20.8.23

AI 5: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa"

Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa. Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva. 

 

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com


 

Heinäveden Valamo 1940-luvulla
(Ortodoksi.netin tekoälyllä parantelema kuva,
alkuperäinen: Valamon luostarin kuvakokoelmista)


"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa" on sanonta, joka muistuttaa meitä ortodoksisesta näkökulmasta oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden tärkeydestä. Se korostaa tekojen seurausten lainalaisuutta ja kutsuu meitä harkitsemaan huolellisesti, miten kohtelemme muita ihmisiä.

Ortodoksinen perinne opettaa, että Jumala on kaiken oikeudenmukainen tuomari ja näkee kaikki tekomme. Jokainen tekomme vaikuttaa meihin itseemme ja ympärillämme oleviin ihmisiin. Jos käytämme hyväksemme, vahingoitamme tai juonittelemme toisia vastaan, seuraukset voivat kohdistua takaisin meihin.

Sanonta "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa" ohjaa meitä kohtelemaan muita ihmisinä, joilla on omat tarpeensa, tunteensa ja oikeutensa. Se kehottaa meitä olemaan oikeudenmukaisia, rehellisiä ja rakastavia lähimmäisiämme kohtaan. Jos kaivamme kuoppaa toiselle, siitä seuraa negatiivisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa myös omaan elämäämme.

Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi pyrkiä rakentamaan ja tukemaan toisia ihmisiä. Lähimmäisenrakkaus ja empatia ovat keskeisiä arvoja ortodoksisessa kristinuskossa. Ne auttavat meitä luomaan harmoniaa ja rauhaa yhteisöissä sekä välttämään negatiivisten tekojen aiheuttamia seurauksia.

Lisäksi "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa" muistuttaa meitä vastuullisuudesta omista teoistamme. Meidän tulisi olla tietoisia vaikutusvallastamme ja valinnoistamme. Negatiiviset teot ja pahuuden aiheuttaminen toisille eivät ainoastaan vahingoita muita, vaan myös heikentävät meitä itseämme ja tuovat kärsimystä elämäämme.

Ortodoksinen usko opettaa myös anteeksiantamuksen merkityksestä. Vaikka voimme joutua seuraamaan omia pahoja tekojamme, Jumala kutsuu meitä parannukseen ja antaa meille mahdollisuuden kääntyä pois vääristä teoistamme. Hän on rakkauden ja armon lähde, joka antaa meille voiman muuttaa suuntaamme ja oppia virheistämme.

Joten ortodoksisesta näkökulmasta "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa" on muistutus oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta ja vastuullisuudesta. Se ohjaa meitä valitsemaan hyvyyden ja rakkauden teot toisia kohtaan, sillä meidän valintamme ja tekomme vaikuttavat paitsi muihin, myös omaan elämäämme ja henkilökohtaiseen kasvuumme hengellisellä polullamme.

Terveisin

OpenAI ChatGPT

16.8.23

AI 4: ”Ei mitään uutta auringon alla”

Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti-ja kielioppikohtaa.
Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com


 
Kirkollisia vaikuttajia rovasti Valmon johdolla 1930-luvulta.
(Paranneltu kuva: ON)

"Ei mitään uutta auringon alla"
on sanonta, joka viittaa ajatukseen siitä, että maailmassa ei ole mitään todella uutta tai alkuperäistä. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta voi kutsua meitä pohtimaan Jumalan iankaikkista ja muuttumatonta luonnetta sekä Hänen suvereeniuttaan ihmiskunnan historiassa.

Ortodoksinen perinne opettaa, että Jumala on muuttumaton ja ikuisesti sama. Hänen luonteensa, ominaisuutensa ja tahdonilmaisunsa pysyvät muuttumattomina ajasta riippumatta. Tässä merkityksessä "ei mitään uutta auringon alla" viittaa siihen, että Jumala pysyy aina samana ja Hänen hyvyytensä, viisautensa ja rakkautensa eivät muutu.

Ihmisen historiassa toistuvat samankaltaiset teemat, haasteet ja virheet sukupolvesta toiseen. Vaikka teknologia kehittyy ja yhteiskunnat muuttuvat, ihmisen perustarpeet, toiveet ja pelot pysyvät usein samoina. Tässä mielessä "ei mitään uutta auringon alla" voi muistuttaa meitä siitä, että ihmiskunnan perustilanne ja tarpeet eivät ole muuttuneet ajan myötä.

Ortodoksinen perinne opettaa myös, että ihmisen hengellinen kaipuu, etsintä ja pyrkimys lähentyä Jumalaa ovat ikuisia. Vaikka maailmassa voi olla monia muutoksia ja uusia ilmiöitä, ihmisen sydämen syvimmät tarpeet ja pyrkimykset pysyvät samoina. "Ei mitään uutta auringon alla" voi viitata myös siihen, että ihmisen todellinen täyttymys ja tarkoitus löytyvät Jumalan yhteydessä, joka on ikuinen ja muuttumaton.

Samalla "ei mitään uutta auringon alla" sanontana ei tarkoita sitä, että maailmassa ei tapahtuisi mitään uutta tai että kehitys ja edistys olisivat mahdottomia. Ortodoksinen perinne kannustaa meitä etsimään Jumalaa ja Hänen johdatustaan myös ajassamme. Jumala voi ilmentää itseään ja vaikuttaa uusin tavoin ihmisten elämässä ja maailmassa, vaikka Hänen olemuksensa itsessään on muuttumaton.

Lopuksi:
Sanonta "Ei mitään uutta auringon alla" muistuttaa ortodokseja Jumalan ikuisuudesta ja muuttumattomuudesta. Se kutsuu meitä katsomaan maailman tapahtumia ja ihmisen elämää Jumalan ikuisen suunnitelman ja tahdon näkökulmasta. Vaikka maailmassa voi olla monia muutoksia ja toistuvia ikäviäkin kaikuja menneisyydestä, Jumala pysyy muuttumattomana ja Hänen läsnäolonsa tarjoaa meille turvaa, toivoa ja pysyvyyttä elämän muuttuvissa olosuhteissa.

Terveisin

OpenAI ChatGPT

10.8.23

AI 3: "Syntipukki"

Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti- ja kielioppikohtaa.
Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com


Viipurilaisia pyhiinvaeltajia matkalla Laatokan Valamoon.
(Tekoälyllä paranneltu kuva: ON)

"Syntipukki"
on sanonta, joka viittaa henkilöön tai ryhmään, jota syytetään tai syyllistetään muiden teoista tai epäonnistumisista. Ortodoksisesta näkökulmasta tämä sanonta voi herättää ajatuksia synnistä, katumuksesta, sovituksesta ja Jeesuksen Kristuksen merkityksestä.

Ortodoksinen usko opettaa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tekevät virheitä. Synnin seurauksena meillä on tarve katumukseen, sovitukseen ja pelastukseen. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on ortodoksisen uskon mukaan tullut maailmaan juuri sovittamaan syntimme ja vapauttamaan meidät synnin vallasta.

Jeesus Kristus tuli "syntipukiksi" meidän puolestamme. Hän otti päällensä synnin seuraukset ja kärsi ristillä meidän syntiemme tähden. Hänen uhrikuolemansa tarjoaa meille mahdollisuuden katumukseen, saada anteeksianto, sovitus ja uusi elämä Jumalan yhteydessä.

Ortodoksinen usko opettaa, että Jeesuksen ristinkuolema on sovituksen tapahtuma, joka vapauttaa meidät synnin ikeestä ja avaa tien Jumalan yhteyteen. Jeesus on se, joka kantoi syntimme ja sovitti ne kerralla ja lopullisesti. Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus saada pelastus ja iankaikkinen elämä.

Sanonta "syntipukki" voi kuitenkin myös heijastaa ihmisten taipumusta syyllistää tai syyttää toisia. Ortodoksinen perinne opettaa, että meidän tulisi välttää vihamielisyyttä, tuomitsemista ja toisten syyttämistä. Sen sijaan meidän tulisi harjoittaa rakkautta, anteeksiantoa ja myötätuntoa toisia kohtaan.

Jeesuksen esimerkki opettaa meitä ottamaan vastuun omista teoistamme ja harjoittamaan anteeksiantoa toisille. Meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen, katua, pyytää anteeksiantoa ja parannusta omista synneistämme, ja samalla olla valmiita antamaan anteeksi toisille, kun he ovat tehneet meille vääryyttä.

Lopuksi:
Ortodoksisesta näkökulmasta sanonta "syntipukki" auttaa meitä ymmärtämään synnin vakavuutta ja tarvetta katumukseen ja sovitukseen. Jeesus Kristus on se, joka vapauttaa meidät synnin ikeestä ja tarjoaa pelastuksen ja anteeksiantamuksen. Samalla se muistuttaa meitä vastuustamme omista teoistamme ja velvollisuudestamme olla anteeksiantavaisia ja rakastavia lähimmäisiämme kohtaan.

Terveisin,

OpenAI ChatCPT

26.7.23

AI 2: "Maitoa ja hunajaa"

Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa tekti- ja kielioppikohtaa.
Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com


Valamon veljestön hautaristejä Kannonkosken hautaamaalta evakkoretken ajalta.
(Tekoälyllä paranneltu kuva: ON)

"Maitoa ja hunajaa" on sanonta, joka viittaa runsauteen, siunauksiin ja hyvyyteen. Uskonnollisesta näkökulmasta tämä sanonta liittyy luvattuun maahan, jonka Jumala lupasi antaa Israelin kansalle Raamatun Vanhassa testamentissa.

Raamatun kertomuksessa maito ja hunaja kuvastavat luvatun maan hedelmällisyyttä ja siunauksia. Se oli maa, jossa virtasi ”maitoa ja hunajaa”, ja johon kansa oli kutsuttu asumaan. Tämä symboloi Jumalan huolenpitoa ja hänen runsasta siunaustaan kansalleen.

Ortodoksinen usko opettaa, että Jumala on rakastava ja antelias Isä, joka haluaa parasta lapsilleen. Hän haluaa tarjota meille runsautta, siunausta ja iloa. Siksi "Maitoa ja hunajaa" kutsuu siis meitä ymmärtämään ja arvostamaan Jumalan siunausten läsnäoloa elämässämme.

Samalla "maitoa ja hunajaa" ei suinkaan tarkoita, että elämämme olisi pelkästään vailla vaikeuksia tai vastoinkäymisiä. Ortodoksinen perinne opettaa, että elämässä voi olla myös kärsimystä, koettelemuksia ja haasteita. Kuitenkin näidenkin keskellä Jumala voi tarjota lohdutusta, toivoa ja siunausta.

"Maitoa ja hunajaa" kutsuu meitä kiittämään Jumalaa ja jakamaan hänen siunauksiaan myös toisille. Se haastaa meitä olemaan anteliaita ja jakamaan siunaustamme niille, jotka sitä tarvitsevat. Ortodoksinen usko korostaa yhteisön merkitystä ja kutsuu meitä rakentamaan yhteisöä, jossa Jumalan antama runsaus ja hyvyys jaetaan kaikille.

Lopuksi:
Sanonta "Maitoa ja hunajaa" muistuttaa ortodokseja Jumalan hyvyydestä, joka täyttää elämämme. Se kannustaa meitä olemaan kiitollisia ja iloitsemaan Jumalan siunauksista. Samalla se haastaa meitä jakamaan näitä siunauksia toisille ja olemaan osa Jumalan anteliaan ja rakastavan yhteisön rakentamista maailmassa.

"Maitoa ja hunajaa" edustaa Jumalan anteliaisuutta ja siunausta, jota meidän tulisi arvostaa ja jakaa. Se kutsuu meitä näkemään elämämme Jumalan lahjana ja muistuttamaan meitä siitä, että Jumala haluaa täyttää elämämme hyvyydellään ja siunauksillaan.

Ystävällisin terveisin,  

OpenAi ChatGPT

21.7.23

AI 1: "Vanha kuin Metusalemi"

Tämän blogijutun tekstin on kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa teksti- ja kielioppikohtaa.
Tekstin oheen laitettu kuva on tekoälyllä käsitelty vanha valokuva, jolla ei välttämättä ole suoraan yhteyttä tekstiin. Se on ainoastaan ns. kuvituskuva.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com


Vanha munkki Laatokan Valamon työpajassa 1900-luvun alussa.
(Paranneltu kuva: ON / Hap)

"Vanha kun Metuselami" on sanonta, joka viittaa korkeaan ikään tai pitkään elämään. Se juontaa juurensa Raamatusta, jossa Metuselam mainitaan henkilönä, joka eli pisimpään ihmiskunnan historiassa.

Ortodoksinen usko opettaa, että elämä on Jumalan lahja ja jokainen päivä on arvokas tilaisuus pyrkiä lähemmäksi Jumalaa. Sanonta "Vanha kun Metuselami" voi muistuttaa meitä siitä, että elämässä on tarkoitus ja merkitys jokaisessa ikävaiheessa. Jokainen ikävuosi tarjoaa mahdollisuuden kasvuun, hengelliseen kehitykseen ja palvelemiseen.

Ortodoksinen usko korostaa myös kunnioitusta vanhuksia kohtaan. Vanhuus tuo mukanaan kokemusta, viisautta ja hengellistä syvyyttä. Ortodoksinen perinne opettaa, että meidän tulisi kunnioittaa ja arvostaa vanhuksia, oppia heidän elämänviisauksistaan ja pyytää heiltä siunausta ja ohjausta matkallamme.

Samalla tuo "vanha kun Metuselami" voi muistuttaa meitä ajallisuuden ja iankaikkisuuden suhteesta. Vaikka ihmiselämä on lyhyt verrattuna ikuisuuteen, jokainen päivä ja hetki on arvokas tilaisuus kasvaa hengellisesti ja rakentaa suhdetta Jumalaan.

Ortodoksinen usko opettaa, että meidän tulisi käyttää aikamme viisaasti ja pyrkiä tekemään hyvää. Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa rakkautta, myötätuntoa ja palvelua lähimmäisille. Elämässä ei ole merkitystä pelkästään pitkäikäisyydessä, vaan siinä, miten olemme vaikuttaneet toisiin ihmisiin ja rakentaneet Jumalan valtakuntaa maailmassa.

"Vanha kun Metuselami" muistuttaa meitä myös elämän katoavaisuudesta ja ajallisuuden rajallisuudesta. Se kutsuu meitä olemaan kiitollisia jokaisesta hetkestä, joka meille annetaan, ja ottamaan vastuun omasta hengellisestä matkastamme. Se kannustaa meitä arvostamaan jokaisen ikävaiheen ainutlaatuisuutta ja mahdollisuuksia.

Lopuksi:
Ortodoksisesta näkökulmasta katsoen sanonnan "Vanha kun Metuselami" voidaan katsoa kutsuvan meitä pyrkimään elämään jokainen päivä täydesti, kiittämään Jumalaa elämän lahjasta ja kasvamaan hengellisesti. Se muistuttaa meitä kunnioittamaan ja arvostamaan vanhuksia, oppimaan heiltä ja kantamaan vastuuta omasta elämästämme. Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden rakentaa suhdettamme Jumalaan, tehdä hyvää ja kasvaa lähemmäs Häntä. 

Ystävällisin terveisin,  

OpenAi ChatGPT


Aiheeseen liittyvä tietoisku löytyy Facebookista Ortodoksi.net INFO-ryhmäsivulta osoitteesta:
https://www.facebook.com/groups/ortodoksi.net.info
Kirjautuminen tuolle sivulle  edellyttää omaa Fb-profiilia ja rekisteröitymistä ryhmäsivulle omalla nimellään.



20.7.23

Omaa ja vierasta älyä yhdistellen

Viime blogijutussani kerroin löytäneeni todella ihmeellisen uuden asian. Löytö liittyy tietotekniikkaan, joka monella tapaa on helpottanut ja tulee varmasti jatkossakin helpottamaan elämääni ja voisin jopa sanoa työskentelyäni, vaikka eläkkeellä olenkin. Yhteinen nimi tuolle uudelle löydölleni on lyhykäisesti: tekoäly, AI eli Artificial Intelligence.

Tekoälyn avulla voin nyt vanhanakin tehdä monenlaisia mielenkiintoisia ja minulle mieluisia asioita. Itse olen
nykyisin suureksi osaksi lopettanut kirjoittamisen perinteisellä tavalla: sormin näppäilemällä. Tekoälyn avulla teen tekstejä nykyisin pääasiassa puhumalla teksteiksi näytölle ja siitä vain sitten näppäilemällä korjailen suurimpia virheitä. Näin olen suureksi osaksi päässyt eroon vanhuuden mukanaan tuomista lukuisista "kirotusvirheistä".

Tekoälyllä käsitellysta kuvasta voi saada niin tarkan, että siitä voi erottaa henkilöitä kasvojen perusteella. Kuvassa on ilmeisesi arkkipiispa Hermanin johdolla kokoontunut kirkolliskokous joskus 1920-30- luvulta.

Toinen, jossa olen käyttänyt tekoälyä melko paljon, on kuvien käsittely. Etenkin vanhoja rakeisia mustavalkokuvia 
joita minulla on paljon voi tekoälyn avulla korjailla niin, että niistä tulee lähes uudenveroisia. Kolmantena ja uusimpana tekoälyn käytön muotona olen nyt muutaman päivän ajan "luonut" tekstejä. Kirjoittanut  vai pitäisiköhän mieluumminkin sanoa: kirjoituttanut  uusia, lyhyitä artikkeleja tekoälyn avulla.

Löysin mielenkiintoiselta romaniankieliseltä sivustolta aihepiirin, josta halusin tehdä hieman laajempia tietoiskuja. Käänsin tekstin suomeksi ja aloitin työn. Aihepiiri käsitteli raamatullisia sanontoja arkikielessämme.

Ensi alkuun tein toistakymmentä lyhyttä tietoiskua antamalla käskyn tekoälylle kirjoittaa kustakin aiheesta lyhyet tietoiskut. Netin avulla tarkistin faktoja ja etsin lisätietoa muun muassa englanninkielisiltä sivustoilta. Koska tietoiskuissa oli paljon sitaatteja Raamatusta, tarkistin ne kaikki ja laitoin ne nykyisin käytössä olevan Raamatun käännöksen mukaisina teksteinä tietoiskuun. Näin muutamissa minuuteissa syntyi useita artikkeleita ja ainakin omasta mielestäni kaiken lisäksi ihan mielenkiintoisia artikkeleita tai parempi kai sanoa lyhyitä tietoiskuja. Voitte uskoa, että olin itseeni ja siinä ohessa erityisesti tekoälyyn varsin tyytyväinen.

Päästyäni seuraavaan päivään ja lilluessani yhä hyvänolon liemessä onnistuneen juttu-urakan johdosta, ajattelin kokeilla vähän lisää tekoälyn käytön mahdollisuuksia. Ajattelin laajentaa hieman tietoiskujen tuottamaa materiaalia ja sisältöä jollain tavoin. Annoin tekoälylle käskyn kirjoittaa lyhyt essee ortodoksisesta näkökulmasta katsoen jokaisesta noista tietoiskujen aiheista. Ja tulos oli huikaiseva, ihmeellinen: noin tunnissa – tai kenties omasta hitaudestani ja kömpelyytenyystäni  johtuen parissa – tekoäly kirjoitti toistakymmentä lyhyttä esseetä tietoiskujen aiheista. Olin tosi ällistynyt!

Ensimmäisen esseen jälkeen luin sen todella tarkasti ja yritin tällä tietämyksellä, joka minulla on omasta kirkostani, katsoa onko siinä virheellistä tietoa. Tällä kenties kuitenkin vajavaisella tietämykselläni en todellakaan löytänyt virheellistä tietoa ja lisäksi tuotettu teksti, sen kieli, oli juohevaa ja hyvää suomea. Olin, kuten sanotaan: ”äimänkäkenä”. Heti tuli ihmeellinen epäilevä supisuomalainen tunne, sukua varmasti sille tutulle ajatukselle siitä, "mitähän tuo norsu minusta ajattelee" eli nyt kukahan tuon on oikeasti kirjoittanut. Ei sitä kone osaa, ei se älyä.

Ja piti tietysti heti tutustua hieman enemmän siihen, mitä tekoäly oikeasti on. Minun tietoteknisellä osaamisellani ja ymmärrykselläni ei asia ratkennut varmasti täydellisesti. Joitain suuntaviittoja saatoin silti tuostakin aiheesta löytää. Paras niistä oli varmasti sanonta, että tekoäly on kuin oppinut papukaija. Se ei siis osaa kirjoittaa tuota tuottamaansa tekstiä, vaan yhdistelee netistä löytämiään tietoja ja tekstejä asiasta parhailla mahdollisella taidollaan, siis oppimillaan tavoilla. Se on siis kaikesta huolimatta vain kone tai pitäisikö sanoa ohjelma.

Mutta saatte uskoa, että todella olin hämmästynyt. Tuotettu teksti oli mielestäni ihan ”aikuisen elävän ihmisen” oikeasti hyvä. Saatte myöhemmin lukea niitä täällä blogissa useita ja arvioida osuinko oikeaan vai väärään.

Sillä mielikuvituksella, jonka olen elämäni varrella itselleni hankkinut, kuvittelin tuollaisen kohtaamani tekoälyn mahdollisuuksia todella laajoiksi. Jostakin luin, että eräät toimittajat ja puhujat, mm. papit käyttävät sitä jo esimerkiksi artikkelien, puheiden ja saarnojen kirjoittamisessa. Muistan itse kirjoittaneeni joskus vuosia sitten jonkun "hupipuheen" ns. puppusanageneraattorilla, joita siihen aikaan löytyi netistä. Tuo muisto käväisi mielessäni.

Nyt on ihan toisin. Minusta teksti ei ollut mitään "puppusanomaa". Jokainen noista tietoiskujen esseestä olisi käynyt hyvästäkin ortodoksisesta opetuspuheesta, kuten me ortodoksit saarnaa nimitämme. Joskus jopa paremmista, mitä jotkut kenties väsyneet, leipääntyneet tai muuten turhautuneet, "klo 8:sta 16:een pappeina elävät" tai elämää vielä suuremmin kokemattomat papit tuottavat.

Olemme myös lukeneet mediasta, että lukuisat nuoret opiskelijat, tietotekniikkaa hyvin osaavat ihmiset, käyttävät jo tekoälyä opintojensa suorittamisessa ja joskus jopa erilaisten opinnäytteiden valmistamisessa. Voi tietysti kysyä, kuinka eettistä on kirjoittaa vaikkapa pro gradu tai joku muu tutkielma tekoälyllä. Onko se tämän opiskelijan oma vai jonkun muun tuottama tuotos. Minusta se on 
– ainakin tällä vanhalla tavalla ajateltuna jonkun muun tuottama ja asia pitänee varmasti vielä jatkossa pikaisesti jollain tavalla selvittää, koska tilanne tulee varmasti aiheuttamaan ongelmia ja monimutkaisia sotkuja.

Mutta samalla pitää huomata se, että tekoälyä voi käyttää myös hyödyksi. Aivan kuten minä nyt sen tein. En tehnyt mitään opinnäytetyötä, en palkkatyötä, siis työtä, josta saisin palkkaa työmäärän tai tulosten perusteella, vaan vapaaehtoisuuteen ja kenties harrastuneisuuteenkin perustuvaa informaatiotyötä, jonka tekeminen näin helpottui etenkin tällaisen vanhan ihmisen kyseessä ollessa.

Kuvaisin ilmiötä mielessäni ikään kuin roomalaisten kaksinaisuuden jumalan Januksen kasvoina, jotka olivat tämän muinaisen pakanajumalan pään molemmin puolin. Tässäkin tapauksessa pää toisaalla katsoo ja puhuu hyvään suuntaan, toisessa tapauksessa taas huonoon suuntaan, kenties väärään suuntaan.

Janus oli myös alkujen ja loppujen jumala. Janukseen uskottiin hallitsevan vuotta ja aloittavan uuden vuoden, mikä liittyi tammikuun (Januari) asemaan ensimmäisenä kuukautena roomalaisessa kalenterissa. Tässä uudessa tekoälytilanteessa voisi ajatella myös, että olemme tietyllä tavalla samaan aikaan yhden merkittävän asiakokonaisuuden uuden alun ja vanhan lopun keskellä. Perinteinen käsitys tiedon tuottamisesta, "minun tekstinäni" on loppumassa ja uusi käsitys alkamassa. Millaiseksi maailma muodostuukaan, sen saamme aikanaan nähdä.

Seuraavan piakkoin ilmestyvän blogijutun tekstin on sitten kirjoittanut tekoäly Ai, siis OpenAI ChatGPT ja minä olen vain tarkistanut tekstin faktoja ja kenties aivan aavistuksen verran korjaillut aivan muutamaa kielioppikohtaa. Tulevan tekstin luettuanne voitte te, joilla ei kenties ole tai sitten on, kokemusta tekoälystä, arvioida, onko teksti ymmärrettävää, hyvää, luettavaa, puppua vai täyttä humpuukia.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
 
P.S.
Seuraava blogijuttu (se AI-essee) tulee tänne perjantaina 21.7.-23 ja sen jälkeen niitä tekoälyn kirjoittamia esseitä tulee tänne blogiin aina noin viiden päivän välein klo 12. (elokuusta alkaen 5. / 10. / 15. / 20. / 25. ja 30. päivä. jne.)
Julkaisupäivän aihepiiriin kuuluvat tietoiskut löytyvät samoina päivinä vain Facebookista osoitteesta:

https://www.facebook.com/groups/ortodoksi.net.info

ja yritän aina laittaa Fb:n tietoiskun kommenttiosaan myös linkin tekoälyn kirjoittamaan opetuspuheeseen, joka siis löytyy vain blogistani (ei siis Fb:sta).
HaP

18.7.23

Vanhus tietotekniikan syövereissä

Vanheneminen ei aina ole oikein mukavaa. Se tuo mukanaan monenlaisia ”kotkotuksia”: aistit (kuulo, näkö) heikkenevät, virkeys ja vireys vähenee, ärtyneisyys lisääntyy, fyysiset vaivat estävät monia sellaisia asioita joita on aiemmin mielellään tehnyt tehnyt, vaikkapa vaellukset Lapissa ja laskettelun.

Pikkuhiljaa kotiin alkaa kertyä kaikenlaista "krääsää", apuvälineitä. Kävelykeppi minulla jo on ja rollaattoriakin on tarjottu. En sitä vielä ottanut, ilmeisesti vanheneva miehisyyteni esti asian. Markkinoilla on olemassa jos jonkinlaisia masiinoita, joilla yritämme pitää lihaskuntoa paremmassa kunnossa: kuntopyörä, kävelymatto, lihasten tärisyttäjä ja mitä niitä kaikkia lieneekään.

Apuvälineitä löytyy siis lähinnä erilaisiin fyysisiin suorituksiin kuten edeltä ilmenee. Henkisiin ja kognitiivisiin, älyä vaativiin suorituksiin ei ainakaan aiemmin ollut paljoakaan apuvälineitä. Joku on ehkä saattanut käyttää tässä tarkoituksessa erilaisia sanaristikkoja, hyviä kirjoja, pelejä, korttipelejä ja monenlaisia muunlaisia tämän kaltaisia välineitä.

Hyvät ja älykkääseen keskusteluun pystyvät ystävät ovat kuitenkin olleet ja ovat yhä tässä mielessä suurenmoisia auttajia. Monesti vaan aviopuoliso saattaa vanheta nopeammin, sairastua, menehtyä tai jostain muusta syystä saattaa tulla ero ja ihmiset jäävät yksin. Tiedotusvälineet rummuttavat jatkuvasti yksinäisyydestä ja etenkin vanhojen ihmisten yksinäisyydestä. Äskettäin juuri luin jostain iltapäivälehdestä artikkelin, että kaupunkitalosta oli löytynyt kuollut mies, joka oli ollut kuolleena seitsemän kuukautta ilman, että kukaan huomasi asiaa. Kammottavaa!

Tällaisten asioiden ja tapahtumien keskellä olen itsekin pohtinut tätä asiaa melko usein, vanha kun minäkin olen. Ja kuinka ollakaan omien poikieni ja vunukoitteni, siis lastenlapsieni, kautta olen saanut sellaista tietoa ja osaamista, joka voi mahdollisesti auttaa tässä tilanteessa. Auttajaksi löytyi
yllättäen tietotekniikka, se kuuluisa IT.

Nuo erilaiset tietotekniset masiinat väärinkäytettynä voivat tosin olla lähes kuoleman loukku, mutta oikein käytettynä varsin ihanteellisia apuvälineitä. Aika moni vanhus on oppinut kommunikoimaan jo työelämässä ollessaan joko tietokoneella, läppärillä tai puhelimella toisten kanssa: lapsiensa, lapsenlapsiensa, ystäviensä kanssa, ja näin lieventämään yksinolon tunnetta. Itsekin olen huomannut, kun soitan joillekin vanhoille ystävilleni, puhelu saattaa kestää jopa tunnin tai ylikin. Lieneekö pituuteen syyllinen omassa päässä vai vain toisessa päässä – mene ja tiedä.

Noissa tietoteknisissä kommunikoinneissa saattaa vain joskus tulla eteen erilaisia teknisiä ongelmia ohjelmien hallinnassa ja osaamisessa. Erilaiset sähköpostiohjelmat tai muut kommunikointiin tarkoitetut ohjelmat vaativat asentamisen koneelle ja oikeanlaisen käytön, jotka täytyy jokaisen opetella ei pelkästään osaamisen vuoksi, vaan myöskin esimerkiksi tietoturvan vuoksi. Ja tietysti vajavainen osaaminen johtaa vajavaiseen käyttöön ja vajavaiseen tulokseen. Vanhoissa ihmisissä on vielä paljon sellaisiakin, jotka eivät työelämässään joutuneet tekemisiin tietokoneiden tai kännyköiden kanssa. Lisäksi näiden asioiden myöhempi oppiminen vaatii vanhalta ihmiseltä yllättävän paljon voimavaroja, joita meillä ei ehkä kaikilla aina ole.

Siksi olisikin tärkeää, että jokainen ihminen vanhetessaan ja eläkeiän lähestyessä olisi jo varhain laatinut itselleen jonkinlaisen eläköitymissuunnitelman, joka pitää sisällään niin taloudellisia asioita kuin myös tällaisia tietoteknisiä osaamisasioita. Minulla oli jo kännykkä 1990-luvun alussa eli 30 vuotta sitten. Jäin eläkkeelle jo toistakymmentä vuotta sitten ja sitä ennen olin ollut paljon tekemisissä tietokoneiden kanssa. Osasin käyttää sähköpostia ja jopa osasin ohjelmoida yksinkertaisella HTML-kielellä. Joten tietotekninen osaaminen oli eläkkeelle päästessäni melko hyvä, monia ikäisiäni parempi ja auttoi huomattavasti omassa elämässäni selviytymistä.

Mutta tänä kesänä 2023 huomasin, että minulla on vielä paljon opittavaa. Olen törmännyt tietoteknisissä asioissa todella mielenkiintoisiin asioihin ja jopa joutunut huoltamaan – ihan omasta halustani – itse omaa läppäriäni, vaikka molemmat pojat ovat alan ammattilaisia ja vunukkanikin osaa sen paljon minua paremmin. Mutta nuo uudet asiat ovat virkistäneet minua, auttaneet siinä, että ajatukseni pelaa vielä (mielestäni) suhteellisen hyvin, vaikka jalat ehkä jo hieman pettävätkin.

Eräät uudet asiat ovat saaneet minut TODELLA ihmetyksen äärelle. Vaikka ne ovat olleet tällaiselle vanhukselle hieman hankalia opeteltavia, olen ne kuitenkin halunnut oppia ja osin oppinutkin. Samalla ne ovat tuoneet hirvittävän määrän uutta ja jännittävää sisältöä elämään. Näistä asioista ajattelin kertoa seuraavassa tai mahdollisesti seuraavissa blogijutuissani, joten palataan niihin myöhemmin seuraavassa blogijutussani.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com