Edellisessä blogijutussani kerroin, miten kenties syntyi käsite "Valamon nunnat", mikä yhteiskunnallinen Valamossakin vaikuttanut tapahtuma pakotti nämä naiset jäämään luostariin – tässä tapauksessa vielä miesluostariin Laatokan Valamon saarelle.
Miesluostari on, kuten nimikin sen jo kertoo, tarkoitettu vain miehille. Maailmalla olevissa luostareissa lienee nykyisin varsin vaihteleva käytäntö verrattuna vaikkapa luostarilaitoksen alkuaikoihin, jolloin luostarit olivat suljetumpia yhteisöjä ja jyrkemmin jaettu vain miehille tai vain naisille. Kaikki työt tehtiin luostarin omien jäsenten kesken ja toisen sukupuolen edustajia ei yleensä ollut. Poikkeuksen saattoi tehdä naisluostarissa pappi, joka oli aina mies ortodoksisessa kirkossa. Alkuun hänkin kaiketi asui ulkopuolella ja vain vieraili jumalanpalveluksissa luostarissa. Tosin pyhien kertomuksista löytyy sellaisiakin erikoisuuksia, joissa nainen mieheksi pukeutuneena eli muilta salattua elämää miesluostarissa, paljastamatta kenellekään, kuka oikeasti oli. Mutta tällaiset olivat suuria harvinaisuuksia.
Myöhemmin luostarien määrän kasvaessa tämäkin asia alkoi muuttua. Tosin yhä vielä nykyäänkin löytyy maailmasta jokunen paikka, luostari, jonne ei vaikkapa naisilla ole asiaa. Sellainen on mm. Kreikassa sijaitseva Athos-vuori ja sen lukuisat luostarit. Edes alueelle pääseminen on naisilta kielletty ja jopa kreikkalainen naisministeri, joka ilmoitti tulevansa paikalle helikopterilla, uhattiin ampua alas, jos hän tuon tekonsa toteuttaa. Ei mennyt Athokselle.
Myös Venäjällä aikanaan vanhassa Valamon luostarissa – siellä, missä Valamon nunnienkin tarina alkoi – ja yhä vielä nykyäänkin sen paikalle perustetussa uudessa luostarissa on syrjäinen skiitta, sivuluostari, jonne naiset pääsevät vierailulle vain yhtenä päivänä vuodessa: kaikkien pyhien sunnuntaina.
Tuollainen käyttäytyminen lienee pohdittanut kautta vuosien monia maailmassa eläviä ihmisiä: miksi naisia tai miehiä ei lasketa paikalle. Minullakaan ei ole oikeaa vastausta kysymykseen, vain erilaisia pohdiskeluja ja pitkän elämän mukanaan tuomia arvauksia.
Yllätyin jokin aika sitten, kun luin jostakin, että eräs minunkin elinaikanani elänyt miesluostarin johtaja ei suostunut syömään naisen tekemää ruokaa miesluostarissa, jota hän johti ja jossa oli naispuolisia työntekijöitä – noita Valamon nunnia – juuri keittiössä. Hänelle ruuan toi toinen munkki, joka sen varta vasten hänelle erikseen valmisti. Tästäkin munkista tuli sittemmin luostarin johtaja, mutta hän tietääkseni söi naisten tekemää ruokaa. "Sånt är livet".
En uskalla edes ryhtyä kovin laajasti näin ”ääneen” pohdiskelemaan, mistä keties pulppuaa juuri tuon ihmisen käyttäytyminen, jota joku saattaisi kutsua vaikka naisvihaksi. Luostarit – olipa sitten kyseessä mies- tai naisluostari – ovat aina saaneet asukkaikseen mitä erilaisimpia ihmisiä. En usko, että heistä on siltikään löydettävissä jonkilaista ”stereotyyppiä”, tyypillistä luostariin menijää.
Silloin kun vaikkapa Valamon luostari oli suuresti riippuvainen maataloudesta, luostariin meneminen saattoi joissain tapauksissa olla köyhyydestä pelastautumista ja elämän mahdollistamista, työn saamista, hengissä selviytymistä. Suuren, mahdollisesti köyhänkin perheen poika meni luostariin, koska pientä maatilkkua ei voinut jakaa useamman pojan kesken. Tytöthän yleensä menivät naimisiin toisiin taloihin ja näin saivat elantonsa.
Itse olen vaiherikkaan elämäni aikana elänyt vajaan vuoden kreikkalaisessa luostarissa ja sinä aikana opin tuntemaan suuren joukon veljestön jäseniä: munkkeja ja maallikkoja, ja siinä ohessa oli hieman mahdollisuuksia myös arvailla niitä syitä, miksi he olivat tulleet luostariin asumaan. Kukaan ei luonnollisesikaan koskaan kertonut noista henkilökohtaisista ratkaisuistaan minulle, ja kaikki se, mitä sain nähdä ja kokea, kertoivat vain pienen ”raapaisun” verran noistakin asioista silloin, kun sen osasi sijoittaa – kuten sanotaan – oikeaan konseptiin.
Silmät ja korvat auki eläminen ja oma observoiva luonteenlaatuni auttoivat asiassa, mutta kuten sen jo aiemmin sanoin: kaikki tämä on kuitenkin vain omaa pohdiskeluani ja arvailua, ei mihinkään muuhun empiiriseen tutkimukseen perustuvaa, joten suhtautukoon jokainen blogiani lukeva siihen haluamallaan tavalla.
Seuraavassa blogijutussa kerron havaintojani siitä, miksi minun mielestäni ihmiset menevät luostariin. En tiedä osunko oikeaan, mutta silti arveluni ovat omiani.
jatkuu ...
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
P.S. Mikäli sinulla on jotain lisätietoja tai kuvia aiheesta, kerro niistä ihmeessä minullekin, lähettämällä viesti tai kuva allekirjoituksen ohessa olevaan sähköpostiosoitteeseen tai kommentoimalla tätä blogia tämän sivun alaosassa.
HAP
Seuraava osa:
"Miksi luostariin"
On ilmestynyt ja siihen pääset yllä olevan kinkinkin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti