 |
| Ortodoksista diversiteettiä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Olen lähes raivostumiseen asti joutunut aina aika ajoin seuraamaan joidenkin mediasokeitten kavereitteni pelottavaa hapuilua, kun he yhä - jotkut vielä jopa myöhäisessä eläkemurkkuiässäkin - etsivät itseään näiden testien kautta. Moni tosin väittää noiden jonnin joutavien testien olevan horoskooppitasoa ja viatonta viihdykettä. No jos ei muuta, ainakin he loukkaavat tuolla sanonnalla horoskooppien vakavamielisiä tekijöitä, jotka itse uskovat tähtien liikeisiin. Planeetat sentään liikkuvat, mutta noissa toisissa testeissä kun ei ole yhtään mitään, ei rahtuakaan liikuttavaa, uskottavasta nyt puhumattakaan. Ne on tehty yksinomaan petkuttamaan monesti jo hieman vanhentunutta, jossain määrin höperöitynyttä, usein yksinäistä suorittajaansa. Tuomaan hänelle häneltä kenties puuttuvaa hetkellistä mielihyvää kehumalla kauneutta, älykkyyttä, persoonallisuutta tai jotain muuta henkilökohtaista piirrettäsi, jota monen mielestä muut eivät ole huomanneet ja joka erottaa sinut massasta.
Siis ihan sitä samaa, kun laitat oman uuden profiilikuvasi Facebookiin ja kuva esittää naapurin tatuoitua linnakundia, niin sosiaalisen median sinua tuntemattomien kavereiden - joskus jopa tuntevienkin - kommentithan ovat yleensä sellaisia kuin: komea, wau-mikä mies, oletpa itsesi näköinen, kyllä kelpaa, upea tai naisilla nuo kommentit ovat yleensä hieman hieman pehmoisemia - siis muodoltaan ja tyyliltään jopa laadultaan.
Noista hömppätesteistä on varoiteltu monissa media- ja tietotekniikkajulkaisuissa, että niiden avulla ja niiden kautta testien hämäräperäiset ja psykologisessa mielessä puoskaroivat järjestäjät kalastavat ihmisten tietoja, joita sitten käytetään monesti heitä vastaan lähinnä kai kohdennetussa mainonnassa. Joidenkin tietojen mukaan osallistuminen tuollaiseen hömppätestiin ei pelkästään kaappaa kyseisen testin höperön tekijän tietoja (sähköpostia tai muita henkilökohtaisia tietoja), samalla menevät myös hänen kenties vähemmän höperöjen kavereittensa tiedot.
Ihmeellistä on myös se, että monet testien tekijät uskovat ilmeisesti ihan vakavissaan, että netistä löytyy tällaisia ihania firmoja, jotka tarjoavat heille vaaratonta hömppää ilmaiseksi, ilman mitään vastinetta, viihdykkeeksi.
Eihän tuollainen testien suorittaminen tietenkään niin äärettömän vaarallista ole, mutta kyllä ainakin minua harmittaa, jos minun tietojani levitellään typeryyttään tällä tavalla. Ihan samalla tavalla, jos kaverini hakkaisi päätään mäntyyn. Eihän sekään minua nyt suuremmin haittaa, mutta ei sekään oikein ole mukavaa katseltavaa, jos tuollainen tyyppi on oikeasti kaverini. Varsinkaan sen jyskyttelyn ja sen aiheuttamien jälkiseurausten jälkeen. Olen tietenkin yrittänyt jollain tavoin vältellä sitä, että omia tietojani nyt ylipäätään on sosiaalisessa mediassa paljoakaan. Tai että niitä on ainakaan liikaa tai että ne olisivat jotenkin sellaisia henkilökohtaisia, joita en haluaisi siellä leviteltävän.
Mutta nykyihminen omassa, modernissa sosiaalisen median yksinäisyydessään kertoo tänä päivänä näissä nyky-äly-vempaimissaan syömisensä, juomisensa, riitansa, halinsa, vessakäynnit ja nukkumisen ongelmat, sairaudet, pariongelmat ja kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman, hieman yksinäisyyden ja höperyyden asteesta riippuen. Ja jos ei kerro, saattaa tulla toinen samanlainen ja kyselllä, mikä tauti vaivaa ja millainen on lääkitys.
Useimmille tuollaisten asioiden kertominen tai kyseleminen ei ole edes outoa. Monesta se on ihan luonnollista kysyä: vaivaako sinua kuppa vai ADHD, koska noin "julkisuudessa" toimit? Ei se minusta luonnollista ole, vaikkei kumpikaan ainakaan vielä vaivaa. Siis noista taudeista, sen sijaan noita vaivaajia riittää pilvin pimein sosiaalisessa mediassa.
Olisiko sitten oma uskonnollinen vakaumus sellainen asia, josta pitäisi vaieta. Mielestäni ei. Tai ainakaan minä en ole vaiennut, sillä olen ihan aidosti ylpeä ortodoksisuudestani. Samaa "vikaa" olen havainnut kyllä melko monessa, joten ihmiset eivät todellakaan vaikene useinkaan siitä, vaikka me ortodoksit olemme Suomessa etninen vähemmistö, entisiä "ryssänkirkkolaisia", todella suuren ja ajoittain jopa musertavan, epävakaan ja usein melko erilaisen arvomaailman omaavan enemmistön kainalossa.
Monessa muussa maassa on viisaampaa vaieta, olla kertomatta edes sitä, että on jonkin kristityn kirkon jäsen. Siinä saattaa pahimmillaan nykyäänkin mennä henki, vaikka elämme 2010-luvulla, emme jollain 1200-luvulla, kun Konstantinopoli vallattiin. Ainut "lohtu" saattaa joillekin olla, että usein pääsee samalla julkisuuteen myös YouTube-videolle. Onneksi tällainen ei ole tavallista Suomessa, täällä menee nykyään pahimmillaan kenties joskus maine ja kunnia tai kenties välit piispan kanssa, jos kerrot olevasi oikea "hetero-ortodoksi" etkä esimerkiksi "luteri-ortodoksi", jostain muusta poikkeamasta nyt puhumattakaan.
Tuossa ortodoksisuudessakin kun on melkoisia aste-eroja. Tuolla alussa lueteltiin joitain niistä, mikä saattaisi tulla jonkun hömppätestin tuloksena, jos sellainen oikeasti kehiteltäisiin. Tai tiedä häntä, vaikka olisi jo kehitelty ja kohta samme lukea Facebookin sivuilta onnellisten "testattujen" veljien ja sisarten iloisia todistuksia, joita he yhtä innolla ja onnella levittelevät toisten ortodoksien, ortodoksisuutta harkitsevien mutta usein myös toisuskoisten sivuilla: "Olen theo-liidokki. Mikä sinä olet?"
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti