28.1.15

Paras ratkaisu

Laitoin jokunen aika sitten eräälle ortodoksiselle Facebook-sivustolle tuon yllä olevan kuvan. Sitä on nyt käynyt katsomassa siellä jo muutama sata yli 3000 ihmistä ja pari-kolmekymmentä on sen jakanutkin omille sivuilleen ja pitkälti toista sataa tykännyt. Hyvä juttu, vaikka joku kirjoittikin, että siinä on kirotusvihre. Sattuuhan sitä. Minäkään - tuon kuvan editoija - en ole täydellinen. Mutta tuossa yllä olevassa ei ole virhettä, vaikka en samanlaista s-kirjainta enää löytänytkään.

Kirjoitin äskettäin omalle Facebook-sivulleni, että tuon kuvan tai oikeammin äskettäin pyhien joukkoon luetun pyhittäjä Paisios Atosvuorelaisen sanoma kolahti omallakin kohdallani. Minulle oli aivan selvästi muodostunut eräs ongelma, jolle en heti löytänyt oikeaa ratkaisua.

Tai itse asiassa löysin sille muutaman ratkaisun - pari kolmekin, jotka sain jo melko pitkälle työstettyä, mutta jokin pidätteli minua laittamasta yhtään niistä toteen. Hyvä niin!

Odotin - en oikeasti tiedä miksi - koska se ei todellakaan ole aina kuulunut hyveisiini. Toivoin kai samalla, että tuolle asialle, ongelmalle saataisiin joku, toivottavasti hyvä ratkaisu. Sille saatiin ratkaisu. Aivan yllättäen ongelma saikin erikoisen käänteen, kun eräs toinen ihminen puuttui siihen ja puhui siitä minulle. Sen jälkeen asiat menivät omia teitään tai oikeammin kai niin kuin Luoja ne suunnitteli.

Ja nyt on ongelma ratkaistu varmaankin parhaalla mahdollisella tavalla. Aivan kuten isä Paisios sen aikanaan totesi jollekin toiselle.

Asiasta jotain oppineena, lopetan nyt joksikin aikaa taas tämän blogijuttujeni kirjoittamisen. Joskus näköjään käy niin, että "pakko kirjoittaa" -asenne ei aina johdakaan sellaiseen tulokseen, kuin olisi itseni ja toistenkin kannalta hyvä ja toivottavaa. Siksi lepäilen nyt jonkin aikaa blogijuttujeni parista, vaikka niitä olisi ollut pari ihan uuttakin juttua jo melkein valmiina. Jääkööt toiseen kertaan.

Tätä kirjoittaessani on juuri paastoton viikko. Seuraavan viikon alottaa jälleen yksi Suuren paaston valmistusviikkojen sunnuntai. Siis muistathan, että sunnuntait alottavat ortodokseille aina uuden viikon, ei maanantait. Seuraava sunnuntai on nimeltään "Tuhlaajapojan sunnuntai". Aika osuva nimi juuri tällä kertaa minulle.

Viime viikko oli publikaanin ja fariseuksen viikko. Siis itsensä kehumisen kontra nöyryyden viikko. Ylpeän publikaanin ja nöyrän fariseuksen viikko, jonka opetus olkoon minulle vaikka: "Jumala ole minulle syntiselle armollinen!"

Kuluva viikko on erilainen askelma Suureen paastoon. Nyt tämä tuhlaajapojan viikko haluaa korostaa tarvetta korjata tilanne, katua ja saada anteeksianto. Varsin osuva ajankohta juuri minulle, ja tämä myös omalla tavallaan osoittaa tuon isä Paisioksen tekstin todellisen sisällön:
"Kun kärsivällisesti kestämme ongelmamme ja käännymme Jumalan puoleen, huomaamme, että Hän antaa meille parhaan mahdollisen ratkaisun."

Rauhallista Suureen paastoon valmistautumista myös sinulle. Palataan asiaan täällä sitten joskus, kun on sen aika.


Hannu Pyykkönen 
 nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja: