Ortodoksisen median vaikea taival

Olen mielenkiinnolla seurannut uuden ortodoksisen verkkolehden taivalta Internetin kivikkoisella ja mutkaisella polulla. Jotenkin vaikuttaa moni sen kohtaamista asioista ihan sellaiselta, kuin olisin sen nähnyt joskus aikaisemmin ja jopa varsin läheltä. Ihan vieläpä itse koettuina.

Verkkolehti otti alun alkaen melko räväkän lähdön ja puhui asioista niiden oikealla nimellä, kiertelemättä. Siihen ei vieläkään ole totuttu meillä, ei ainakaan Suomen ortodoksisen kirkon piirissä. Eihän meillä vieläkään saa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita. Asia, jota kritisoidaan siksi, että se on hoidettu huonosti kirkkomme piirissä, muuttuu muualla pian aivan muuksi, usein vieläpä hyveeksi tai positiivisuudeksi. Viimeisin muunnos näkyi eräässä lukemassani some-tekstissä, jossa eräs tällainen huonosti kirkkomme piirissä hoidettu asia muuttui siihen kantaa ottavan kirjoituksessa viisaiden päättäjien tekemäksi kauaskantoiseksi ratkaisuksi, jota meidän tavallisten seurakuntalaisten ei isommin tarvitsekaan ymmärtää eikä edes hyväksyä. Kaikki kun on meidän parhaaksi. Meille riittää, kunhan vain käymme kirkossa. Niin ja maksamme nurisematta veromme.

Itse olen ollut mukana tekemässä tätä "harrastuksen pohjalta kumpuavaa" ortodoksista mediaa kohta kymmenen vuotta. Selkään taputtajia on riittänyt yllin kyllin. Tosin ne suurimmaksi osaksi ovat olleet ns. tavallisia seurakuntalaisia, jotka ovat olleet tyytyväisiä tarjottuun ortodoksiseen laajaan ja oikeaan tietoon. Kirkkomme päättäjiä mediamme - kuten oikeastaan koko nykyaikainen media yleensäkään - ei ole suuremmin koko sivustomme elinaikana kiinnostanut tai kirkon johdolta ei ole kiitosta saatu. Varsinkaan sen jälkeen, kun yksi ylläpitäjistä ryhtyi kritisoimaan kirkkoa - taisi olla muuten jossain omassa blogissaan. Mutta edetty sivustolla silti on, tosin oman kukkaron avulla ja rakkaudella omaa kirkkoamme kohtaan. Kirkkomme ei tässä työssämme suuremmin ole halunnut olla mukana kuin vain ajoittain.

Toinen kompastuskivi on ollut se, ettei sivustomme täytä joidenkin mielestä kaikkia akateemisen osaamisen ja ammattimaisen tiedonjakamisen kriteerejä. Hiekkaa ja kapuloita on heitetty monessa otteessa rattaisiin. Monesti heittäjällä itsellään on ollut joku sidos kirkon hallintoon tai työntekoon kirkon hallinnossa. Joskus heittäjä on vain muuten meihin tuskastunut, kun esimerkiksi ei ole saanut tekstejään ja ajatuksiaan riittävästi esille sivuillemme. Mieleeni on jäänyt erään aikanaan vaikutusvaltaisen ortodoksin lausahdus sivustomme alkutaipaleella, kun laitoimme silloin sinne muistini mukaan noin 5000 sivua kirkkomme liturgisia, ennen julkaisemattomia, suomenkielisiä Minea-tekstejä. Ne piti ensin sivu sivulta käsityönä moneen kertaan avata, käsitellä ja jatkojalostaa, ennen kuin ne voitiin julkaista. Saimme sitä varten avustustakin muuten ihan omalta kirkoltamme noin kymmenen settiä julkaistulta sivulta (eli noin 3 senttiä per nenä, koska meitä tekijöitä tuossa projektissa oli silloin kolme) eli kokonaista 500 euroa. Niin palatakseni asiaan - tämä arvovaltainen vaikuttaja lähetti minulle yöllä noin yhden maissa viestin, jossa hän kyseli ihmetellen: "Mitä ihmettä te oikein puuhastelette sen Minean kanssa? Ja kenen luvalla?" - No mehän "puuhastelimme" sen kanssa sekä kirkon että kääntäjän luvalla. Laillisesti, kuten aina teemme.

Toivotan kaikesta huolimatta onnea uudelle ortodoksiselle verkkolehdelle Simeonille ja Hannalle, joka nyt onkin sopivasti ja kuin tilauksesta alkanut toimia silläkin saralla, jolla tuo toinen media - jossa itse toimin - on alkanut turhautumisesta, väsymyksestä ja monesta muusta - mm. ihan potutuksestakin - johtuen vähentää toimintaansa. Toiminta toki jatkuu. Se kun ei ole onneksi yhdestä ylläpitäjästä kiinni. Samalla sivusto uudistuu, muuttuu ja saa aivan uusia uria. Näin myös Ortodoksi.net.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com