Alan hiljalleen ajatella joitain asioita ilmeisesti hieman toiselta kantilta. Aiemmin ajattelin, että tämän kaltainen käytös oli osoitusta heikosta koulutustasosta joissain maissa. Kun jossain Aasiassa tai Afrikassa tapahtui jotain tämän suuntaista, selitys oli usein se, että kyseessä olivat köyhät, vähän koulutetut, puutteellisissa olosuhteissa elävät. Puhuttiin usein ”banaanivaltioista”.
Kun nykyään katsoo tuolla samalla aiemmin muka aasialaisella tai afrikkalaisella tavalla toimivia ja ajattelevia, heistä on kaukana köyhyys, kouluttamattomuus tai puutteessa eläminen. Heillä on järkeä lukuunottamatta lähes kaikkea yllin kyllin, joillakin vielä enemmän. Niistäkin on näemmä tullut noita ”banaanivaltioita”, vai mitä lie.
Hämmästys oli samalla tietysti suuri, kun olin kuitenkin ajatellut amerikkalaisten noin yleensä olevan varsin fiksuja ihmisiä. Nyt olen väkisin joutunut tarkastelemaan asiaa eri tavalla ja miettimään ajatukseni oikeellisuutta. Kun samaan aikaan meillä Suomessakin mm. joiltakin poliitikoilta – eikä nyt kyseessä ole suinkaan ”se yksi puolue” – löytyy samanlaisia trumpistisia ajatuksia, herää kysymys, miten laajaa tämä oikein onkaan ja mistä siinä oikeastaan onkaan kyse.
En ole asiantuntija vastaamaan tuohon kysymykseen ja joudun siksi vain arvailemaan ja kertomaan omia mielipiteitäni asiasta. Voin toki olla oikeassa tai väärässä, mutta yritän itse olla silti sortumatta samaan trumpistiseen ajattelutapaan. Eivät kaikki amerikkalaiset voi olla kahjuja, samoin kuin eivät kaikki venäläisetkään tai turkkilaiset, meistä suomalaisista nyt puhumattakaan. Pakko siellä on olla joukossa oikeinkin ajattelevia ja fiksuja – ja niin toki onkin.
En tiedä tulevatko tällaiset asiat vielä joskus olemaan tarkemman suurennuslasin alla ja pohdinnassa, miksi oikeastaan kaikki tällainen laajalle levinnyt hulluus on päässyt tapahtumaan, vai tuleeko siitä pikkuhiljaa uutta normaalia – kuten nykyisin niin monesta asiasta sanotaan.
Jos asiaa tarkastelen oman vajavaisen historian tuntemukseni valossa, sieltäkin on mielestäni löydettävissä ajanjaksoja, jolloin erilainen hulluus tarttui lähes koko kansakuntaan. Ne "toisinajattelijat", joihin se ei tarttunut, likviditoitiin erilaisilla leireillä tai muilla hirmuvallan mekanismeilla.
Olen pienen ikäni ihmetellyt monenlaisia ihailuun, jota joskus myös kunnioittamiseksi kutsutaan, liittyviä ilmiöitä, kuten mm. erilaisten idolien tai maallisten ja jopa kirkollisten auktoriteettien kunnioittamista. Se lienee jollakin tapaa kenties kirjoitettu geeneihimme. En mitenkään ole voinut ymmärtää, miten uudelleen syntyneeksi ”jeesukseksi” heittäytynyt virkaheitto poliisi saattoi aivan äskettäin saada sellaisen määrä seuraajia Siperiassa. Mutta en minä ole ymmärtänyt Hitlerin tai Stalinin tai monen muunkaan isompien tai pienempien diktaattorien tai vaikka hierarkkien seuraajien tai omahyväisten mieliskelijöitten ajatusmaailmaa.
En nytkään ymmärrä, miten on mahdollista, että ilmiselvällä valehtelulla voi saada kymmenien prosenttien määrän koko kansasta uskomaan tökeröjä valheita ja narsistisen lapsellisia kostotoimia, joita huono häviäjä nyt toteuttaa.
Ei ”minun maailmassani” tuollainen ole mahdollista. Mutta näin varmaan ajateltiin jo kauan sitten vaikkapa Saksassa ja pakon edessä Venäjälläkin, Ugandassa, Pohjois-Koreassa, Turkissa ja monessa muussa diktatuurissa. Kaikki – tai ainakin useimmat – näkivät sen, mikä on totta ja mikä valhetta, mutta silti uskoivat valheeseen tai ainakin sanoivat niin. Miksi? Pelko, ahneus, vallanhalu ja monenlaiset muut samanlaiset syyt olivat varmaan jotenkin taustalla silloinkin, kuten kai mahdollisesti nytkin.
Kauheinta oli kuitenkin jo silloin, että yhden hulluuden kukistaminen vaati silloin toisen hulluuden syntymisen ja taas sen pärjäämisen "uudessa ihannemaailmassa". Ja sitten kun tämä uusi hulluus pääsi voitolle, se alkoi toteuttaa samoja metodeja kuin kukistettu entinen hulluus ja kukaan ei jälleen osannut tai uskaltanut puuttua asiaan kymmeniin vuosiin, kunnes se taas kukistui jollakin tavoin asioiden kaatuessa omaan mahdottomuuteensa. Mutta yhä vain uudestaan taas uusi hulluus tunki esille entisen raunioista pinnalle ja hallitsemaan massoja. Olemmeko me tuomittuja tällaiseen ikuiseen hulluuden kierrätykseen?
surullinen nettihoukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti