4.11.19

Kiehtovat hautausmaat

Ilmeisesti silloin, kun hautapaikka on lähempänä omassa elämässä kuin äidin kohtu, hautausmaat alkavat kummasti kiinnostaa. Tai sitten minua kiinnostaa asiat vain niiden historialliselta kannalta, mene ja tiedä. Mutta viime aikoina olen viettänyt kummasti aikaani myös hautausmailla.

Olen tehnyt oman ortodoksisen seurakuntani Fb-sivuille pientä lyhyiden tietoiskujen sarjaa kaupunkimme ortodoksisesta historiasta ja nyt nimenomaan hautojen kautta. Oman kaupungin hautausmailta löytyy niin Donin kasakkojen hautoja, tšaarin venäläisten sotilaiden hautoja kuin venäläisiä ja ukrainalaisia aristokraatteja – yksi ihan oikea ruhtinatarkin. Lisäksi hautausmaalla lepää monia muitakin, joilla olisi ja on paljon kerrottavaa.
Hautakivi Harjun luterilaisella hautausmaalla Mikkelissä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Etsiessäni eräitä tšaarin Venäjän sotilaiden hautoja, jotka tiesin täällä olevan, löysin erään toisen haudan, jossa luki venäjäksi:
”десь погребено 23 советских военнослужащин”
Alkuun menin tuolle haudalle, koska eräs ystäväni kertoi haudan olevan juuri se, jota etsin, erään tšaarin armeijassa palvelleen everstiluutnantin hauta, Ei se ollut, sillä tuo teksti suomeksi on:
”Tähän haudattiin 23 Neuvostoliiton sotilasta”.
Haudalla ollut komea seppele, jonka kerrottiin ilmestyneen sinne jossain toukokuussa, se ei oikein sopinut kuvioon. Seppele vaikutti kovin ”viralliselta” vaikka muovia ja paperia olikin. Mitään tekstejä ei siitä kuitenkaan löytynyt ja hautausmaan toimistosta alkoi sitten viimein selvitä enemmän. Tuo toukokuun päiväkin selkiintyi lähelle ns. Voiton päivää, joka on useissa toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään natsi-Saksasta 8. toukokuuta 1945 saadun voiton kunniaksi. Näin etenkin Venäjällä, missä juhla on todella mahtipontinen.

Hautausmaan toimistosta selvisi, että kyseessä on viime sotien neuvostoliittolaisten sotavankien hauta. Haudassa makaavien vainajien nimistä on selvinnyt neljätoista, melkein kaikkien kaikkien nimet ovat varsin ”suomalaisia”: Ahonen, Lintunen, Kekkonen, Jullinen, Olkkonen, Susi, Matikainen. Ilkka. Joukossa viisi hieman vierasperäisempää sukuniemä: Raikkerus, Seredina, Woronzow, Setschenko, Haugas.
Uutinen Neuvosto-Karjala lehdessä 2.4.1991
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Muista lähteistä – mm. vuoden 1991 Neuvosto-Karjala lehdestä – selvisi, että kyseessä ovat mahdollisesti vuosina 1941-1945 Suomessa kiinniotetut neuvostoliittolaiset sotavangit, joista suurin osa on teloitettu vakoojina eli desantteina. Tuolloin 1991 Neuvosto-Karjalassa etsittiin mahdollisia noiden ihmisten sukulaisia. Ei ole tiedossa löytyikö.

Itse laitoin ko. nimet ja tiedossa olevat syntymävuodet asuinpaikkakunnat ja piirin näkyville myös parille kolmelle sukututkimussivulle, joissa tuollaisia asioita pohditaan. Ihan mielenkiinnosta katsoin samalla, löytyykö ketään heistä maailmanlaajuisesta Geni-sukututkimusohjelmasta netistä. Taisi ainakin pari tärppiä olla.

Kovinkaan paljoa en ole vielä saanut lisätietoja noista ihmisistä, mutta katsotaan, josko löytyisi jotain. Yhden mielenkiintoisen tiedon löysin. Se on haudassa makaavasta M. Seredinasta, josta en edes tiedä, onko tuo Seredina suku- vai etunimi.

Seradina on joka tapauksessa ilmeisesti nimeltä tiedossa olevista ainoa nainen. Hänelle jouduttiin tuomaan teloittaja muualta – mistä, sitä ei kerrota – sillä paikalliset telottajat olivat kieltäytyneet teloittamasta naista.

Mikkelihän sodanaikaisena Päämajakaupunkina oli varsin suuren mielenkiinnon kohteena neuvostovakoojille, joita silloin taidettiin ainakin täällä nimittää desanteiksi. Sotilaiksi heitä ei kai joidenkin sääntöjen mukaan voisi nimittää, koska suurin osa – elleivät kaikki – olivat täällä toimiessaan siviiliasussa, ei siis sotilaspuvussa. Jos oikein muistan, tällainen siviiliasussa liikkuva vakooja oli mahdollista teloittaa vaikka löytöpaikalla ja ilmeisesti niin joissain tilanteissa kävikin. Näin tarinat kertovat. Suurin osa heistä kuitenkin otettiin kiinni ja kuulusteltiin ja siksi tuossa 23 ihmisen haudassa on ainakin noin neljätoista nimeltä tiedettyä. Loput yhdeksän ovat tuntemattomia ja mahdollisesti siis pidätettäessä ammuttuja. En tiedä.

Venäjällä kunnioitetaan edelleen suuresti näitä vakoojia, desantteja, joita siellä useinkin kutsutaan partisaaneiksi. Ehkä siitä syystä haudalle tuodaan vuosittain seppele ja joidenkin kertomusten mukaan se voisi olla Venäjän suurlähetystön tai jonkin lähiseudulla olevan Venäjän konsulaatin tehtävä. Asiasta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, ainoastaan huhupuhetta.

Suomessa vastaavasti näillä partisaaneilla on ainakin joillakin seuduilla – mm. Kainuussa ja Kuhmossa – huono maine raakoina lapsien ja naisten tappajina ja kotien polttajina. Myös Mikkelin seudulla desantteihin on suhtauduttu ja yhä edelleen suhtaudutaan melko varautuneesti.

Joka tapauksessa – siellä he nyt makaavat suomalaisella luterilaisella hautausmaalla. Oletettavasti joillakin, ellei kaikilla on jonkinlainen kristillinen taustansa, joillakin mahdollisesti ortodoksinen. Neuvosto-armeijassa vain ei tainnut olla sallittua suuremmin olla uskonnollinen tai ainakaan kertoa siitä muille. Nimien perusteella on arveltu näiden teloitettujen olleen sekä karjalaisia kuin ehkä inkeriläisiä, mahdollisesti myös virolaisia, joilla ainakin parilla Geni-tausta viittasi hieman siihen suuntaan.

Mutta näin vain jälleen kerran sain huomata, että hautausmaat kätkevät sisäänsä paljon tarinoita. Osan niistä saattaa löytyy jostain dokumenteista, osa pitää kuvitella itse. Tämänkin tarinan voi jokainen kuvitella loppuun.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka

P.S. Ohessa tuossa haudassa makaavien ihmisten tiedot sellaisina, kuin ne on saamassani dokumentissa ilmoitettu. Kaikista ei ole tietoja ja joista vain joku tieto. Syntymäaika, jos se on tiedossa, on tähän laitettu vain vuotena, suurimmalla osalla se oli ihan tarkka päivämäärä. Nimen ja vuoden perässä on kylä, jossa ihminen on asunut ja sen perässä piiri(kunta).
* Ivan Adanovits Raikerus, s. ?
* M. Seredina (nainen), ?
* Mihail Semenovits (Mikko) Woronzow, s. 1915, Vinokoly, Lihoslaviskij
* Eino Semenovits Ahonen, s.1921, Agatalovo, Vsevolozhskij 

* Georgij Setschenko, s. ?
* Toivo Potapovits Lindunen (Lintunen), s. 1922, Pangolovo, Krasnoselskij
* Ivan (Juho) Ivanovits Kekkonen, s. 1920, Vartemägi, Pargolovovski
* Stepan (Tahvo) Adamovits Jullinen, s.1916, Zavody, Krasnoselskij
* Mihail (Mikko) Mihailovits Olkkonen, s.1907, Rohma, Pargolovo
* Aleksandr Eduardovits Haugas, s.1912, Leningrad
* Aleksandr Mihajlovits Susi, s.1915, Gaikolovo, Slutskij
* Toivo Abramovits Matikainen, s.1915, Innilovo, Krasnoselskij
* Vilje (Viljam) Ivanovits Matikainen, s. 1917, Innolovo, Krasnoselskij
* Juho Ilkka, ?

H@P

3 kommenttia:

Ira V kirjoitti...

Blogissa mainitut, ainakin osa, sisältyvät Jukka Lindstedtin laatimaan luetteloon Suomessa jatkosodan aikana tuomioistuimien päätösten nojalla teloitetuista (kirja Teloitettu totuus). Kiinnostava bloggaus!

Tuula kirjoitti...

Hautausmaat ovat kyllä mielestäni myös kiehtovia ja käyn niissä mielelläni. Tutkiskelen usein hautakiviä ja pohdiskelen millaisiakohan ihmisiä niiden omistajat oikein olivat. On kiva, jos hautakivessä on hieman tietoa ihmisestä ja hienoa, että jotkut ovat myös jaksaneet ottaa selvää haudattujen historiasta.

Alli kirjoitti...

Kiitos tästä blogitekstistä. Hyvä idea nuo tietoiskut, jotka olet tehnyt hautakivien henkilöistä. Hautausmaat ovat kyllä kiinnostavia paikkoja myös itselleni. Usein käydessäni lomamatkoilla pidän käynneistä hautausmaalla, ja hautakivien tutkailu on itselleni mieluista puuhaa.