Tässä noin kuukausi sitten työpaikallani oli noin sata sotaveteraania ja heidän puolisojaan vieraanamme. Tervetulopuheenvuorossani toivotin heidät tervetulleeksi ja mainitsin itse jääväni lähikuukausina myös eläkkeelle. Heiltä tuli välittömäsi vilpitön ja humoristinen kutsu: "Tervetuloa tähän ryhmään, josta kukaan ei selviä hengissä!"
Tänään sain tuta tuon sanonnan merkityksen konkreettisesti, kun eräs tuttuni ilmoitti minulle eläkkeellä olleen, vanhan "kiistakumppanini" kuolemasta. Tämä ihminen oli työssä ollessaan usein tekemisessä kanssani monenlaisissa asioissa, mukavissa ja vähemmän mukavissa, kiistoissa ja juhlissakin. Hän oli yksi minun esimiehistäni. Vaikka ajoittain otimme yhteen mitä rankimmin, se aina oli vain sanallista, eikä koskaan kohdistunut henkilöön.
Toistemme kunnioittaminen kasvoi varmaankin tästä. Minä olin vilpittömästi omaa mieltäni ja hän vastaavasti omaa. Sitten asioita vain soviteltiin ja saatiin joko hyvä tai siedettävä ratkaisu. Eikä tuohon kiistaan enää tarvinnut palata, ei edes seuraavassa kiistassa. Se aloitettiin aina alusta.
Hänen jäätyä muutama vuosi sitten eläkkeelle, tapasimme usein kaupungilla ja saatoimme istahtaa kahvikupin ääreen keskustelemaan nykyisen työn kiireistä ja vanhoista "hyvistä ajoista" ja siinä sivussa ehkä hieman taidettiin juoruta nykyisistä työkavereistani ja esimiehistäni. Eikä jäljellä ollut pienen pientäkään hippua entisistä työkiistoista tai muista sellaisista. Ne olivat työtä, ei muuta, ja niille voitiin nyt nauraa usein herskyvästi.
Hän oli työssään ja elämässään järjestelmällinen. Vaikka hänellä ei ollut lähisukulaisia, hän huolehti ystäviensä välityksellä sairastamisensa järjestelyt ja sen aikana myös tulevat hautajaisjärjestelyt itse. Jopa yhteen ruokaan hän antoi oman reseptinsä, ja nyt sitä ruokaa syödään hänen hautajaisissaan.
Minua lämmitti suuresti kutsu saapua hänen hautajaisiinsa, samoin kuin pyyntö tulla myös arkunkantajaksi. Se kertoo lämpimällä tavalla tästä mielenkiintoisesta ja toisiamme kunnioittavasta suhteestamme.
Ikuinen muisto Sinulle, Aira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti