Pikkuhiljaa kotiin alkaa kertyä kaikenlaista "krääsää", apuvälineitä. Kävelykeppi minulla jo on ja rollaattoriakin on tarjottu. En sitä vielä ottanut, ilmeisesti vanheneva miehisyyteni esti asian. Markkinoilla on olemassa jos jonkinlaisia masiinoita, joilla yritämme pitää lihaskuntoa paremmassa kunnossa: kuntopyörä, kävelymatto, lihasten tärisyttäjä ja mitä niitä kaikkia lieneekään.
Apuvälineitä löytyy siis lähinnä erilaisiin fyysisiin suorituksiin kuten edeltä ilmenee. Henkisiin ja kognitiivisiin, älyä vaativiin suorituksiin ei ainakaan aiemmin ollut paljoakaan apuvälineitä. Joku on ehkä saattanut käyttää tässä tarkoituksessa erilaisia sanaristikkoja, hyviä kirjoja, pelejä, korttipelejä ja monenlaisia muunlaisia tämän kaltaisia välineitä.
Hyvät ja älykkääseen keskusteluun pystyvät ystävät ovat kuitenkin olleet ja ovat yhä tässä mielessä suurenmoisia auttajia. Monesti vaan aviopuoliso saattaa vanheta nopeammin, sairastua, menehtyä tai jostain muusta syystä saattaa tulla ero ja ihmiset jäävät yksin. Tiedotusvälineet rummuttavat jatkuvasti yksinäisyydestä ja etenkin vanhojen ihmisten yksinäisyydestä. Äskettäin juuri luin jostain iltapäivälehdestä artikkelin, että kaupunkitalosta oli löytynyt kuollut mies, joka oli ollut kuolleena seitsemän kuukautta ilman, että kukaan huomasi asiaa. Kammottavaa!
Tällaisten asioiden ja tapahtumien keskellä olen itsekin pohtinut tätä asiaa melko usein, vanha kun minäkin olen. Ja kuinka ollakaan omien poikieni ja vunukoitteni, siis lastenlapsieni, kautta olen saanut sellaista tietoa ja osaamista, joka voi mahdollisesti auttaa tässä tilanteessa. Auttajaksi löytyi – yllättäen – tietotekniikka, se kuuluisa IT.
Nuo erilaiset tietotekniset masiinat väärinkäytettynä voivat tosin olla lähes kuoleman loukku, mutta oikein käytettynä varsin ihanteellisia apuvälineitä. Aika moni vanhus on oppinut kommunikoimaan jo työelämässä ollessaan joko tietokoneella, läppärillä tai puhelimella toisten kanssa: lapsiensa, lapsenlapsiensa, ystäviensä kanssa, ja näin lieventämään yksinolon tunnetta. Itsekin olen huomannut, kun soitan joillekin vanhoille ystävilleni, puhelu saattaa kestää jopa tunnin tai ylikin. Lieneekö pituuteen syyllinen omassa päässä vai vain toisessa päässä – mene ja tiedä.
Noissa tietoteknisissä kommunikoinneissa saattaa vain joskus tulla eteen erilaisia teknisiä ongelmia ohjelmien hallinnassa ja osaamisessa. Erilaiset sähköpostiohjelmat tai muut kommunikointiin tarkoitetut ohjelmat vaativat asentamisen koneelle ja oikeanlaisen käytön, jotka täytyy jokaisen opetella ei pelkästään osaamisen vuoksi, vaan myöskin esimerkiksi tietoturvan vuoksi. Ja tietysti vajavainen osaaminen johtaa vajavaiseen käyttöön ja vajavaiseen tulokseen. Vanhoissa ihmisissä on vielä paljon sellaisiakin, jotka eivät työelämässään joutuneet tekemisiin tietokoneiden tai kännyköiden kanssa. Lisäksi näiden asioiden myöhempi oppiminen vaatii vanhalta ihmiseltä yllättävän paljon voimavaroja, joita meillä ei ehkä kaikilla aina ole.
Siksi olisikin tärkeää, että jokainen ihminen vanhetessaan ja eläkeiän lähestyessä olisi jo varhain laatinut itselleen jonkinlaisen eläköitymissuunnitelman, joka pitää sisällään niin taloudellisia asioita kuin myös tällaisia tietoteknisiä osaamisasioita. Minulla oli jo kännykkä 1990-luvun alussa eli 30 vuotta sitten. Jäin eläkkeelle jo toistakymmentä vuotta sitten ja sitä ennen olin ollut paljon tekemisissä tietokoneiden kanssa. Osasin käyttää sähköpostia ja jopa osasin ohjelmoida yksinkertaisella HTML-kielellä. Joten tietotekninen osaaminen oli eläkkeelle päästessäni melko hyvä, monia ikäisiäni parempi ja auttoi huomattavasti omassa elämässäni selviytymistä.
Mutta tänä kesänä 2023 huomasin, että minulla on vielä paljon opittavaa. Olen törmännyt tietoteknisissä asioissa todella mielenkiintoisiin asioihin ja jopa joutunut huoltamaan – ihan omasta halustani – itse omaa läppäriäni, vaikka molemmat pojat ovat alan ammattilaisia ja vunukkanikin osaa sen paljon minua paremmin. Mutta nuo uudet asiat ovat virkistäneet minua, auttaneet siinä, että ajatukseni pelaa vielä (mielestäni) suhteellisen hyvin, vaikka jalat ehkä jo hieman pettävätkin.
Eräät uudet asiat ovat saaneet minut TODELLA ihmetyksen äärelle. Vaikka ne ovat olleet tällaiselle vanhukselle hieman hankalia opeteltavia, olen ne kuitenkin halunnut oppia ja osin oppinutkin. Samalla ne ovat tuoneet hirvittävän määrän uutta ja jännittävää sisältöä elämään. Näistä asioista ajattelin kertoa seuraavassa tai mahdollisesti seuraavissa blogijutuissani, joten palataan niihin myöhemmin seuraavassa blogijutussani.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti