![]() |
Tämäkin kuva on tilaustyönä tätä blogijuttua varten tekoälyn avulla tuotettu. |
Olen viime päivinä joutunut pohdiskelemaan omaa ortodoksisuuttani, siis omaa suhtautumistani ortodoksiseen uskontoon. Ainakin eräällä tietyllä tavalla: "Voiko ortodoksi käyttää hyväkseen – ainakin puhuessaan omasta uskonnostaan – tekoälyä?"
Aihetta ovat aiemmin puheissaan siteeranneet ainakin Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos sekä Australian arkkipiispa Makarios. Patriarkka korosti eräässä puheessaan suunnilleen seuraavaa:
”Ortodoksinen kirkko ei ole välinpitämätön nykymaailman, tieteen kehityksen tai yhteiskunnallisten tapahtumien suhteen.”
Hän sanoi myös:
”Ortodoksinen perinne on ehtymätön lähde elämän periaatteille, mutta se vaatii tutkimusta ja teologista ponnistelua vastatakseen nykyajan haasteisiin.”
Australian arkkipiispa Makarios on todennut useissa puheenvuoroissaan, että ortodoksinen kirkko ei ole teknofobinen, eli teknologiaa pelkäävä. Hän on korostanut, että teknologiaa voidaan ja pitääkin hyödyntää kirkon työssä, mutta sen käyttöön liittyy myös tärkeitä eettisiä näkökulmia.
Hän näkee teknologian mahdollisuutena levittää evankeliumia ja palvella ihmisiä. Hän on kannustanut hyödyntämään digitaalisia alustoja ja sosiaalista mediaa yhteydenpitoon ja opetukseen. Hän on myös korostanut, että teknologia voi auttaa kirkkoa tavoittamaan uusia ihmisryhmiä ja tarjoamaan hengellistä tukea niille, jotka eivät pääse perinteisiin jumalanpalveluksiin.
Mutta se eettisyys!
Arkkipiispa Makarios on kuitenkin varoittanut teknologian liiallisesta käytöstä ja sen mahdollisista negatiivisista vaikutuksista ihmisten elämään. Hän on painottanut, että teknologian käytössä on aina pidettävä mielessä ihmisarvo, yksityisyys ja yhteisöllisyys. Hän on myös tuonut esille huolensa siitä, että teknologia voi vieraannuttaa ihmisiä toisistaan ja luoda keinotekoisia yhteyksiä, jotka eivät korvaa aitoja ihmissuhteita.
Ainakin maailmalla – Suomessa ehkä vähemmän – on nähty, että kirkon tehtävänä on löytää tasapaino teknologian hyötyjen ja haittojen välillä. Kirkon tulisi ohjeistaa jäseniään käyttämään tekoälyä eettisesti ja ohjata teknologian käyttöä kirkon työssä.
Mitä Suomen ortodoksinen kirkko on sitten tehnyt asian hyväksi? Minun tiedossani ei ole mitään laajempia toimia, jotka olisivat olleet tämän suuntaisia, tätä asiaa eteenpäin vieviä. Kirkon niillä tehtäväalueilla, jotka toimivat juuri netissä tai sosiaalisessa mediassa, saattaa jopa olla sellaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista osaamista koko asiaan. Osa heistä haikailee vielä lakkautetun ainoan valtakunnallisen painetun ortodoksisen lehden perään. Lehden lakkauttaminen oli tosin todella vahinko, mutta pitäisi enemmän miettiä, mitä sen sijalle. Miksi on jääty tuleen makaamaan?
Eräs ystäväni vieraili äskettäin ortodoksisten opettajien koulutustilaisuudessa. En tiedä kuinka suuri oli tuo joukko, jolta hän kertoi kysyneensä, käyttävätkö he opetuksessaan apunaan tekoälyä. Lähes kaikkien käsi oli noussut, mikä ainakin minulle oli melko suuri yllätys, mikäli tuo oli totta. Ja toki miksei olisi.
En varmasti ole enää minkäänlainen neuvonantaja tai asiantuntija ortodoksisen uskonnon opetuksen saralle, vaikka alalla 40 vuotta toiminkin. Toimiessani virassa vasta viimeisinä parina vuosikymmenenä käytössämme oli alkuun melko yksinkertaisia Nokian Mikro-Mikko tietokoneita, mutta myöhemmin jo huomattavasti parempia ja monipuolisempia tietoteknisiä välineitä. Tänä päivänä tuokin asia on valtavasti muuttunut ja kehittynyt siitä kun jäin eläkkeelle. Jonkin verran olen omien lasteni ja lastenlasteni ohessa seurannut ja jopa tehnytkin jotain nykyisillä välineillä ja ohjelmilla, mutta asiantuntijaksi minusta ei toki tällä alueella ole. Silti en suinkaan vierasta käyttää uusia teknologioita ja jopa tuota paljon parjattua tekoälyä.
Oma käyttöni rajoittui mm. siihen, että käänsin erilaisia ortodoksisia tekstejä useista eri kielistä tietokoneiden käännösohjelmien ja oman vieraiden kielien osaamiseni avulla suomeksi. Sieltä avautuikin todella laaja ja monipuolinen ortodoksinen tekstistö, joissa kirjoittajina oli älykkäitä pappeja, piispoja, mutta myös maallikkoja. Julkaisin tekstejä eräällä ortodoksisella sivustolla.
Se oli todella mielenkiintoinen maailma. Erittäin laajoista teksteistä saattoi tekoälyn avulla saada aikaiseksi tiivistetyn, monipuolisen ja opettavan tekstin. Tekoäly jopa jäsenteli asiat varmasti paremmin, kuin itse olisin osannut sen tehdä.
Mutta, mutta!
Sitten astui kuvioihin ns. perinteinen ortodoksisuus. Tässä tapauksessa sananmukaisesti viime aikoina esiin noussut "todellinen", ainakin ilmeisesti joiltain pieneltä, mutta äänekkäältä osin kenties käännynnäisten masinoima ”oikea”-ortodoksisuus. Eihän tällä tavalla tuotettu teksti voi olla lähes sen 2000 vuotta vanhan ortodoksisen kirkon oikeaa ortodoksista, siis traditionaalista oikeaoppista opetusta. Siis Kirkon, johon he ovat vasta liittyneet.
Ja lisäksi vielä: joitain tekstejä tuotettiin mediaan sotaa käyvän Venäjän pappien kirjoittamista teksteistä. Tässä tapauksessa ilmeisen ”vainoharhaiset oikeaoppiset” löivät otsaan heti venäläisen trollin leiman ja siinäpä se sitten oli.
Kieltämättä kritiikkikin oli aivan paikallaan joiltakin osin. Tottumattomana tähän moderniin välineeseen saatoin joskus (tai useimmiten) jättää merkitsemättä sen, että se oli tuotettu tekoälyllä, tai jopa sen, mistä lähteestä se oli tuotettu. Selityksenä myöhemmin mainitsin sen, että teksti oli niin moneen kertaan ”suodatettu” tekoälyn ja oman tarkistukseni kautta eri lähteistä, että se ei enää oikeastaan ollut kenenkään muun kuin tekoälyn toisten teksteistä tuottamaa tekstiä. Samalla kuitenkin ihan kuranttia ortodoksista tekstiä, joka kerrottiin käännetyn vieraista kielistä. Sen tarkistamiseen riitti toki minunkin osaaminen.
Viimeinen pisara tässä "tekoälyortodoksisessa" maailmassa oli sitten tekoälyllä luodut kuvat.
Perinteisesti ortodoksisuudessa on kauniita kuvia, ikoneja ja kuvien merkitys on valtava koko ortodoksiselle uskolle. Siksi tietyllä tavalla ymmärrän osittain aiheutuneen kalabalaliikin. Kuviin oli toki merkitty että ne olivat ns. kuvituskuvia, jotka siis osaltaan vain täydensivät tärkeintä osaa: tekstiä. Antoivat sille jonkinlaisen kuvallisen avun, lisän.
Toki käytössäni olisi ollut tuhansittain omia ottamiani ortodoksisia kuvia ja lisäksi muidenkin kuvia, joita tuossa olisi voinut käyttää. Mutta oli mielenkiintoista myös kokeilla uutta. Miltä näyttäisi kuva, jonka tekoäly kyseiseen aiheeseen oli "luonut"?
Tekoälyn tuottamat tai korjailemat kuvat ovat muiden maallisempien aiheiden kohdalla aika laajaltikin olleet ns. framilla niiden sisältämän virheiden tai jopa ihan väärän informaation vuoksi. Joten maaperä tekoälypohjaisille kuville ei ollut oikein suotuisa.
Silti itse ajattelen tällaisissa tietoiskuartikkeleissa, että tekstin merkitys on toki huomattavasti suurempi kuin kuvan merkitys, vaikka teksti olisi ns. ortodoksista tekstiä.
Toki edustava, hyvä, kaunis, ortodoksinen kuva on aina paras mahdollinen vaihtoehto. Mutta nyt kyseessä oli kokeelliset tietoiskuartikkelit, jotka olivat nopeatempoisessa sosiaalisessa mediassa, jossa toki voisi yrittää ainakin korostaa myös tekstin osuutta kuvien kustannuksella. Ja eivät nuo tekoälykuvatkaan suinkaan rumia olleet.
Seuraus kuitenkin oli, että tuollainen kokeilu jäi sitten melko lyhyeen eräällä toimittamallani sosiaalisen median sivuilla. Jossakin muualla sitä voi toki vielä käyttää, etenkin sellaisilla sivuilla, joissa ns. oma sananvaltani on hieman suurempi. Samalla kuitenkin tarjoutui mahdollisuus luopua rasittavasta ja kuluttavasta sisällön tuottamisesta ja moderoinnista sosiaalisessa mediassa ja voin nyt antaa aikaa jollekin muulle. Vaikkapa sille pohdinnalle, miten tekoälyä voi käyttää hyvin ja mahdollisimman oikein myös ortodoksisessa opetuksessa.
Lainaan loppuun vielä patriarkkamme Bartholomeoksen sanomaa:
”Patriarkka korosti teologian roolia dialogissa ja ihmisen pyhyyden kunnioittamista. Hän totesi, että tiede ja usko eivät ole välttämättä ristiriidassa, vaan voivat yhdessä palvella ihmiskuntaa, kunhan tieteen saavutuksia käytetään vastuullisesti ja eettisesti.”
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com