Tunnetko musiikkikappaleen "Georgia on my mind"? Sehän on Hoagy Carmichaelin säveltämä musiikkikappale vuodelta 1930. Kappale tunnetaan eräänlaisena populaari- ja jazzmusiikin standardina ja Georgian osavaltion tunnuslauluna.
Vaikka Valamosta on myös tehty lukuisia musiikkikappaleita, kuten vaikka "Valamo, saari ihmeellinen" ja lukuisia muitakin, ne ovat kaiketi pääasiassa - näin arvelen - vanhasta Valamosta eli nykyisestä Venäjän puolella sijaitsevasta Laatokan Valamon luostarista. Saisi joku tehdä ihan Heinäveden Valamostakin kappaleen, jonka nimi voisi olla vaikka tuo otsikon "Valamo on my mind".
Suomen ortodoksisen kirkon ylimmän päättävän elimen kirkolliskokouksen tai kuten oma patriarkkamme, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos sitä kirkolliskokoukselle lähettämässään tervehdyksessä nimitti, Suomen ortodoksisen kirkon papiston ja maallikoiden kokouksen toinen päivä on illassa, kun tätä tekstiä kirjoitan.
Olen saanut olla Valamossa lukuisia kertoja kokouksissa ja muunkinlaisilla vierailuilla. Joka kerta tämä "korpiluostari" - sanan myönteisessä merkityksessä - on palvellut meitä vierailijoita loistavasti. Niin nytkin. Kaikki toiminnot ovat jälleen pelanneet kirkolliskokouksessa mainiosti - kiitos igumenin, kiitos luostarin ja muun paikalla olevan henkilökunnan. Tietoliikenne, monistus, kokoustilat, ruokailut, majoitus, aikataulut - kaikki - on toiminut hyvin, vaikka olemme kuten tuossa käyttämässäni sanassa aiemmin jo sanoin - korvessa. Kaukana kaupungeista, isommista kylistäkin, jopa melko kaukana valtatiestäkin.
Henkilökohtaisesti olen myös suuresti kiitollinen igumenin eli luostarin johtajan, arkkimandriitta Sergein, todella ystävälliseen, ymmärtäväiseen ja myötämieleiseen suhtautumiseen meitä ulkopuolisia kokouksesta tiedottavia ihmisiä kohtaan. Ilman luostarin ja igumenin myötämielisestä suhtautumista tästä työstä olisi tullut joko mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Olemme saaneet hyödyntää luostarin tiloja ja palveluja kiitettävällä tavalla ja näin tiedottaa omalla vaatimattomalla tavallamme oman kirkkomme asioista muille ortodokseille ympäri maan tai jopa ympäri maailman ja siinä sivussa muillekin ortodoksisuudesta kiinnostuneille.
Nykyisen printtimedian, siis pääasiassa sanomalehtien, toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet huomattavasti tiukentuneessa kilpailussa sähköisten medioitten kanssa ja tilannetta on heikentänyt myös varmaan huono yleinen taloudellinen tilanne koko maassa. Siksi tällaisten vapaaehtoisuuden pohjalta lähtevien "harrastelijoitten" tiedottaminen paikkaa tässä tilanteessa ilmeisen hyvin syntynyttä vajetta. Etenkin juuri tällaisen maamme yhden etnisen merkittävän vähemmistöryhmän tilaisuuksissa.
Kaikki tämä on mahdollistunut juuri Valamossa, joka on ollut ja tulee jatkossakin olemaan tärkein Suomen ortodoksisen kirkon hengellinen keskus, vaikkakin erilaisia pyrkimyksiä painopisteen siirtämisestä etelämmäksi, lähelle tai jopa sisälle ns. citykuplaa, on viime aikoina ollut kohtuullisen paljon. Tässä toiminnassa on hirveimmillään pyyhitty takapuolta kirkollisella demokratialla ja asioiden hoitaminen on jätetty suureksi osaksi pienelle elitistiselle ryhmälle, joka mielestäni toisinaan jopa melko härskin menetelmin tallaa muun maan, muiden alueiden, ortodoksien oikeuksia. Siinä on pohjoisen pojat ja tyttäret joutuneet pahimmillaan huutolaisen asemaan, kun alueiden toimintaa on yritetty - tai jopa johdettu - tästä citykuplasta, jopa huikeimmillaan alueen esimiehen valinnassa.
Kaikkiin mahdollisiin - ja joskus jopa tuntuu mahdottomiinkin - paikkoihin on laitettu omia miehiä ja naisia "vartiotorneihin" vahtimaan, että asiat sujuvat, kuten ryhmä sen on suunnitellut. Kirkolliskokouksessa lähes kaikkien valiokuntien puheenjohtajat ovat yhdeltä alueelta. Vain yhden on muualta, koska koko kirkolliskokouksessa ei ole ainuttakaan tietyn tieto- ja taitotason omaavaa edustajaa ko. alueelta, joka olisi voitu valita tuohon ammatillisesti ja juridisesti vaativaan tehtävään. Kaikki tämänkertaisen vuoden 2015 kirkolliskokouksen ns. "piispoista vapaat" varapuheenjohtajuudet on miehitetty saman alueen edustajilla, mitään murusia ei jätetty muille alueille. Surullista!
Muutoinkin koko kirkon piirissä on mielestäni havaittavissa jonkinlaista laajempaakin itsemääräämisoikeuden kaventumista. Samalla kun yksi suuri joukko tekee omassa kirkossamme henkistä vallankaappausta, samalla ainakin minun mielestäni myös korkein piispamme, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos, kiristää itsemääräämisoikeuden ehtoja hänelle tyypillisellä diplomaattisella ja kaunopuheisella tavalla. Liekö syynä tuo em. kuohunta, jota kirkkomme sisällä tapahtuu vai mikä. Mene ja tiedä!
Patriarkkamme sanoo kirkolliskokoukselle lähettämässään tervehdyksessään mm. näin (alleviivaukset blogin kirjoittajan tekemiä):
Tässä työssä Heinäveden Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarilla on kautta historiamme ollut merkittävä rooli ja toivottavasti se säilyy edelleen tulevaisuudessakin sellaisena, sillä kirkkomme ei kaipaa mitään ultamoderneja ympäristöjä tai aatteita kylkeemme, sillä omassa aatteessamme, aidossa ortodoksisuudessa, on kylliksi jokaiselle meistä, kun - Tapsa Rautavaaran kauniin laulun sanoin - sen vain oikein oivaltaa.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
 |
| Heinäveden Kristuksen kirkastumisen luostarin pääkirkko marraskuisessa kuutamossa kuvattuna. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Suomen ortodoksisen kirkon ylimmän päättävän elimen kirkolliskokouksen tai kuten oma patriarkkamme, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos sitä kirkolliskokoukselle lähettämässään tervehdyksessä nimitti, Suomen ortodoksisen kirkon papiston ja maallikoiden kokouksen toinen päivä on illassa, kun tätä tekstiä kirjoitan.
Olen saanut olla Valamossa lukuisia kertoja kokouksissa ja muunkinlaisilla vierailuilla. Joka kerta tämä "korpiluostari" - sanan myönteisessä merkityksessä - on palvellut meitä vierailijoita loistavasti. Niin nytkin. Kaikki toiminnot ovat jälleen pelanneet kirkolliskokouksessa mainiosti - kiitos igumenin, kiitos luostarin ja muun paikalla olevan henkilökunnan. Tietoliikenne, monistus, kokoustilat, ruokailut, majoitus, aikataulut - kaikki - on toiminut hyvin, vaikka olemme kuten tuossa käyttämässäni sanassa aiemmin jo sanoin - korvessa. Kaukana kaupungeista, isommista kylistäkin, jopa melko kaukana valtatiestäkin.
Henkilökohtaisesti olen myös suuresti kiitollinen igumenin eli luostarin johtajan, arkkimandriitta Sergein, todella ystävälliseen, ymmärtäväiseen ja myötämieleiseen suhtautumiseen meitä ulkopuolisia kokouksesta tiedottavia ihmisiä kohtaan. Ilman luostarin ja igumenin myötämielisestä suhtautumista tästä työstä olisi tullut joko mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Olemme saaneet hyödyntää luostarin tiloja ja palveluja kiitettävällä tavalla ja näin tiedottaa omalla vaatimattomalla tavallamme oman kirkkomme asioista muille ortodokseille ympäri maan tai jopa ympäri maailman ja siinä sivussa muillekin ortodoksisuudesta kiinnostuneille.
Nykyisen printtimedian, siis pääasiassa sanomalehtien, toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet huomattavasti tiukentuneessa kilpailussa sähköisten medioitten kanssa ja tilannetta on heikentänyt myös varmaan huono yleinen taloudellinen tilanne koko maassa. Siksi tällaisten vapaaehtoisuuden pohjalta lähtevien "harrastelijoitten" tiedottaminen paikkaa tässä tilanteessa ilmeisen hyvin syntynyttä vajetta. Etenkin juuri tällaisen maamme yhden etnisen merkittävän vähemmistöryhmän tilaisuuksissa.
Kaikki tämä on mahdollistunut juuri Valamossa, joka on ollut ja tulee jatkossakin olemaan tärkein Suomen ortodoksisen kirkon hengellinen keskus, vaikkakin erilaisia pyrkimyksiä painopisteen siirtämisestä etelämmäksi, lähelle tai jopa sisälle ns. citykuplaa, on viime aikoina ollut kohtuullisen paljon. Tässä toiminnassa on hirveimmillään pyyhitty takapuolta kirkollisella demokratialla ja asioiden hoitaminen on jätetty suureksi osaksi pienelle elitistiselle ryhmälle, joka mielestäni toisinaan jopa melko härskin menetelmin tallaa muun maan, muiden alueiden, ortodoksien oikeuksia. Siinä on pohjoisen pojat ja tyttäret joutuneet pahimmillaan huutolaisen asemaan, kun alueiden toimintaa on yritetty - tai jopa johdettu - tästä citykuplasta, jopa huikeimmillaan alueen esimiehen valinnassa.
Kaikkiin mahdollisiin - ja joskus jopa tuntuu mahdottomiinkin - paikkoihin on laitettu omia miehiä ja naisia "vartiotorneihin" vahtimaan, että asiat sujuvat, kuten ryhmä sen on suunnitellut. Kirkolliskokouksessa lähes kaikkien valiokuntien puheenjohtajat ovat yhdeltä alueelta. Vain yhden on muualta, koska koko kirkolliskokouksessa ei ole ainuttakaan tietyn tieto- ja taitotason omaavaa edustajaa ko. alueelta, joka olisi voitu valita tuohon ammatillisesti ja juridisesti vaativaan tehtävään. Kaikki tämänkertaisen vuoden 2015 kirkolliskokouksen ns. "piispoista vapaat" varapuheenjohtajuudet on miehitetty saman alueen edustajilla, mitään murusia ei jätetty muille alueille. Surullista!
Muutoinkin koko kirkon piirissä on mielestäni havaittavissa jonkinlaista laajempaakin itsemääräämisoikeuden kaventumista. Samalla kun yksi suuri joukko tekee omassa kirkossamme henkistä vallankaappausta, samalla ainakin minun mielestäni myös korkein piispamme, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos, kiristää itsemääräämisoikeuden ehtoja hänelle tyypillisellä diplomaattisella ja kaunopuheisella tavalla. Liekö syynä tuo em. kuohunta, jota kirkkomme sisällä tapahtuu vai mikä. Mene ja tiedä!
Patriarkkamme sanoo kirkolliskokoukselle lähettämässään tervehdyksessään mm. näin (alleviivaukset blogin kirjoittajan tekemiä):
"Demokraattisuuden periaatteet toimivat kirkossa kuitenkin niin, että ne ovat sopusoinnussa pyhien ja jumalallisten kanonien järjestyksen kanssa. Jokainen paikallinen kirkko pitää kiinni tästä järjestyksestä niin, että osista muodostuu todella hyvä kokonaisuus."Hän jatkaa:
"Kanoninen järjestys antaa kirkolle oikean suunnan kohti päämäärää. Tuo päämäärä on totuuden palveleminen hyvässä hallinnollisessa järjestyksessä niin, että pyhityksen ja pelastuksen sanoma uskovaisten jumalallistumiseksi toteutuisi. Kirkon kanoninen järjestys palvelee oikein tekemistä eli ortopraksiaa. Tämän päälle voidaan puolestaan rakentaa se demokraattinen henki, jossa kirkko toimii. Kun yhteisiä päätöksiä tehdään yksimielisesti tai enemmistön äänin ovat ne demokratian toteutumista."Tapa jolla patriarkka mielestäni kauniisti ilmaisee tahtonsa, että Suomen kirkko palaisi oikeaan ruotuu, tapahtuu mm. sanoilla:
"Kirkon perinne toteutuu kun jokainen kirkon jäsen tietää ja tuntee paikkansa, velvollisuutensa ja valtuutensa. Kirkon opin ja kanonien tulkitsija teillä on Pyhä Ekumeeninen istuin, johon teillä on kirkkona oikeus vedota."Patriarkka toteaa vielä tervehdyksessään:
"Teemme tiettäväksi arvoisille papiston ja maallikoiden kokouksen jäsenille sen, että pitäisitte kiinni näistä Konstantinopolin äitikirkon periaatteista horjumatta niistä suuntaan tai toiseen."Kirjoitin joskus omassa blogissani "hymyilevästä vallankumouksesta" kirkolliskokouksessa. Nyt tämä kirkolliskokousjakso on onneksi päätöksessään ja uudet vaalit ovat keväällä. Silloin meidän kaikkien tulisi tehdä kaikkemme, että oma suomalainen ortodoksisuutemme saisi jatkoaikaa, emmekä sortuisi liikaa omaan napaan tuijottamiseen ja omien alueellisten - tai joskus tuntuu kuin ne olisivat jopa henkilökohtaisia - etujemme ajamiseen toisten alueiden ja niiden ortodoksisen kustannuksella. Aidoista patriarkkammekin perään kuuluttamista ortodoksisista periaatteista ja siitä paljon puhutusta Traditiosta tulee pitää kiinni joka hetki ja antaa niiden johtaa kirkkomme oikealle tielle.
Tässä työssä Heinäveden Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarilla on kautta historiamme ollut merkittävä rooli ja toivottavasti se säilyy edelleen tulevaisuudessakin sellaisena, sillä kirkkomme ei kaipaa mitään ultamoderneja ympäristöjä tai aatteita kylkeemme, sillä omassa aatteessamme, aidossa ortodoksisuudessa, on kylliksi jokaiselle meistä, kun - Tapsa Rautavaaran kauniin laulun sanoin - sen vain oikein oivaltaa.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti