Karavaanarinomadi liikkeellä

Joensuun ortodoksinen kirkko ja seurakunta ovat aiemmassa elämässäni merkinneet minulle monenlaisia asioita ja ne tulevat näyttelemään merkittävää osaa myös aikanaan loppusijoituksessani.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen viettänyt eläkeläiseksi melko vauhdikkaan kesän, sellaisen eräänlaisen karavaarin, matka-autoilijan ja nomadin, paimentolaisen yhdistettyä elämää. Aloitin matkustelun jo huhtikuussa, kun ystävieni kanssa seikkailimme itsemme väsyksiin viikon ajan keskempänä Eurooppaa matkalla autolla Romaniaan, jossa sitten seikkailimme lisää pari viikkoa. Hyvä ystäväni – tosin minua hieman vanhempi – totesikin, että saattoi olla viimeinen tämän kaltainen ja näin rankka retki. Saahan nyt nähdä.

Kulttuuripalatsissa Iasissa Romaniassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Seuraavan retken väliin ei jäänyt kovinkaan pitkää aikaa selvitä ja tointua rasituksista, kun taas olin menossa. Nyt matka suuntautui Albaniaan, meno- ja paluumatkan varrelle jäi melkoinen joukko maita. Kroatiassa ja Adrianmeren rantatien kohteissa vietin kuitenkin pisimmän aikaa. Välillä olin silti melkein hukassa, kun uuden rajan ylitettyäni en ihan varmaksi tiennyt mikä valuutta, vaikka sen toki tiesin, mikä maa.

Molemmat kulkuvälineeni jossain kaukana Adrianmeren rannalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tällä reissulla menikin sitten kuukausi ja matkaa tuli taitettua reilusti yli seitsemän tuhatta kilometriä. Tuossa vaiheessa kokonaisuutenaan kesäkuun lopussa kasassa oli jo reilut kymmenen tuhatta kilometriä ajelua eri puolilla Eurooppa – osa henkilöautolla, osa matkailuautolla. Maitakin siihen mahtui melkoinen joukko: Suomen lisäksi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja toisella reissulla lisäksi Tšekki, Itävalta, Slovenia, Kroatia, Bosnia-Herzegovina, Montenegro, Albania, Makedonia ja Serbia. Aikeissa oli käydä Kosovossakin, mutta erilaiset epäselvyydet saivat muihin ajatuksiin ja jätin sen suosiolla väliin.

Vierailtua tuli kesän aikana monessa maassa - en tainnut päästä kuitenkaan ihan kahteenkymmeneen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tuon matkan jälkeen vanha ruumis vaatikin jo hieman pitemmän tauon, jona aikana taas pesin pyykkiä, maksoin laskuja ja hoidin muita asioita. Mutta ei kauaakaan, kun matkajalkaa alkoi kutittaa. Seurasi pikainen matka Pohjois-Karjalaan, josta epätavallisella tavalla kävellen ilman viisumia, pelkällä voimassaolevalla passilla Venäjälle paikasta, joka ei edes ole ns. yleinen rajanylityspaikka.

Passin tarkastuksessa Ruhovaarassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kotiin paluun jälkeen jälleen oli taas hieman lepoa, auton varustamista ja normaaleja rutiineja: pyykinpesua sun muuta ja eikun taas matkaan ruskaretkelle pohjoiseen. Matka suuntautui käsivarren ja Kilpisjärven kautta Norjaan, missä kohteeksi valikoitui Lofootit. Aurinkoisessa ja kauniissa säässä sainkin matkustaa saariryhmän päästä päähän pohjoisesta etelään, ja ihailla upeita norjalaisia maisemia ja kokea niiden jylhyyden.

Lofooteilta löytyi yllättäen myös komeita hiekkarantoja.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Norjan matkan jälkeen alkoi jo hieman väsy käydä jälleen käpälään ja matkojen – joita yhä teki mieli tehdä, koska sää oli kaunis ja aurinkoinen – suunta valikoitui uudestaan turvalliseen Pohjois-Karjalaan. Erilaisten asioiden ja sopimusten mennessä hieman mönkään jo matkan alkuvaiheessa päätin siirtyä jälleen Lintulan ja Valamon luostarien hoivaan, missä aina olen saanut kokea rauhaa ja lepoa. Niin nytkin.

Valamon luostari syysvärityksessä 2016.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Erilaisten aikataulujen muuttuessa parkkeerasin auton Valamoon ja tein sillä ollessani henkeni pitimiksi yhden blogijutun ja yhden YouTube-videon ja ajattelin jatkaa sitten matkaa Joensuuhun uudelleen sovittuun tapaamiseen. Tätä kirjoittaessani taustalla soi mm. Cat Stevensin ”Morning has broken” ja moni muu mukava kappale Spotify-listaltani Hannu haikeena.

Joensuussa sijaitsee myös Suomen ainoa Ortodoksinen seminaari ja sen todella kaunis Pyhän Johannes Teologin ja Karjalan valistajien kirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Joensuun jälkeen on vuorossa koti ja Mikkeli. Vakaassa harkinnassa on, ajanko matkailuautoni jo talvitalliin vai vieläkö odotan, jos vaikka tulisi lisää kauniita, aurinkoisia päiviä. Ajokiintiöni tältä kesältä alkaa kuitenkin olla jo täynnä ja voisin kohta siirtyä Helsinkiin hakemaan nuorimmaltani takaisin pikkuautoni, joka hänellä on ollut pitemmässä lainassa. Lokakuun lopulla olisi Helsingissä myös kirjamessut, jonne aion mennä.

Samalla on ollut vakaassa harkinnassa, josko vielä lentelisin jonnekin rospuuttokelejä pakoon. Saa nyt nähdä saanko aikaiseksi moista. Monesti olen aikonut sen tehdä juuri näin loka-marraskuussa, mutta aina se on jäänyt aikeeksi. Näin saattaa jäädä taaskin. Ja niin on hiljalleen alkamassa se jakso vuodesta, jota mieluusti nimitän ”jäiden poltteluksi”, hieman tylsemmäksi ajaksi, jolloin on aikaa järjestellä arkistojani, tyhjentää kaappejani turhasta roinasta ja tehdä monta muutakin asiaa, johon kesällä ole ollut aikaa.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

P.S.
Tekstin linkit vievät useimmat toiseen (matka)blogiini, joka on nimeltään H@P matkalla jonnekin ...

H@P