Noita työvuosina minulle tulivat tutuksi lukuisat päämajassa palvelleet ja elossa olevat sotilaat, kuten esimerkiksi marsalkan adjutantti eversti O R Bäckman sekä kenraali Heinrichsin adjutantti majuri Erkki Sutela sekä lukuisat muut päämajassa erilaisissa tehtävissä palvelleet upseerit. Tapasin mm. maineikkaan ja salaperäisen tiedustelupäällikön, Suomesta sittemmin paenneen eversti Aládar Paasosen vähemmän salaperäisen adjutantin sekä saksalaisten paikallisten joukkojen komentajan kenraali Waldemar Ehrfurthin sodan aikaisen adjutantin, myöhemmin Saskan Bundeswehrin kenraalin, Hans-Georg Biedermeierin.
Tarinoita rakastavana kuulin ja kuuntelin ja osittain jopa tallensin heidän kertomiaan sota-aikaisia tapahtumia. Myöhemmin tuttavuus syveni ystävyydeksi ja mm. kirjeenvaihdoksi joidenkin kanssa ja yhteydenpito ja tapaamiset - kuten myös nuo kirjeet - olivat ja ovat yhä melko historiallisia.
Suunnilleen samoihin aikoihin ajoittuu myös edellisessä blogiartikkelissani kertomani Mikkelin ortodoksisen sotilaskirkon historian tutkiminen ja tutustuminen Mikkelissä sodan jälkeen palvelleeseen majuri Niilo Halla-Seppälään.
Jatkan tässä nyt majuri Halla-Seppälän minulle luovuttaman materiaalin käsittelemistä ja kerron jonkin verran noita tietoja täydentäen hieman lisää Mikkelin vanhalle hautausmaalle haudatuista sotilashenkilöistä, jotka olivat myös majuri Halla-Seppälän mielenkiinnon kohteina.
Edellisessä blogijutussa kerroin lähinnä Sokkalan kartanon aiemman omistajasuvun, Furumarkien, sotilaista. Tässä blogijutussa esille tulee Mikkelin seudulla sijainneiden muidenkin kartanon omistajien ja sotilassukujen edustajia.
Lähellä edellisessä blogijutussa esittelemääni Johan Henrik Furumarkin hautaa ja muistomerkkiä, mentäessä keskustaan päin, on hautakivi, jossa lukee:
Majuri Adolf Wilhelm Meinander, syntynyt 25. päivä maaliskuuta Pieksämäellä ja kuollut 2. päivä tammikuuta 1841.SJR:n upseeri hänkin. Hänkin oli sotilasoppinsa saanut samaisessa Haapaniemen sotakoulussa Rantasalmella kuin Furumark. Adolf Wilhelm Meinander erosi majurin arvoisena 1816 ja toimi sen jälkeen pitäjänmakasiinin esimiehenä asuen ns. Moision kapteeninvirkatalossa. Hän osallistui Suomen sodassa kahdeksaan taisteluun ja haavoittui Revonlahdella. Myöhemmin hän oli mukana myös Pommerin sodassa Napoleonia vastaan 1812 sekä ruotsalaisten sotaretkellä Norjassa 1814, Halla-Seppälä kirjoittaa.
Lähellä tätä sotilashautaa löytyy vanha marmoriristi, josta vuosia, vuosia sitten saattoi vain vaivoin lukea tekstin:
Generalmajor Carl Tawaststjerna.
 | ||
| Kenraalimajuri Carl Johan Tawaststjerna |
Annilan kartanon naapurina oli Kyyhkylä, jonka haltijoina ovat olleet mm. alkuaan Schwertestä, Ruhrin alueelta Westfalenista, Saksasta, kotoisin ollut von Fieandtien suku. Heistä yksi, kornetti Albrecht Fieandt, asettui 1600-luvulla Ruotsin kuningaskunnan palvelukseen. Hänen poikansa Johan Henrik palveli Savon Rykmentissä majurina ja kaatui 1741 Lappeenrannassa ja hänen sukunsa ja siinä ohessa seitsemän lasta korotettiin aatelissäätyyn.
Annilaa isännöi Otto Carl von Fieandt – saman niminen kuin ”Vänrikki Stoolin tarinoissa” – mutta ei kuitenkaan sama henkilö. Otto Carl von Fieandt syntyi 20.6.1758 ja merkittiin kahdeksanvuotiaana SJR:n luetteloihin.
Furumarkien sukuun Otto Carl liittyi siten, että hänen äitinsä Ebba Charlotta oli Johan Furumarkin isän sisko.
 |
J. A. Ehrenströmin muistiinpanojen mukaan Otto Carl olisi Suomen sodan aikana 1808–09 aikana pelannut kaksinaamaista peliä, myyden venäläisille suomalaisia karttoja (siis Anjalan mies). Kuoli sittemmin 1825 Kyyhkylän kartanossa. Von Fieandtien sukuhauta on rauta-aidan ympäröimä. Rauta-aidassa on suvun vaakuna. Haudalla ei ole mitään muuta muistomerkkiä eikä nimiä, kirjoittaa Halla-Seppälä kirjoituksessaan.
Von Fieandtien sukuhaudan vieressä ovat Schlüterien perheen haudat. Eräässä näiden hautakivessä on suomenkielinen kirjoitus:
Severin Emanuel Schlüter, majuri Kuninkaallisessa Ruotsin sotaväessä, syntyi 21.12.1769, kuollut 6.4.1855.Severin Emanuel aloitti sotilasuransa 11-vuotiaana SJR:ssä, osallistui 1788–90 sodassa Savonlinnan piiritykseen, Puumalan Kärnäkosken ja Kyyrön taisteluihin, joista viimeksi mainituista prikaatinkomentaja lähetti hänet kuriirina viemään Kustaa III:lle Porvooseen ilmoitusta taistelun tuloksesta. Osallistui Suomen sodassa 1808–09 luutnanttina Revonlahden, Kuopion, Lapuan, Alavuden, Salmin ja Virran taisteluihin saaden kultamitalin rohkeudesta ja neuvokkuudesta.
 |
| Kärnäkoken linnoitus Savitaipaleella 2023. (Kuva: Hannu Pyykkönen) |
Sodan jälkeen Severin Emanuel palveli Ruotsissa Jämtlannin jalkaväki- ja ratsujaääkärirykmentinteissä sekä osallistui Ruotsi-Norja-sotaan (Fälttåget mot Norge) 1813–14. Vuodesta 1816 oli eläkkeellä kotonaan Mikkelin pitäjän Paukkulan kartanossa ja kuoli 6.4.1855. Hänestä on sanottu, että ”hän hyväntahtoisena ja vaatimattomana nauttii yleistä arvonantoa kotiseudullaan”.
Tuon ajan aateliset ja osittin myös sotilassuvut kietoutuivat monella tapaa tosiinsa erilaisten lähipiirin ja jopa lähisuvun naimakauppojen kautta. Tässäkin blogijutussa edellä kerrottu kenraalimajuri Carl Tawaststjerna oli edellä olevan majuri Severin Emanuel Schlüterin tyttären Maria Charlottan (synt. 9.8.1824, Mikkeli, kuoli 05.08.1893, Mikkeli) puoliso. Tämän kaltaisia naimakauppoja oli useita, mutta myös lähisuvusta puolison ottamisia. Esimeriksi Severin Emanuelin poika, Mikkelin läänin varalääninkamreeri Daniel Emanuel (synt. 16.4.1818, Mikkeli, kuoli 1.8.1863, Mikkeli) otti ensimmäiseksi puolisokseen serkkunsa äitinsä, Johanna Katarina Masalinin (synt. 28.10.1783, Mikkeli, kuoli 23.10.1837, Mikkeli) puolelta.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Edellinen osa:
Mikkelin ihmeelliyyksiä metsästämässä
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/mikkelin-ihmeellisyyksia-metsastamassa.html
Seuraava osa:
Sankareita ja taviksia
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sankareita-ja-taviksia.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti