta samalla pitää huomata se, että tekoälyä voi käyttää myös hyödyksi. Aivan kuten minä nyt sen tein. En tehnyt mitään opinnäytetyötä, en palkkatyötä, siis työtä, josta saisin palkkaa työmäärän tai tulosten perusteella, vaan vapaaehtoisuuteen ja kenties harrastuneisuuteenkin perustuvaa informaatiotyötä, jonka tekeminen näin helpottui etenkin tällaisen vanhan ihmisen kyseessä ollessa.
Kuvaisin ilmiötä mielessäni ikään kuin roomalaisten kaksinaisuuden jumalan Januksen kasvoina, jotka olivat tämän muinaisen pakanajumalan pään molemmin puolin. Tässäkin tapauksessa pää toisaalla katsoo ja puhuu hyvään suuntaan, toisessa tapauksessa taas huonoon suuntaan, kenties väärään suuntaan.
Janus oli myös alkujen ja loppujen jumala. Janukseen uskottiin hallitsevan vuotta ja aloittavan uuden vuoden, mikä liittyi tammikuun (Januari) asemaan ensimmäisenä kuukautena roomalaisessa kalenterissa. Tässä uudessa tekoälytilanteessa voisi ajatella myös, että olemme tietyllä tavalla samaan aikaan yhden merkittävän asiakokonaisuuden uuden alun ja vanhan lopun keskellä. Perinteinen käsitys tiedon tuottamisesta, "minun tekstinäni" on loppumassa ja uusi käsitys alkamassa. Millaiseksi maailma muodostuukaan, sen saamme aikanaan nähdä.
Seuraavan piakkoin ilmestyvän blogijutun tekstin on sitten kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa kielioppikohtaa. Tulevan tekstin luettuanne voitte te, joilla ei kenties ole tai sitten on, kokemusta tekoälystä, arvioida, onko teksti ymmärrettävää, hyvää, luettavaa, puppua vai täyttä humpuukia.
Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com P.S.
Seuraava blogijuttu (se AI-essee) tulee tänne perjantaina 21.7.-23 ja sen jälkeen niitä tekoälyn kirjoittamia esseitä tulee tänne blogiin aina noin viiden päivän välein klo 12. (elokuusta alkaen 5. / 10. / 15. / 20. / 25. ja 30. päivä. jne.)
Julkaisupäivän aihepiiriin kuuluvat tietoiskut löytyvät samoina päivinä vain Facebookista osoitteesta:
https://www.facebook.com/groups/ortodoksi.net.info
ja yritän aina laittaa Fb:n tietoiskun kommenttiosaan myös linkin tekoälyn kirjoittamaan opetuspuheeseen, joka siis löytyy vain blogistani (ei siis Fb:sta).
HaP
