 |
| Päämajakoulun ensimmäinen kivirakennus vuodelta 1902. (Valokuvaa paranneltu tekoälyn avulla, alkuperäinen kuva Teuvo Tiihosen kokoelmista) |
Sain äskettäin haltuuni edesmenneen ystäväni ja entisen työtoverini Teuvon jäämistöstä vanhoja valokuvia ja muita historiallisia dokumentteja. Skannasin niitä talteen itselleni ja mahdollisesti myös muille, ja kuvia katsellessani monenlaiset vanhat muistot pulpahtivat mieleeni. Erityisesti yksi vanha kuva, jossa oli useita entisiä sen aikaisia työtovereitani, sai minut pysähtymään: useimmat heistä ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, aivan kuten Teuvokin. Nyt voisi olla sopiva aika hieman muistella.
 |
| Mikkelin kaupungin Päämajakoulu 1990-luvulla. (Kuva: Teuvo Tiihonen) |
Ainutlaatuinen Päämajakoulu – nimen takana historiallinen merkitys
Noiden kuvien ja materiaalien skannaus palautti mieleeni työurani (1975-2010) Mikkelin Päämajakoulussa. Se oli eittämättä äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta myös haastava ja ajoittain raskas työrupeama. Koulun nimi, Päämajakoulu, on varsin ainutlaatuinen ja kunnioittaa Suomen historian merkittävää ajanjaksoa.
Koulun nimi juontaa juurensa viime sotien (1939–1945) ajalta, jolloin rakennuksessa toimi marsalkka Mannerheimin sodan johtokeskus, päämaja. Nimeämällä koulun Päämajakouluksi halusimme kunnioittaa sotiemme veteraanien ja ylipäällikön muistoa.
Päämajakoulu toimi aiemmin nimellä: Mikkelin Keskuskoulu, ja sen ensimmäinen puurakennus valmistui vuonna 1889 ja ensimmäinen osa kivistä koulurakennusta 1902. Vasta sotien aikana se sai historiallisen merkityksensä ja myöhemmin 1992 nimensä Päämajakoulu.
Koulun tulevaisuudesta käyty kamppailu
Työvuosiani Päämajakoulun rehtorina (1990-2010) eivät tehneet vaikeiksi kollegat tai oppilaat, vaan pikemminkin 1990-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri ja Mikkelin kaupungin poukkoilevat, usein epärealistiset suunnitelmat. Muutama vuosi rehtoriksi nimitykseni jälkeen kaupunki harkitsi vakavasti koulun rakennuksen muuttamista täysin toiseen käyttötarkoitukseen, pois pienten lasten opetuksesta. Koulun toisessa päädyssä toimi tuolloin myös melko pieni Päämajamuseo, joka oli perustettu marsalkka Mannerheimin entiseen työhuoneeseen.
Onnistuimme tuolloin henkilökunnan, paikallisten poliitikkojen, oppilaiden vanhempien ja erityisesti Mannerheimin sodanaikaisessa päämajassa työskennelleiden aktiivisten sotaveteraanien avulla torjumaan tämän muutoksen. Eläkkeelle jäämiseni jälkeen kesti sitten vain muutaman vuoden, ennen kuin rakennus lopulta muutettiin eräänlaiseksi nykyaikaiseksi tiedekeskukseksi.
Marsalkka Mannerheimin työhuone vanhassa Päämajakoulussa oli säilytetty lähes alkuperäisessä asussaan. Se on yksi Suomen merkittävimmistä sotahistoriallisista kohteista ja tarjosi ainutlaatuisen aikakapselin menneisyyteen.
Henkilökohtainen perintö ja muistojen paino
Taistelu Päämajakoulun säilyttämiseksi oli viimeisinä työvuosinani henkisesti ja varmasti jollain tapaa myös fyysisesti rankkaa. Siksi varmaan eläkkeelle jäätyäni kesti melko pitkään, ennen kuin halusin astua jalallani takaisin koulun rakennukseen. Käyttötarkoituksen sittemmin muututtua ja varsinaisen koulun poistuttua muualle, en ole käynyt rakennuksessa sen ruokalaa (nykyistä ravintolaa) ja nykyistä keskuksen vastaanottotiskiä lukuun ottamatta. Jotain kai sitten jäi varmaan hampaankoloon.
Nyt Teuvolta saamiani kuvia ja materiaaleja selatessani runsaiden mukavien muistojen ohella mieleeni tulvi toki myös muunlaisia tunteita. Mutta on vain hyvä, että näillä kohtaamillani tunteilla on vaikutusta.
Minulle itsellenikin kertyi luonnollisesti paljon erilaisia kuvia ja muuta materiaalia Päämajakoulussa työskentelyn ajalta, ja nyt niitä tuli Teuvon jäämistöstä roppakaupalla lisää. Museo tai koulu eivät ole sittemmin olleet kiinnostuneita näistä hallussamme olleista materiaalista, joten suurin osa siitä ei ole ollut esillä julkisuudessa. Osa materiaalista on myös sellaista, etten edes halua sitä julkisuuteen monista henkilökohtaisista syistä.
Muistelujen aika – hiljainen tieto ja etuoikeus
Ajattelin nyt, ”joutessani”, kirjoitella silloin tällöin blogiini muisteluksia työajaltani ja miksipä ei vanhemmastakin ajasta, josta minulla on myös jonkin verran materiaalia. Tätä materiaalia kertyi itse kuvaten sekä erityisesti ”hiljaisena tietona” niiltä tapaamiltani sotaveteraaneilta, jotka aikoinaan palvelivat sodanaikaisessa päämajassa.
Työpaikkani Päämajakoulun rehtorina oli ainutlaatuinen näköalapaikka ja todellinen etuoikeus. Viran mukanaan tuoma privileegio antoi minulle mahdollisuuden kohdata työvuosinani ja vielä pitkään sen jälkeenkin monia merkittäviä henkilöitä, jotka olivat olleet vaikuttamassa sotiemme historiaan, sen tapahtumiin ja maamme itsenäisyyden säilymiseen.
Sodan aikaisen Päämajan henkilökunta oli hyvin laaja ja monipuolinen, sisältäen niin upseereita, siviilivirkailijoita kuin myös naishenkilökuntaa, jotka hoitivat muun muassa viestinnän ja hallinnon tehtäviä. Heidän työnsä oli ratkaisevan tärkeää sodanjohtamisen kannalta.
Kohtaamisia historian tekijöiden kanssa
Kotimaisten ja ulkomaisten poliitikkojen ja jopa valtionpäämiesten vierailujen lisäksi sain usein tavata Päämajakoululla muun muassa marsalkka Mannerheimin nuoremman adjutantin, eversti O.R. Bäckmanin, kenraali Heinriksin adjutantin, majuri Erkki Sutelan, Mikkelissä olleiden saksalaisten joukkojen komentajan, kenraali Erfurtin adjutantin, kenraali Hans Georg Biedermannin, ja monia, monia muita sodan aikaisia tuolloin vielä elossa olevia päämajan upseereita. He kaikki ovat merkittävällä tavalla muovanneet sitä historian kuvaa, joka minulle on sittemmin muodostunut maamme viime sodista.
Eversti O.R. Bäckman toimi marsalkka Mannerheimin adjutanttina vuosina 1942–1946. Hän oli yksi Mannerheimin lähimmistä työtovereista ja todistaja monille tärkeille historiallisille päätöksille.
Toivottavasti tämä artikkeli herätti sinullakin ajatuksia Päämajakoulun ainutlaatuisesta historiasta ja sen merkityksestä Suomen itsenäisyydelle! Jos sinulla on omia muistoja tai tietoa Päämajasta tai Päämajakoulusta, kerro niitä kommenteissa tai jos haluat, laita sähköpostilla minulle tiedoksi. Yritän jossain vaiheessa hieman jatkaa tätä tarinaani uusilla kouluun ja päämajaan liittyvillä muistoillani.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti