Miksi tekoäly pelottaa?

 

Tekoälyn näkemys minusta.
Pyysin tekoälyä tekemään kuvan, joka tekoälyn mielestä parhaiten kuvaa tämän blogin kirjoittajaa.
Tällainen harhainen kuva siitä tuli. Minut tuntevat eivät varmasti tunnista.

Tekoäly herättää voimakkaita tunteita. Toisille se on hyödyllinen työväline, toisille uhka, ja joillekin se näyttäytyy lähes pahuuden välineenä, jopa jonakin paholaisen toimintaan rinnastuvana asiana. Tällaisessa suhtautumisessa ei enää pelätä vain työpaikkojen katoamista, valeuutisia tai teknologian väärinkäyttöä. Pelon kohteena on itse tekoäly, ikään kuin se olisi itsenäinen voima, joka vähitellen ottaa vallan ihmiseltä.

Yksi syy pelkoon lienee yksinkertainen: emme vielä tunne tekoälyä kovin hyvin. Kun emme tiedä, miten jokin toimii tai mihin kaikkeen sitä voidaan käyttää, mielikuvitus täyttää helposti tiedon jättämät aukot. Tekoäly näyttää sitäkin salaperäisemmältä, koska sen kanssa voi keskustella. Se vastaa sujuvasti, selittää asioita ja kirjoittaa vakuuttavan kuuloisesti. Siksi sille tulee helposti annettua ominaisuuksia, joita sillä ei todellisuudessa ole.

Uutta on pelätty ennenkin

Tässä ei ole mitään aivan uutta. Uudet teknologiat ovat ennenkin herättäneet voimakasta vastustusta. Erityisen kiinnostava esimerkki on internetin ja kirkkojen suhde. Internetiin suhtauduttiin sen yleistymisen alkuvaiheessa monissa kirkollisissa piireissä - Suomessakin - hyvin epäluuloisesti. Verkko nähtiin paikkana, jossa levisivät pornografia, valheet, harhaopit ja kaikenlainen hengellisesti vahingollinen sisältö. Huolissa oli paljon aihettakin.

Internet ei kuitenkaan kadonnut, eikä kirkko jäänyt sen ulkopuolelle. Nyt seurakunnilla, hiippakunnilla, luostareilla ja kirkollisilla järjestöillä on verkkosivuja ja sosiaalisen median kanavia. Jumalanpalveluksia välitetään verkossa, kirkollista opetusta julkaistaan internetissä ja ihmiset etsivät sieltä tietoa uskosta siinä missä muistakin elämän asioista. Väline, johon ensin saatettiin suhtautua uhkana, otettiin vähitellen myös kirkon omaan käyttöön.

Ehkä tekoälyn kanssa tapahtuu jotakin samanlaista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki uusi pitäisi hyväksyä kritiikittä. Internetin ongelmat eivät kadonneet sillä, että kirkko alkoi käyttää sitä. Samoin tekoälyn vaarat eivät katoa sillä, että opimme käyttämään tekoälyä. Mutta uusi väline ei myöskään muutu pahaksi vain siksi, että sitä voidaan käyttää pahaan.

Tekoäly ei ole niin kaikkitietävä kuin kuvittelemme

Tekoälystä puhuttaessa jää mielestäni liian vähälle huomiolle yksi olennainen asia: tekoälykin erehtyy. Se tekee virheitä, ymmärtää väärin ja toisinaan suorastaan "luulee liikoja itsestään". Se voi antaa hyvin vakuuttavan vastauksen kysymykseen, johon sillä ei oikeastaan ole kunnollista vastausta. Se voi keksiä olemattomia lähteitä, yhdistellä asioita väärin tai väittää todeksi jotakin, mikä ei pidä paikkaansa.

Tämä on tärkeää ymmärtää juuri siksi, että tekoälyn tapa kirjoittaa on niin vakuuttava. Ihminen helposti ajattelee, että sujuva vastaus on myös oikea vastaus. Ei ole. Tekoälyä ei pidä kohdella erehtymättömänä tietäjänä, vaan työvälineenä, jonka tuottamaa tietoa täytyy arvioida ja tarvittaessa - tai mieluummin ehkä aina - tarkistaa.

Tässä mielessä tekoälyn tunteminen voi jopa vähentää sen pelottavuutta. Kun sitä käyttää, huomaa nopeasti, ettei vastassa ole kaikkitietävä koneäly, vaan joskus hämmästyttävän taitava ja toisinaan hämmästyttävän erehtyvä järjestelmä.

Paha ei ehkä olekaan koneessa

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen avulla voidaan huijata, väärentää kuvia ja ääntä, levittää valheita ja manipuloida ihmisiä. Nämä ovat todellisia vaaroja, eikä niitä pidä vähätellä. Mutta silloin kannattaa kysyä, missä paha oikeastaan sijaitsee.

Tekoäly ei itsestään päätä huijata vanhusta tai tehdä toisesta ihmisestä väärennettyä kuvia tai videota. Ihminen päättää käyttää sitä siihen. Sama väline voi auttaa opiskelussa, kääntää tekstiä, selittää vaikean asian tai auttaa ihmistä työssään.

Siksi myös kristillisestä näkökulmasta kiinnostavampi kysymys saattaa olla jokin muu kuin se, onko tekoäly itsessään hyvä vai paha. Olennaisempaa on kysyä, miten ihminen sitä käyttää ja mitä sen käyttäminen tekee ihmiselle. Luovummeko oman järkemme käyttämisestä? Uskommeko kaiken, mitä kone meille kertoo? Käytämmekö sitä valheeseen, laiskuuteen ja toisten hyväksikäyttämiseen vai välineenä, joka voi oikein käytettynä palvella hyvää?

Ehkä suurin virhe olisi tehdä tekoälystä joko pelastaja tai paholainen. Se ei ole kumpikaan. Se on voimakas, ihmisen rakentama ja edelleen hyvin epätäydellinen väline.

Siksi sitä ei ehkä kannata ensimmäiseksi pelätä. Sitä kannattaa oppia tuntemaan. Vasta silloin pystymme paremmin erottamaan sen todelliset vaarat niistä peloista, jotka olemme itse rakentaneet sen ympärille.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com