Olen usein pitänyt itseäni ja elämääni, tapojani ja tottumuksiani melko hyvänä ”normaalin ihmisen”, tavallisen ihmisen, toiminnan mittarina. Kun joku asia on alkanut tökkiä, olen huomannut, että se tökkii monella muullakin ihmisellä. Kun pidän jotain asiaa outona tai hyvänä, huomaan kohta, etten ole yksin ajatuksissani. Kun olen joskus harvoin ennustanut jollekin asialle huonoa tai hyvää tulevaisuutta, huomaan monen muunkin ajattelevan samoin ja mikä yllättävintä, melko usein tuo ennustus jopa käy tavalla tai toisella toteen. Onneksi ei aina.
En silti pidä itseäni kuitenkaan sen parempana ihmisenä, kuin oikeasti lienen. Tavallinen taapertaja, nykyisin joillakin elämän saroilla aktiivinen eläkeläinen. Kantaa ottava.
Moni meistä on kuitenkin aivan erilainen sosiaalisessa mediassa, somessa. Huomasin olevani osittain itsekin – ainakin joskus – erilainen, nenäkäs ja joskus ehkä luulin liikoja itsestäni. Toki en kiistä sitäkään, että joillain elämän aloilla pitkäaikainen huseeraamiseni on varmasti tuonut jonkinlaista kokemusta ja näkemystä asioihin. On sitten aivan eri asia, onko se oikea näkemys. Tietysti minusta se on. Tai ainakin se on minun itseni ja elämäni kannalta katsoen se oikea. Toinen asia on sitten sekin, liekö viisasta tuoda se esille somessa tai muualla sillä tavalla kuin olen joskus tehnyt. Joskus pitäisi tällaisessakin asiassa muistaa Raamatun ohje (Matt. 7:6), vaikka se jollain tavalla saattaa kertoa ehkä meidän ylikorostuneesta itsetunnosta, mutta on silti hyvä muistutus silloin, kun asiat eivät vain mene perille ja sanoja joutuu "raatelun uhriksi".
Tuota samaa "oikeassa olemisen" -ilmiötä tuntuu olevan monen muunkin netissä riehuvan kohdalla. Monet heistä tuntevat olevansa oikeassa ja eräät, että VAIN hän on oikeassa ja muut väärässä. Oma ammattini lienee jonkin verran koulunnut minuakin tähän suuntaan omakohtaisessa suhtautumisessa tällaisiin asioihin – nyt sen voinee jo sanoa – kenties jopa hankalaan suuntaan. Kun on neljäkymmentä vuotta ollut töissä lähes aina oikeassa, voi olla joskus vaikea tunnustaa, että nyt ei ole AINA oikeassa – mutta silti kuitenkin melko usein. 😀
Netti ja eritoten some on paikka, jossa kaikki saavat olla oikeassa, mutta toisinaan tuntuu siltä, että jos sattuukin niin, ettei joku olekaan oikeassa, siitä ei ainakaan saa kertoa hänelle mitään. Saattaa näet suuttua. Ja kun tällainen AINA oikeassa oleva suuttuu, siitä on monesti ”oksat pois”, muut saavat tuta olevansa todella väärässä.
Toisinaan nämä oikeassa olijat huutavat kovaan ääneen avoimmuutta ja analyyttista toimintaa jopa sellaisille sivuille, jossa sitä toki on, mutta avoimmuus ja analyyttisyys siellä on vain erilaista, monimuotoisempaa, ei vain noiden ihmisten kertomaa suppeaa ja laput silmillä laadittua analyysiä. Toki voidaan myös yhtälailla sanoa, että tuon sivuston analyytikolla on saattanut olla itselläänkin toisenlaiset laput silmillään. Mikä sitten lienee tässäkin se oikea?
Kirjoitin edellisessä blogijutussani myös kasvottomasta somesta. Netissä olevista ihmisistä, joista ei toinen osapuoli tiedä mitään: onko hän hullu vai nero. Tämähän lienee ollut jo vuosia netin yksi kirouksista, jota sairaat ihmiset ovat härskillä tavoilla hyväksikäyttäneet mm. lapsiin kohdistuneissa teoissaan, joista ei brutaalisuutta ole puuttunut. Tästä olemme viime päivinä saaneet aivan karmeita esimerkkejä Suomestakin. Netissä sairaat, kieroutuneet ihmiset esiintyvät kuka milloinkin millaisena, milloin eri sukupuolisena, milloin eri ikäisenä, milloin mitenkin, tarkoituksenaan vain pahan teko ja usein juuri lasten vahingoittaminen ja omien sairaiden mielihalujen ja fiksaatioiden toteuttaminen.
Sitten ovat ihan oma lukunsa amerikkalaisen Unabombetrin kaltaiset korkeasti koulutetut, älykkäät ja sanavalmiit hörhöt. Unabomber, Theodore Kaczynski, oli Harvardista valmistunut ja Michiganin yliopistossa väitellyt matemaiikan tohtori, joka sai aikaan laajaa tuhoa toimillaan. Unabomber ei tainnut toimia netissä, hän lähetteli vain kirjepommeja ja tappoi niillä maailmaa muuttaessaan. Netistäkin löytyvät silti omat ehkä kuitenkin hieman kiltimmät unabomberinsa, joiden yksiniittisissä toimintatavoissa ja "nettiviestipommeissa" on kuitenkin paljon samaa Kaczynskin ajattelutavan kanssa. Maailma, poliitikot, päättäjät tai vaikka vain oma kirkko koetaan epäoikeudenmukaiseksi ja niiden toimintatavat totaalisen vääriksi, johtajat heikoiksi ja niitä vastaan pitää taistella kaikin mahdollisin nettikeinoin – propagandalla ja vihapuheella.
Ilmeisesti vähemmän on mediassa ollut puhe lievemmästä samantapaisesta ilmiöstä, jossa ihmiset somessa esiintyvät joka alan asiantuntijoina ja kertovat suurella viisaudella, miten asiat "oikeasti" ovat tai niiden pitäisi olla. Netti on pullollaan tällaisia joka alan asiantuntijoita, kaikkien tieteiden tohtoreita, meillä koto-Suomessakin.
Minun mielestäni asian kauhistuttavuus ja kauaksikantavuus paljastuu siinä, kun huomataan, että samaan aikaan netissä on vino pino ihmisiä, jotka jopa uskovat noita hörhöjä tai ovat itse samankaltaisia ja kannustavat kehuillaan heitä toimimaan yhä aktiivisemmin. Vastikään julkaistiin mediassa joku selvitys, jossa näiden myötäilijöiden sanottiin olevan yleensä iäkkäämpiä, usein yli kuusikymppisiä, joiden joko digitaalinen (netti)osaaminen tai yleensä kognitiiviset taidot ovat hieman puutteelliset. Näistäkin vanhoja ihmisiä tai muitakin harhauttavista hörhöistä löytyy lukuisia esimerkkejä omasta maastamme ihan viime päiviltä. Juha Watt Vainio sanoo eräässä laulussaan osuvasti – "ne on tohtoreita, maistereita melkein jokainen, ja ne luoda lupaa tuulentupaa pelkkää sanoissaan".
Itse olen huseerannut netissä pääasiassa sellaisilla palstoilla, missä on käsitelty ortodoksisuutta ja ortodoksista kirkkoa ja täytyy tunnustaa yllättyneeni melkoisesti viime aikoina. En ole todellakaan tiennyt, että muutama vuosi sitten kuolleen, ehkä kuitenkin ainoan kanonisen lain tunteneen suomalaisen, emeritusarkkipiipa Johanneksen, lisäksi maassamme on sellainen suunnaton määrä kanonisen oikeuden asiantuntijoita. Se todellakin yllätti. Monelle näistä "asiantuntijoista" tosin riitti pelkästään se, että tunsi hyvin vaikkapa nuotit ja sävelkulut - silloin hän (ainakin itsensä mielestä) tunsi myös kirkon kanonit.
Ja nuo asiantuntijat eivät lisäksi ole pitäneet itseään pimennossa, laittaneet kynttilää vakan alle (Matt. 5:15), vaan ovat runsain äänin ja suurella volyymillä kertoneet asioiden ”oikean laidan” ja omien organisaatioiden – tässä tapauksessa siis vaikkapa kirkon virallisten – asiantuntijoiden heikkoudesta ja siinä ohessa koko kirkkomme johdon heikkoudesta johtaa kirkkoamme. Osalle noista ”heikompilahjaisista erityisasiantuntijoista” on muodostunut ihan oma paikka kertoa noita ainutlaatuisia totuuksiaan ortodoksisuudesta ja kirkostamme: paikan nimi on Suomi24, jossa yön himmeinä hetkinä pian korkin aukaisun jälkeen alkaa aktiivinen osallistuminen asioihin, joista heillä oikeasti ei ole mitään hajuakaan.
Osa älykkäämmistä häiriköistä sen sijaan huseeraa kaikkialla, minne vain pääsee huseeraamaan – keskusteluryhmissä, eri organisaatioiden ja yksityisten nettisivuilla, missä vain, mutta harvemmin missään julkisissa live-tilaisuuksissa. Niihin monella heistä on liiaksi erilaisia sosiaalisia rajoitteita. Mutta kasvottomassa netissä, sairaassa somessa, siellä on tilaa heidänkin riehua,
Nyt joka tapauksessa olen itse taas – kuinkahan monetta kertaa – saanut tarpeekseni tuosta pa***sta ja ajattelin kohdistaa omaa nettimielenkiintoani ja -aktiivisuuttani jälleen muualle. Tämä ei siis ole eka kerta ja onneksi on muitakin asioita maailmassa – jopa täällä netissä – joihin voi energiaansa suunnata. Olen joskus toiminut aktiivisemmin sukututkimuksessa – nyt on siihenkin enemmän aikaa, aivan kuten valokuvaamiseenkin. Muitakin kiinnostuksen kohteita on ollut ja tämä kirjoittaminen on yksi niistä – se on myös yksi tapa oksentaa ajoittain pois sisältäni sinne pesiytynyt pahaolo.
Samoin nyt on aikaa – toivottavasti myös pystyn siihen – lukea enemmän. Ns. lukemattomia kirjoja on lukematon määrä. Voisin varmaan useammin käydä vunukoitteni luona lataamassa pattereitani ja saman voisin varmaan tehdä ystävienikin osalta – nähdä heitä livenä useammin. Paljon olisi tehtävää ennen kuolemaa – pelkästään hirmuinen määrä nyt jo useamman vuoden vanhoja kaappeihini, kirjahyllyjeni päälle ja sänkyjeni alle säilöttyjä (lue: tarkoituksella unohdettuja), täysiä xerox-laatikoita pullollaan huikaisevia aarteita ja arkistojen muistoja, jotka vain odottavat selvittämistään.
Joten ei tässä tekeminen lopu, kunhan vain osaisin kanavoida energiani niihin, enkä haikailisi jonkun lähes pelkkää pahaa mieltä tuottavan asian pariin. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa jälleen Raamatun sananlaskujen opetus (Sananl. 9:7-8).
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
En silti pidä itseäni kuitenkaan sen parempana ihmisenä, kuin oikeasti lienen. Tavallinen taapertaja, nykyisin joillakin elämän saroilla aktiivinen eläkeläinen. Kantaa ottava.
Moni meistä on kuitenkin aivan erilainen sosiaalisessa mediassa, somessa. Huomasin olevani osittain itsekin – ainakin joskus – erilainen, nenäkäs ja joskus ehkä luulin liikoja itsestäni. Toki en kiistä sitäkään, että joillain elämän aloilla pitkäaikainen huseeraamiseni on varmasti tuonut jonkinlaista kokemusta ja näkemystä asioihin. On sitten aivan eri asia, onko se oikea näkemys. Tietysti minusta se on. Tai ainakin se on minun itseni ja elämäni kannalta katsoen se oikea. Toinen asia on sitten sekin, liekö viisasta tuoda se esille somessa tai muualla sillä tavalla kuin olen joskus tehnyt. Joskus pitäisi tällaisessakin asiassa muistaa Raamatun ohje (Matt. 7:6), vaikka se jollain tavalla saattaa kertoa ehkä meidän ylikorostuneesta itsetunnosta, mutta on silti hyvä muistutus silloin, kun asiat eivät vain mene perille ja sanoja joutuu "raatelun uhriksi".
Tuota samaa "oikeassa olemisen" -ilmiötä tuntuu olevan monen muunkin netissä riehuvan kohdalla. Monet heistä tuntevat olevansa oikeassa ja eräät, että VAIN hän on oikeassa ja muut väärässä. Oma ammattini lienee jonkin verran koulunnut minuakin tähän suuntaan omakohtaisessa suhtautumisessa tällaisiin asioihin – nyt sen voinee jo sanoa – kenties jopa hankalaan suuntaan. Kun on neljäkymmentä vuotta ollut töissä lähes aina oikeassa, voi olla joskus vaikea tunnustaa, että nyt ei ole AINA oikeassa – mutta silti kuitenkin melko usein. 😀
Netti ja eritoten some on paikka, jossa kaikki saavat olla oikeassa, mutta toisinaan tuntuu siltä, että jos sattuukin niin, ettei joku olekaan oikeassa, siitä ei ainakaan saa kertoa hänelle mitään. Saattaa näet suuttua. Ja kun tällainen AINA oikeassa oleva suuttuu, siitä on monesti ”oksat pois”, muut saavat tuta olevansa todella väärässä.
Toisinaan nämä oikeassa olijat huutavat kovaan ääneen avoimmuutta ja analyyttista toimintaa jopa sellaisille sivuille, jossa sitä toki on, mutta avoimmuus ja analyyttisyys siellä on vain erilaista, monimuotoisempaa, ei vain noiden ihmisten kertomaa suppeaa ja laput silmillä laadittua analyysiä. Toki voidaan myös yhtälailla sanoa, että tuon sivuston analyytikolla on saattanut olla itselläänkin toisenlaiset laput silmillään. Mikä sitten lienee tässäkin se oikea?
Kirjoitin edellisessä blogijutussani myös kasvottomasta somesta. Netissä olevista ihmisistä, joista ei toinen osapuoli tiedä mitään: onko hän hullu vai nero. Tämähän lienee ollut jo vuosia netin yksi kirouksista, jota sairaat ihmiset ovat härskillä tavoilla hyväksikäyttäneet mm. lapsiin kohdistuneissa teoissaan, joista ei brutaalisuutta ole puuttunut. Tästä olemme viime päivinä saaneet aivan karmeita esimerkkejä Suomestakin. Netissä sairaat, kieroutuneet ihmiset esiintyvät kuka milloinkin millaisena, milloin eri sukupuolisena, milloin eri ikäisenä, milloin mitenkin, tarkoituksenaan vain pahan teko ja usein juuri lasten vahingoittaminen ja omien sairaiden mielihalujen ja fiksaatioiden toteuttaminen.
Sitten ovat ihan oma lukunsa amerikkalaisen Unabombetrin kaltaiset korkeasti koulutetut, älykkäät ja sanavalmiit hörhöt. Unabomber, Theodore Kaczynski, oli Harvardista valmistunut ja Michiganin yliopistossa väitellyt matemaiikan tohtori, joka sai aikaan laajaa tuhoa toimillaan. Unabomber ei tainnut toimia netissä, hän lähetteli vain kirjepommeja ja tappoi niillä maailmaa muuttaessaan. Netistäkin löytyvät silti omat ehkä kuitenkin hieman kiltimmät unabomberinsa, joiden yksiniittisissä toimintatavoissa ja "nettiviestipommeissa" on kuitenkin paljon samaa Kaczynskin ajattelutavan kanssa. Maailma, poliitikot, päättäjät tai vaikka vain oma kirkko koetaan epäoikeudenmukaiseksi ja niiden toimintatavat totaalisen vääriksi, johtajat heikoiksi ja niitä vastaan pitää taistella kaikin mahdollisin nettikeinoin – propagandalla ja vihapuheella.
Ilmeisesti vähemmän on mediassa ollut puhe lievemmästä samantapaisesta ilmiöstä, jossa ihmiset somessa esiintyvät joka alan asiantuntijoina ja kertovat suurella viisaudella, miten asiat "oikeasti" ovat tai niiden pitäisi olla. Netti on pullollaan tällaisia joka alan asiantuntijoita, kaikkien tieteiden tohtoreita, meillä koto-Suomessakin.
Minun mielestäni asian kauhistuttavuus ja kauaksikantavuus paljastuu siinä, kun huomataan, että samaan aikaan netissä on vino pino ihmisiä, jotka jopa uskovat noita hörhöjä tai ovat itse samankaltaisia ja kannustavat kehuillaan heitä toimimaan yhä aktiivisemmin. Vastikään julkaistiin mediassa joku selvitys, jossa näiden myötäilijöiden sanottiin olevan yleensä iäkkäämpiä, usein yli kuusikymppisiä, joiden joko digitaalinen (netti)osaaminen tai yleensä kognitiiviset taidot ovat hieman puutteelliset. Näistäkin vanhoja ihmisiä tai muitakin harhauttavista hörhöistä löytyy lukuisia esimerkkejä omasta maastamme ihan viime päiviltä. Juha Watt Vainio sanoo eräässä laulussaan osuvasti – "ne on tohtoreita, maistereita melkein jokainen, ja ne luoda lupaa tuulentupaa pelkkää sanoissaan".
Itse olen huseerannut netissä pääasiassa sellaisilla palstoilla, missä on käsitelty ortodoksisuutta ja ortodoksista kirkkoa ja täytyy tunnustaa yllättyneeni melkoisesti viime aikoina. En ole todellakaan tiennyt, että muutama vuosi sitten kuolleen, ehkä kuitenkin ainoan kanonisen lain tunteneen suomalaisen, emeritusarkkipiipa Johanneksen, lisäksi maassamme on sellainen suunnaton määrä kanonisen oikeuden asiantuntijoita. Se todellakin yllätti. Monelle näistä "asiantuntijoista" tosin riitti pelkästään se, että tunsi hyvin vaikkapa nuotit ja sävelkulut - silloin hän (ainakin itsensä mielestä) tunsi myös kirkon kanonit.
Ja nuo asiantuntijat eivät lisäksi ole pitäneet itseään pimennossa, laittaneet kynttilää vakan alle (Matt. 5:15), vaan ovat runsain äänin ja suurella volyymillä kertoneet asioiden ”oikean laidan” ja omien organisaatioiden – tässä tapauksessa siis vaikkapa kirkon virallisten – asiantuntijoiden heikkoudesta ja siinä ohessa koko kirkkomme johdon heikkoudesta johtaa kirkkoamme. Osalle noista ”heikompilahjaisista erityisasiantuntijoista” on muodostunut ihan oma paikka kertoa noita ainutlaatuisia totuuksiaan ortodoksisuudesta ja kirkostamme: paikan nimi on Suomi24, jossa yön himmeinä hetkinä pian korkin aukaisun jälkeen alkaa aktiivinen osallistuminen asioihin, joista heillä oikeasti ei ole mitään hajuakaan.
Osa älykkäämmistä häiriköistä sen sijaan huseeraa kaikkialla, minne vain pääsee huseeraamaan – keskusteluryhmissä, eri organisaatioiden ja yksityisten nettisivuilla, missä vain, mutta harvemmin missään julkisissa live-tilaisuuksissa. Niihin monella heistä on liiaksi erilaisia sosiaalisia rajoitteita. Mutta kasvottomassa netissä, sairaassa somessa, siellä on tilaa heidänkin riehua,
Nyt joka tapauksessa olen itse taas – kuinkahan monetta kertaa – saanut tarpeekseni tuosta pa***sta ja ajattelin kohdistaa omaa nettimielenkiintoani ja -aktiivisuuttani jälleen muualle. Tämä ei siis ole eka kerta ja onneksi on muitakin asioita maailmassa – jopa täällä netissä – joihin voi energiaansa suunnata. Olen joskus toiminut aktiivisemmin sukututkimuksessa – nyt on siihenkin enemmän aikaa, aivan kuten valokuvaamiseenkin. Muitakin kiinnostuksen kohteita on ollut ja tämä kirjoittaminen on yksi niistä – se on myös yksi tapa oksentaa ajoittain pois sisältäni sinne pesiytynyt pahaolo.
Samoin nyt on aikaa – toivottavasti myös pystyn siihen – lukea enemmän. Ns. lukemattomia kirjoja on lukematon määrä. Voisin varmaan useammin käydä vunukoitteni luona lataamassa pattereitani ja saman voisin varmaan tehdä ystävienikin osalta – nähdä heitä livenä useammin. Paljon olisi tehtävää ennen kuolemaa – pelkästään hirmuinen määrä nyt jo useamman vuoden vanhoja kaappeihini, kirjahyllyjeni päälle ja sänkyjeni alle säilöttyjä (lue: tarkoituksella unohdettuja), täysiä xerox-laatikoita pullollaan huikaisevia aarteita ja arkistojen muistoja, jotka vain odottavat selvittämistään.
Joten ei tässä tekeminen lopu, kunhan vain osaisin kanavoida energiani niihin, enkä haikailisi jonkun lähes pelkkää pahaa mieltä tuottavan asian pariin. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa jälleen Raamatun sananlaskujen opetus (Sananl. 9:7-8).
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti