29.4.17

Asioita tulee ja asioita menee, ihmiset siinä mukana

Ihan on itselläni taas sellainen tunne, että olen elämässäni yhden tapahtumaketjun kulminaatiopisteessä, taitekohdassa. Aloitimme joskus 2000-luvun alkuvuosina poikieni ja miniäni kanssa projektin, joka sittemmin sai nimekseen Ortodoksi.net. Nyt tuo projekti vaikuttaisi omalla kohdallani olevan jonkinlaisessa murroksessa ja muutoksessa. Saan nyt nähdä, mitä tapahtuu. Itse sitä en ihan varmaksi vielä tiedä. Ehkä onneksi en tiedä!

Kyseinen sivusto luotiin tilanteessa, jolloin ainakin minä ja muutama ympärilläni oleva ihminen, olimme tyytymättömiä oman kirkkomme tiedonvälitykseen ja laajemminkin viestintään. Kun sitten samaan aikaan perheeseen alkoi muodostua tietynlainen ”klusteri”, josta löytyi erilaista osaamista opettamisesta, ortodoksisen tiedon hallinnasta, tietojenkäsittelystä ja tietotekniikasta, ei ollut ihme, että Ortodoksi.net syntyi. Tietysti pitänee nyt sanoa myös se, että oli sivustolle tilaustakin. Sekin pitänee kyllä valitettavasti sanoa, että tuo alussa mainittu tyytymättömyys viestintään ei ole näinä päivinä suuremmin laantunut, ehkä enemmänkin päinvastoin.

Alusta alkaen Ortodoksi.net-sivustolla oli vankka kannatus, mutta ainakin alkuun myös lähes yhtä vankka vastustus. Onneksi satuimme olemaan melko kovapäistä porukkaa, emmekä antaneet sen suuremmin vaikuttaa työhömme. Puskimme härkäpäisesti eteenpäin ajatellen vain – kuulostaa ehkä hurskastelulta, mutta on totisinta totta – oman ortodoksisen kirkon parasta ajatellen.

Loimme suunnilleen tyhjästä sivuston, jolla sitten oli tuhansittain sivuja, mistä löytyi asiatietoa, liturgisia tekstejä, ikoneita, ortodoksinen kuuden kielen sanakirja, virtuaalikirkko, kirkkokalenteri, ortodoksisia kirja- ja äänilevyluetteloita ja esittelyjä. Myöhemmin sivustolla oli myös videoita ja jopa paljon purinaa aiheuttanut netti-TV, jota "ammattilaiskritisoijat" eivät vieläkään ole paremmaksi omilla sivuillaan saaneet. Pitkän aikaa siellä oli muutama ortodoksinen nettilehtikin, paperisten versioiden ohessa. Paljon siellä oli ja lisää keksittiin ja kehiteltiin. Sivusto ei todellakaan kalvennut ulkomailla kovalla rahalla ja eri paikalliskirkkojen runsaalla tuella toteutetuille sivuille, jotka ottivat joiltain osin jopa mallia meiltäkin ja myös lainasivat juttujamme sivuilleen.

Jossain vaiheessa sivustollamme alkoi ilmestyä myös ortodoksisia uutisia maailmalta ja omasta maastakin. Uutisia käännettiin usealta kieleltä suomeksi ja julkaistiin uutisblogissa, joskus jopa tiukkojen oheismielipiteiden ja kannanottojen kera, mikä ei alkuunkaan miellyttänyt monia, mutta toisella tavalla ajattelevia oli sittenkin enemmän. Joka tapauksessa erittäin työteliäs uutissivusto ei koskaan saanut ”oikean uutissivuston” statusta, mutta eipä sitä kaivattukaan siinä kiireessä. Silti useat mediat käyttivät niitä lähteinään.

Ylipäätänsä kriittisten mielipiteitten esittäminen sivustolla – olivat ne sitten omia tai maailmalta lainattuja – aiheutti paljon porua ja pian myös osalla oman maan ortodoksisia ”kellokkaita” boikotin: Ortodoksi.net ei edusta heidän mielestään ilmeisesti ortodoksista ajattelua, koska se on liian konservatiivinen mielipiteissään, perinteitä kunnioittava eikä hyväksy liberaaleja, epäortodoksisia, kirkolle vieraita ajatuksia. Suurta osaa heitä ei sittemmin ole sivuilla, eikä tietysti tukijoinakaan – ei edes somen "LIKEttijöinä näkynyt, mutta onneksi mukanamme ovat olleet heistä kuitenkin ne parhaat, osa myös artikkelien kirjoittajina ja sisällön tuottamisen apuna. Heille suuri kiitos siitä!

Tilanne kärjistyi aika ajoin, hyvä ettei sodan partaalle joidenkin liberaalien tahojen kanssa, ja samalla se henkilöityi yhteen ylläpitäjistä – minuun, joka samoihin aikoihin – valitettavasti tai onneksi näkökulmasta riippuen – huseerasin muuallakin oman maamme ortodoksisen kirkkopolitiikan saralla, kuten esimerkiksi kirkolliskokouksessa jäsenenä ja yhden valiokunnan puheenjohtajana. Koska olin joissain kysymyksissä tiukka mielipiteissäni, tulin tietysti joiltain liberaalisimmilta tahoilta torjutuksi, ja siinä ohessa kävi samoin Ortodoksi.netille. Ortodoksi.netin kertomaa totuutta ei pidetty heidän mielestään oikeana totuutena ja suvaitsemattomuus sai uusia muotoja, joita tosin nämä vastapuolen toimijat nimittivät suvaitsevaisuudeksi.

Noina vuosia kaiketi minäkin halusin sen sata kertaa lopettaa nämä hommat ja välillä keitti reilusti ylikin ja taisipa tulla montakin kertaa puhuttua ääneenkin lopettamisesta. Mutta aina sitä vain jollakin tavalla kuopasta noustiin ja homma jatkui. Onneksi!

Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jonkun isomman muutoksen äärellä. Siihen ovat vaikuttaneet varmaan monet syyt, eikä niistä pienin ole oma vanhenemiseni. Alan lähestyä uhkaavasti seitsemääkymmentä ja lienee aika ajatella jotain muitakin tekemisiä, kun nyt vielä ennätän ja mikä tärkeintä – kykenen.

Ortodoksi.netin sivut menivät – tuota tietokonemaailman termiä käyttäen – nurin marraskuussa 2016 ja ovat siitä alkaen olleet pois julkisesta käytöstä. Jossain vaiheessa sivustoa saatiin sen verran korjattua, että ylläpitäjät pääsivät käyttämään niitä. Samaan aikaan havaitsimme, että sivuston aikaisemman version sivuja roikkui vielä netissä ja siltä osin olivat onneksi myös kaikkien käytössä. Niiden määrä vain oli huomattavasti vähäisempi ja sisältö suppeampaa.

Sivujen nostamista uudelleen käyttöön ovat jarruttaneet monet ongelmat: raha ja aika suurimpina. Toistakymmentä vuotta sivuja on ylläpidetty ja sisältöä tuotettu talkoilla, vapaaehtoisten voimin niin, että yksi ylläpitäjistä on maksanut kaikki käyttökulut omista varoistaan. Kirkko on tukenut hieman joitain yksittäisiä projekteja, kuten vaikkapa kirjana ja kunnollisena paperijulkaisuna aiemmin suomeksi julkaisemattoman Minean nettiin saattamista, mistä se maksoi ylläpidolle reilun 5000 sivun kääntämisestä yhdestä formaatista toiseen, kirjoitusvirheiden korjaamisesta, säerajojen merkitsemisestä ja sivujen toimittamisesta ja taittamisesta pdf-formaattiin sekä julkaisemisesta Ortodoksi.netin sivuilla 500 euroa reilun viiden ihmisen työryhmälle, joka työskenteli vapaa-aikanaan sivujen parissa kukausikaupalla. Eli noin 10 senttiä sivulta ja jos se jaetaan ryhmän kesken noin 2 senttiä sivulta. Eli noin satasen per nuppi, joka tehnee varmaan jotain noin kympin kuussa palkkaa, mikä raha silloin ei tosin mennyt sitten tekijöille palkkaan, vaan ihan sivuston teknisen ylläpidon kuluihin. Kuvatkoon tuo yksi esimerkki kirkon halukkuutta ja laajuutta osallistua kuluihin ja tukemiseen menneinä vuosina.

Mutta sanottakoon myös, että noina "innostuksen vuosina" olisimme varmaan tehneet netti-Minean täysin ilmaiseksikin, niin tärkeäksi asian koimme. Ei silloin asiat olleet rahasta kiinni, kun innostusta ja aikaa riitti.


Kiitos kuitenkin kirkolle, että saimme julkaista noita tekstejä ihan laillisesti ja jakaa käyttöön niitä tarvitseville ihmisille. Nämä ihmiset – seurakunnista, luostareista, seminaarista, yliopistosta ja ihan tavalliset asioita harrastavat aktiiviset maallikotkin – ovat nyt ottaneet eniten huolestuneita yhteyksiä, koska tekstit ovat kadonneet pois käytöstä ja niiden uudelleen käyttöön tulosta ja sen ajankohdasta ei ole tällä hetkellä täyttä varmuutta.

Omaa kirkkoa ja sen tiedotusta ei asia suuremmin kiinnosta. Ei nyt eikä aiemmin. Kiinnostus on tullut – siis sivuston tukemiseen – eniten yksityisiltä ihmisiltä, mutta myös eräältä yllättävältä, nyt vielä nimeämättömältä taholta, jonka kanssa on tarkoitus neuvotella lisää ja joka jääköön toistaiseksi myös nimeämättä. Siksi asiasta ei ole tässä vaiheessa mitään muuta informoitavaa ja siksikin, etten minä osallistu tuohon toimintaan enää mitenkään.

Sivuston osalta asiaa on myös vaikeuttanut joidenkin ylläpitäjien oma tilanne: oman leipätyön (joskus parinkin eri työn), siihen liittyvän matkustelun, kodin, lasten, perheen, harrastusten ja kaiken sellaisen ruuhkavuosien asioiden yhdistäminen ja ajan löytäminen sivuston kehittämiseen ja jopa ylösajamiseen. Vaikka osaamista olisi, aika ja jaksaminen ovat kortilla ja rahaa ei ole ulkopuoliseen ammattimaiseen teettämiseen jollain asiaa osaavalla ja tausta-asiaa riittävästi tuntevalla taholla, joka meillä toki olisi tiedossa ja siihen tarvittaessa halukaskin.

Itselläni olisi aikaa, mutta ei tarvittavaa osaamista. Siksi olenkin toiminut lähinnä sisällöntuottajana ja nyt tässä tilanteessa välillä turhana selittelijänä. Sivujen kaatumisen jälkeen olen jakanut materiaalia myös sosiaalisessa mediassa. Nyt kuitenkin jälleen perussivujen ohjelmat ”kaatuvat päälle”, niitä olisi päivitettävä ja osaamista, aikaa sekä rahaa olisi löydettävä asioiden hoitamiseen, eikä mitään niistä – osaamista lukuun ottamatta – oikein ole.

Siksi olen itse tässä tilanteessa, missä olen. Ortodoksi.net ei ole vielä kuollut – ei ollenkaan – mutta asioiden eteneminen ottaa aikansa, jota minulla ei enää ole paljoa. Siksi käytän sen mieluusti johonkin muuhun, vaikkapa matkusteluun ja muuhun mukavaan. Sivusta huolestuneille voi sanoa, että se nousee varmaan aikanaan, kunhan neuvottelut on saatu alkuun ja päätökseen ja tekemättömät työt tehtyä. Minusta huolestuneille sanon sen, ettei tarkoitukseni ole suinkaan vielä pitkään aikaan kuolla. Sen päättää aikanaan Luoja.

Missä muodossa sivut aloittavat joskus, sitä minä en tiedä. Mutta oletettavasti uudessa muodossa, jonka toivon ja uskon palvelevan vielä kaikkia samalla tavalla kuin vanhat tekivät reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Kiitoksia kaikille. Samalla kun tuntuu haikealta, saa nyt nähdä, tavataanko vielä noissa merkeissä. Eihän sitä koskaan tiedä, kun minäkin olen tällainen houkka, millainen olen.

Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

P.S. Blogikirjoittelua en lopeta enkä suuremmin vähennä entisestään (tai nykyisestään). Niitä ilmestyy tähän blogiin silloin, kun asiaa tulee ja matkablogiini "H@P matkalla jonnekin" silloin, kun matkalla tulee jotain mieleen matkasta tai kohteesta tai vaikkapa ihan vain matkustamisesta ja eteenpäin menemisestä.

H@P

Ei kommentteja: