"Minä juon nyt kahvia ..."
(Pääministeri Harri Holkeri, 1990, laivaseminaarissa)
Viime aikoina olen hieman huolestuneena seurannut erilaisten sosiaalisessa mediassa olevien nettituttujeni ja vähän tuntemattomienkin "kavereiden" toimia netin ihmeellisessä maailmassa ja toki siinä ohessa kovasti ihmetellyt omaanikin. Välillä olen kummastellut melkoisesti monen ihmisen - sanoisinko melko rajoittunutta ja samalla osin sekavaa ja jopa poukkoilevaakin - nettielämää. Ihan kaikesta en myöskään ole tykännyt. Teennäinen pinnallisuus, kulissielämä ja niiden mukanaan tuoma elämän outous ja etäinen ja keinotekoinen näennäisystävyys ahdistavat ilmeisesti kohta yhä suurenevaa joukkoa suomalaisista, ei vain meitä ortodokseja. Ja tiedä häntä, vaikka olisi laajempikin ilmiö.(Pääministeri Harri Holkeri, 1990, laivaseminaarissa)
Tässä kummastelujen ohessa joutessani on ollut aikaa pohtia ja selvitellä myös yhtä jos toistakin muuta asiaa. Yksi niistä on ollut vaikeahkolta kuulostava ja oikeasti minulle ihan tuntematon etnofyletismi, josta muuten sain äskettäin mielenkiintoisen viestin. Lainaan sitä härskisti luvatta ja nimeä mainitsematta, tosin viestiä hieman - tai oikeastaan melkoisesti - muutellen ja tähän tilanteeseen tarkoituksella sovitellen:
"Silloin, kun netissä käydään keskustelua vaikkapa arvoista, keskustelu on pullollaan joko kaiken tietäviä besservissereita tai reppanoita etnofyletistejä hekseleitä paukuttelemassa erilaisilla puunrungosta revityillä para-argumenteilla: "se on mitätön asia", "maallinen asia", "ei ole tältä vuosituhannelta", "tärkeintä on rakkaus", jne. Keskusteluissa lyövät jatkuvasti toisiansa korville toisaalta omasta historiastamme ponnistava karjalainen "uhrimentaliteetti" ja toisaalta nykyliberalismin mukanaan tuoma älykkäiden uusortodoksien "paremmin tietämisen mentaliteetti".Se pitää rehellisyyden nimissä sanoa, että melko hankalaa ja työlästäkin on ollut usein nyhjätä jossain ilmeisesti noiden kahden ääripään välimaastossa ja yrittää selvitä siitä hengissä ja kaikissa jäljellä olevissa ruumiin ja sielun voimissa.
Mutta ei minun kuitenkaan varsinaisesti tarkoitus ollut tästä aiheesta kirjoittaa. Netistä oli tarkoitus murista. Kunhan eksyin taas sivuraiteille, tapojeni mukaisesti.
***
Netti on täynnä erilaisia houkutuksia. Osa on mukavia, osa – mitä ilmeisimmin – ei nyt niin kovin mukavia. Mm. prostituution ja huumeiden käytön laillistamista kannattaneen taloustieteilijä Milton Friedmanin suuhun laitettu, tuttu, vanha sanonta : ”Ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan” pitää paikkansa melko laajalti myös netissä. Varmaankaan kaikki toimijat eivät toimi netissä ns. ketunhäntä kainalossa. Mikäli kyseessä on kaupallinen organisaatio, sitä voinee pitää lähes varmana.
Jos tällainen kaupallinen yritys tarjoaa minulle, sinulle, meille, jotain ilmaiseksi, lähes pyyteettömästi, mukamas pelkästään huviksi, sitä se ei aina suinkaan ole. Useimmiten tarjoukseen liittyy aina jokin ”vastapalvelus”, jota tosin emme aina näe tuosta tarjotusta ”palvelusta”, eikä palvelun tarjoajakaan sitä meille kerro.
Yksi tällainen palvelu on kaiken maailman "testit", joita netti on nykyisin pullollaan. Listasin yhtenä päivänä saamani "testitulokset", jotka eräs mielestäni ihan tasapainoiseksi ihmiseksi luokittelemani ja muutenkin lupsakka henkilö oli tehnyt netissä. Kaikki hänen "testituloksensa" olivat nähtävissä kaikkien hänen kavereittensa Fb-sivuilla, siis myös minun sivuillani. Ne eivät tosin nyt enää näy siellä, mikä toisaalta on harmillista monestakin syistä.
Niistä selvisi mihin työhön hänet oli tarkoitettu, missä hän elää kahden vuoden kuluttua, millaisen oven hän valitsi, minkä ikäisenä hän kuolee ja millainen on hänen henkinen vireytensä. Lisäksi häntä kehuttiin eräästä kokeesta, josta vain 4 % väestöstä selviää. Tosin siinä ei sanottu koskiko tuo väite Suomen väestöä vai Burkina Fason. Hän oli myös pärjännyt hyvin, koska oli löytänyt ja tunnistanut N-kirjaimia eräästä kuvasta. Niin - ja kaikki nuo "testitulokset" olivat jostain ihmeellisestä syystä minun Fb-sivuillani ihmeteltävinä tai ihasteltavina – tuon ihme- ja ihastus-alkuisten sanojen käyttö riippunee siitä, ketä tarkoittaa: minua lukijaa vai testin tekijää.
Muitakin "testejä" muistan lukeneeni sosiaalisen median sivuiltani. Joissakin "testattiin", minkä maalainen joku on, koska ilmeisesti ei itse sattunut sitä sillä hetkellä syystä tai toisesta tietämään tai muistamaan (ehkä ilmeinen "mikä-maa-mikä-valuutta"-syndrooma), mikä kukka, mikä sieni, mikä puu tai mikä eläin joku oli, jos ko. henkilöllä sattui mahdollisesti juuri sillä hetkellä olemaan jonkinlainen juureton olo ja identiteettikriisi olomuodostaan, jne. loputtomiin sellaista hömppää, etten ihan aikuisen oikeasti usko tuollaisen minun mielestäni epä-älyllisen touhun olevan enää viihdyttävää kenellekään. Ei ainakaan tällaiselle tosikolle lukijalle.
Olen aina silloin tällöin laittanut sosiaaliseen mediaan linkkeinä artikkeleja, joissa kerrotaan myös noiden sivujen vaaroista: tietojen keruusta, "kalastelusta", englanniksi "phishing", siis verkkourkinnasta ja siitä, että samalla, kun kerätään tiedot "testin" tekijän - siis joidenkin teidän - kytkettyjen mobiililaitteittenne malleista, seksuaalisesta suuntautumisestanne, poliittisesta kannastanne, käyttämistänne Facebook-sivuista, tapahtumista, joihin olette ilmoittautuneet, perheenjäsenistänne, tykkäyksistänne, kuvistanne (sekä omistanne, että muidenkin kuvista, joihin käyttäjä on "tägätty"), paikoista, joissa olette käynyt ja kaikista julkaisemistanne viesteistä, niin samalla kerätään tietoja vielä kaikista kavereistakin ja mahdollisesti samoista tiedoista kuin "testin" tekijänkin kohdalla. Siis pahimmillaan minunkin tiedoista.
En tykkää tällaisesta, vaikkei minulla mitään salattavaa olekaan. En silti halua noita tai muitakaan omia henkilökohtaisia tietojani leviteltävän kaupallisiin tarkoituksiin ympäri maailmaa. En halua saada sähköpostiini tai sosiaalisen median sivuille ilmoitusta, olisinko mahdollisesti kiinnostunut todella upeasta ja hienosta, luksus-koiranruuasta. En ole, sillä syön ihan tavallista kotiruokaa, se riittää minulle.
Yritin kertoa asiasta näille sosiaalisen median kavereilleni. Osa ymmärsi sen ja toimi haluamallani tavalla, lopetti "testien" teon. Osa ei halunnut lopettaa niitä, koska koki niiden olevan vain harmitonta hömppää. No, jos ne ovat sitä, minulle ei vielä selvinnyt, miksi hän silti niitä tekee, kun joka tapauksessa on saanut tietää myös niihin liittyvistä vaaroista.
Kieltämättä mielessä on käynyt monenlaiset ajatukset em. ihmisten ylempänä luetelluista identiteettikriiseistä aina johonkin yksinäisyyden luomaan tyhjyyden tunteeseen, "hyödyttömyyden tynnyrissä elämiseen", joiden vuoksi he mahdollisesti näitä "testejä" tekevät. En tiedä, mutta ihan aikuisen oikeasti en myöskään ymmärrä, miksi he niitä tekevät, vaikka alan ammatti-ihmiset, tietotekniikkagurut ja muut asioista oikeasti tietävät toisin väittävät ja sen myös todistavat. Tai kyllähän se on niinkin, että todisteet haitallisuudesta tulevat myös usein "ihan itsestään" omalle tietokoneellekin, mainoksina, pornovideoina ja milloin minkäkinlaisina häiriöinä, jotka sitten helposti poikivat ongelmia myös nettikavereiden tietokoneisiin.
Voisin verrata tapahtunutta eräisiin huippu-urheilijoihin, joista luin vai katselinkohan sitä telkkarista – en muista. Näiltä urheilijoilta joka tapauksessa kysyttiin silloin, käyttäisivätkö he jotain testeissä näkymätöntä doping-ainetta, mikäli saisivat sen avulla olympiamitalin, mutta kuolisivat – olisiko se ollut vaikka – viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tai jopa aikaisemmin. Suurin osa vastasi: kyllä, käyttäisi. Se osoitti minusta meistä ihmisistä jotain. Jotain oikeastaan aika karmeata.
Näiden hömppätestien tekijöistäkin, siis "testatuista", voisi kai joku ammattitaitoinen "kallonkutistaja" - jollainen minä en missään nimessä ole - ehkä sanoa, että he etsivät "testituloksista" omalla tavallaan hyväksyntää, kehumista, myötätuntoa, tunnetta siitä, että ovat vielä tarpeellisia tai mitä nyt etsivätkään. Tässä voisi varmaan lainata jokin aika sitten ilmeisen itseriittoisen, kuulemma entisen koulukiusaajan, nykyisen ministerin, toisen entisen pääministerin julkisuudessa sanomaa narsistista totuutta: "Ihminen on perso kehuille."
En tiedä onko se testeistä saatava mielihyvä jotain, mitä ilman ihmiset ovat jääneet, vaiko vain sitä, että tuota jotain ei ole saatu riittävästi. Tunteeko joku ikääntynyt, eläkkeellä oleva, sairas, työtön, hyljätty, eronnut, yksinäinen, jääneensä sivuraiteelle, tarpeettomaksi, hyödyttömäksi. Vai haluaako joku vain pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan sillä, että osaa vastata kysymyksiin 10/10 arvoisesti. Kysymyksiin, joiden taso on alakoulun oppilaallekin helppoa. Kysymyksiin, joiden tulkinta on kaikella tapaa lisäksi epäammatillista puoskarointia. Testeissä, jotka ovat tällaisina "testeinä" täysin ammattitaidottomia, hupia, ja kaupallisiin tarkoituksiin tehtyjä: koukuttavia, houkuttelevia, kehuvia ja - sanon vielä - puoskarointia.
Yritin kertoa joillekin koukkuun jääneille "testejä" käyttäville, että mikäli he todella ovat oikeasti kavereitani ja ajattelevat edes hieman parastani, poistaisivat minut listaltaan ennen "testin" tekoa. Ei auttanut. Piti olla "sisäsiittoisesti interaktiivinen" ja tehdä asia toisin päin. Nyt "testitulokset" ovat harventuneet sivuiltani, mutta en toki ole kokonaan ”onnellinen”. Muutama mukava kaverikin on tässä hässäkässä hävinnyt jonnekin bittipusikkoon. Jos itse uskoisin noihin "testeihin", en todennäköisesti osaisi varmaksi sanoa, onko kyseessä jonkin "testin" (vaikkapa sen: milloin on kuolinpäiväsi tai jonkun muun) toteutuma, vaiko pelkästään tällaisen "testeistä" nettiärsyyntyneen tosikon tekemät omat toimet.
***
Olen monista - ehkä hieman myös edellä mainituistakin - syistä johtuen viime aikoina vähentänyt melkoisesti sosiaalisessa mediassa olemistani ja erityisesti turhaa kirjoittamista ja varsinkin tyhjänpäiväistä "hyvää-päivää-kirvesvartta"-kommentointia siellä. Kuten sanottu, muitakin syitä toki on ollut, kuin nuo "testit".
Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelen, olen vähentänyt sitä jo nyt kohtuullisen paljon, hyvä etten riittävästi. Joka tapauksessa ajattelin pitää edelleen - monestakin syystä johtuen - vielä hieman tehokkaampaa taukoa ainakin tuosta Facebookista, kun kerran kevät ja kesäkin on tulossa ja minulla on ihan varmasti silloin muutakin tekemistä. Siitä sain mukavia merkkejä jo tässä muutama päivä sitten, kun varailin majapaikkoja hieman keskempää Eurooppaa, Virosta, Puolasta, Slovakiasta, Romaniasta ja sain lentoliput Bukarestista Iasiin ja takaisin. Ajettelin mennä sinne taas vanhan ajanlaskun pääsiäistä viettämään ja ystäviä tapaamaan ja alkanutta kesää ihastelemaan.
Minua ei siis pääsääntöisesti tavoita johonkin kestoltaan epämääräiseen aikaan enää kovinkaan aktiivisesti Facebookista. Siksi siellä ja mahdollisesti muuallakin mediassa tulee olemaan huomattavasti vähemmän uusia päivityksiä sivuillani tai muillakaan sivuilla, joissa aiemmin enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimin. Tehokkaita ja nautinnollisia elinvuosia on enää varsin vähän jäljellä elämässäni ja ne vähenevät vauhdilla koko ajan. Siksi teen välillä ihan jotain muuta, nautin elämästä ja oikeista ihmisistä ja oikeista asioista, enkä seuraa vähään aikaan ainakaan kovinkaan aktiivisesti mediaa tai muitakaan keskusteluja.
 |
| "A time to reaping A time to be sowing A time just for living A place for to die." (The Brothers Four - The Green Leaves Of Summer) |
 |
| "It was so good to be young then To be close to the earth Now the green leaves of summer Are calling me home." (The Brothers Four - The Green Leaves Of Summer) |
Puhelinkin saattaa olla kiinni useammin kuin ennen. Olen harjoitellut sitä jo muutaman päivän ja vaikuttaa olevan aika vaikeaa minulle ja joillekin lähellä oleville ihmisillekin. Melkoista jobinpainia itseni kanssa on tullut väännettyä näiden asioiden ja addiktiuteni tiimoilta. Mutta joka tapauksessa, jos ihan oikeasti haluat saada yhteyden minuun, käytä tuota alla olevaa sähköpostia tai kuten sanoin, tule käymään, jos olen kotona. Mutta jos et saa yhteyttä, älä hermostu - lienen yhä elossa, ei kannata soittaa sairaalaan eikä poliisille. Mikäpä se pahan tappaisi! Onpahan nyt mahdollisesti - kuten eräs ystäväni sanoi - yksi paha vähemmän, poissa netistä. Mikä se paha sitten onkaan kenellekin, sen saat ihan itse päättää. Minä, netti, "testit" vai joku muu.
Joka tapauksessa hyvää kevättä ja kesän odotusta kaikille. Hymyillään ja erityisesti halataan - sitä kun ei voi tehdä netissä - kun taas tavataan.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
P.S. Jottei tämä marmatukseni jäisi ihan omakseni sormen herisyttämiseksi, katso vaikka tämä "Marmai"- eli "Markkinointi et Mainonta" –sivuston artikkeli, niin tiedät enemmän:
”Vuodatko tietoa tietämättäsi?”
H@P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti