Heinävedellä sijaitsevalla Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarilla oli aikanaan monimutkainen evakkotaival viime sotien seurauksena. Luostari perustettiin 1890-luvun lopulla nykyisen Venäjän Karjalan alueella sijaitsevalle Kivennavalle, mistä se sitten erilaisten ja useiden välietappien kautta päätyi 1945 - 46 Heinäveden Palokkiin. Välietappeina toimivat mm. erilaiset suuret rakennukset ja maatilat mm. Joroisten kunnan Maavedellä ja Juvan Maivalassa. Vajaan viiden kymmen hengen joukko – osin erittäin ikääntyneitäkin henkilöitä – joutui monenlaisiin olosuhteisiin uusissa sijoituspaikoissa. Osa iäkkäimmistä myös kuoli matkan aikana ja heitä on haudattu kuolinpaikkakuntien luterilaisiin hautausmaihin, koska muunlaista mahdollisuutta ei ollut.
Hautaaminen sekasortoisissa poikkeusoloissa toisen kirkkokunnan hautausmaille ja mahdollisuuksien mukaan oman kirkkokunnan menoin, oli haastava tehtävä tuohon aikaan. Joissain tutkimissani luterilaisen kirkon asiakirjoissa on kuolleen henkilön kohdalla yleensä merkintä, että vainaja on saatettu kreikkalaiskatoliseen hautaan. Joidenkin kohdalta puuttuu jopa vainajan nimi. Luettelossa on vain merkintä uskonnosta ja muita lähinnä hautapaikkaa osoittavia numeroita tai hautaus- tai kuolinpäivä.
Yksi mahdollinen syy nimen poisjääntiin on saattanut olla sekaannus ja tietämättömyys. Luostarin asukkailla oli kirkollisen nunnanimen lisäksi tietysti myös siviilinimi, jota ei kuitenkaan jokapäiväisissä askareissa ja kanssakäymisessä käytetty. Nimen poisjättämisessä saattoi joissakin tapauksissa olla myös erilaisia henkilökohtaisiakin syitä, joiden avulla se yritettiin unohtaa tai häivyttää.
Silti kaikilla heillä, joilla oli jonkinlainen henkilöllisyyttä osoittava asiakirja, se oli siviilinimellä, joka useissa tapauksissa Karjalassa sijaitsevien luostarien osalta oli tietysti venäläinen ja kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Nimien translitterointi eli kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin vaihteli jonkin verran ja suomalaisilla viranomaisilla lienee ollut aikanaan vaikeuksia juuri kuoleman kohdatessa tunnistaa henkilö kiistatta oikeaksi erilaisten nimiasujen vuoksi.
Näin lienee osan aikaa ollut myös Joroisissa kuolleen nunna Agnian kohdalla. Hänenkin hautansa oli ”kadoksissa” – sen tarkka paikka ei enää ollut tiedossa, mutta selvisi sitten myöhemmin. Asia oli hautaantuneena jonnekin arkistoon aina 1970-80 luvuille saakka, ennen kuin asiasta kiinnostunut joroislainen luterilainen pappi Kalervo Rantalainen yhdessä nykyisen metropoliitta (silloisen igumeni) Panteleimonin kanssa selvittivät hautapaikan tarkan sijainnin.
Usein muunuskoisten haudat sijaitsivat ja edelleenkin sijaitsevat hautausmaan syrjäisimmässä ja viimeisessä kulmauksessa, poissa muiden luterilaisten silmistä. Niin tässäkin tapauksessa, tosin kuolleiden lisääntyessä hauta onkin nyt enemmänkin hautausmaan keskellä kuin laidalla.
Nunna Aginia, siviilinimeltään Anna Ionovna Filina (nykyiseltä kyrilliseltä kirjoitusasultaan ehkä Анна Ионовна Филина) syntyi 8.9.1865, eli tätä kirjoittaessani 155 vuotta sitten, Novgorodin läänissä, Tsherepovetskin kihlakunnassa, Samosarskin piirikunnassa, Kastin kylässä. Hän tuli Lintulaan Kivennavalle 6.5.1896 ja hänet vihittiin nunnaksi 40 vuotta myöhemmin eli vasta 15.10.1936 ja hän kuoli kolme vuotta myöhemmin 5.11.1939 evakkomatkalla Joroisissa. Ruumiinsiunauksen toimitti viikko kuoleman jälkeen Valamon pappismunkki Illrik.
Nunna Agnian historiaan kuuluu myös tämän tekstin kirjoittajalle tuntemattomaksi jäänyt jakso, jolloin hän eli Kazanin luostarissa, mistä hän sittemmin kahdeksan sisaren ryhmänä luostarin perustajan (rahoittajan) salaneuvos Neronovin pyynnöstä siirtyivät Lintulaan.
Ennen kuolemaansa nunna Agnia oli sairastellut ja ollut hoidettavana Maaveden koululle perustetussa tilapäisessä sairaalassa, jossa lotat huolehtivat sairaalaan joutuneista ihmisistä päivisin ja nunnat öisin. Mm. sittemmin Lintulassa kuollut ja Valamon hautausmaalle haudattu skeemanunna Serafima muisti hyvin olleensa koululla yöhoitajana. Rovasti Kalervo Rantalainen kertoo sisarten evakkovuosista kertovassa kirjassaan myös lotta Hilda Huuskosesta, joka oli ollut seuraamassa nunna Agnian pappismunkki Illrikin koululla toimittamaa ruumiinsiunausta ja josta hän sanoi, että se kesti kauan ja haudalla sitten viivyttiin vain vähän aikaa, koska oli tuulinen päivä.
Lähes 50 vuotta myöhemmin, syyskuussa 1982, nunna Agnian hauta oli sittemmin löydetty ja Joroisten luterilaisen seurakunnan järjestämän ekumeenisen juhlan ja haudalla pidetyn ortodoksisen muistopalveluksen yhteydessä sinne pystytettiin Valamon luostarissa hautaristejä valmistaneen maineikkaan mestarin Nikolai ”Miitsu” Jokiniemen tekemä ortodoksinen puuristi ja siihen on laitettu peltinen nimikyltti, johon taidegraafikko Tuula Murtola oli kirjoittanut tekstin:
Hannu Pyykkönen
nettihoukka
[Katso lisää Ortodoksi.netin sivuilta: Lintulan luostari. Tietojen lähteenä on käytetty myös rovasti Kalervo Rantalaisen kirjaa: ”Lintulan luostarin evakkovuodet” (1984, Valamon luostari)]
 |
| Joroisten luterilainen hautausmaa
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Yksi mahdollinen syy nimen poisjääntiin on saattanut olla sekaannus ja tietämättömyys. Luostarin asukkailla oli kirkollisen nunnanimen lisäksi tietysti myös siviilinimi, jota ei kuitenkaan jokapäiväisissä askareissa ja kanssakäymisessä käytetty. Nimen poisjättämisessä saattoi joissakin tapauksissa olla myös erilaisia henkilökohtaisiakin syitä, joiden avulla se yritettiin unohtaa tai häivyttää.
Silti kaikilla heillä, joilla oli jonkinlainen henkilöllisyyttä osoittava asiakirja, se oli siviilinimellä, joka useissa tapauksissa Karjalassa sijaitsevien luostarien osalta oli tietysti venäläinen ja kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Nimien translitterointi eli kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin vaihteli jonkin verran ja suomalaisilla viranomaisilla lienee ollut aikanaan vaikeuksia juuri kuoleman kohdatessa tunnistaa henkilö kiistatta oikeaksi erilaisten nimiasujen vuoksi.
Näin lienee osan aikaa ollut myös Joroisissa kuolleen nunna Agnian kohdalla. Hänenkin hautansa oli ”kadoksissa” – sen tarkka paikka ei enää ollut tiedossa, mutta selvisi sitten myöhemmin. Asia oli hautaantuneena jonnekin arkistoon aina 1970-80 luvuille saakka, ennen kuin asiasta kiinnostunut joroislainen luterilainen pappi Kalervo Rantalainen yhdessä nykyisen metropoliitta (silloisen igumeni) Panteleimonin kanssa selvittivät hautapaikan tarkan sijainnin.
Usein muunuskoisten haudat sijaitsivat ja edelleenkin sijaitsevat hautausmaan syrjäisimmässä ja viimeisessä kulmauksessa, poissa muiden luterilaisten silmistä. Niin tässäkin tapauksessa, tosin kuolleiden lisääntyessä hauta onkin nyt enemmänkin hautausmaan keskellä kuin laidalla.
Nunna Aginia, siviilinimeltään Anna Ionovna Filina (nykyiseltä kyrilliseltä kirjoitusasultaan ehkä Анна Ионовна Филина) syntyi 8.9.1865, eli tätä kirjoittaessani 155 vuotta sitten, Novgorodin läänissä, Tsherepovetskin kihlakunnassa, Samosarskin piirikunnassa, Kastin kylässä. Hän tuli Lintulaan Kivennavalle 6.5.1896 ja hänet vihittiin nunnaksi 40 vuotta myöhemmin eli vasta 15.10.1936 ja hän kuoli kolme vuotta myöhemmin 5.11.1939 evakkomatkalla Joroisissa. Ruumiinsiunauksen toimitti viikko kuoleman jälkeen Valamon pappismunkki Illrik.
Nunna Agnian historiaan kuuluu myös tämän tekstin kirjoittajalle tuntemattomaksi jäänyt jakso, jolloin hän eli Kazanin luostarissa, mistä hän sittemmin kahdeksan sisaren ryhmänä luostarin perustajan (rahoittajan) salaneuvos Neronovin pyynnöstä siirtyivät Lintulaan.
Ennen kuolemaansa nunna Agnia oli sairastellut ja ollut hoidettavana Maaveden koululle perustetussa tilapäisessä sairaalassa, jossa lotat huolehtivat sairaalaan joutuneista ihmisistä päivisin ja nunnat öisin. Mm. sittemmin Lintulassa kuollut ja Valamon hautausmaalle haudattu skeemanunna Serafima muisti hyvin olleensa koululla yöhoitajana. Rovasti Kalervo Rantalainen kertoo sisarten evakkovuosista kertovassa kirjassaan myös lotta Hilda Huuskosesta, joka oli ollut seuraamassa nunna Agnian pappismunkki Illrikin koululla toimittamaa ruumiinsiunausta ja josta hän sanoi, että se kesti kauan ja haudalla sitten viivyttiin vain vähän aikaa, koska oli tuulinen päivä.
 |
| Nunna Agnian hautaristin nimikilpi
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Lintulan luostarin sisar
Nunna Agnia
(Anna Ionona Filina)
s. 8.9.1865 Novgorodin läänissä
Kuoli sotapakolaisuudessa
5.11.1939
Iankaikkinen muisto.
nettihoukka
[Katso lisää Ortodoksi.netin sivuilta: Lintulan luostari. Tietojen lähteenä on käytetty myös rovasti Kalervo Rantalaisen kirjaa: ”Lintulan luostarin evakkovuodet” (1984, Valamon luostari)]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti