1.8.20

Kuka olikaan sisar Olga?

Hautausmaakierrokset jatkuvat. Nyt oli vuorossa Mikkelin lähistöllä sijaitsevan vanhan emäpitäjän, Juvan, luterilainen suuri hautausmaa, jossa ystäväni Liisa kertoi olevan yksi nunnan hauta. Ei kun autoon ja nokka kohti Juvaa, jossa oli tarkoitus tavata marjastamassa olleet Liisa ja Ahti.

Olin ennakkoon kysellyt asiaa jo luterilaisen seurakunnan erittäin ystävälliseltä ja palvelevalta seurakuntamestari Petriltä, joka olikin sitten vastassa hautausmaalla ja jolta sain joitain lisätietoja haudasta tai oikeammin haudoista. Sieltä löytyi tässä vaiheessa viisi, kuusi sellaista hautaa, joista teki mieli saada lisätietoja. Osasta sain, osasta en vielä.

Kipeällä jalallani linkkasin jonnekin hautausmaan puolenvälin tienoille, josta loivasta rinteestä löytyikin puinen ortodoksinen risti ja siinä kiinni oleva metallinen nimilaatta, josta tiedot olivat jo melkein kadonneet hapettumisen ja kulumisen vuoksi.
Sisar Olgan haudan nimikilpi oli jo vaikeasti luettava.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Mutta minulla oli jo ennakkotietoa Lintulan luostarin igumenia Mikaelalta, mitä siinä mahdollisesti lukee ja niinhän siinä sitten lukikin:
Jumalan palvelija
Lintulan luostarin sisar
Olga Korsakow
k. 20.2.1940
Mutta sitten alkoivatkin tiedot loppua ja hämärtyä. Lintulan luostarista ei ole ainakaan vielä vahvistettu, että ko. henkilön nimi olisi löytynyt heidän asiakirjoistaan. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö sisar Olga olisi mahdollisesti kuulunut sisaristoon. Tuo aika oli evakkoretkineen vain mahdottoman sekavaa aikaa ja kaikkea ei ole voitu kirjata ylös tai jos on kirjattukin, kaikkea ei ole vielä löydetty.

Nytkin Juvan luterilaisen seurakunnan hautauskirjassa oli joitain kohtia, joita ihmettelin. Sieltä toki löytyi merkintä Olgasta, jonka sukunimi tuon aikaisen tavan mukaan oli kirjoitettu Korsakoff. Mutta asiakirjoista löytyi myös henkilö, jonka kohdalla luki vain ”Siirtolainen” ja ”Kreikkalais kat hautaan”. Ei nimeä eikä synnyin- tai kuolinaikoja. Eikä sitäkään, minne oli haudattu. Samoin sieltä löytyi yksi nimi, jota en löytänyt minäkään haudalla käydessäni. Nimi on mahdollisesti (mikäli sen oikein paperista luin): Paranovsky, jolla oli myös nuo kaksi em. merkintää eikä muuta. Lisäksi silmääni sattui hautausmaalla vielä pari muuta ortodoksista vanhaa hautaa, mutta niistä ehkä joskus lisää.
Olgan haudalla oli risti ja vieressä kolme ortodoksista hautaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Olgan hautaristin vieressä oli kolme muuta ortodoksista hautaa, joista yhdessä oli mies ja kahdessa nainen. Miehen nimi oli kirjoitettu latinalaisin kirjaimin maanrajassa olevaan pieneen melko huonokuntoiseen hautakiveen. Siinä luki:
Matvei Schavkin
* 1853 + 1940
Kahden muun haudan – kahden naisen – samanlaisissa kivissä teksti oli kyrillisin kirjaimin (venäjäksi). Niissä luki:
Валентина Степаноvна Паншина
(eli Valentina Stepanovna Panshina, vanhan venäjän kirjaimiston mukaisesti kyrillinen B oli korvattu kirjaimella V)
* 2.4.1899 + 17.12.1939
ja toisessa hautakivessä teksti:
Вера Исакоvна Калядина
(eli Vera Isakovna Kaljadina)
* 5.9.1856 + 30.11.1939
(kuolinajassa oli hautakivessä virhe, kun kuukaudesta oli jäänyt pois yksi ykkönen, asia selvisi myöhemmin)
Heistä vain Veran kohtalo selkiintyi hieman ja siitä kohta lisää. Mutta ensin vielä se, mitä tähän mennessä on selvinnyt Olgasta.

Lintulan luostarin hierarkia on ollut seuraavanlainen. Ylinnä hierarkiassa on tietysti luostarin johtajatar, joka useimmiten sai arvonimekseen myös igumenia. Igumenia valittiin usein alemmasta hierarkialuokasta tai hän tuli luostariin muualta. Johtajattarien ja tavallisten luostariasukkaitten välissä oli harvinaisempi luokka, skeemanunnat, jotka siis olivat suureen skeemaan vihittyjä ja luopuneet täydellisesti maailmasta ja keskittyivät yksinomaan rukoukseen. Skeemanunna sai vihkimyksessä jälleen uuden nimen (entisen nunnanimen tilalle), merkkinä siitä, että eroaa maailmasta.

Nunnat olivat tavanomaisin hierarkialuokka, johon kuuluivat pieneen skeemaan vihityt luostarin asukkaat, joita nimitettiin myös nimellä mantiankantajat. Nunna on anatanut tavanomaiset nunnalupaukset (mm. naimattomuudessa eläminen, maallisesta omistamisesta luopuminen ja kuuliaisuus luostarin johtajaa kohtaan) ja heille on siviilinimen lisäksi annettu uusi kirkollinen nimi.

Seuraava kategoria on noviisit (kokelaat) ja viitankantajasisaret. He käyttävät nunnanpukua, mutta heitä ei vielä ole vihitty nunniksi. Kokelaan on oltava luostarissa jonkin aikaa, ennen kuin hänet vihitään viitankantajaksi.

Aiemmin Lintulan luostarissa oli edellisten lisäksi myös useita kuuliaisuussisaria, jotka silloin olivat yleensä lähtöisin talonpoikaisperheistä ja tulleet luostariin lähinnä taloudellisista syistä. Joskus tulon syynä oli innostus tai joku seurasi vaikkapa sisartaan luostariin tai joskus oli jopa äitejä, jotka tulivat luostariin tyttärineen leskeksi jäätyään. Tässä kategoriassa saattoi aikanaan olla myös luostariin jääneitä siellä orpokodissa kasvaneita naisia, jotka jäivät asumaan luostariin pysyvästi. Kuuliassisaria lähtikin sitten usein pois luostarista, kun he esimerkiksi havaitsevat kilvoittelun vaikeuden ja työnteon raskauden.

Nyt ei vielä ole selvillä, mihin kategoriaan sisar Olga mahdollisesti kuului. Joka tapauksessa hänen hautaristinsä nimikilvessä lukee: Lintulan luostarin sisar.

Mutta sitten vielä tuosta yhdestä haudasta ja siinä lepäävästä vainajasta, Vera Isakovna Kaljadinasta. Tutkiessani hautojen historiaa kyselin asiaa myös Juvalla asuvalta iäkkäältä tutultani Sera Kivelältä, ja hän tiesi kertoa, että yhdessä haudoista lepää toisen tuttuni Pauli Telsavaaran sukulainen, mahdollisesti ukki. Soitto Paulille toi tiedon, ettei se olekaan ukki vaan äidin-äidin-äiti, Vera Isakovna Kaljadina, joka oli samoihin aikoihin Lintulan sisarien kanssa lähtenyt evakkoon Terijoelta.
Lähettyviltä löytyi Aleksanteri Vornasen hauta ja on vielä selvittämättö onko hän tämä:
https://www.geni.com/people/Aleksanteri-Vornanen/6000000020359563394
Jos on, silloin on verisukulainen Kononoffien ja Shemeikoiden kautta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Toinen vielä selvitettävä hauta oli mielenkiintoinen betoninen ortodoksinen risti,
jossa oli teksti:
Ivan Ranta synt. Salmi, kuollut Juva
ja alla olevassa hautakivessä oli alinna
Johannes (* 16.91880 ja + 17.6.1950)
olisikohan sama henkilö
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
 Juttelu Paulin kanssa toi esille monenlaisia elämänkohtaloita, joita hänenkin sukuun on sattunut. Nämä evakkoon lähdöt lienevät olleen niistä pienimpiä. Hurjimpia olivat sisarusten erot rajan sulkeutuessa ja yhden sisarista jääminen Leningradiin ja se piirityksestä selviäminen ja myöhempi tapaaminen sisarusten kanssa. Mutta ne ovat jo sitten uutta tarinaa, joista joku toivottavasti kertoo enemmän.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka

Ei kommentteja: