3.8.20

Tervetuloa hautajaisiini

Sukuhauta Pörtsämössä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Kello on neljä aamulla elokuun alussa maanantaina armon vuonna 2020. Heräsin jo joku aika sitten, mutta en malttanut vielä nousta ylös, kun suunnittelu oli kesken. Suunnittelin omia hautajaisiani.

Kenenkään ei silti tarvitse huolestua, tarkoitus ei ole vielä kuolla, mikäli asia suinkin on minusta kiinni. Mutta suunnittelua se ei haittaa. Eikä myöskään kannata kutsua ambulanssia tai hoitajaa luokseni, en mielestäni ole sen suuremmin masentunut, kuin mitä nyt tämä korona on hieman aiheuttanut meille kaikille. Lisäksi tällainen unien näkeminen on minulle tavanomaista.


Joku varmaan sanookin nyt myös, että voisin varmaan vähentää hautausmailla juoksentelua ja kuolleista juttujen tekemistä tänne blogiin, kun kerran alan jo omia hautajaisiani miettiä. No – ei hätää tuostakaan, asia ei liene ihan noinkaan, vaikka voihan kaikella tällaisella olla aina omat yhteytensä. Kaikki toki vaikuttaa ihan kaikkeen.

Siitä on jo nimittäin vuosia, kun ensi kerran ajattelin omia hautajaisiani. Silloin pohdin, että teen videon vuokrattavassa elokuvateatterissa pidettävään muistotilaisuuteeni, jossa vastaan valkokankaalla kaikille haudalle kukkia laittaneelle tai adressin lähettäneille henkilökohtaisesti ja jokaiselle. Tuosta ajasta on jo kulunut sen verran kauan, että taitaa jo osa silloin ajatelluista kukkien tuojistakin olla jo itse haudassa, joten varmaan olisi aika päivittää suunnitelmat. Enkä kai silloinkaan ollut sen suuremmin depression kourissa. Minulle vain on ominaista pohtia tuollaisiakin asioita.

Kovin oli selvää hautajaisten kulku tänä aamuna unessa ollessani ja sitä seuranneessa puoliunessa. Tämän suunnitelman mukaan teen hautajaisiin nyt videon sijasta ääninauhoituksen ja hautajaisten seremoniamestarille etenemiskartan ja nauhoituskokoelman, jossa on nauhoitus jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen hautajaisissa erilaiset vaihtoehdot huomioiden. Tätä sitten seremoniamestari seuraa ja suoltaa kaiuttimen kautta ulos haudan takaista puhettani hautajaisvieraille aina tilanteen mukaan.

Jos nyt joku tilanne esimerkiksi muistotilaisuudessa kuitenkin tulee "puskista", annan seremoniamestarille vapauden inspiroida tilanteen mukaan toimintansa.


Sen verran ajattelin antaa periksi tuolle videoinnille, että ehkä nykyelämääni jollain tavoin kuvaten, hautajaiset voisi kuitenkin striimata suorana Facebook-sivulleni, niin sellaisetkin, jotka eivät esteen tai asenteen vuoksi halua tai eivät vain muuten voi tulla hautajaisiini, voisivat niihin osallistua virtuaalisesti.

Tarkoitus olisi joka tapauksessa riittävän ajoissa ennen kuolemaani postittaa kaikille hautajaisiini osallistuville – tai siis tarkennettuna: sellaisille, joiden minä oikeasti haluaisin niihin osallistuvan – selkeät allekirjoittamani kutsut, josta selviäisi hautajaisten kulku ja mihin toivon kunkin osallistuvan:

1. ruumiinsiunaus ja hautauspalvelus Mikkelin ortodoksisessa kirkossa
2. muistotilaisuus seremoniamestarin valitsemassa paikassa
3. hautaan lasku Joensuun ortodoksisella hautausmaalla.

Kutsuttavat jakautuvat kolmeen ryhmään: A, B ja C, joissa A muodostuu lähiomaisista ja läheisimmistä hyvistä ystävistä, B muista ystäviksi katsottavista ja C muista "kylänmiehistä" ja uteliaista. Ensimmäiseen seremonian osaan voivat osallistua kaikki, kakkososaan vain A-ryhmä ja kolmososaan ne, jotka viitsivät ajaa sen takia Joensuuhun ja joilla vielä on ajokortti voimassa tai saavat jostain kuskin. C-ryhmälle en laita edes kutsuja. Kenties mukana saattaisi tavalla tai toisella roikkua jotain vielä yhden ryhmän eli D-ryhmän jäseniä, joita en nyt tässä ala sen suuremmin identifioida.

Puheet tulivat aamuyön tunteina suunnilleen valmiiksi ja sekin, miten hautajaisissa normaalien seremonioiden lisäksi käyttäydytään, puhutaan tai osallistutaan, siis miten minä toivon toisten tekevän. Mutta jääkööt nuo sitten tarkempaan tutkiskeluun paikan päälle itse tapahtumaan, kunhan ensin kuolen. Suunnitelmissa asia - siis kuolemani – ei tälläkään hetkellä ole tavoitteena lähiajalle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kuten eräs tuttuni äskettäin siitä sanoi, että "tuossahan se ihan lähellä luuraa".

Muistotilaisuuden loppulaulu on vielä harkinnassa, mutta vahvalla sijalla sellaiseksi olisi kuitenkin oheinen Rexin laulama laulu ”Puhtaat purjeet”. Kenenkään ei katseltuaan videon pidä vetää mitään yhtäläisyyksiä minun ja säveltäjän (elämän) välille, ainoa yhteys on sanallinen ja sekin minun ja laulajan välillä. Joitain samalaisuuksia löytynee kuitenkin sanoituksesta ja elämästäni.

Mutta toki otan mieluusti vastaan myös hyviä ehdotuksia. Joten palataan mahdollisesti asiaan ennen hautajaisia.

Niitä ja hautajaiskutsuja odotellessa, hyvää loppukesää ja ikuisena optimistina, riemuisaa kakkosaallon odottelua meille kaikille.

Hannu
nettihoukka



Ei kommentteja: