Palmusunnuntai meni ja toi taas mukanaan ikuisen väittelyn itä- ja länsisuomalaisen virpomaperinteen eroista. Ortodoksina ei voi kuin ihmetellä niitä, jotka haluavat unohtaa pääsiäisen merkityksen. Sama on jo tehty joululle, joka nykyään on joulupukin syntymäpäivä. Tämä kirjoitus on apologia yhteiskuntamme maallistumista vastaan.
Erikoista Suomessa on se, että vietämme pääsiäistä monella tapaa väärään aikaan. Ensinnäkin ortodoksinen kirkko viettää muualla maailmassa pääsiäistä eri aikaan kuin Suomessa, johtuen siitä, että Suomessa on käytössä eri kirkollinen kalenteri kuin muualla. Tämä johtuu siitä, että ortodoksinen kirkko on Suomessa vähemmistökirkko ja on katsottu, että ekumeenisten perheiden kannalta ei ole hyvä asia, että perheissä joudutaan viettämään pääsiäistä eri aikaan.
Tämä asia on itse asiassa hyvin helposti korjattu. Nyt kun ortodoksit ovat joutuneet viettämään pääsiäistä väärään aikaan, ekumenian nimissä on välillä luterilaisten vuoro. Suurin osa luterilaisista ei kuitenkaan tiedä, miksi he viettävät pääsiäistä juuri silloin, kun he sitä viettävät, joten heillä tuskin on mitään tätä vastaan. Kukahan ilmoittautuisi tekemään kirkolliskokousaloitteen asiasta, jotta saisimme asian liikkeelle.
Olen aikaisemmin kannattanut suomalaista pääsiäisaikaa, mutta eräs asia sai minut muuttamaan mieleni. Me vietämme jo tällä hetkellä pääsiäistä eri aikaan Suomessa, myös ekumeenisissa perheissä. Ortodokseilla pääsiäisaika alkaa pääsiäisestä ja luterilaisilla se loppuu pääsiäiseen. Ortodoksit viettävät ennen pääsiäistä Suuren paaston aikaa, jolla valmistaudutaan pääsiäiseen.
Tämä asia kirkastui minulle, kun olin kuusivuotiaan poikani kanssa kaupassa pari viikkoa sitten. Kodissamme myös lapset paastoavat, mutta ulkoisesti vain karkkipaastolla eli luopumalla karkeista. Olisittepa nähneet poikani ilmeen, kun hän huomasi kaupassa myytävän pääsiäismunia ja tähän hän totesi huutaen: "Isi, onks nää ihan tyhmiä, kun myyvät suklaamunia nyt? Eihän näitä kukaan osta - nythän on paastoaika."
Tähän ei voinut muuta sanoa, kuin todeta poikani oivaltaneen totuuden. Minua hävetti ensin hiukan, kun poikani kovaan ääneen tämän asian huusi kaupassa niin, että muut asiakkaat sen varmasti kuulivat. Sitten heräsin hänen kutsuun ja ymmärsin, että minä en ole se, jota tämän asian pitäisi hävettää. Suklaamunia oli ripoteltu eri puolille kauppaa myynnin lisäämiseksi ja jokaisen kohdalla poikani huusi samaa ihmetystään. Toisella kerralla tunsin jo ylpeyttä asiasta ja nyt jo itse huutelen koko maailmalle asiasta.
Pääsiäismunien osalta ortodoksit ovat myös onnellisessa asemassa. Koska luterilaisten pääsiäisaika loppuu pääsiäiseen, munia myydään ortodoksien pääsiäisaikaan alennuksella - joka vuosi. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä syyksi pitäytyä nykyisessä pääsiäisen viettoajassa.
No sitten tuli Palmusunnuntain ja taas ihmeteltiin radiossa ja sosiaalisessa mediassa kuinka törkeitä osa virpojista on käytöstavoiltaan. Monet lapset, varsinkin suurkaupungeissa, olivat lähteneet "virpomaan" vain palkkion toivossa. Tästä erikoisesta ilmiöstä meille raportoivat esimerkiksi Sarasvuon perhe (kts. Iltasanomat: Virpojat järjestivät melkoisen yllätyksen Jari Sarasvuolle: "Olihan se pöyristyttävä hetki").
Vaikka kyseessä ei ole kaikkien suomalaisten lasten tapa, jouduin taas huomamaan perinpohjaisen näkemyseron suomalaisen ja ortodoksisen kulttuurin välillä. Suomalaisille lapsille palmusunnuntaista on tullut toinen halloween-päivä, jolloin saadaan paljon karkkia ja nautiskellaan ne sitten heti. Ortodoksisessa perheessä on yhä menossa paastoaika ja kuten äsken kerroin, meidän perheessä lapset osallistuvat paastoon ulkoisesti luopumalla karkeista. Luterilaiset lapset saavat ja kuluttavat nopeasti, kun taas ortodoksiset lapset opettelevat luopumaan. Kumman tavan sinä haluaisit opettaa omille lapsillesi?
Kyllä meidänkin perheessä saadaan suklaamunia virpomapalkkioksi, mutta ne laitetaan säästöön viikoksi ja syödään vasta, kun alkaa pääsiäisaika eli juhla-aika. Tämä tapa opettaa lapsille itsehillintää ja heille tärkeistä asioista pidättäytymistä sen lisäksi, että he myös oppivat arvostamaan pääsiäistä, koska siihen valmistaudutaan. En ole koskaan kuullut kenenkään ortodoksilapsen tästä ikinä kärsineen. Kaikille suomalaisille lapsille olisi hyväksi jättää karkit hetkeksi pois.
Se, että osa suomalaisista lapsista juoksee virpomassa pukeutuneena pahan lähettiläiksi, ei sinällään ole ortodoksisuuden kannalta kovin suuri asia, vaikka kyllähän se todella ristiriitaista on sen asian kanssa, että palmusunnuntaina muistelemme Herramme ratsastusta Jerusalemiin. Näitä hybridiperinteitä on muodostunut Suomeen jo pitkän aikaa, eikä niissä ole mitään pahaa taustalla, vain ymmärtämättömyyttä. Lapsille on hyvä selittää tällaisissa tapauksissa eri kulttuurien erot ja mistä ne ovat peräisin.
Enemmän olisin huolissani noista Sarasvuon perheen kohtaamien virpojien kaltaisista lapsista, jotka aiheuttavat sen, että yhä useampi alkaa inhota virpomisperinnettä ja oikeat virpojat eivät enää pääse sisään. Paras ratkaisu tähän olisi se, että vanhemmat olisivat mukana virpomassa, jolloin ylilyöntejä ei pääsisi tapahtumaan.
Petja Pyykkönen
(Kirjoittaja on blogistin vanhin poika)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti