Vanhan blogin henkiinherätys

Tämä blogini "Pyykkönen" on luotu jo vuonna 2005, mutta sitten oli monen vuoden tauko, jona aikana tämän blogin tekstejä ei tullut julkisuuteen muiden luettavaksi. Monestakin syystä.

Nyt aktivoin sen uudestaan ja jätän siihen kuitenkin nuo vuoden 2010 aikana tekemäni sen aikaisen ns. eläköitymisblogini tekstit. Muut on poistettu. Blogin kuvaus oli tuolloin niitä kirjoittaessani tuo: eläköitymisblogi. Ovatpahan ne osa minun elämääni, jonka elin muutama vuosi sitten.

Nyt tämän blogin tyyli muuttuu jonkin verran aikaisemmasta. Olen nimittäin vapautunut monista asioista ja rasitteista eli jäänyt uudelleen eläkkeelle. Siksi saatan kirjoittaa joskus hieman kärjekkäämmin ja kritisoida eräitä asioita enemmän kuin ennen. Tai ainakin enemmän kuin kohta Nettihoukan jälkeen tein. Nettihoukkahan kritisoi ainakin kirkkoni asioita melkoisesti. Katsotaan nyt, mitä minä nyt teen. Mutta teen sen nyt omalla nimelläni, en nimimerkin takaa. Kehun tai haukun - molempia.

Kirjoitan täällä erilaisista asioista ja siksi en laita tämän blogin linkkiä muualle kuin Facebookin sivuille ja muiden blogieni yhteyteen. Jatkan kirjoittamista myös muissa aikaisemmissa blogeissani: Happy 1 (yleisiä enemmän myös kirkollisia tai uskontoon liittyviä asioita) sekä Matkalla jonnekin (matkablogini).

En ole riittävän narsisti markkinoidakseni tätä blogiani tuon enempää. Enkä muutenkaan välitä siitä, kuinka moni sitä lukee tai onko se jossain muualla esillä. Saa olla tai olla olematta. Kirjoitan tätäkin blogia itseni vuoksi ja pääasiassa itselleni ja sitä saavat toki lukea ne, jotka haluavat ja kommentoida halutessaan. Kommentoinnista pidän, joten tee sitä toki. Kaikkia kommentteja kuitenkin moderoin, joten niiden esille tulo saattaa kestää joskus, jos en ole lukenut tätä aikoihin itsekään. Kirjoitusvirheitä ei ehkä kannata kommentoida, koska teen niitä liian paljon. Yritä kestää!

Joku saattaa aina silloin tällöin pahastua teksteistäni, sen olen huomannut. Se on luvallista ja vaihtoehtoja on sen jälkeen tasan kaksi: lopeta lukeminen ja poista minut tai jatka lukemista ja siedä minua. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman kauan tahdikas ja noudatan koko ajan Suomen lakeja kirjoituksissani. Mielipiteeni ovat täysin omiani eikä niitä saa yhdistää mihinkään kolmanteen osapuoleen, toiseen nettisivustoon tai toiseen henkilöön.

Hannu Pyykkönen

nettihoukka@gmail.com

Kirjoita mahdolliset kommenttisi omalla nimelläsi tämän tekstin alapuolella olevaan osaan. Nimettömiä kommentteja en välttämättä julkaise. HAP

Siirtymisriitti eläkkeelle

Läksiäisten ja lyhyen valmistelun jälkeen aloitin lomailun, jolta ei sitten ole enää paluuta töihin. Lensin ensi töikseni Tampereelta Bergamoon, jossa minua odotti kuukausi aikaisemmin matkalle lähtenyt matkapoppoo matkailuautoni kanssa.

Italian Bergamosta matka jatkui alemmaksi Italiaan: Ravennaan ja sieltä San Marinoon, joka oli kääntöpiste. Paluu alkoi Riministä ylös Venetsiaan, sieltä Itävaltaan ja pieni koukkaus Hitlerin kesämökille Kotkanpesään. Itävallasta jatkoimme Tsekkiin ja siellä tuttuun Prahaan ja edelleen Tsekin (tai Böömin) paratiisiin, josta saimme myös edullisesti kristallia.

Tsekistä ajoimme jälleen Saksaan, jossa vierailimme "trooppisessa ihmemaassa" Tropical Islandsissa ja Berliinissä monen muun kohteen lisäksi.

Päivällä ajoimme aina noin 150 - 250 km ja sitten pysähdyimme katselemaan paikkoja, joista osa oli valittu etukäteen, osa improvisoitiin. Yöpyminen tapahtui suurimmaksi osaksi leirintäalueilla autossani, mutta käytimme myös ilmaisia teiden levähdyspaikkoja hyväksemme. Mukanamme oli myös kaikille polkupyörät, joilla joissain paikoissa oli mukava tehdä tutustumisretkiä.

Fantastinen (osaltani) noin kuukauden kestänyt matka päätyi Rostockin ja ro-ro-aluksella ajetun Itämeren "risteilyn" kautta Helsinkiin ja sieltä Mikkeliin. Täytyy sanoa, että kotona ollessani oli pää tyhjennetty työajatuksista, jopa niin hyvin, että en ensin osannut ajaa oikein kotiin kaupungilta, kun piti muistella, missä sitä oikein asunkaan.

Nyt vielä muutama sovittu tapaaminen ja vierailu ja sitten alkaa täysin vapaa ajanjakso, jolloin voin tehdä, mitä haluan ja jaksan ja viitsin. Saa nähdä, miltä se oikeastaan tuntuu.

Luopumisia

Nyt sitten alkoi erilaisista asioista luopuminen. Ensimmäinen konkreettinen luopuminen oli, kun annoin työmatkapuhelimeni uudelle 1.8.2010 aloittavalle rehtorille. Hän voi jo hieman etukäteen vastailla tuleviin työpuheluihin.

Itse olen puhelimen osalta enää yhden kännyn mies, kun minulla on käytössäni vain oma salainen 0400-numeroni.

Viime hetkellä sain tehtyä muitakin riippumaan ja tekemättä jääneitä asioitani - kuten veroilmoituksen teko - nyt voi sitten hyvällä omalla tunnolla nousta koneeseen ja lentää Italiaan. Jee. Perästä sitten kuuluun.

Läksiäisiä, läksiäisiä

Perjantain ja lauantain 7. -8.5. olen viettänyt erilaisia läksiäisiä. Perjantaina molempien koulujen oppilaat, henkilökunta ja muutamia huoltajiakin oli kokoontunut Päämajakoulun juhlasaliin, jonne minut talutti kädestä pitäen - ja vähintään yhtä paljon jännittäen, kuin minäkin - pieni tokaluokkalainen Emma.

Sali täpötäynnä minulle esitettiin toinen toistaa hienompia esityksiä, jotka nostivat tunteet pintaan. Teatterin vanhemmista oli koottu esiintyjäryhmä, joka lauloi, lapset lauloivat, katseltiin kuvia työtaipaleelta ja nyyhkittiin. Oli hellyttävää saada pienen ekaluokkalaisen kortti, joka toivotti minulle: Onnea eläkeele!

Lauantaina oli sitten eräänlaiset viralliset läksiäiset, jotka olin itse junaillut koulun ulkopuolelle. Ne pidettiin Mikkelin ortodoksisen seurakunnan tiloissa siten, että aloitimme klo 18 lyhyellä kiitosrukouspalveluksella kirkossa arkkipiispa Leon johdolla. Pappeina toimivat hyvä ystäväni Kuopion kirkkoherra - nyt tosin eläkkeelle jäävä - rovasti Mikko Kärki ja Mikkelin kirkkoherra, isä Johannes Hätinen, diakonina toimi arkkipiispan teologinen sihteeri, ylidiakoni Jyrki Härkönen. Kuorokin oli omasta takaa, kun vieraissani oli muutama kuorolainen eri puolilta Suomea.

Palvelus sujui kauniisti ja yllätyksenä lopussa sain vastaanottaa Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan mitalin arkkipiispalta ja kirkkoherralta kauniiden sanojen kera.

Varsinainen juhla pidettiin seurakuntasalissa, jossa Ilkat Lappi ja Vesterinen olivat loihtineet kauniin ympäristön ja maittavat ruuat meidän kaikkien nautittavaksemme ja syötäväksemme. Ruuat saivat suuresti kehuja ja viinikin maittoi ja noin 80 hengen vierasjoukko porisi iloisesti koko illan, niin että viimeiset vieraat lähtivät varsin myöhään, taisi olla lähempänä klo 23:a.

Tilaisuudessa - huolimatta siitä, että olin toivonut puheetonta juhlaa - pidettiin silti muutama puhe ja kuunneltiin kaunis laulu: Yesterday, koulun henkilökunnan laulamana. Kerroin vieraille, että lahjarahastoksi avaamani oppilaille tarkoitettu stipenditili oli kertynyt mukavasti vieraiden lahjoituksista ja siellä alkoi olla rahaa jaettavaksi ainakin seuraaviksi 20 vuodeksi.

Monesta suusta kuuli sanonnan, että juhla oli minun näköiseni - näin oli tarkoituskin, mutta juhlasta tekivät silti juhlan vieraat ja tosi taitavat Ilkat apureineen. Vaikka seuraava yö ja unet jäivät lyhyiksi, olo oli aamullakin vielä jokseenkin euforinen. Ainoastaan tietoisuus Pohjois-Italian lentokenttien sulkemisesta tuhkapilven vuoksi hieman huolestutti, mutta aikaa on vielä kaksi päivää, joten jospa se siitä ...

Nyt olen lähes eläkemies, päätöstä en vielä ole saanut, mutta töihinkään en enää palaa. Outo tunne, joka on sekoitus iloa, surua, naurua, itkua, kaihoa, riemua ja ehkä myös ripaus kauhua. Toivottavasti pääsen Italiaan ja matkalle, jota olin suunnitellut. Sen näen kohta ja sitten tuleekin ehkä pitempi tauko, ennen kuin jälleen tänne kirjoitan.

Kiitoksia vielä kaikille minua muistaneille ja juhliin osallistuneille!

NPK-jäähyväiset

Joitakin vuosia sitten erään jäsenen toimesta silloinen NPK - Nuorten Poikain Klubi - hänen sanojensa mukaan lakkautettiin. Asia herätti silloin suurta närää, mutta eilinen ilta jälleen todisti, ettei NPK ole lakannut, vaan voi ihan hyvin.

Ystävämme Teuvo oli järjestänyt Lahnajärven mökillään, jonka saunassa on muuten Etelä-Savon mukavimmat saunanlauteet ja Etelä-Savon paras kertalämmitteinen pönttöuuni, läksiäisbileet ja aikakauden muutosbileet a la Teuvo. Saunottiin, syötiin, muisteltiin, jaettiin lahjoja ja oltiin haikealla mielellä, mutta iloisia myös. Perusporukka oli koolla, vanhimmat noin 80 v, nuorimmat hieman minua nuorempia. Perinteinen Marskin ryyppykin muuten otettiin vanhojen hyvien aikojen muistoksi ja haikeana siitä, että yksi aikakausi meidän elämässämme oli nyt ehkä päättynyt.

Mukaani sain omistuskirjoituksin varustetun, kehystetyn valokuvan vuonna 1989 Kiutakönkäälle Kuusamoon tekemältämme NPK-retkeltä. Paljon oli HAP:n parta harmaantunut 21 vuodessa.

Mielenkiintoisia viestejä olen saanut muitakin viime päivinä. Muun muassa oppilaiden vanhemmilta, joilta on tullut yllättävää ja todella myönteistä palautetta työstäni. Se on lämmittänyt kovasti.

Mutta nyt on vain kaksi päivää töitä - sitten lauantaina läksiäiset - ja sitten ei enää koskaan koulutyöpäiviä. Jee!

Paloautolla "ekäkepolttareihin"

No nyt on sitten koettu paloautolla-ajelukin, kun viehättävä naisryhmä tuli lauantai-iltana hakemaan minut eräänlaisiin "eläkepolttareihin", tällaista modernia termiä käyttääkseni. Kyllä siinä riitti naapurin mummoilla ja papoilla ihmettelemistä, mutta hyvä, kun heidänkin elämässä jotain tapahtuu.

Pientä vihiä olin asiasta saanut, kun minua pyydettiin olemaan kotona lauantai-iltapäivällä ja pakkaamaan mukaani monenlaisia tarve-esineitä sinapista työjärjestyksiin. Mukana piti olla sen lisäksi vielä kumpparit ja uikkaritkin ja paljon muuta - hmm ...

No paloauto vei hilpeän ryhmän Anttolaan, jossa sitten varsinainen eläkkeelle "kastaminen" tapahtui maittavan kreikkalaisen ruuan ja juomien kera ja etenkin hyvässä seurassa. Jos nauru pidentää ikää, sitä tuli tuollaiset 100 vuotta lisää tuolla retkellä.

Erään mukana olleen ryhmän jäsenen kotona tarjottu herkullinen menu piti sisällään muun muassa κολοκύθια γεμιστά με ρύζι κε κύμα eli gemistaa, todella maittavastisti laitettuina sekä suusulavan mureaa lammasta, πρόβατα ψητό, kalaa oivallisella kastikkeella, tsatsikia, oliiveja ja tietysti alkuun horiatiki, χωριάτικη σαλάτα. Varoitusten saattamina olivat tosin jättäneet pois pihkanmakuisen valkoviinin, ρετσίνα, retsinan, mutta muuten juomatkin täydensivät maukasta ateriaa loistavasti. Taisi olla sukulaispoika P leidien tietolähteenä, sen verran hyvin oli asiat tiedetty ja jälkkäriksikin saimme oikeaa kreikkalaista frappea, φραππέ.

Olipa todella hauska ilta ja taisi se aika myöhälle vierähtää, kun tilataksilla suhautimme Anttolasta Mikkeliin kellon käydessä neljää. Mutta näiden leidien kanssa en koskaan ole päässyt kotiin tällaisista iltariennoista ennen kolmea (aamulla).

Kyllähän tällaiset hauskat illat jättävät lähtöön myös sen kaihoisan sävyn, kun kohta elämä on yhtä tasaista baanaa, mutta jospa joskus voisi aina näin repäistä. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille, teitte illasta todella mieleen painuvan.

Viimeinen työviikko

Viimeinen työviikko häämöttää jo nurkan takana. Edellinen olikin melko työntäyteinen. Normaalien töiden ohessa piti koko ajan siivota ja tyhjentää kaappeja ja minähän tunnetusti "pidän" siivoamisesta.

Edelliselle viikolle sattui myös Vapun aattojuhlinta, mikä koulussa on perinteisesti ollut karnevaalia ja pukeutumista. Minullakin oli asuna sopimuksen mukainen merirosvoasu, joka aiheutti hilpeyttä kaikissa. Mietinkin, josko pitäisin sitä koko seuraavan viikon.

Joitain yllättäviä vierailujakin sattui tuolle edelliselle viikolle. Yritys lähteä töistä mahdollisimman vähin äänin ei ehkä sitten onnistukaan. Siitä alkaa nyt olla muitakin merkkejä. Tänään pitää (vai olisiko verbi saan) lähteä johonkin, josta en tätä kirjoittaessani yhtään tiedä. Jonkinlaiset läksiäiset nekin ovat, vaikka varusteluettelo, jonka mukaan pitää ottaa monenlaista rompetta mukaan, hieman hirvittää.

Ensi viikolla, viimeisellä työviikolla on vielä jokin iltafiesta edessä ja lauantaina sitten yhdistetty läksiäis- ja synttärijuhla. Mukavaa on tietysti se, että arkkipiispa Leo pääsee tulemaan ja sekin, että lähes kaikki kutsutut ilmoittautuivat, mutta samalla hieman hirvittää, miten me mahdumme sinne kuitenkin kohtuullisen pieneen juhlatilaan. Mutta katsotaan sitten!

Juhlien jälkeen alkaa uuden elämän uudenlainen "arki", joka kuitenkin tässä tapauksessa on melkoista juhlaa, kun saan melko pian lähteä matkalle lämpimään. Luulen olevani silloin matkan alkaessa loman tarpeessa ja kysymykseen, mitä haluan tehdä Italiassa ekaviikolla, vastasin, että riittää, kun välillä pysähdymme maistelemaan hyviä italialaisia rypäletuotteita ja katselemaan kauniita, hyvän näköisiä italiattaria. Katsotaan sitten, josko seuraavalla viikolla pääsisi jo toimintaan.