
Maica
Domnului cu Iisus în zeghe
(Kuva: Hannu Pyykkönen)
Pyhittäjä Arseni Boca ja Elefterie-kirkon ainutlaatuinen fresko
(Kuva: Hannu Pyykkönen)
Oman tieni varrella
Olen kulkenut omaa tietäni pyhittäjä Arseni Bocan matkassa jo pitkään, ja kirjoitin aiemmin blogiini jutun “Pyhittäjä Arsenie Boca – matkani hänen jalanjäljissään”. Matkan varrella olen pysähtynyt monien hänen maalaustensa äärelle, mutta yksi niistä on osoittautunut poikkeukselliseksi sekä sanomaltaan että taiteelliselta voimaltansa. Tämä kuva sijaitsee Bukarestissa, Biserica Sfântul Elefterie cel Nou -kirkon alttarissa ja tunnetaan nimellä Maica Domnului cu Iisus în zeghe, eli suomeksi "Jumalanäiti ja vanginpukuinen Kristus".
Fresko, joka pysäyttää
Kun astuu Elefterie-kirkon alttarin eteen, huomio kiinnittyy väistämättä apsiksen seinässä ja katossa olevaan Jumalanäidin ja Kristuksen suureen freskoon. Jumalanäiti seisoo syvänpunaisessa maforissaan, ja hänen rauhallinen, mutta mietteliäs ilme ohjaa katseemme suoraan Marian syliin. Siinä istuu Kristus-lapsi, mutta ei perinteisessä kultaisessa asussa, vaan Romanian kommunistivankiloiden tunnusomaisessa harmaassa zeghe-puvussa. Se on karu, yksinkertainen ja ankaran todellisuuden leimaama asu, joka kertoo paljon enemmän kuin mikään maalauksellinen yksityiskohta voisi sanoin ilmaista.
| (Kuva: Hannu Pyykkönen) |
Ikonin sydän: Kristus kärsivien rinnalla
Kristuksen
ilme freskossa on lempeä ja vakava. Lapsen hahmo kantaa samaa
hiljaista tietoisuutta kuin aikuisen Kristuksen ikonit, ja hänen
avonaiset kätensä viittaavat siihen, että hän ottaa vastaan myös ne,
jotka ovat joutuneet historian julmuuksien puristuksiin. Jumalanäidin ilme
puolestaan heijastaa syvää myötätuntoa ja samalla ylösnousemuksen
toivoa, joka ei sammu pimeimpinä hetkinäkään.
Taustalla
hohtaa lämmin taivaallinen valo. Se ei peitä kärsimyksen
todellisuutta, mutta se antaa ymmärtää, ettei tuska ole viimeinen
sana. Fresko kutsuu luottamaan siihen, että Kristus on läsnä myös
siellä, missä ihmisoikeuksia poljetaan, missä lukot sulkeutuvat ja missä pelko ja epätoivo ylittävät vallata ihmismielen.
Freskon merkitys ja sen paikka kirkossa
On
merkityksellistä, että fresko on sijoitettu alttarin keskelle, siihen paikkaan, jossa liturginen elämä kohoaa ja jossa kirkko
rukoilee koko maailman puolesta. Zeghe-asuun
puettu Kristus muistuttaa, että jokainen jumalanpalvelus kantaa myös
niiden ääntä, joilla ei ole mahdollisuutta tulla kirkkoon, koska
heidät on suljettu vankiloihin tai he elävät vainon alla. Fresko
toimii ikään kuin rukouksena sekä menneiden että nykyisten
vainottujen puolesta. Samalla se on hiljainen, mutta painava todistus
siitä, että kirkon liturgia ei koskaan ole irrallaan kärsivän
maailman todellisuudesta.
Romanialaiset ovat usein
puhuneet tästä freskosta “Romanian Golgatan” kuvana. Ajatus ei
ole liioittelua. Maalaus kantaa kansallista ja hengellistä muistia
ja muistuttaa siitä, että pyhittäjä Arseni kulki kansansa
rinnalla myös vaikeimpien aikojen keskellä.
Ikoni, joka kutsuu muistamaan ja rukoilemaan
Maica
Domnului cu Iisus în zeghe
on enemmän kuin taideteos; se on hengellinen ja rukouksellinen muistomerkki. Se avaa
tien rukoukseen niiden puolesta, jotka ovat kärsineet väkivaltaa,
epäoikeudenmukaisuutta ja vainoa. Se muistuttaa, että Kristus ei
hylkää ketään, vaan pukeutuu jopa zeghe-pukuun
ollakseen heidän kanssaan.
Tämän freskon äärellä
huomaa, miten niin historia kuin nykyisyys ja rukous kietoutuvat ihmeellisesti yhteen. Maalauksen
sanoma ei ole synkkä, vaan äärettömän lohdullinen. Se todistaa, että
Jumalanäiti suojelee kansaansa ja Kristus kulkee jokaista polkua
myöten, myös niitä, jotka vievät vankilan oville.
Pyhittäjä Arseni, rukoile Jumalaa puolestamme!
Hannu
Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti