Runeberg kirjoitti ”tarinoissaan”:
Nuotioll' ei hurtti vanhuksellaKovin tuo runonpätkä sattuu nykyisen Hannunkin elämään ja tarinankerrontaan, nuotiota tosin on hieman vaikeampi näissä kaupunkioloissa sytytellä ja nysäkin – tupakkaniehiä, kun en ole – on vaihtunut läppäriin, jota sitten vuorostani "sytyttelen".
jutun puutett' ollut milloinkaan;
usein yöhön istui valvehella,
kertoellen muistojaan,
nysääns' yhä sytytellen vain
ja sen kohta taasen unhottain.
Katu, jolla asuin on siis Hurttiukonkatu ja hurttiukkohan oli Runebergin tarinoissa ruotusotamies Adam Mechelin Hurtig (s. 1769), joka oli Suomen sodan aikoihin noin nelikymppinen ruotusotilas. Tuo Gamle Hurtig oli tarinoiden tekoaikaan siis hurttiukko positiivisessa mielessä, hurtti, urhea. Nykysin sana on kokenut inflaation, kun aiempi pv:n komentaja Gustav Hägglund 2009 vaati hurttiukkoja pois reservistä. Niin muuttuu maailma!
Palataanpa hautausmaille! Eräästä haudasta, jossa lukee nimi: Henrik Bartolomeus Nass (syntynyt 26.11.1744 Stralsundissa, Saksassa, kuoli 23.5.1811 Vuolingolla, Mikkelissä) löytyy mielenkiintoinen henkilö. Henrik Bartolomeus toimi Karjalan Rakuunarykmentin (KRR) ja Savon Jääkärirykmentin (SJR) välskärinä – siis eräänlaisena sotilaslääkärinä. Hän osallistui Kustaan sotaan, joutui vangiksi kesäkuussa 1789 Porrassalmen toisessa taistelussa, jonka jälkeen venäläissten valloitettua mm. Mikkelin, hoiti haavoittuneita suomalaisia Viipurissa. Suomen sodan 1808-09 syttyessä hän toimi Mikkelin sairaalassa lääkärinä ja jäi uudelleen vangiksi 1808. Hän sai sittemmin asessorin arvon ja kuoli sitten Sannastin talossa Vuolingolla 1811.
Kuten noista edellämainituista katujen nimistä ilmenee myös Döbeln liittyi jotenkin Mikkeliin. Kun 1789 Mikkeli toisen Porrassalmen taistelun jälkeen jouduttiin luovuttamaan venäläisille, jäi sairaalassa ollut kapteeni Georg Carl von Döbeln myös sotavangiksi. Von Döbeln oli haavoittunut ensimmäisessä Porrassalmen taistelussa ja oli ollut ensin Urpolan talossa tai kestikievarissa olevassa sairaalassa ja sitten Peitsarissa, josta ei pystynyt kuitenkaan enää kuormakärrilla jatkamaan matkaa pohjoiseen.
No – siinä kävi sitten niin, että von Döbeln ei kuollutkaan Mikkelissä, kun hän haavoituttuaan siirtyi taaemmaksi. Joten – harmi vain – Mikkelilla ei ollut kunniaa saada hänen hautaansa Kirkkopuistoon. Hän kuoli sitten paljon myöhmmin (1829) Tukholmassa, mutta muistona tuosta Mikkelin ajasta ja Porrassalmen taistelussa haavoittumisesta hän joutui käyttämään loppuelämänsä mustaa sidettä otsallaan, josta lienee sittemmin tullut hänelle eräänlainen "tavaramerkki". Eräänlainen tuon ajan "Andy McCoy".
Toinenkin Suomen sodan (1808-09) sotasankari vältti kuoleman ja hautaamiseen Mikkeliin, vaikka täällä jonkin aikaa vaikuttikin. Jo aiemmin toisessa blogijutussa lyhyesti mainittu everstiluutnantti ja Miekkatähdistön ritari, Joakim Zachris Duncker syntyi 12.11.1774 ja kaatui Hörneforsin taistelussa 5.7.1809 – hänkin muuten oman katunsa Mikkeliin saanut – oli siis mukana taisteluissa täälläkin. Hänen sittemmin muualla kuin Mikkelissä tapahtunut kuolemansa on osittain sälytetty kenraali Sandelsin ivallisen letkauksen syyksi, kun kenraali Sandels eräässä tilanteessa totesi Dunckerille: ”Pelkääkö everstiluutnantti?”
Mikkelin kalmistosa lepää tosin toinen Duncker, jonka yhteys Joakim Zahrikseen ei ole selvinnyt. Hän on kyllä samanniminen kuin Joakim Zahriksen poika – Gustaf Magnus Duncker – mutta ei syntymä- eikä kuolinvuoden peruteella ole sama henlilö. Tämä Gustaf Magnus syntyi 15.1.1799 Mikkelin Tuppuralassa ja kuoli Mikkelin Vehmaskylässä 28.4.1827. Hän osallistui Suomen sotaan (1808-09) tullen myös Miekkatähdistön ritariksi Jynkän taistelun jälkeen, mikä oli ilmeisen ennenkuulumaton kunnianosoitus kornetille. Hän sittemmin joutui vangiksi ja myöhemmin erosi armeijasta kapteenina 1810.
Muitakin maineikkaita sotureja lepää Mikkelin kalmistoissa, kuten esimerkiksi vänrikki August Emanuel Järnefelt Harjumaalta (1770–1833). Sekä molempien sotien veteraani ja kapteeni sekä Puumalan komppanian päällikkö, Jacob Gabriel Hougberg, syntyi 16.9.1754 ja kuoli 9.7.1809. Hän oli myös Miekkatähdistön ritari ja hän kuoli Annilassa.
Useista hautamuistomerkitstä ja kivistä on aikojen saatossa kulunut pois ja kadonnut siihen haudatun ihmisen nimi. Joitain oli vielä majuri Niilo Halla-Seppälän kierrellessä hautausmaalla näkyvissä. Yksi tällainen oli laakakivi, josta vain vaivoin sai selville, että siinä lepäsi luutnantti Gustav Wilhelm von Brandenburg Tertin kartanosta. Hän esiintyy myös SJR:n luettelossa 1700-luvun loppupuolella.
Aikanaan hautausmaan läpi kulkevaa Otavankatua rakennettaessa hautausmaa jakaantui siis kahteen osaan ja lieneekö sitten kadun alle jääneessä osassa joitain hautoja – sitä en tiedä. Mutta maantien eteläpuolella – hautausmaan ns. uudemmalta osalta – löytyi läheltä kulmaporttia rautaketjun ympäröimä hautakivi. Hautakivestä löytyy teksti kapteeni Arthur Alfthan syntynyt 16.4.1853 kuollut 18.1.1889. Pataljoonatoverit pystyttivät muistokiven. Hän oli Haminan kadetteja ja palveltuaan aluksi Venäjällä ratsastavassa tykistöprikaatissa, hän siirtyi 6. Mikkelin tarkk’ampuja pataljoonaan 1881 ja toimi täällä komppanianpäällikkönä.
Tämän hautakiven vieressä on toinen myös pataljoona toverien pystyttämä muistomerkki ja sen alla lepää luutnantti H. Pettersson syntynyt 1.5.1850 ja kuollut 7.7.1889. Vähän matkan päässä on tukevako rautaristi, jossa kirjoitus vänrikki Salomon Huhtala, syntynyt 20.10.1862 ja kuollut 27.7.1892, myös saman pataljoonan upseereita.
Edelleen tästä osasta hautausmaata löytyy komeahko sukuhauta. Siinä olevasta korkeasta kivestä voi lukea nimen Waldemar Agamemnon Ehnberg, eversti ja ritari, syntynyt 30.11.1846, kuollut 2.4.1895. Hänkin oli Haminan kadetti ja palveli sen jälkeen Kaartin pataljoonassa, mistä siirtyi 1880 Mikkelin pataljoonaan. Erosi everstinä 1883. Osallistui Turkin sotaan, jossa haavoittui Gornyi-Dubnjakin valtauksessa. Oli kolmen venäläisen tähdistön ritari.
Oheisessa Museoviraston kuvassa Kaartin pataljoona leiriytyneenä Konstantinopolissa (Turkissa) 1878. Waldemar Agamemnon Ehnberg on kuvassa (mahdollisesti seisomassa edessä toinen vasemmalta) (Kuva: Museovirasto)
Hallussani oleva Mikkelin vanhan hautausmaan materiaali alkaa kohta olla käyty läpi. Joistain haudoista kerron vielä seuraavassa blogikirjoituksessani ja samalla siirryn hieman toisenlaisiinkin hautoihin ja henkilöihin. Seuraavassa blogijutussa on vuorossa mm. venäläisten sotilaiden, desanttien ja muidenkin Venäjään tai Neuvostoliitoon liittyvin ihmisten hautoja ja niihin liittyviä tarinoita.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Edellinen osa:
Sotilaiden ja kartanojen Mikkeli
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaiden-ja-kartanojen-mikkeli.html
Seuraava osa:
Soitilaita, emigrantteja ja jopa desantteja
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/11/sotilaita-emigrantteja-ja-jopa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti